aanesta
x

Leirin tunti- ja ohjelmarungot


Maanantai: koulutunti ~ Anne

Istuntaa ja apujenkäyttöä

Tuntien kulku:
- Katsottiin jalustinpituudet sopiviksi.
- Käynnissä puolipitkin ohjin haettiin istunta hyväksi, opettaja katsoi jokaisen istunnan läpi.
- Ravissa uraa pitkin tarkistettiin kevennys ja käytiin kevennyksen perusteita läpi.
- Harjoitusravissa otettiin jalustimet pois: pohkeet irti ja haettiin hyvää paikkaa istuinluille.
- Laukassa katsottiin, että istunta ja asento pysyvät paikoillaan ja että laukkaan mukautuminen onnistuu.
- Loppuravit mentiin pitkin ohjin ilman jalustimia keventäen.

Ryhmä 1

Akku - Taiga
Akun perusistunta oli rento, mutta hieman etukenoinen. Jalustimia pidennettiin parilla reiällä, jolloin myös lantiota saa avattua ja painopistettä siirrettä enemmän taakse. Kevennyksessä Akku nojasi eteen ja alapohje hieman heilui. Pyysin Akkua keventämään enemmän lantiolla, ei ylävartalolla, jolloin jalkakin pysyi paremmin paikoillaan. Laukkassa Akku istui hyvin satulassa, polvi hieman koukistui ja jalka jännittyi. Kädet pysyivät melko hyvin kohdillaan koko ajan.

Clara - Edi
Claralla oli melkoinen sykeröasento: lyhyet jalustimet, kädet kaulalla ja asento etukenoinen. Pyysin Claraa päästämään jalustimet jo heti pois. Jalkaa venytettiin reippaasti taakse ja nyrkkejä nostettiin sään yläpuolelle. Sitten jalustimet takaisin jalkaan. Kevennyksessä Clara irrotti melko paljon pohjetta ja jalka lipui eteen. Harjoitusravi sen sijaan sujui paremmin ja etukeno korjaantui asteella. Laukassa Clarlla oli vaikeuksia istua satulassa. Saattoi myös johtua siitä, että tyttö ei saanut Edin laukkaa kunnolla pyörimään; voikko poni kun ei helteellä turhaan töitä tehnyt. Pyysinkin hetken pyörittämään isompaa laukkaa kevyessä istunnassa. Se sujui Claralta hyvin ja varsinkin pohje oli hyvin vakaa ja ylävartalo oikeassa paikassa. Loppuravit olivat melkoista taistelua, kun karvaponi oli jo täysin valmis talliin. Ja Claran puhti menikin enemmän ponin eteenajoon kuin oman istunnan petraamiseen.

Emmy - Patron
Emmyn istunta oli hyvä perusrento. Hyvin esteratsastajamainen, mutta tasapainoinen. Suurimman haasteen tuotti harjoitusravi ilman jalustimia, alapohje irroitettuna. Pyysin vielä antamaan Patronille ohjaa, jolloin koko hevosen hallinta lähti vatsalihaksista ja istuinluista. Tässä kävi hyvin ilmi, että Emmy ratsasti melko paljon pohkeella ja ohjalla. Patron villiintyi ja meinasi lähteä käsistä. Laukassa Emmy sai rentoutta takaisin ja myös poni rauhoittui. Loppuraveissa Patron otti taas pultit, joten pyysin Emmyä pitämään ohjat kevyesti tuntumalla.

Essi - Venna
Essillä oli perusistunta hyvin poniratsastajamainen; neljä pykälää liian lyhyet jalustimet, hartia lytyssä, nyrkit harjamarrossa kiinni. Lähdettin venyttämään tytön asentoa ja ujuttamaan alapohjetta (ei kantapäätä!) kiinni ponin kylkiin. Varpaita kohti menosuuntaan ja lonkkaa enemmän auki. Kevennyksessä ylikorostetun alas viedyt kantapäät pääsivät taas naytille, toisaalta kevennys onnistui hyvin pystyy, eikä liian eteen. Harjoitusravikin sujui Vennan pienessä askeleessa hyvin. Laukassa lantiossa olisi saanut olla enemmän liikettä.

Inkeri - Walma
Inkeri istui pienestä koostaan huolimatta jalat hiemankoukussa. Inkerillä myös paino siirtyi helposti vasemmalle istuinluulle ja oikea kylki lyheni. Pyysinkin alkuun Inkkua venyttämään oikeaa kylkeä ja tasaamaan painoa molemmille istuinluille. Ravityöskentely sujui molemmissa harjoitteissa hyvin. Walman laukka sen sijaan oli niin raakilemaisa, että Inkerin oli vaikea myödätä askeleessa ja rauhoittaa tahtia. Kevennys ilman jalustimia ei meinannut onnistua Walman kuumettua, joten pyysin Inkeriä otamaan jalustimet jalkoihin ja treenaamaan kevyttä istuntaa. Walmakin sai selkää paremmin käytöön ja ravista tuli maltillisempaa.

