Koulutunnit 2008

02.02.08 Istuntaa ja vastalaukkaa - Maikku
11.02.08 Ratsastusleikkejä ilman satulaa - Maikku
12.03.08 Yksityistunti 3:lle - Chao
17.03.08 Kamala takaosakäännös - Ada
29.03.08 Yksityistunti 3:lle, vaativampaa tasoa - Chao
09.04.08 Koulukiemuroita - Anne
24.04.08 Laukanvaihtoja - Ada
26.04.08 Vieraileva valmentaja osa I - Shaikujin
26.04.08 Vieraileva valmentaja osa II - Shaikujin
16.05.08 Tempputunti - Oona
05.06.08 Peruskoulua - Karoliina
19.07.08 Hepat ja ratsastajat hereille-valmennus - Chao
21.07.08 Istuntatunti - Sastu
22.08.08 Harjoitellaan istuntaa ja tasapainoa, 1. tunti - Nana
23.08.08 Harjoitellaan istuntaa ja tasapainoa, 2. tunti - Nana
03.09.08 Laukassa työskentelyä - Carkki
04.09.08 Sitä istuntaa ja tasapainoa, 1. tunti - Josefiina
12.10.08 Tempotunti - Anne
12.10.08 Laukkapainotteinen perustunti - Sophie
27.10.08 Koulua ilman satulaa - Mariel
29.10.08 Jotain erillaist! - Abby
10.11.08 The riiimunnaru! - Abby
14.11.08 Kanki- & kannustunti yksityislle - Anne
17.11.08 koululyllerrystä àla Carkki - Carkki
18.11.08 Koulutunti ilman satulaa! - Karoliina
21.11.08 Pienimuotoista valmennusta! - Abby
22.11.08 Tavallista koulua! - Karoliina
23.11.08 Leikkejä ilman satulaa! 1. tunti - Jenna
23.11.08 Leikkejä ilman satulaa! 2. tunti - Jenna
05.12.08 Koulutunti ilman satulaa - Ilu
07.12.08 Lyllerrystä maneesissa! - Abby

Lyllerrystä maneesissa!

Ilu - Aksu
Cara - Eppu
Carkki - Joli $
LiinaK - Anttu $

Pitelin hätääntyneenä olevaa lehmänkirjavaa hevosta kiinni. Se pukitteli ilmaan ja painoi korvansa aivan niskaan kiinni. Pian ratsastajat saapuivat maneesiin ja kauhuissaan Liina katsoin Jolia. Rauhoittelin vauhkoa tammaa, kunnes vihdoin Carkki ilmestyi maneesiin. Kun Carkki huomasi Joli, tyttö seisahtui kuin seisoon ja lavahti valkoiseksi. Pikkuhiljaa Carkki kuitenkin kipitti Joli luokse ja katsoi ilmaa näykkivää hevosta. - Ollos hyvä ja nouse selkään, sanoin tytölle ja hymyilin leveästi. - Oisit voinut edes juoksuttaa, sanoi Carkki viti valkoisena. - Minähän juoksutin, sanoi "hämmentyneellä" äänellä.

Pian Joli kuitenkin kulki uralla muiden hevosien perässä. Carkki yritti istua rennosti hevosen selässä, mutta mikään ei näyttänyt auttavan. - Ota Jolille tupla annos kaikkea mahdollista volttia, löysää ohjaa ja nojaa vähän enemmän taakse, ellet halua kohta mennä kiitolaukkaa. Ilulla varpaat menosuuntaa ja pohkeet päälle. Herättelette heti hevoset ja teette itsenäisiä voltteja, selitin tytöille ja katselin hevoseni ja muiden suoritusta. Tästä tunnista tulisi hyvin antoisa. - Anttu menee enemmän eteen ja Cara vois taivuttaa hevosta enemmän. Nyt se tekee semmoisen kuuskulman eikä ympyrää, sanoin tytöille ja vein käteni seläntaakse.

- Löysää jolilla edelleen ohjaa ja paina vähän pohkeita. Se on vaan hyvä jos se laskee päätään. Liinalla varpaat menosuuntaa ja kiristä ohjaa. Ohjaa Eppua eteen alas ja kiristä ulkoohjaa Cara. Ilu, laita se hevonen kunnolla liikkumaan. Voitte ottaa taivutuksia pitkillä sivuilla ja tällä pitkällä sivulla väistöä, huudahdin ja katselin tyttöjen touhuja. Joli näytti jo vähän väsyneeltä, mutta jos se ei olisi noin rauhallinen, se olisi jo heittänyt Carkin selästään. - Carkki voisi löysää edelleen ohjaa ja keskity oikean tien ratsastamiseen. Kato että ulko ohja ois vähän kireempi kuin sisä, ettei se keksi mitään tyhmää, opastin karkkia ja käännyin ympäri.

- Cara! Suorista hevonen ja paina ulkopohkeella. Antun kanssa rauhallisemmin ja löysää ohjaa, kohta pidät jo kuolaimista kiinni. Kiristä Antulla vähän enemmän sitten ulkoohjaa ja sisäpohje ottaa vastaan, sanoin tytöille ja tuskallisena he toimivat. - Pikkuhiljaa voitte siirtyä harjoitusravin kautta kevyeeseen raviin. Otatte jalustimet pois paitsi Joli. Kehotan neidille myös erittäin painavaa kevennystä tai se lähtee viemään. Pidätä Liina sitä hevosta ja ristiselkä joustaa. Nouset ylös, alas, ylös, alas ja painat pohkeet kiinni hevoseen. otatte pieniä taivutuksia pitkillä sivuilla ja lyhyeiden sivujen keskipiteeseen voltit, huudahdin ja hetken taas katsoin tyttöjä mietteliäästi. Tämähän alkoi sujua.

- Pidätä Joli istunalla! Älä kerää missään tapauksessa ohjia ja paina jalat kiinni hevoseet. Nojaa taakseäläkä ota satulanupista kiinni! Se on sama kun itsemurha, huudahdin Carkille, sillä Joli oli lähtenyt hirvittävään kiitolaukkaan. - Istu alas satulaan ja nojaa taakse! huudahdin ja yht äkkiä Joli teki liukupysähdyksen. Hetken Carkki huohotti pysähtyneenä. - Ootkos kunnossa, kysäisin tytöltä. - Joo, sanoi Carkki epämääräisesti. Talutin hetken Jolia, joka kulki hiljaisess ravissa vauhkona. - Antunkanssa voisit taipua enemmän ja mee siihen volttiin mukaan. Caralla näyttää hyvältä, mutta ota vähän pidätteitä. Liina joustaa enemmän ristiselästä. Muuten se kulkee tosi hyvin taputa hevosta. Lyö sitten perään itteäs raipalla, huudahdin ja lopulta päästin Jolista irti. Nyt se kulki taas rauhallisesti eteenpäin.

- Nyt jakaannutte kahdelle isolle pääty ympyrälle! Valmistaudutte heti nostamaan harjoituslaukan. Carkki istuu sitten tiiviisti satulassa eikä söhlää tai Joli syöttää sulle hiekkaa, katselin hetken kuinka hienosti tytöt jakautuivat kahdelle ympyrälle. He olivat laukkaan valmiina. - Sitten otatte puoli pidätteen ja laukannoston, sanoin ja pian kaikki laukkasivat nätisti. Carkki istui selässä kuin tatti ja tytöstä näki heti että hän tykkäsi Jolin laukasta. - Siirrytte takaisin harjoitusraviin ja laskette jalustimet jalkaan. Valmistaudutte suoraan nostamaan toisen kerran harjoituslaukkaa, huudahdin nopeasti ja kohta he taas laukkasivat ympyrällä. - Siirrytte sitten takaisin harjoitusraviin. Valmistaudutte nostamaan vielä vastalaukan. Cara ottaa pieniä pidätteitä Epun kanssa ja kato ettei Joli kulje siellä Epun pehvassa. Aksulla jaAntulla on hyvät välit, sanoin ratsastajille ja hetken ainkaa vedin henkeä.

- Ja sitten nostatte laukan. Cara napauttaa raipalla ja pta pidätteitä Jolilla. Antulla näyttää nätisltyä. Pidätä sitä Joli äläkä anna sen oikoa. Aksulla ota rauhallisia pidätteitä ja tiputa raippa, huudahdin ja annoin hetken tyttöjen vielä laukata. - Sitten siirrytte harjoitusravin kautta käyntiin. Menette suoralle uralle ja otatte loppukäynnit. Löysäätte ohjaa ja parin kierroksen jälkeen kaartoon., sanoin tytöille lopulta ja parin kierroksen jälkeen tytöt näyttivät valmiilta lopettamaan. - Tuu ensin Carkki ton Jolin kanssa, opastin tyttöä ja Carkki käänsi Joli kaartoon. Carkki loisti onnesta ja kiitti tunnista. Carkki hävisi ulos maneesista ja annoin tytöille luvan siirtyä kaartoon. Kun kaikki olivat lähteneet, menin perään Jolin kanssa lastaamaan neitiä traileriin.

Maksut:

Runo lyllerrystunnista:

Lyllerrystä maneesissa,
pientä pakkasta ilmassa.
Abby tuntilaisia komentelee,
ratsukot ohjeista tuskailee.

Liinalla kävi hyvä tuuri,
Anttuhan se ratsuna juuri.
Antulla oli kiva mennä,
vaikka muut sanoivat "eihän se edes lennä".
Minusta Anttu kyllä lensi,
tiesin, että se joukosta voiton veisi.

Kiitokset tunnista Abbylle kuuluu,
samalla toivotamme mahtavaa jouluu!

Kiitokset toivottaa Liina Koo,
tulossa mukaan jatkossakin joo! ((=

Koulutunti ilman satulaa

Kat - Eppu $
Shinqua - Aksu $
Sastu - Anttu $
Elkku - Pella $
Jokeri - Bert $

Sieppasin tuolin mennessäni auttamaan apua tarvitsevia ratsukoita selkään. Anttu tapansa mukaan uhitteli, mutta Sastu sai ruunan hienosti kuriin.

- Tarttetko kenties apua? kysäisin Katilta joka yritti päästä jättiläisen selkään.

- Joo.., Kat vastasi.

- Tota menoo se ois voinu ottaa lopputilin ja lähteny menemään, vitsailin.

Autoin Katin tuolin avulla Epin selkään ja metsästin katseellani muita. Kaikki muut olivatkin jo selässä ja jotkut jo kiertelivät kavio uraa.

- No niin! Nyt voitte jo lyhentää ohjat ja siirtyä raviin. Istu alas Elkku ja selkä suoraksi! Jokeri lyhentää vielä ohjia, muilla hyvin, huusin.

- Nyt voitte alkaa tulla pohkeenväistöä käynnissä tuolta lyhyeltä sivulta ja menette sieltä keskellä ja alatte tekemään pohkeenväistöä uralle päin. Selkkis? Hyvä. Sitten Shinqua voi aloittaa. Siirry käyntiin ja ohjaa sieltä keskelle. Ja siitä voit vasemmalle väistämään. Oikea pohje ja ohja! Noin. Ja sitten Kat ja Eppu! Hei, nyt se oikaisi. Käännä se uudestaan! rääyin niin että maneesissa kaikui.

Eppu suoriutui loistavasti ja pistin merkille että Kat ratsasti sitä oikein.

- Sitten Elkku ja Pella! Käyntiiiin! Muut ravaa ympäri kenttää! Suorista se poni ennen kuin alat väistämään! Noin, hyvä! Sitten Sastu ja Anttu! Siitä käännät ja suoristat! Nyt se väistää hienosti, kiitä sitä! Hyvä. Sitten vielä Jokke ja Bert! huusin.

Otin törpöt ja lähdin viemään niitä toiselle pitkälle sivulle.

- Hidasta Jokke käyntiin ja käännä vasta sitten! Suorista Bert niin sen on helpompi väistää. Noin, siitä alat väistämään! huudahdin.

Kuulin yhtäkkiä maneesin katolta tippuvan lunta ja se paiskautui äänekkäästi maahan. Bert hypähi pystyyn, mutta Jokeri pysyi sinnikkäästi selässä, Bertin tupsu harjasta roikkuen.

- Soo jaaa, älä vedä ohjista, se voi kaatua! huusin.

Bert laskeutui jo neljälle jalalleen ja oli lähteä heti menemään, mutta Jokeri piti ohjia kireällä ja sai pidätettyä Berttiä. Bert rauhottui ja alkoi kuuntelemaan. Kohta se jo väisti taidokkaasti.

- Noin, hyvä! Mie meen laittamaan vielä näitä tötsiä niin menkää te itsenäisesti siitä kohdasta pohkeen väistöä. Ne jostaka haluaa, saa mennä ravissakin! käskin.

Laitoin tötsiä metrin väliin ja katselin sen jälkeen kun Anttu meni luovasti ravissa pohkeen väistöä.

- No niin! Nyt tulkaa pujottelemaan noita tötsiä tuosta. Nyt tulette ravissa! Tehkää vain itsenäisesti, mie kerron sit neuvoi ja Elkku ja Pella voi nyt aloittaa, huusin.

Katselin kun hevosletka pujotteli ravissa ja ratsastajilla oli töitä pysyä selässä, kun hevoset pujottelivat ja kääntyilivät ratsastajien ohjaamina.

- Hei Shinqua, eipäs oikasta ja Jokke, laita vähän liikettä Berttiin! neuvoin.

Kun kaikki olivat jo pujotelleet monta, monta kertaa tötsät, huusin:

- Nyt jatketaan taas suoraa uraa! Ravissa ja keventäkää pitkät sivut.

Katselin kun Sastu yritti keventää.

- Yritätkös sie Sastu huijata miuu? Nyt liiottelet. Kevennä, ylös, alas. Noin, nyt et liiottele! huusin.

Istuin taas valtaistuimelle ja rentouduin.

- Hyvä! Nyt siirtykää kahdelle pääty ympyrälle! Eppu ja Anttu toiseen ja Bert, Aksu ja Pella toiseen. Sitten istutte alas ja valmistelette laukannostostoja. Ja Bert irti sieltä Pellan takapuolesta! Käännä se sinne toiselle puolelle ympyrää! Hyvä. Sitten, kaikki voivat nostaa laukan! huusin.

Antulta, Epulta ja Aksulta laukka nousi ongelmitta, mutta Pella meni ravissa eteen päin kuin veturi ja Bertin turpa kiinni Pellan hännässä.

- Käännä se Bert pois sieltä Pellan hännästä ja nosta laukka! Sisäpohje eteen ja ulkopohje taakse, pidätys ja anna avut! Näpäytä vielä raipalla! Hyvä. Ja Pella vielä samalla tavalla. Noin. Nyt kaikki laukkaavat pari kierrosta. Ja selkä hitusen taakse Shinqua! huusin.

Katsahdin kellooni. Vielä 5 minuuttia aikaa, ajattelin.

- Noin! Ja vaihtakaa suuntaa päätyympyröissänne ravissa! Ja nostakaa taas sen jälkeen laukka. Hyvä, nyt Anttu nosti hyvin laukan, niinkuin Bertkin ja Eppu. Ja vielä Aksu ja Pella laukkaan! Hyvä, juuri noin, sanoin.

- Ja kaikki siirtyy raviin! Ja menkää ympäri uraa. Lyhennä vielä ohjia Shinqua, vielä ei ole loppukäynnit. Ja kaikki vielä reipasta ravia! huusin.

Katselin jokaista ratsastajaa ja kun kaikki näytti olevan kunnossa, huusin:

- Ja kaikki käyntiin! Kiitos tunnista ja kohta voitte kääntää kaartoon. Muistakaa hoitaa hevoset hyvin! huusin.

Maksut:

Reippahasti laitoin suitset Aksulle. Olinhan menossa sillä tunnilla. Talutin sitten sen saman tien maneesiin.

Ilu, tunninpitäjä auttoi Katin Epun selkään. Kohta yritinkin jo itse punnertaa Aksun selkään. Pian selvisinkin selkään ja lähdin kävelemään pitkin uraa.

Otimme ohjat ja sitten ravia. Istuin Aksun lämpimään selkään tiivisti. Sitten otimme pohkeenväistöä.

Ja kivastihan sse meni, kun käynnissä menimme. Sitten Ilu toi törpöt :D Ja vei ne pitkälle sivulle.

Yhtäkkiä tippui maneesin katolta lunta ja Aksukin säikky hiukan. Bertikin nousi pystyyn Joken alla. Pian Bert sitten laskeutui neljälle jalalle ja huokaisimme.

Kun palasimme tunnin ohjelmaan, väistöimme jo ravissa. Sitten oli pujottelua. Pujottelimme letkassa ja siinä oli työtä pysyä selässä.

Aksukin hiukan oikaisi. Menimme tötsät monesti, että Aksukin jo tylsisty niihin. Sitten otimme ravia ja jouduimme myös keventämään. Sitten jäimme kahdelle pääty-ympyrälle.