Kirsikka - Sikke
Kirsikan perisynti istunnassa oli kantapäidden nouseminen, aina kun tyttö antoi pohjetta. Pysäytin Siken ja pyysin Kimiä venyttämään takareidet auki nostamalla polvia rintakehään. Sen jälkeen käytiin läpi pohkeiden käyttöä ja erityisesti sitä, että lihasrentous pysyy reidessä. Kevyessä ravissa sama vika toistui alapohkeen heiluessa, joten pyysin Kimiä rentouttamaan reittä ja hakemaan keskivartaloon lihastonusta. Harjoisturavissa kuumuuteen läkähtyvä Sikke lopetti toiminnan, kun pohje irtaantui. Pienoisen raipatuksen avustaman Kimi pääsi taas harjoittelemaan tehtävää. Laukassa Kirsikan istunta painui hieman kasaan ja takareiteen tuli taas nostattavaa jännitystä. "Se on sitten rennot western-tunnit sulle. Ensin rentous, sitten aletaan ratsastamaan" neuvoin tietäväisenä.

Lynn - Hestia
Lynnin istunta olöi melkoista hienosäätöä. Kaikki osaset oli periaatteessa kasassa, mutta aina pystyi säätämään kantapäätä sentin taaemmas ja ristiselän notkoa suoremmaksi. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui Lynnin vasen käsi. Se haahuili ties missä, varsinkin vasemmassa kierroksessa. Aivan kuin se olisi elänyt omaa elämäänsä. Kun oikealla kädellä asetus onnistui leikiten, vasen lähti samassa tehtävässä kiipeämään sään yli kaulan toiselle puolelle. "Jännitystä selässä tai niskassa?" Tyttö nyökkäsi. "Yritä venyttää vasen puoli auki. Hevonen aina heijastaa, jos olet itse jostain jumissa, hevonen on myös." Rennossa laukkarullailussa tyttö pääsi parhaiten sinuksi istunnan kanssa. "Näitä tulee ja menee, jumeja. Illalla saunaan venyttelemään."

Pihla - Pella
Pihla jännitti melkoisesti reisiä, eikä päässyt istumaan syvälle satulaan. Varpaat karkasivat helposti harottamaan sivuille ja samalla tasapaino. Kevennyksessä pyysin Pihlaa nojaamaan hieman taakse ja keventämään korostetusti lantiolla. Näin varpaatkin kilahtivat automaattisesti oikeaan osoitteeseen. Jännittynyt asento parani, kun ratsstettiin ilman jalustimia pohje irti. Laukassa se tuli taas takaisin, joten pyysin laukassakin ottamaan jalustimet pois jaloista. Pihla rentoutui, poni myös ja laukka näytti jo paremmalta. Loppuravin aikana Pihlan ilme oli hmm... mielenkiintoinen. Taisi kropassa tuntua.

x

Ryhmä 2

Fiia - Elmo
Elmon jalustinhihnoissa oli jo vaikiokuluma Fiian säädöille, joten pääsetiin heti katsomaan istuntaa. Fiialla oli tuntsari-koulutuuppaajan tyypilliset virheet: katse painui hevosen niskaan, kädet levittyivät ja alapohje oli liian jännittynyt, kun varpaita yrittä kääntää liikaa menosuuntaan. "Se on ihan hyvä, että pyrkii pitämään varpaat eteenpäin, mutta ei niillä tarvitse ponin kainaloita kutittaa. Rentouta alapohje ja vähän avaa nilkkaa. Rento niska ja koko tämän tunnin tuijotat vain aidan tolppia ja ympyröitten käätöpisteitä. Jos silmät vilkaiseekin Elmon niskahihnaa, laitan sut ratsastamaan Huiskalla vuodeksi" uhkailni. Harjoitusravissa Elmo kuunteli oikein hyvin Fiian istuntaa ja meno näyttikin hyvältä. Laukassa kainaloita kutittavat varpaat tulivat taas esiin ja pyysinkin Fiia palaamaan Pella-akoihin ja hakemaan ensin esteratsastajafiilistä ja sitten hyvä puolitie näiden kahden ratsastustavan väliltä.

Kia - Windi
Kialla oli melkoinen etunoja ja katsottiinkin tarkasti läpi, että paino on satulassa istuinluilla ja häpyluulla, eli lantio on suorassa. Kialla oli poikeukksellisen taakse valahtanut pohje, joka myös johtui lantion väärästä asennosta. Oikeastaan jokaisessa harjoitteessa korjattiin tätä. Varsinkin kevennyksessä pyysin Kiaa keventämään takaosalle (roikkumatta ohjassa). Windi, vaikka hieman jähemämpi tapaus onkin, otti etukenosta nokkiinsa ja kaahotteli pitkin kenttää. Loppuraveissa tamma jo rentoutui, kun Kiakin joutui keskivartalolla enemmän keventämään pystyyn.

Kuú - Myntti
Kuún tyyli oli hieman ylirento. Selkä löysänä tyttö köpötteli laiskimus-Myntillä, aivan kuin mitään ei olisi kuulunutkaan tehnyt. Toisaalta Mynde oli harvinaisen rento ja pärskähteli jo siinä vaiheessa, kun säädin muiden jalustimia. Kehuin tytön kykyä myödätä hevosta, jolloin liike ei tullut ulos mistään ylimääräisestä, kuten käsistä tai nilkoista. Mutta Kuú tuppasi istui hieman tuoli-istunnassa. Lantiota pitäisi saada auki ja koko jalkaa taaemmas. Ja tämä kaikki lähtisi lantion asennosta. Käytiinkin tätä läpi niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin ja tunnin aikana Kuú alkoi päästä sinne päin. Paljon kuitenkin tarvitaan vielä treeniä keskivartalon kanssa.