Sitten valmistaunuimme laukalle. Annoin laukkapohkeet Aksulle ja laukka nousi heti ja nätisti.

Nojasin liikaa eteen, josta Ilu huomautti ja nojasin sitten taakse. ´Vaihdoimme suuntaa ja jatkoimme ravissa. Löysäsin hiukan ohjaa, mut jouduin ottaa ne takaisin.

Pian otimme käyntiin ja kävelimme pitkin maneesia rauhassa.

Leikkejä ilman satulaa! 2. tunti

1. Jenna – Eppu
2. Yuff - Blondi
3. Magnum - Humu
4. Jokeri - Siiri
5. Karoliina - Aksu
6. Alina - Pella
7. Sophie - Tiia
8. Veera - Pikku
9. Josefiina - Jambo

"Reippahasti käypi askeeleet, äidin hommat on niin kiireiseet.." aloitin hyräilemisen odotellessani. "Voihan, joululaulut tulee jo mieleen, mutta sinne on vielä melkein kuukaus joten siirrytäämpä vähän keskeisempään aiheeseen eli tähän tuntiin! Mutta tervetuloa vain!" hihkaisin ja katsahdin kun muut kiskoivat satulavöitään paitsi Magnum, Jokeri ja Alina joilla ratsut olivat valmiina. Fiia ojensi Pellan ohjat Allulle hiukan puuskuttaen: "Vähä oli helmee!"

Piakkoin kaikki olivat päässeet turvallisesti selkään ja kävelimme uraa pitkin ohjin. Teimme alkuverryttelyjä hetkisen jotta tallista tulleetkin saisivat hiukan vetristäytyä.

"Noniin, seuraava ohjelmanumero onkin hippa. Mennään näitä ohjelmiamme vaikka samassa järjestyksessä kuin toisella ryhmällä. Onko vapaaehtoisia hipaksi?" kiertelin katsettani tuntilaisissa, pian yksi pieni käsi vilkutteli joukkion takaa. "Minä, minä!" Veera piipitti Pikun selästä. "Selvähän se, laske hitaasti viiteen", kerroin ja ohjastimme ratsumme kauemmaksi hipasta. "Tullaan!" tyttö pian kiljahti ja lähti laukkaamaan Pikulla kohti Josefiinaa ja Yuffia. Pian molemmat takaa-ajetut lähtivät kiitämään karkuun ja saivat Siirin jälleen villiintymään, joten se heitti oikein kunnon pukkeja eikä Jokeri ollut varautunut. Siksi hän humpsati shettiksen selästä hämmentyneenä, nyt poni oli saanut toisen ratsastajansa alas, kun Nana taas oli pysyny oikein visusti sen selässä koko rodeon ajan.

Onneksemme sain napattua Siirin ohjista ennenkuin se kerkesi livistää ja ojensin ne Jokerille kysäisten onko kaikki OK. Tyttö nyökkäsi ja kapusi takaisin päättäväisesti selkään ja molemmat painelivat lähestyvää Veeraa karkuun.

"Haa!" Veera vikisi kun sai otteen Sophien jalasta. Pakko kai hänen oli napata Sohvin raajasta kun ei korkeammalle ylettänyt pikku poninsa kera. Nopeasti Pikku ja Veera lähtivät livohkaan ja Sophie aloitti jahtaamisen. Minä olin seuraava uhri ja jäin kiinni kun Epulle tuli hätä ja meni koivet leväällään keskelle tekemään tarpeensa. Tuhahdin ja lähdin sitten jahtaamaan Karoliinaa. Se oli kuitenkin mahdoton tehtävä, sillä Aksu lähti painelemaan kuin viimeistä päivää. Huhkaisin ja lähdin uudestaan jahtaamaan ympäriinsä laukkaavia uhrejani. Piakkoin Magnum jäi Humulla kiinni.

"Noniin, eiköhän hippa jo riitä. Mennäänkö seuraavaksi lipun ryöstöä?" kysyin ja katselin tuntilaisia joidenka naamat olivat vähän punertavat. "Vaikka", tuntilaiset henkäisivät lopulta ja tiirailivat toisiaan innokkaina. "Okra, toivottavasti tiedätte miten lopunryöstöä mennään (ne jotka ei oikeesti tiiä voi kattoo tuolta 1. tunnin selostuksesta nimittäin tähä en jaksa taas kirjottaa = D)" sanoin ja aloin miettimään ryhmäjakoa. "Tässä tulee ryhmä 1: Magnum, Karo, Allu ja Jossu. Ryhmässä 2 on siis: Yuff, Jokeri, Sohvi ja Veera. Itse en tule mukaan, tai muuten tulee toiseen joukkueeseen enemmän.

"Paikoillanne valmiina hep!" huudahdin ja he lähtivät ryöstöretkille. Ensimmäiseksi matkaan kaahasivat Pella ja Humu, sekä toisesta joukkueesta Yuff ja Sophie. Kaikki jäivät kiinni sillä jokainen tarttui toistensa hihasta. Yhtäkkiä Josefiina viuhahti ohitsemme Jambo hurjasti viilettäen. Hän pystyi kuin pystyikin puikkelehtimaan vastapuolen yrittäen suojella arvokasta hanskaa. Ratsukko kuitenkin onnistui puikkelehtimaan heidän puolustuksensa ohitse ja sai napattua hanskan. Tämän jälkeen hanska saikin kyydin Jossun omalle joukkuelle. "1-0!" kailotin toisten antaessa ylävitosia kunnioitukseksi.

Hei tuulettivat niin rajusti etteivät huomanneet että Yuff oli pääsyt parkkeeraamaan Blondimammansa hanskan luokse ja lähti vilistämään karkuun ennenkuin sai peräänsä joukkion kiinniottajia.

"1-1!" karjaisin jälleen ja palautin hanskan paikoilleen. Jokainen oli nyt varuillaan, kukaan ei liikkunut mutta sitten joku huudahti: "Hyökkäykseen!" ja jokainen lähti painelemaan eteenpäin minkä kintuistaan pääsi. Kukaan ei jäänyt vartioimaan hanskaansa vaan jokainen kosketti ohi viilettäviä vastapuolen pelaajia kunnes joku saisi hanskan. Tämä jatkui hetken kunnes Veera ja Jokeri pääsivät livahtamaan pikkuruisilla poneillansa toisen joukkueen hanskan luokse. He kuljettivat arvokkaasti hanskan omalle puolelleen. "Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkuee!" Jokeri päästi ilmoille joukkuehuutonsa ja alkoi räkättämään jostain kumman syystä. "Eiköhän päätetä tämä peli tähän?" kysyin hymähtäen. "Jepulis" kaikki vastasivat ja päätimme aloittaa maa-meri-laiva -leikin.

Kaikki asettuivat 'maalle' ja odottelit oivaa hetkeä jolloin huutaisin jotakin.. Jokainen odotteli tuskastuneena kun minä piruuttani odotutin heitä. Virnistelin Epun selästä kunnes heidän arvaamattaan huusin: "Meri!" Moni oli hiukan hämmennyksissä mutta jokainen pääsi starttaamaan. Ja Karoliina viiletti Aksulla jokaisen ohitse kuin luotijuna! "Eka!" hän hihkaisi saapuessaan merelle. Muut tulivat perässä, ehkä Magnum hitusen muita jäljessä. Pudotus, toiset olivat valmiina lähtöön joten karjaisin: "Meri!" kukaan ei hämäytynyt joten huusin uudelleen perään: "Laiva!" ja jokainen kaasutti lähtöön, Karo johtaessa jälleen joukkoa mutta Alina pitäen toista sijaa tomerasti. Jälkijunassa tuli Veera Pikulla, sillä poni oli hiukan tuskastunut Tiian ja Jambon välissä joten se hidasteli hiukan.

Ennenkuin he kerkesivät edes kääntymään laivassa, huusin jälleen: "Maa!" Jäljellä olevat käänsivät ripeästi ratsunsa ja pääsivät matkaan. Jokeri sai taas koetella tasapainoaan Siirin komeissa ilopukeissa. Vaikka se hyvin pysyi kyydissä, silti he putosivat. Seuraava huuto oli liian aikainen eikä Alina kerennyt kääntää Pellaa tarpeeksi nopeasti ja jäi siksi viimeiseksi. Peräjälkeen tuli pudotus kun Yuff oli mennyt hämyyn, kun olin huutanut Meri, vaikka he olivatkin jo siellä. Viitoin tytön vierelleni ja jatkoin huutelemista.