Loviisa - Frank
Loviisa oli kasvanut sopivan kokoiseksi Frankille. Tytön kädet valuivat helposti hevosen lavoille: olihan löysä Frank helppo ratsastaa näennäiseen muotoon alhaalla olevalla kädellä. "Sen hevosen ongelma on ja aina tulee olemaan tuo löysä selkä ja takaosa. Sitä pitää ensisijaisesti ratsastaa pohkeella ETEEN. Ihan sama, miten lyhyt ohja on. Samalla saat sen ravin miellyttävämmäksi. Eli pohje naputtaa, käsi pysyy YLHÄÄLLÄ, sään yläpuolella ja pyytää hevosta nostamaan niskaa ja laskemaan takaosaa" rähjäsin. Olihan lähemmäs kolkyt lämmintä ja toista tuntia jo mentiin. Laukassakin keskityttin vain, että Loviisan käsi pysyy paikoillaan ja istunta ratsastaa pohkeen kanssa kohti ohjaa. Hevonenhan alkoi jopa laukata ja ryhdistäytyä, juuri ennen kun siirryttiin loppuraveihin. Ne olivatkin Loviisan osalta aika tappoa, mutta onneksi tyttö selvisi tunnista hengissä.

Pipsa - Rotta
Pipsalla ei ollut mikään herkkupala istua haastavaravisen Rotan selässä. Paketti piti pitää kasassa, niin hevosen kuin ratsastajankin osalta. Pipsan perusistunta oli tuhansien työtuntien koulimaa ja siinä pitikin keskittyä erityisesti ryhtiin ja lantion toimintaan niin ravissa kuin laukassakin. Rotta kun oli hevonen joka väsyi helposti, se jaksoi kulkea kauniisti viisi minuuttia, sitten se heitti päänsä ylös ja luisti selästä: ravissa istumisesta tuli mahdotonta. Sama laukassa. Tässä piti vain ratsastajan olla vahvempi kuin hevosen. Pipsan keksivartalon lihakset olivat varmasti hapoilla, mutta viimeisissä laukkapätkissä tyttö sai jo istunnalla nostettua hevosen etuosaa. "Vatsalihkasilla vedät hevosen etuosaa ylös ja pohkeella ratsastat takajalkoja alle. " Viimeisissä ravipätkissä Rotta oli jo todellä nääntynyt, hyvä kun jaksoi kavioita nostaa. Eikä Pipsalla keventäminen ilman jalustimia ollut yhtään sen helpompaa.

Salma - Bonnie
Salman istuntaa oli viime syksyn puolella hiottu oikein urakalla, eikä siitä mihinkään päästy; esteratsastaja mikä esteratsastaja. "Kannat kädet ja leuan. Myöskään Bona ei saa oppia siihen, että käsi laskee ja se tulee peräänantoon väärässä ohjaskulmassa." Kevennyksessä ei ollut moitittavaa, mutta harjoitusravissa Bona oli aivan eksyksissä, kun pohje katosti. "Istunnalla eteen ja ohjaa vasten. Voit ottaa jalkaa hieman lähemmäs, jos poni ei meimaa pysyä kontrollissa." Laukassa meno oli rentoa molemmilta. Ravissa puolipitkin ohjin ilman jalustimia poni oli taas ihmeissään. Salma suoriutui kuitenkin hyvin ja loppuun poni jopa venytti eteen-alas.

Sandra - Hype
Sandra oli saanut alleen hevosen, jonka selässä piti olla täysin rentona. Ja sehän tietenkin saattoi olla hieman haasteellista, kun kyseessä oli tytölle uusi hevonen. "Tämä hevonen liikkuu eteen. Mutta se tarvitsee rauhallisen istujan selkäänsä, jotta meno on tasapainoista." Pyysin Sandraa pidentämään jalkaa ja avaamaan lantiota. Tämä onnistuikin parhaiten harjoitusravi-osuudessa. Laukassa Sandran asento painui taas kumaraan ja Hype kaahotteli miten sattui. Käskin tyttöä helittämään ohjasta ja nojaamaan taakse. Sandra saikin ratsastaa pelkällä istunnalla kuumentunutta Hyperionia, ja sehän toimikin mainiosti. Hevosen laukka muuttui pyöreäksi ja Sandran oli hyvä olla selässä.


Maanantai: maasto ~ Daniel

Leiriläiset odottivat ensimmäistä maastoaan. Mä olin luvannut viedä sen sillä välin, kun Anne ja Pirre hoitaisivat salaisia leiriin liittyviä hommiaan. En ollut varma, mutta olin kyllä kuulevinani, että Piritta lähetettiin laittamaan valkkaria kylmään. Pitäisikin pistäytyä päärakennuksella, jahka maastot olisi maastoiltu, hepat hoidettu ja tytöt passitettu leirimökeille.

Ratsastuksenopettajat olivat yksissä tuumin laatineet maastoon hevoslistan. Eihän sitä sopinut koko leiriä humputella menemään yhdellä ja samalla kopukalla.

Hevosjako ma klo 18 (maasto); Dani+Topi
Emmy - Sentti
Pihla - Frank
Salma - Eela
Lynn - Huiska
Clara - Myntti
Fiia - Hype
Essi - Windi
Kirsikka - Elmo
Loviisa - Hestia
Pipsa - Venna
Akku - Edi
Sandra - Patron
Kia - Humu
Kuú - Gitta
Inkeri - Reino

Topin selkään noustuani seurailin sivusilmällä, kuinka Lynn kiipesi Huiskan leveään selkään. Siinäpä kaksi suomiblondia. Porukka asettui taakseni jonoon, ja sitten lähdettiin.

Poluilla oli itse asiassa melko miellyttävää kulkea. Puiden varjossa ei ollut niin tukahduttavan kuuma kuin männä viikolla muutoin oli ollut. Topi oli virkeällä päällä ja arvelinkin, että jos en pitäisi varaani, kiertäisimme suunnitellun lenkkimme ennätysvauhdilla. Oli kiva huomata, miten täynnä tulta ja tappuraa ori olikaan. Hellekeleillä se oli heittäytynyt vähän lössykäksi, mikä oli näkynyt kisaradoillakin. Ehkä Topi koki saaneensa arvoisensa viran vetäessään näin suurta maastoporukkaa? Innoissaan se ainakin oli.

"Haluatteko te rauhallisen maastoköpöttelyn vai tehdäänkö vauhtimaasto?" kyselin ratsastajilta alun käyntipätkän aikana.
En mä juuri yllättynyt, kun tytöt melkein kiljuivat kuorossa, että mennään kovaa.
"Saamanne pitää."

Hullunvauhtia emme menneet (etten saisi valituksia arvon Opettajilta), mutta kyllä tytöt vauhtia saivat, kun kerran sitä toivoivat. Laukkapätkällä annoin Topin päättää vauhdin, ja takaa tulevien lajitoveriensa innostamana se pisti koneistonsa aikamoiseen kiitoon! Laukan jälkeen käveltiin pitkä pätkä, olihan kuitenkin melkoisen lämmin sää. Kävimme joella vähän kahlaamassa, mistä suurin osa hevosista piti. Se oli hyvää vilvoittelua.

Paluumatkalla kiivettiin Pyöstin rinteitä ylös ja alas. Se vaati käyntiä, mutta sitten mentiinkin taas kovaa. Vilkaistessani taakseni kesken laukan näin lukuisia iloisia naamoja. Kyllä mäkin hymyilin. Miten olisin voinut olla kivikasvo? Maastoilu oli kivaa.

Palasimme talliin hyvissä ajoin ennen kahdeksaa hoitamaan hevosia. Olin luvannut pääjehu-Annelle ja kätyri-Pirrelle, että huolehtisin iltaruokinnasta. Annoin halukkauden tyttöjen osallistua touhuun, ja näppäriä apulaisia ne olikin. Jäätiin vielä Lynnin kanssa lakaisemaan käytävät, kun muut leiriläiset jo menivät menojaan. Tallin hiljaisuus, viileys ja hämärä tuntuivat entistä kotoisammilta, kun oli Lynski hyräilemässä tuonnempana käytävällä.

"Päivää taloon", huikkasin myöhemmin saapastellessani (ilman saappaita) peremmälle päärakennukseen. "Hepat hoidettu ja valtakunnassa kaikki hyvin."
"Miten teidän maastoilut sujui?" Anne kysyi ja nosti pöytään vielä yhden lasin. "Otatko säkin?"
Myönnyin yhteen autoilijan lasilliseen ja kerroin, miten hienosti maastoreissu meni.
"Kiva, että teillä oli hauskaa. Huomenna onkin eri ääni kellossa", Piritta myhäili salamyhkäisenä. "Huomenna tytöt joutuu töihin."


Tiistai: puomi/estetunti ~ Pirre

Ellei olisi ollut melko varhainen aamu, olisin kuollut kuumuuteen jo hypätessäni ilmastoidusta autosta Seppeleen pihamaalle. Kesäleirin ensimmäinen estetunti edessä ja, arvelin, tiedossa melkoisen veteliä hevosia. Ratsastajia varten minun kyllä pitäisi ottaa vesipulloja mukaani ja muistutella heitä pitämään juomataukoja.

Ensimmäisen estetuntinsa jokainen ratsastaja hyppäisi omilla leirihoidokeillaan, joten hevosjakoa minun ei tarvinnut miettiä. Sen sijaan pohdiskelin, että ainakin minun lapsuudessani leireillä kukuttiin valveilla yömyöhään alati kasvavan sokerihiprakan kourissa. Mahtaisikohan kukaan tytöistä olla vielä hereillä? Paras mennä huolehtimaan aamuherätyksestä molemmissa mökeissä, ennen kuin menisin rakentamaan päivän tehtävät. Kentälle vaiko maneesin varjoon? Kenttä saisi kelvata, toivottavasti se ei pöllyäisi.

Tunnin oli tarkoitus haastaa ratsastajia. Osalla oli allaan uudet hevostuttavuudet, ja he saivatkin heti tiiviin lyhyen oppimäärän ratsujensa toiminnasta. Tuntiin sisältyi niin tiukkoja käännöksiä, huolellista suoristamista vaativia tehtäviä, maapuomeja kuin ihan kunnollisen kokoisia esteitäkin. Osa ratsuista oli hyvin tahmealla tuulella pitkään jatkuneen helteen takia, mutta sitten oli sellaisia ikiliikkujia kuin Bonnie, Hype ja Hestia, joihin ei lämpötila tuntunut näin aamupäivästä vaikuttavan sitten mitenkään.