Josefiina oli pystynyt sinnittelemään Sophien ja Karoliinan mukana, mutta melko hännässä. Jambo taas oli hiukan närkästynyt jatkuvista pohkeista ja hoputuksista joten se laittoi pillit pussiin ja pysähtyi kuin seinään keskelle merta. Hyvän tasapainonsa ansiosta Josefiina pysyi kuin pysyikin selässä. Karo ja Sohvi olivat päässeet laivaan ja Jossu siis yksinkertaisesti vain putosi pelistä. Hienosti hän silti pärjäsi vaikka Jambo oli ruvennut kiukuttelemaan. = >

Tiukka taisto jatkui edelleen tyttöjen välillä. Lopulta Sophie ei kerennyt reagoimaan huutooni yhtä nopeasti kuin Karoliina, ja tyttö vei voiton. Jokainen onnitteli Karoliinaa hyvässä pelihengessä. Kukaan ei kiukutellut siitä että jokin oli epäreilua tai en päässyt lähtemään kun toinen seiso edessä. Mielestäni molemmat tuntini olivat menneen vallan mainiosti. Ja ilman tuntilaisia se ei olisi koskaan onnistunutkaan!

Verryttelimme lopuksi vielä, ja lähdimme viemään hikiset ratsut talliin. Jokainen taisi olla ihan naatti, rankan leikkitunnin jälkeen. Sophie tuli valittelemaan minulle kuinka kova se Tiian selkä oikein olikaan, mutta tunti oli siitä huolimatta mennyt aivan nappiin.

Kiittelin vielä jokaista tuntilaista hyvästä suorituksesta ja katosin lopulta oleskelutilaan hoidettuani Epun pois.

Leikkejä ilman satulaa! 1. tunti

1. Jenna – Eppu
2. Fiia - Pella
3. Siiri - Humu
4. Shinqua - Pampula
5. Ilu - Taiga
6. Carkki - Leevi
7. Abby - Kalle
8. Pipsa - Bert
9. Sastu - Anttu
10. Nana - Siiri

Talutin Eppua kohti maneesia, vilkaisin taakseni pitkää ihmis- ja hevosletkaa. Pian aloitin kovan urakan työntämällä maneesin raskaan oven auki. Tepastelin sisään ja nappasin oven vierestä jakkaran - nimittäin tuonne kellotorniin ei noin vaan kiivetä! Käänsin Epun kaartoon ja kiristin satulavyön sekä mittasin jalustimet kun ratsukoita lappasi ovesta sisään solkenaan. Viimeisenä tuleva Sastu sulki oven perässään ja kipitti kaartoon itsekin.

"Noniin, kaikki vaan reippaasti selkään, niin päästään aloittelemaan!" kiljahdin Epun takaa yrittäen päästä sen selkään. Kuulin myöntävää muminaa ja ponkaisin selkään. "Mennään alkuverkat ja sit alotetaan", kerroin ja annoin ruunalle pitkää ohjaa. Melko pian ratsukot olivat kävelemässä uraa pitkin, mutta Carkilla oli hiukan vaikeuksia saada oriinsa pysymään edes hetken paikoillaan. Sen verran se oli kiinnostunut tammoista jotka olivat mukana tunnilla. Mutta Carkki oli välttämässä halunnut päästä mukaan rakkalla oriillaan. = )

Ravattuamme hetken siirsin Epun käyntiin ja pyysin myös muitakin tekemään samoin. "Eli seuraavaksi voidaan mennä vaikka hippaa, kuka haluais olla hippa?" kysyin ja katselin tuntilaisia, melko nopeasti näin vimmatusti heiluttavan käden ja katsahdin innokkaaseen tyttöön. "Mä voin olla!" Ilu sanoi Taigan selästä. "Yyksi, kaaksi, kooolme..." tyttö alkoi laskemaan ja muut hoputtivat ratsunsa kauemmaksi hipasta. "Valmista tai ei, niin tullaan!" Ilu hihkaisi ja antoi Taigalle pohkeita. Ensimmäisenä Ilu yritti saada Siirin ja Humun kiinni, mutta Siirin refleksit toimivat ja hän ampaisi matkaan, tosin vain kiitoravia. Siiri pomppi armottomasti Humun töksähtävässä kiitoravissa kuin mikäkin perunasäkki. Suomiputte alkoi vielä kaiken lisäksi viskellä päätään. Eikä aikaakaan kun Ilu kosketti Siiriä käsivarteen ja hihkaisi: "Siiri on se!" Tämän jälkeen Siiri kuitenkin sai Humun laukkaamaan ja siitä alkoi vauhdikas kiinniotto. Tyttö yritti ottaa kiinni Shinquaa ja Pampulaa mutta shettis paineli kuin raketti ja karisti Siirin ja Humun kannoiltaan. Nopeasti Siiri luovutti ja syöksähti ohikulkevan Fiian kimppuun. "Kiinni jäit!" tyttö ulvahti ja lähti nopeasti lipettiin Fiia ja Pella perässään.

Aika kului nopeasti, mutta onneksi olin varannut tarpeeksi aikaa ja pian jakaisin ratsukot ryhmiin pelataksemme lipunryöstöä. Vein maneesin molempiin päätyihin hanskat ja selitin säännöt: "Eli, jaan teidät kahteen ryhmään, sitten teidän pitää vartioida omaa hanskaa ja myös yrittää varastaa toisten hanskaa. Jos koskee vastapuolen pelaajaa, joutuu kosketun pelaajan palata takaisin omalle puolelle. Luulen että osaatte mennä lipun ryöstöä, joten aloitetaan" "Joo!" kaikki kiljuivat. "Sastu, Abby, Shinqua, Siiri ja Carkki, on yks joukkue ja me loput ollaan toinen joukkue!" karjuin hetken miettimisen jälkeen. Köpötimme lähtöasemiin ja huusin alkaa! Ensimmäiseksi vastapuolelta lähti Abby matkaan Kallen kanssa, mutta jäi nopeasti kiinni tekemäämme ratsukkomuuriin. Seuraavaksi teimme vastahyökkäyksen. Nana ja Pipsa pinkoivat matkoihinsa muiden jääden vartioimaan. Myös toisesta joukkueesta lähti hyökkäykseen Carkki ja Sastu. Piakkoin Sastu sai napattua hanskamme, sillä monikaan hevonen ei uskaltanut mennä luimivan Antun vierelle - mikä nerokas panssarisuoja! Mutta varas jäi kiinni kun Eppu uskalsi yllättää heidät takaapäin. Maneesin toisessa päässä Pipsa oli saanut hanskan ja heitti sen nyt hämätäkseen Fiialle. Tyttö pääsi hanska kourassaan pakoon ja peli oli nyt 1-0 meille. Yhtäkkiä Carkki ja Siiri teki yllätyshyökkäyksen ja Shinqua paineli raketinsa kanssa välistämme hanskan luokse. Kerkesimme nähdä vain tytön vilahtavat hiukset. Ilu oli onneksi saanut Siirin kiinni, mutta Shinqua ja Carkki olivat vielä vaarana. Nyt minä ja Nana lähdimme hyökkäykseen ja jätimme Pipsan, Fiian ja Ilun vartioimaan. Kuitenkin Carkki oli päässyt oriinsa kanssa hanskan luokse ja nyt alkoi pujottelu karkuun. Me olimme Nanan kanssa jääty kiinni ja Carkki oli saanut hanskan omalle puolelle, ja ohjasi nyt Leevin heidän hanskakätkölle. "1-1!" huusin ja päätimme lopettaa tasapeliin.