Pahimman laiskajaakon tittelin sai yllättäen Elmo, joka yleensä oli aivan reipas poni. Liekö sekin revitellyt leirin alun kunniaksi ja valvonut läpi yön? Myöskään Venna ei esitellyt lennokkainta puoltaan. Niin Fiialla kuin Essilläkin oli tunnin lopuksi kova hiki.

Ketterimmin kolmikaarista kiemurauraa muistuttavasta hyppytehtävästä suoriutui Sikke, joka oli tällä kertaa niin vikkelä liikkeissään, että sai kuskinsa karistettua kyydistä. Mikä mahtava alku kesäleirille! Toivoin kovasti, ettei putoaminen lannistanut Kirsikkaa. Inkerikin oli vähällä livetä maistelemaan hiekkaa useammin kuin kerran, kun Walma keksi, ettei sitä huvittanutkaan tällä tunnilla hypätä. Saatiin se lopulta yli esteistä, mutta töitä se vaati.

Suurimmat hypyt saimme nähdä ensimmäisessä ryhmässä Edin ja toisessa Rotan toimesta. Yritteliäät ratsu reippaat eivät kumpikaan pelänneet tehdä omia ratkaisujaan ponnistuspaikan suhteen kinkkiseksi osoittautuneella kaarevalla puomi-okseri-pysty -linjalla. Ronskisti ne leiskauttivat yli askeleen verran aikaisemmin kuin kumpikaan ratsastajista olivat suunnitelleet. Putoamisilta vältyttiin, vaikka läheltä pitikin.

Vanhat konkarit Taiga ja Pella osoittivat olevansa innoissaan hyppytunnista. Korvat hörössä ne pistelivät menemään ja niiden selässä olikin helppo hymyillä. Loviisaa ei kuitenkaan aina hymyilyttänyt; Frankilla oli kankea päivä, ja kaarteiden ratsastamisessa riitti haastetta.

Myntti oli oma hitaasti lämpiävä, mutta palkitseva itsensä. Windiä tumma tamma ärsytti; Kia ja Kuú saivatkin pysytellä etäällä toisistaan, jottei tammojen välille olisi syntynyt nokkapokkaa. Patron ei tammojen pörhellyksistä piitannut. Sen mielestä oli mukavaa, kun tunnin lopuksi pääsi maastoon kävelemään loppukäyntejä.


Tiistai: koulutunti ~ Anne

Kokoamisasteen ja askelpituuden säätely

"Hevosryhmä"
Emmy - Frank
Essi - Myntti
Inkeri - Huijari
Kimi - Windi
Kuú - Alex
Pipsa - Topi
Salma - Laila
Sandra - Sentti


"Poniryhmä"
Akku - Ari
Clara - Sikke
Fiia - Humu
Kia - Gitta
Loviisa - Elmo
Lynn - Reino
Pihla - Hestia

Helteinen ja hikinen iltapäivä. Molemmille ryhmille oli samanlaiset tunnit tiedossa. Olin jakanut porukan poni- ja hevosryhmiin. Tunnit aloitettiin ravaamalla isoaravia keventäen ympäri kenttää. Tarkoitus oli saada hevosia työntämään takaa ja rentoutumaan niskasta. Kun ratsut oli saatu lämmiteltyä, siirryttiin käyntiin. Haettiin hyvä keskikäynti uralla. Pian alettiin tekemään siirtymisiä keskikäynnin ja kootun käynnin välillä pitkin uraa. Hevosia oli tarkotus koota samalla ja varsinkin kootussa käynnissä nostaa etuosaa ylös. Samaa jatkettiin ravissa, mutta siirtymisten välit olivat pidemmät.

Laukassa jakaannuttiin ympyröille ja ensin haettiin hyvä, kontrolloitu laukka, josta venytettiin ja koottiin vuorotellen. Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin samalla kaavalla. Loppuun vielä kevyttä hölkkää ympäri kenttää.

Tästä tunnista saa kommentin tuntimaksua vastaan.


Tiistai: kärryajelu


Keskiviikko: yllätysohjelma ~ Anne


Keskiviikko: este/leikkitunti ~ Pirre

(Ratapiirrokset tulossa!)

Keskiviikon leikkitunnilla oli luvassa vauhtia ja naurua. Kuten kunnon leirillä kuului, pääsisivät tytöt koettelemaan rämäpäisyyttään oikein vauhdikkaalla leikkitunnilla. Uhkarohkeimmat ratsastaisivat ilman satulaa, vaikka tiedossa olisi hyppyjäkin.

Hevosjako ke ip (leikki/este, saa mennä ilman satulaa!)

Ryhmä 1
Akku - Windi
Clara - Elmo
Emmy - Frank
Essi - Alex
Inkeri - Eela
Kirsikka - Venna
Lynn - Hype
Pihla - Aristo

Ryhmä 2
Fiia - Reino
Kia - Patron
Kuú - Pella
Loviisa - Myntti
Pipsa - Gitta
Salma - Rotta
Sandra - Sentti

Tunnin aikana kokeiltiin paria eri klassikkoleikkiä, kuten peiliä ja maa-meri-taivasta, jonka osa tosin tunsi nimellä maa-meri-laiva. Haastavin tehtävä tuntui kuitenkin olevan estekatrilli. Olin rakentanut kaksi identtistä pientä esterataa pituushalkaisijan molemmin puolin. Lähetin ratsukot pareittain matkaan suorittamaan esterataa; tarkoituksena oli, kuten katrillissa yleensä, että ratsukoiden suoritukset näyttivät toistensa peilikuvilta. Ei ollut helppoa seurata parin suoritusta ja sovittaa oma etenemistahtinsa siihen samalla kun lähestyi esteitä ja ratsasti huolellisia teitä - parhaassa tapauksessa ilman satulaa! Esteet eivät tosin olleet kovin suuria, mutta haastetta riitti ilmankin. Kaikeksi onneksi pahoilta tippumisilta vältyttiin.

Aivan lopuksi ehdittiin kuin ehdittiinkin vielä ratsastamaan pikainen viesti, jota varten muokkasin hieman katrilliratoja. Tunnin päättyessä hevosilla oli hiki, eivätkä ratsastajatkaan tainneet aivan suihkunraikkaita olla. Päästin heidät hoitamaan hevosensa ja valmistautumaan illan kohokohtaan: yömaastoon.


Keskiviikko: Yömaasto


Torstai: Koulutunti ~ Anne

Väistöt ja taivutukset


Torstai: Estetunti ~ Pirre

Runkotarina

Torstaina oli vuorossa viimeinen estetunti. Minuun oli iskemässä hassu paniikki: olivatkohan leirin tunnit olleet minun osaltani leiriläisille mieleisiä? Kokivatkohan he oppineensa yhtään mitään? Olinko minä onnistunut opettamaan heille mitään hyödyllistä? Toki osan ajastamme olimme leikkineet, kuten leirillä kuului - eihän kesäleiri ollut mitään ilman hauskanpitoa. Tiesin kuitenkin, että ainakin osa tytöistä oli leirillä myös oppiakseen jotakin.

Leiriläiset saivat tuta epävarmuuteni. Koska oli viimeinen hyppytunti, oli korkea aika saada taottua oppia tyttöjen päähän, mikäli en sitä tähän mennessä ollut onnistunut tekemään. Niinpä edessä oli hiostava ja työntäyteinen tunti.

Korjasin rajulla kädellä ratsastajien istuntaa. Pistin heidät laukkaamaan pitkiä pätkiä niin esteistunnassakin kuin kevyessä istunnassa. Jos joku ei ennen tätä tuntia tiennyt kevyen istunnan, jossa oltiin esteen päällä, ja esteiden välissä käytettävän esteistunnan eroa, niin nytpähän tiesi ja taatusti muisti. Ainakin hellät lihakset muistuttivat tunnin jälkeen, että jotakin oli harjoiteltu.

Harjoituttaakseni tyttöjen istuntaa lisää hyppyytin heillä pitkää jumppasarjaa. Tunti olikin yhtä sarjaesteiden juhlaa: tytöt eivät selvinneet pelkällä jumppasarjalla, vaan hyppäsivät lisäksi kaksois- ja kolmoissarjaa. Sarjan hyppäämisen A-kirjain oli tuoda hevonen hyvin ensimmäiselle esteelle ja O puolestaan oli olla hätääntymättä, jos ensimmäinen hyppy ei ollutkaan täydellinen.

Tuntinsa lopuksi ykkösryhmä pääsi maastoon tekemään loppukäynnit Topia alkuverryttelevän Danielin johdolla. Kakkosryhmän tunnin loppupuolella passitin nurisevan ja lievästi kalvenneen Kasperin varustamaan minulle Väinön. Siinä kyllä sitten kestikin niin, että sain lähteä itse katsomaan, saiko Kasper hommansa tehtyä. Sen aikaa kakkosryhmäläiset ravailivat loppuraveja kentällä. Lopultakin pääsimme maastopoluille!

Ratsukkokohtaiset kommentit

Akku - Taiga
Hassunhauska Taiga-poni tarvitsi tänään ratsastajaltaan paljon tukea ja apua hyppäämiseen. Estettä lähestyttäessä Akku sai istua lähellä ponia ja pitää ohjat käsissään ja pohkeet kiinni kyljissä. Välillä Taiga pääsi valumaan jumppasarjalla kohti kentän aitaa, mitä pyrittiin korjaamaan vahvemmilla ulkoavuilla. Hetkeksi Akun piti siirtää raippa ulkokäteen tukemaan pohjetta. Koska Akku joutui vaikuttamaan ratsuunsa paljon, hän myös hieman jännittyi, mistä johtuen saimme välillä keskittyä rentouttamaan hänen jalkojaan.

Clara - Edi
Edi-pötkylä näytti hetken verran hivenen harmistuneelta saadessaan selkäänsä tehokkaan ja päättäväisen ratsastajan! Kenties ponilla oli ollut laiskottelu mielessään, mutta Clarapa ei moista sallinut. Välillä sain huomauttaa tytölle, ettei vauhti korvannut estettä lähestyttäessä hyvää, tahdikasta laukkaa. Clara saikin oppitunin laukan ratsastamisesta. Pian Edi näyttikin miltei estehevoselta edetessään pontevassa laukassa pitkin kenttää. Claran kantapää tahtoi painua turhan alas, jolloin jalka nilkasta ylöspäin hieman lukkiutui. Kehotin häntä tunkemaan painonsa päkiälle kantapään sijaan.