"Seuraava leikki on maa-meri-laiva!" karjaisin ja näytin viivat. Tuntilaiset matelivat 'maalle' ja valmistautuivat lähtöön. Minä olin Kapu! "Laiva!" huudahdin nopeasti ennenkuin miehistöni kerkesi edes valmistautumaan. Kuitenkin kaikki pääsivät matkaan, Shinqua ja Carkki kärjessä rakettiensa kanssa. Siiriponi oli innostuneena tehnyt pari ilopukkia mutta Nana pysyi sitkeästi sen selässä, harmi kyllä he tulivat viimeisenä ja putosivat kisasta. "Laiva!" huusin hämäykseksi mutta Ilu ja Siiri olivat antaneet pohkeita ja ponit viilettivät eteenpäin. "Taas pudotus!" sanoin ja viitoin Ilun ja Siirin vierelleni. "Meri!" jatkoin ja katsoin kun armeija lähti matkaan. Ainoastaan Anttu ja Leevi oli jäänyt kinastelemaan Laivaan eivätkä välittäneet ratsastajiensa avuista. Lopulta hekin putosivat pelistä. "Laiva!" karjahdin ja jälleen jokainen ampaisi matkaan. Nyt oli niin tasaista että kukaan ei tullut viimeisenä. "Maa!" huusin heti kun he olivat saapuneet laivaan. Abby ei ollut kerennyt kääntämään Kallea ja siksi tippui pelistä. "Maa!" kukaan ei reagoinut ja huusin nopeasti vielä perään: "Laiva!" jokainen lähti tarmokkaasti vauhtiin, Shinqua jäi hiukan peräpäähän mutta sai kun saikin kiihdytettyä ja peli oli edelleen todella tasaväkistä. Seuraavalla kierroksella Leevin ja Antun jatkuva kinastelu oli häirinnyt Pampulan starttaamista eikä se sitten suostunu lähtemään. Jäljellä oli Pipsa ja Fiia, heillä olisi tiukka taisto tulossa. "Meri!" karjahdin ja Fiian sekä Pellan refleksit toimivat hitusen nopeammin kuin Bertillä ja Pipsalla, joten Fiia voitti. Tyttö kumarsi hienosti Pellan selästä ja toiset taputtivat arvokkaasti. "Dodih, eiköhän lopetella tähän tälläkertaa. Mennään parikierrosta ravia ja sitten loppukäynnit. Tämähän sujui oikein hienosti, reilu pelihenki säilyi. Olen hyvin ylpeä teistä! Ja jokainen teki parhaansa", kerroin ratsastajille ylpeästi.

"Kiitos ja ratsailta!" kiitin tuntilaisia ja selasin pari lappusta läpi. "Hmm.. Humu, Siiri ja Pella jatkaa toiselle tunnille sekä tietysti Eppu, ko ma meen sillä sit toista tuntii pitämään", sanoin lopuksi.

Maksut:

- JAMPPA! Irti niistä mun housuista!
Ei riemulla rajaa, kun on päästänsä vajaa. Tai ainakaan, jos satuloi vähän tyhjäkalloisempaa tuntiratsuaan ponin pureskellessa ja husiessa kavioillaan ratsastajaraukkaa sen minkä ehti. Onneksi olin jo saanut tapeltua satulan Jambo-nimisen otuksen selkään. Suitsien kanssa oli ongelmallisempaa. Mietin, miten ihmeessä Jennalta se näytti aina sujuvan niin vaivattomasti. Rauhoittikohan Jenna hoitsunsa? Tai käytti sähköpiiskaa... Huoahdin helpotuksesta, kun kuolaimet viimein sujahtivat kalahtaen Jampsan suuhun. Hääräsin remmit ja tilpehöörit kondikseen, napsautin kypärän päähäni ja sitten olimmekin jo tuntikunnossa.

Tänään viettäisimme hauskan tunnin ratsastusleikkien merkeissä. Jennan idea oli ollut niin suosittu, että hänen oli ollut pakko luvata pitää kaksi tuntia samalla aiheella. Minun oli tietenkin ollut pakko päästä mukaan, sillä kaipasin jotain vaihtelua peruskoulun ja normiesteiden rinnalle. Jambo oli minulle jo hiukan tuttu poniveitikka, ja vaikka sen ilkikurisuus olikin ajoittain ärsyttävää (kuten nyt, kun ruuna yritti haukata palasen ahteristani), oli se toisaalta kertakaikkisen huvittava jätkä.

Maneesissa olikin jo tohinaa, kun kahdeksan ratsukkoa meidän lisäksemme antoi hevosilleen viime silauksia. Ohjasin kärttyisän Jambon Pikun vierelle ja kiristin sen satulavyön, välittämättä ponin pokkuroinneista. Jalustimet oikean mittaisiksi ja tsädääm - ei muuta kuin selkään. Pian muutkin olivat valmiina ja odotimme jännittyneinä Jennan ohjeita.

Alkuverryttelyjen jälkeen oli ohjelmassa hippaa. Niin, ymmärrän mitä tuumaatte - sama ajatus kävi omassanikin mielessä. Miten ihmeessä pysyisin Jambon selässä kovemmassa vauhdissa, kun se sai minut alkukäyntienkin aikana horjumaan satulassa tehden äkkipysähdyksiä ja outoja sätkimisiä? Kun Veera ja Pikku syöksyivät hippoina meitä kohden, sisäinen kilpailuviettini heräsi ja kannustin Jampan epäröimättä laukkaan. Ruuna inahti ärsyyntyneenä ja teki mielenosoitukselliset pukit, ennenkuin kiskoi korvat luimussa maneesin toiseen päähän. Eivät auttaneet pidättelyt tai rauhoittelut: Jambo kun oli päättänyt mennä kovaa. Vasta edessä häämöttävä päätyseinä sai sen stoppaamaan - tietenkin niin, että lensin melkein kaulan yli.
Siiri oli taas elementissään. Jokeri viippui ja vaappui selässä. Säälin häntä hiukan, sillä tiesin, miten raivostuttava pelle Sirkkeli saattoi olla. Sillä edellisellä tunnilla painellut Nana oli sentään tottunut Sirpan vehkeilyyn, mutta Jokrulle tämä puoli shettiksessä oli uusi. Lopulta Jokeri plopsahtikin selästä suu auki. Onneksi tyttö keikkui tamman päällä pikaisesti uudelleen.

Hippa oli vallan koomista, ainakin omalta kohdaltani. Muut ilmeisesti ihan totta luulivat, että pyrähdyksemme Jambon kanssa olivat ovelaa taktikointia. Totuushan oli, että ruuna teki ne ihan itsekseen, minä vain pysyin irvistellen mukana. Toisaalta taas, emmepä jääneet hipaksi kertaakaan, hähää!

Seuraava pelimme oli lipunryöstö. Tämä leikki oli minulle tuttu juttu ala-asteajoilta ja kieltämättä sitä tuli välillä harrastettua nykyäänkin. Minun joukkueessani olivat lisäkseni Ali Baba Pellan kanssa, Magnum Humun kanssa ja Karo Aksun selässä. Teimme nopeasti sotasuunnitelman: osa puolustaisi, osa hyökkäisi. Minut passitettiin siis taistelemaan lipusta - tai oikeammin hanskasta -, vaikka vastustelin sitä kovasti. Jamppa kun saattaisi keksiä ihan mitä tahansa... Tilanne oli kaoottinen, kun kahdeksan elikkoa selässä toikkaroivine tyttöineen poukkoili pitkin maneesia. Mutta äkkiä huomasin, että toisen joukkueen huomio herpaantui ja he levittyivät isommalle alueelle. Salamannopeasti painoin pohkeeni Jambon kylkiin ja maiskutin minkä suustani irti sain. Poni hypähti ensin takajaloilleen mutta kiiti sitten minkä kintuistaan pääsi kohti maneesin päätyä - kohti hanskaa! Vastapuolen joukkueen jäsenet huomasivat meidät liian myöhään ja ehdin napata hanskan. Sitten tilanne olikin tiukempi, nyt kaikkien huomio oli minussa. Onneksi Jambo teki sankariteon viilettäessämme kohti omaa puoltamme: Sophien Tiia ja Yuffin Blondi tulivat liian lähelle, joten parilla varoituspotkulla Jampsa ajoi tunkeilijat kauemmas ja varmisti voittomme!
Eipä ilo kestänyt kauaa, sillä vastapuoli onnistui tasoittamaan ensin yhteen-yhteen ja lopulta pääsi johtoon. Karoliinan korvista nousi savua ja Magnum ärisi voitontahtoisena. Onneksi Jenna lopetti pelin, ennen kuin lipunryöstö muuttui ritarilliseksi kaksintaisteluksi...