Emmy - Patron
Emmy sai heti alkajaisiksi huomata, ettei Patronilla ollut paras mahdollinen päivä tänään! Ruuna näytti olevan jotenkin lukossa ja kuurolla päällä; kun Emmy yritti vaikuttaa poniin, se jarrutti ja koetti kiemurrella. Laitoin tytön ratsastamaan hoitoponiaan jämäkästi eteen hivenen löysää ohjastuntumaa kohden. Alkuverryttelyn jälkeen jotain tapahtuikin (ehkä poni innostui hyppäämisestä?) ja ratsukon meno alkoi näyttää sujuvalta. Emmyn myötäys hyppyihin oli kuin oppikirjoista, eikä pitkä jumppasarja horjuttanut hänen tasapainoaan. Katse eksyi kuitenkin välillä jonnekin muualle (lue: puomeihin) kuin menosuuntaan.

Essi - Venna
Tänään Venna oli vahva ja sitä myöten melko haastava ratsastettava. Essin käsien asentoa korjasin ylöspäin ja lähemmäs toisiaan ja jalkaa pyysin käyttämään nopeammin; ei puristavaa pohjetta, vaan napauttava. Venna tahtoi tehdä esteillä hieman omapäisiä ratkaisuja ponnistuspaikan suhteen, sekä sen, huvittiko sitä hypätä ollenkaan. Sinnikkäästi Essi kuitenkin ratsasti ponitammaa eikä jättänyt sille kovinkaan usein varaa kieltäytyä. Nostin tytölle hattua, kun hän sai ponin olemaan kiemurtelematta ja tulemaan koko pitkän jumppasarjan huolellisesti keskeltä yli.

Fiia - Alex
Fiia saikin todellisen oppitunnin hevosen kokoamisesta ja laukan säätelystä. Alex olisi mieluusti pistellyt menemään kilometrin mittaista laukkaa, joka puolestaan ei tahtonut mahtua sarjoihin mukavasti. Fiia saikin ratsastaa ryhdikkäästi ja tiiviisti, jotta Alex saatiin esteiden väliin paremmin mahtuvaan pakettiin. Sitä suurempi haaste tytölle oikastaan tuntui kuitenkin olevan vaikuttamatta oleminen silloin kun sitä ei tarvinnut. Kun Fiia sai hevosen tuotua hienosti sisään sarjalle, hänen tehtäväkseen olisi oikeastaan jäänyt vain myödätä ja antaa hevosen suoriutua tehtävästään. Kouluratsastajat, naurahdin. Ei ollut väärin antaa hevosen välillä ajatella omillakin aivoillaan.

Inkeri - Elmo
Elmo oli kiireisellä tuulella. Kehotin Inkeriä käyttämään raskasta esteistuntaa, jossa hän istui rauhallisesti lähellä hevosta, piti käden tasaisena ja jalan huolellisesti aloillaan silloin, kun sitä ei tarvittu. Inkerin kantapäät meinasivat välillä päästä nousemaan kohti taivasta, mutta ensimmäisen huomautukseni jälkeen hän ehti aina korjaamaan asian ennen, kuin minä kerkesin siitä sanomaan. Inkerille huomautin klassisesta estetuntien mokasta: esteet eivät olleet niin suuria, että myötäyksenkään olisi tarvinnut olla valtava! Toki on parempi myödätä vähän liikaa kuin jäädä jatkuvasti kiinni suuhun, mutta esteen jälkeinen vaikuttaminen kyllä olisi helpompaa, kuin myötäys olisi oikein mitoitettu.

Kia - Windi
Windi pörhelsi tunnilla jotakin kummallista. Kiaa hevosen temppuilu selvästi hieman jännitti, sillä hänen ratsastuksensa oli tavallista jäykempää. Lähdinkin liikkeelle ratsastajan jännittyneisyyden purkamisesta. Kävimme kohta kohdalta läpi Kian kehon käsistä hartioihin, lantioon ja jalkoihin. Suoristin Kian esteistuntaa pystymmäksi, jotta hänen oli helpompi vaikuttaa pöhköilevään hevoseen. Esteilläkin yläkroppa tahtoi kallistua liikaa kaulalle, mikä johti jalan heilahtamiseen taaksepäin. Lopputunnista, keskityttyään aivot sauhuten asennon säilyttämiseen, Kia esitteli hienoa uutta kevyttä istuntaa, eikä loppuverrytellessä nojaillut kertaakaan eteen!

Kirsikka - Sikke
Sikke kujeili ja vältteli ohjastuntumaa. Ohjien kiristelyn sijaan komensin Kirsikan ottamaan tasaisen tuntuman ja ratsastamaan tehokkaalla jalalla - mutta ilman kantapään nousemista ja sillä painelua! Ennen kuin tuntumasta tuli tasainen, ratsukon estesuorituksetkin olivat epätasaisia. Kun Kirsikka sai vuoniksen kuuntelemaan itseään enemmän, he esittivät mallikkaita suorituksia erityisesti kaksoissarjalla. Kun huomasin siirtää Kirsikan jalustimen päkiälle, lähemmäs varpaita, hänen jalkansa alkoi kuin taikaiskusta pysyä vakaammin paikallaan hypyissäkin.