Sitten oli vuorossa maa-meri-laiva-niminen leikki, sekin varsin tuttu. Asetuimme 'maalle' kauniiseen riviin, silmät naulittuina Epun selässä höröttelevään Jennaan. Tytön kasvoista loisti tyytyväisyys, kun hän ei puhua pukahtanutkaan kiusaksemme. Kun lopulta meri-käsky kajahti seinissä, pinkoi porukka mielipuolisesti oikealle viivalle. Sain juuri ja juuri Jambon pysäytettyä sille; herra olisi voinut jatkaa juoksemista pitempäänkin. Leikki jatkui ja jatkui, joka kerralla joku putosi. 'Finaalissa' olivat vastakkain minä, Karoliina ja Sofi. Olimme ihmeen kaupalla onnistuneet pääsemään kolmen koplaan, vaikka Jambo saikin taas ihme kohtauksia. Ehkä tunnin parhaat naurut saatiinkin, kun poni raivostui totaalisesti sen kylkiä rummuttavista pohkeistani ja teki ovelimman tempun, joka riiviön mieleen saattoikaan juolahtaa: kesken kaiken ruuna teki sellaisen äkkipysähdyksen, että puru pölisi. Hihitin hysteerisenä mutta kas kummaa, keikuin selässä. Jambo inahteli ja teki pukkeja paikaltaan. Ihan hömelö heppa, tuumiskelin pakottaessani sen pois Karoliinan ja Sophien tieltä.
Tiukassa taistelussa voiton vei tällä kertaa Karoliina, sillä montaa Aksua nopeakinttuisempaa elikkoa sai Seppeleestä hakea. Mutta Sophie oli hyvällä hopealla - arvostin suoritusta etenkin, kun ratsuna oli Tiia.

Loppujäähdyttelyjen jälkeen kiitimme Jennaa kommellusten täyttämästä tunnista ja lähdimme yhdessä tuumin oleskeluhuoneeseen mehulle, hoidettuamme ratsumme tietenkin. Kieltämättä erikoinen tunti - etenkin, kun allani oli Jambon kaltainen on/off-mopo. Poni oli sen verran hullunkurinen tuttavuus, että riisuessani sitä varusteista päätin testata tyyppiä ehdottomasti uudelleenkin!

Tavallista koulua!

Abby – Aksu
Ilu - Blondi £
Shinqua - Humu £
Mariel - Kalle £
Sastu - Anttu £
Carkki - Pikku £
Jokeri - Palmikko £
Magnum - Eppu

Astelin suoraa reittiä maneesiin, jossa jo lyllersi eri näköisiä ja kokoisia kaakkeja. Tunnilla oli myös uusi kasvo: Magnum, joka oli aloittanut Epun hoidon hetki sitten.

- Heipä hei! Täällä onkin uusia tuttavuuksia, mutta muuten on samoja naamoja, virnistin istuessani tuolilleni.

- Ja kerätkää vaan ohjat, kun kerta olette täällä jo menneet hetken, kajautin ilmoille, ja seurasin tarkkaavaisena jokaista ratsukkoa.

- Kulma kyynerpäihin, Sastu. Pidätä hiukan Anttua, jotta se ei aivan jyrää Aksua lyttyyn, muistutin.

- Carkki, kantapäät alas ja katse eteenpäin. Ei tuijotella ponin kaulaa, vaan suoraan korvien välistä.

- Jokeri, hienosti menee! Marielilla vaan ohjasta tiukemmalle, ohjeistin vuorollaan ratsastajia.

- Krhm, Ilu. Laske käsiä alemmas, jotta ne eivät lentele siellä taivaassa asti.

- Upeaa! Kaikilla sujuu mainiosti tämä alku, mutta siirtykääs nyt raviin. Tehkää voltteja jokaisella kierroksella ainakin neljä, ja pysäytelkää ratsut aina jokaisen sivun keskelle.

Blondi oli reippaampi, kuin koskaan ennen. Oli näköjään tuntien määrä hiukan ratkaissut läskistymistäkin. Nyt tamma kulki Ilun alla pitkin askelin, ja vääntäytyi voltille kepeästi.

- Ilu! Upeaa. En ole koskaan nähnyt Blondia noin hienossa asemassa! Pidä se tollasena, tai saat raipasta persuuksille, naurahdin, äänessäni tiukka sävy. No, enhän minä ketään alkaisi raipalla hakkailemaan, mutta täytyyhän tuntilaiset ja kaakit pitää kurissa.

-Pikku kaahottaa liian laiskasti. Nyt hiukan vauhtia siihen ponimukseen. Epulla jees, ja samoin Antulla. Kallella voisi olla hiukan tiukempi ohjasote, ja Humulla pyöreämmät voltit.

- Aksu painelee menemään, mutta tottelee silti. Hienoa, Abby! Jokeri, leuka ylös ja kulma kyynerpäihin. Muista tuijotella Palmin korvien välistä, ei suomiputen kaulaa.

Pian jokainen ratsukko oli vertynnyt tarpeeksi, ja päästiin hiukan haasteellisempiin tehtäviin. Pakotin ratsastajat menemään kiemurauraa ravissa, kun valmistelin itse seuraavaa tehtävää. Asetin kaksi puomia keskelle kenttää, niin että niistä pääsi jokainen jätti kulkemaan välistä. Sitten vain tötsiä kiemurauran malliin, ja vielä jokaiseen kulmaan tötteröt.

- Noniin! Tulkaas tänne keskelle, jotta jokainen kuulee, mitä seuraavaksi tapahtuu, rääkäisin mikkiin, ja lösähdin istumaan tuolille, josta oli tullut armas ystäväni tuntien aikana. Kun Humukin löysi tiensä Kallen ja Blondin väliin, avasin suuni.

- Eli näette tuolla keskellä kenttää nuo puomit, joiden välistä voi kulkea. Eli tehtävä alkaa sieltä. Kun annan luvan lähteä, siirrätte hevoset raviin ja kaahotatte niillä kiemurauran tuonne vasemman puoleiseen lyhkäselle sivulle. Sitten teette jokaiseen kulmaan voltit, ja kaahaatte lopuksi takaisin lähtöruutuun. Ymmärretty?

Pian radalla paineli jo Magnum ja Eppu, joilla sujui mahdottoman hyvin. Vaikka Seppeleen uusimpiin kuuluva tyttö olikin hiukan ujo, uskalsi tämä näyttää taitonsa jokaisen silmissä. Pian oli Mariel ja Kallekin radalla, josta ei puuttunnut vauhtia eikä kaatuneita tötsiäkään. Sitten Abby ja Aksu, eli AA pari. Matka sujui rauhallisissa merkeissä, kunnes Blondi säikähti Humppelon yllättävää liikettä, ja sai aikaan Aksussakin pienen sätkyn. Onneksi hengissä selvittiin, ja Abby piti ruunan aisoissa.

Jokerilla ja Sastulla rata oli mahdottoman helpon oloinen, sillä kumpainenkin pari tytteli kaahotti hevosiensa kanssa radan läpi. Ilulla matka sujui taas kamalalla vilskeellä, sillä Blondi innostui hiukan nostelemaan laukkaakin pitkällä sivulla.

- Ja jokainen menee vielä kerran tämän, ja sitten aletaan ottamaan laukkavoltteja ja muita tasapaino harkkoja, kajautin ilmoille, kun Ilukin pääsi radan loppuun. Magnum ja Eppu kurvasivat radan ensimmäisenä, ja sitten Abby ja Jokeri. Sitten tulivat Sastu, Mariel ja Carkki. Myös Shinqua sai Humppelon kulkemaan radan loppuun asti, vaikka hiukan erimielisyyksiä tuli.

Kun jokainen oli mennyt radan pariin otteeseen, oli aika ratsukoiden siirtyä laukkaan. Heidän piti tehdä ainakin kaksi isoa laukkaympyrää, jokaisella kierroksella. Shinqua kaahotti Humun kanssa koko ajan Palmikon edessä, ja tamma-mamma närkästyi. Tämä päätti oikaista ilman Ilun lupaa, mutta päättäväisenä tyttönä Ilu kiskaisi Palmin takaisin uralle.

- Katso Carkki eteenpäin. Muista pitää kädet oikealla korkeudella, äläkä nostele niitä koko ajan!, muistutin Pikun ratsastajaa, jotka mutkittelivat omituisella tavalla laukkaympyrän lyhyen sivun keskelle. Huv****neena seurasin ratukoiden toilailua, kun ratsut menivät eteenpäin ja tytöt kiskoivat näitä volteille. Hehee!

Pian oli laukkaspurtit ja voltit takana, ja päästiin hiukan voimistelemaan Karon tapaan.

- Jalat jalustimista pois, ja jos löytyy raippa niin pistäkää se vaikka takapuolen ja satulan väliin. Jalkkarit ristiin kaulalle, ei saa hangata satulaa! Sitokaa ohjat löysälle solmulle, ja antakaa ratsujen mennä vain uralla.

Jokerin kasvoista paistoi pieni kauhunkipinä, samoin Marielin ja Carkin. Onneksi se sammui nopeasti, ja tytöt rentoutuivat hiukan.

- Noniin! Alkakaas ohjaamaan niitä kaakkeja navallanne volteille, ei oo vaikeaa. Kunhan osaatte oikean taktiikan, myhäilin hiljaa mikkiin.

- Ääh. Ei tuu onnistuu!, Sastu huudahti, ja vilkaisi muita.

- Sastuseni, kyllä pitää onnistua, tai tuun ja suutun sulle, naurahdin, ja annoin luvan aloittaa.

Carkille tehtävä näytti luonnistuvan hyvin, sillä Pikku matkasi reippaasti tyttösen alla ja kuunteli ympärilleen koko ajan. Pian oli myös Mariel ja Kalle voltilla, samoin Sastu ja Jokeri. Shinqualla ja Abbylla oli pieniä vaikeuksia, mutta sujui sekin ihan loppuun asti. Magnum yritti hikihatussa saada karamelli hevostaan voltille, mutta kun se ei onnistunut, jätti tyttö sen vain kävelemään uralle. Ilukin närkästyi pikkuhiljaa, ja vain vääntelehti selässä.

- Hyvät tytöt, yritystä nyt peliin!, huudahdin mikkiin, josta kuului omituista rätinää. Tunsin itseni haukaksi, katsoessani silmä kovana jokaista ratsastajaa. Nämäkin huomasivat sen, sillä satulassa alkoi tapahtua omituisia. Tytöt vääntäytyivät omituisiin asentoihin, ja yrittivät saada poneja ja hevosia volteille.

- Noniin! Sitten kädet sivulle levälleen, ja kevyttä ravia, kajautin ilmoille, ja näin edelleen tuskallisia ilmeitä. Pari parahdustakin kuului, kun hevoset siirtyivät raviin. Carkki oli tipahtaa selästä, kun jalustimia ei edes löytynyt jaloista. Magnum taas tasapainoi taitavasti itsensä selässä, ja onnistui välttää korkean pudotuksen. Sastu ja Mariel kannustivat ruuniaan raviin, kun nämä olisivat mielummin lönköttäneet uralla käyntiä. Pian jokainen hevonen ravasi tyttöjen alla, ja yritystäkin näkyi pysyä selässä.

Kun voimistelut Karon tapaan oli jäännyt jälkeen, ja ratsastajat seisoivat keskellä, annoin tyttöjen liukua alas selästä.

- Olikos mukava tunti?, kysyin, kun nousin muovituoltilta ylös. Sastu valitteli puoliääneen ahteriaan, ja tiesin tunteen. Olin niinn monesti jo istunnut pitämässä tunteja, että tuskin itsekkään pääsisin ylös sänngystä saatika satulaan.

- Kiva tunti oli, kiitos siitä sulle, Magnum kajautti ilmoille, ja sai myöntäviä vastauksia.

- Hienoa, että kelpasi. Hoitakaa hevoset huolella, ja viekää karsinoihin, sanoin, ja avasin maneesin oven ratsukoille.

~Karo~

Maksut:

Kalle pyöri allani kuin koira joka jahtasi häntäänsä. Hermostuksissani ärähdin ruunalle ja vetaisin satulavyön tiukalle. Sain pari vihaista mulkaisua itseeni, mutta en siitä välittänyt. Kaikki tiesivät minun olevan nyt todella epä agtiivinen, jonka seurauksena myös Myntin hoito jäi. Koskaan en kuitenkaan katsoisa Seppeleen elämästä sen olin jo tänne tullessani päättänyt.

Nyt kuitenkin Kalle herätti minut todellisuuteen ja reippaasti nappasinkin ruunan uralle kävelemään Antun perään.

Karoliinakin asteli maneesiin ja kehotti ottamaan ohjat.

Kalle puuskutti eteen päin, joten päädyin tekemään rauhoittavia voltteja. Karoliinakin opasti ottamaan vielä tiukemmin ohjasta.

Pian Kalle rupesi jopa kuuntelemaan ja opettajamme kehotuksesta lähdimme raville, voltteja tehden. Kalle teki siistit voltit, mutta pysähdykset menivät vähän pitkiksi.

Seuraavaksi teimme vähän kiemurauraa, joka osaltamme sujui ihan hyvin, jos Kallen jyrkkiä käännöksiä ensinmäiselle kerralla ei lasketa.

Käänsimme hevoset kentän keskelle, sillä Karoliina halusi kertoa tarkasti seuraavan tehtevän. Ohjeet saatuamme lähti Magnum Epulla kokeilemaan onneaan ja heti heidän peräänsä sain Kallen kanssa tulla näyttämään omaa shoutamme.

Kalle kaahtotti ensin siivosti puomien välistä, mutta kiemurauralla se paineen vallassa hyppäsi laukalle. Voltitkin olivat semmoisia kuin olivat.

Toisen yrityksen voimin saimme paljon parempaa tulosta aikaan ja kaikkien suoritettua tehtävän saimme siirtyä laukalle.

Kalle hyppäsi reippaalle laukalle, jossa istuminen oli minusta todella helppoa. Vaikka ruuna olikin vauhtiveikko oli minusta sen laukka sitä harvoin saatavaa herkkua.

Ruuna varmaan itsekkin huomasi minun tykkäävän sen laukasta ja avoimin mielin myös voltit olivat tasaisen pyöreitä.

Laukan tulessa päätökseen, oli aika vielä ottaa uralla pari spurttia. Kalle innostui kisamaan Antun kanssa, eikä ihme. Olihan Anttu sille jo ennestään tuttu kilpakumppani laukkasuorilla.

Kallen rauhoittui pian uralle käyntiin, jonka jälkeen piti jalustimet ottaa kaulalle ja ruveta tekemään ilman ohjia, pyöreitä voltteja. Aluksi homma meni opettelun puolelle, mutta treenin jälkeen oli homma huomattavasti helpompi.

Lopuksi menimme vielä vähän ravia, jonka jälkeen oli loppuverytysten aika.

Kiitos tunnista!

Pienimuotoista valmennusta!

Ilu – Kalle +
Shinqua – Anttu +

Napautin tuntilistan kiinni ja kaksi tyttöä juoksi katsomaan ja lupulta vielä yksi seuraava tuntilainen.

- Anttu, jipii! huudahti Shinqua innoissaan ja suuntasi heti hakemaan herraa ulkoa.

- Jee.. Kalle, hihkaisi myös Ilu ja katosi tallin tohinaan. Tallustelin edestakaisin ja katselin kuinka inoissaan tytöt laittoivat hevosiaan kuntoon. Pikkuhiljaa itse kävelin maneesiin. - Tarttetko mikkiä? kysyi Elli, mutta pudistin päätäni ja hymyilin takaisin. Vihdoin tytöt saapuivat Kallen ja Antun kanssa.

- Nousette heti selkään. Pistäkää jalustimet sopivaksi ja haette heti hevoset pyöreäksi, selostin ja laitoin käteni selän taakse.

- Harjoitellaan tänään ihan peruskoulua ja hevosen kokoamista. Katselin hetken tyttöjen touhua ja lopulta Shinquakin pääsi uralle kävelemään.

- Tulette puoli metriä pois uralta sisäänpäin. Shinqua! Kiristä enemmän ulko ohjaa ja ota vastaan sisäpohkeella. Ilu, hartiat taakse ja kantapäät alas. Sulla on nyt hyvin se ulko ohja, mutta ota sisäpohkeella vähän vastaan, selitin tytöille jotka kärsivällisesti yrittivät. Kävelin kentän keskellä ja huokaisin. - Otetaan sittä tämän puoleisella pitkälläsivulla pohkeenväistöä. Väistätte ne hevoset tonne tolpalle ja siitä takaisin. Toisella pitkälläsivulla otetaan avotaivutus sisäänpäin. Ilu, ota vielä enemmän sillä sisäpohkeella vastaan ja muista se ulko ohja. Nyt te molemmat nukutte vähän siellä selässä. Shinqua! Liioittele vähän sitä taivutusta ja anna ulkopohjetta. Pidä se heppa pyöreänä, vaikka taivutatkin sitä. Ota ulko ohja kireämmäksi. Noin! Ilu painaa ulkopohkeen ja suoristaa hevosen. Se ei väistä, jos se kulkee kun joku banaani. Nyt se västää hyvin Shinqua, mutta ylläpidä se! katselin hetken tyttöjen touhuja ja pikkuhiljaa kaikki alkoi edes jotenkuten sujua. Päästin pienen hymyn kasvoilleni.