Kuú - Sentti
Innokas Sentti kyyditti Kuúta ensin melkoista haipakkaa oman mielensä mukaan. Ohjeistin Kuún tekemään jo alkuverryttelyssä lukuisia siirtymisiä, joilla tyttö saisi hevosen paremmin kuulolle ja malttamaan. Vaikka Sentti olikin kiltti, osasi ori antaa pidätteiden valua kuuroille korville, jos se ei itse niitä kokenut tarpeellisiksi... Kuú saikin jämäköittää ratsastustaan, jotta sai vauhtihirmuilevan hevosensa kuuntelemaan! Tahdoin myös nähdä ryhtiä tytön ylävartalossa sekä siirtää hänen painopistettään kevyessä istunnassa taaksepäin, enemmän satulan istuimen kuin etukaaren päälle.

Loviisa - Frank
Jo hyvän aikaa Frankia ratsastaneesta Loviisasta näki, että hevonen oli hänelle tuttu. Parivaljakon tehdessä tehtäviä heistä huokui yhteisen tekemisen iloa ja tuttuuden tuomaa varmuutta. Välillä Loviisa luotti liikaa Frankiin ja kenties unohti, miten taitava ratsastaja jo olikaan; seurasi hassuja hyppyjä, kun ratsastaja jätti valintojen tekemisen hevoselle. Patistin Loviisaa ratsastamaan enemmän ja tyttö tsemppasikin kovasti. Kiinnitin huomioni myös hänen käsiinsä, joiden tahdoin olevan jämäkämmät ja tasaisemmat. Eihän vetelä kättelykään kenestäkään kivalta tuntunut? Ohjastuntuma pysyi paljon tasaisempana, kun Loviisa todella keskittyi asiaan.

Lynn - Myntti
Myntissä oli ratsastamista, jotta se ryhtyi ajattelemaan eteenpäin. Ratsastaessaan hevosta paljon jalalla eteenpäin Lynn antoi välillä ohjan lörpähtää; etenkin oikeassa kierroksessa ulko-ohjan tuki tahtoi kadota hetkellisesti, mikä aiheutti ajoittaista epätasaisuutta ratsukon menossa. Muutamaa kummallista roiskaisua ja kieltäytymiseen tai poiskääntämiseen johtanutta erimielisyyttä lukuunottamatta parivaljakko suoritti hyppytehtävät tasaisen varmasti. Niissä tilanteissa käskin Lynniä ratsastamaan sitkeämmin loppuun asti, sen sijaan että hän jätti huonon alun saaneen tehtävän kesken.

Pihla - Aristo
Pihlan ratsastus oli tänään melko jännittynyttä, mikä heijastui Aristoon. Se ei edennyt reippaasti eteen, vaan tikkasi enemmän ylöspäin. Sellaisella hevosella ei taatusti ollut helppoa suorittaa sarjaesteitä! Keskityinkin rentouttamaan Pihlan istuntaa ja otin tytön hetkeksi pääty-ympyrälle työstämään Aristoa eteenpäinpyrkivämmäksi. Kun Pihla alkoi rentoutua, myös Aristo kävi letkeämmäksi - ja samalla tytön oma jalka alkoi pysyä paremmin paikallaan ilman, että se heilahti kevyessä istunnassa taaksepäin, kuten alkutunnin hypyissä.

Pipsa - Eela
Keveän puoliverisen selässä istuva Pipsa osasi vaikuttaa ratsuunsa istunnan kautta taitavasti. Kun Eela meinasi innostua liiaksi, Pipsa laskeutui luontevasti lähemmäksi hevosta ja rauhoitti sitä tukevammalla, pidättävällä istunnalla. Ratsukko suoriutui sarjaesteistä enimmäkseen melko helposti. Suurin korjaamista tarvitseva asia Pipsan ratsastuksessa oli ilmiö, joka tuli esille, kun hän hiemankin jännittyi. Yläkropan jännittyessä selkä painui notkolle, hartiat kiristyivät ja kädet kävivät jäykiksi. Herkkänä hevosena Eela koki tämän epämukavaksi, lakkasi etenemästä ja viskeli päätään.

Salma - Gitta
Nihkeällä tuulella ollut Gitta oli Salmalla haastava ratsu. Sain patistella herkkään ja kuumuvaan Bonnieen tottunutta neitoa vaikuttamaan kaikin puolin tuntihevosmaisempaan ratsuunsa rohkeammin. Alkutunnista Salman reidet olivat jännittyneet, eikä paino laskeutunut tukevasti jalustimille. Kun tämä epäkohta saatiin korjattua, alkoi ratsastus näyttää luontevammalta. Muutaman kerran Salma sai tehdä kovasti töitä, jottei Gitta hyytynyt kesken sarjojen; se ei ollut tänään järin innokkaalla tuulella.

Sandra - Hype
Herkän Hypen kanssa oli ekstratärkeää, että ratsastus oli vakaata ja varmaa. Pari kertaa sekä Sandran että Hypen usko loppui kesken jumppa- ja kolmoissarjojen, kun ensimmäinen hyppy jäikin pieneksi ja loput etäisyydet olivat näin ollen pitkiä. Silloin Sandran olisi kuulunut pitää pää kylmempänä, ja sen sijaan, että hän jätti hevosen yksin keskelle haastavaa sarjaa ja antoi sen pujahtaa pois tehtävästä, korjata tilanne ratsastamalla eteen. Istunnassa korjattiin seilaavia käsiä ja esteistunnassa liiaksi etukumaraan painuvaa asentoa.


Perjantai: Leirikisat


Uittoreissu