- Sitten suoristatte hevoset ja siirrytte harjoitusravin kautta kevyeeseen raviin. Anna Ilu sille hevoselle pohkeita ja myötää sisäohjaa. Se taipuu kokoajan sisälle. Nyt se Anttu kulkee kaula pitkällä. Ulko ohja kireämmäksi ja sisäpohje ottaa vastaan. En halua sanoa tästä montaakertaa. Otatte lyhyeiden sivujen keskipisteessä kymmenenmetrin volti ja pohkeet käy koko ajan. Voltin ajaksi voitte siirtyä harjoitusraviin. Ilu katsoo, että se hevonen taipuu voltilla ja Shinqualla se taipuu ihan liikaa. Nyt se tekee vain miniympyrän, ohjasin tyttöjä ja lopulta vedin henkeä. Tunnin pitäminen oli tosiaan rankkaa. - Nyt Kalle menee hyvin. Ilu taivuttaa vielä vähän sitä hevosta. Nyt se kulkee kuin tikkuhevonen. Pohkeet päälle ja heti, napauta vaikka vähän raipalla. Sitten jatkatte suoraan ja alatte kokoamaan ravia. Ota Shinqua vähän pidätteitä ja ulko ohja kireämmäksi. Nyt se Anttu kulkee tosi mukavasti. Taputa hevosta ja lyö itseäsi raipalla. Nyt kun olette koonneet hevoset noin hyvin, otetaan suunnan vaihdos täysikaarrolla. Muista taivuttaa hevosta Ilu ja Shinqua ylläpitää ton, nyt se näyttää hienolta. Pikkuhiljaa jakaannutte kahdelle isolle pääty ympyrälle ja heti pohkeita ja eteen. Kokoa sitä hevosta Ilu ja Shinqua taivuttaa enemmän.

Valmistaudutte nostamaan harjoituslaukan. Shinqua kokoaa sitä hevosta ja anna pieniä puolipidätteitä. Anna se raippa tänne, kiitos. Ilu menee siellä nyt ihan hyvin, mutta älä päästä sitä ponia juoksemaan. Ja sitten nostatte harjoituslaukan. Nyt se menee Shinqualla nätisti. Muista ylläpitää laukka ja ota näkymättömät pohjeliikkeet. Ilu muista vain ylläpitää se laukka niin se on hyvä. Sitten siirrytte takaisin raviin. Heti pohkeet päälle ja Ilu napauttaa kevyesti raipalla. Shinqua vaihtaa kevennyksen heti. Sitten valmistaudutte heti nostamaan vastalaukan. Laukkaatte kerran ympyrän ympäri ja sitten vauhdatte ympyröitä laukassa. Ja voitte nostaa laukan. Shinqua antaa pohkeet kunnolla päälle ja Ilu vaihtaa laukan. Nyt ne laukkaa nätisti ja vaihdatte ympyröitä. Varokaa ettette törmää. Juuri noin, hienoa, katselin kun tytöt siirtyivät takaisin raviin. Otettaisiin vielä kerran laukkaa ja sitten oli lopetettava. - Nyt jatkatte suoraa uraa. Nostatte laukan tuolla kulmassa ja laukkaatte kierroksen ja sitten samassa kohdassa takaisin raviin. Ilu aloittaa siitä ja lähtee. Shinqua menee heti perään. Pidätä vähän Anttua, se laukkaa liian reippaasti. Noin! Shinqua otta ulko ohjaa kireämmäksi ja siiten hyvä. Alatte siirtämään hevosia käyntiin ja annatte pitkät ohjat. Parin kierroksen jälkeen voitte tulla kaartoon, sanoin tytöille ja päästin seuraavat ratsastajat sisään.

Maksut:

- Jee, Kalle! hihkaisin.

Hoidin sen nopeasti kuntoo, suitsin ja satuloin ja lähdin taluttamaan Shinquan kanssa heposia maneesiin.

Abby käski meidän nousemaan heti selkään ja pistämään jalustimet sopivan pituisiksi. Kohta jo Abby käski meitä menemään puolimetriä urasta sisäänpäin. Minun piti vastata hieman sisäpohkeella ja rentouttaa kantapäät alas ja hartiat taakse.

Kohta Abby käski meitä menemään pohkeenväistöä heti pitkästäsivusta. Taivutimme hevoset tolpalle ja sieltä takaisin pohkeenväistöä uralle. Ja seuraavalla pitkälläsivulla otimme avotaivutuksen ja Abby sanoi jotain että nukuimme, en kuullut kunnolla.

Minun piti painaa ulkopohkeella suoristaa Kalle. Kun Abby sanoi että se kulkee kuin banaani vitsailin näsäviisaasti:

- Eihän banaanit osaa kävellä käsittääkseni.

Abby ei sitä kuullut, mutta ehkä oli paremmin niin. Huomasin kohta kun Abby hymyili touhuillemme. Kohta jo siirryimme raviin harjoitusravin kautta ja siitä kevyeeseen raviin. Minun piti antaa enemmän pohkeita ja myötää sisäohjaa.

Kohta teimme jo kymmenen metrin voltteja ja siirryin harjoitusraviin. Sitten meidän piti kokoamaan ravia ja se ei ollut niinkään vaikeaa Kallella, onneksi. Minulla meni hyvin, piti vain taivuttaa hieman Kallea.

Sitten siirryimme kahdelle pääty ympyrälle ja valmistauduimme nostamaan harjoituslaukan. Minä päästin melkein Kallen juoksemaan, mutta onneksi Abby huomautti siitä. Kohta vaihdoimme ympyröitä laukassa ja se oli hieman haastavaa, muttei se haitannut menoa.

Siirryimme raviin ja saimme vielä kerran nostaa laukan. Saimme siirtyä uralle ja siitä nostimme laukan. Kohta se jo loppuikin ja siirsimme hevoset käyntiin ja kohta käänsimme jo kaartoon.

Kiitti tunnist Abby!

- kiva kiva...Anttu! Naurahdin ja hain ruunan harjapakin satulahuoneesta. Menin ruunan karsinaan ja pistin saman tien sen kiinni. Harjasin Antun puhtaaksi ja varustoin sen. Anttu vaan luimi kun pistin satulavyötä.

Maneesissa laitoimme jalustimet ja kiristimme satulavyöt. Ponkaisin selkään yhdellä ponnahduksella ja valmistauduin menemään. Ekana piti saada jo hevoset pyöreiksi.

-Tulette puoli metriä pois uralta sisäänpäin. Shinqua! Kiristä enemmän ulko ohjaa ja ota vastaan sisäpohkeella , Abby jyrisi miulle ekana. Tein työtä käskettyä.

Sitten otimme hiukan pohkeenväistöä , joka sujui joten kuten. Laitoimme hevoset suoriksi uralle ja siiryimme harjoitusravin kautta kevyeeseen ravii. Anttu kulki kaula pitkällä , joten otin kireämmät ohjat.

-Otatte lyhyeiden sivujen keskipisteessä kymmenenmetrin volti ja pohkeet käy koko ajan. Voltin ajaksi voitte siirtyä harjoitusraviin , Abby sanoi. Anttu taipui liikaa , joten sain sen takia Abbyllä "murhaavan" katseen ja yritin tehdä paremmin.

Jouduin tekemään Antulle myös pidätteitä ja ottaa toista ohjaa kireämmälle.

- Taputa nyt Anttua ja lyö itseäsi raipalla , Abby sanoi ja naurahti. Sitten suunnanvaihto täyskaarrolla. Sen jälkeen jakauduimme kahdelle isolle pääty-ympyrälle.

-Valmistautukaa nostamaan harjoituslaukka. Shinqua kokoaa sitä hevosta ja anna pieniä puolipidätteitä. Anna se raippa tänne, kiitos , Abby sanoii. Laukka onnistui Antulla hienosti ja olin onnellinen. Sen jälkeen taas ravii. Miul väärä kevennys joten vaihto :D

Sitten nostettiin vastalaukka. Laukattiin ympyrä ja vaihdettiin ympyrän suuntaan. kivaa!

-Nyt ne laukkaa nätisti ja vaihdatte ympyröitä. Varokaa ettette törmää. Juuri noin, hienoa, Abby kehui meitä ja jatkoi saman tien :

- Nyt jatkatte suoraa uraa. Nostatte laukan tuolla kulmassa ja laukkaatte kierroksen ja sitten samassa kohdassa takaisin raviin. Ilu aloittaa siitä ja lähtee. Shinqua menee heti perään. Pidätä vähän Anttua, se laukkaa liian reippaasti. Noin! Shinqua otta ulko ohjaa kireämmäksi ja siiten hyvä. Alatte siirtämään hevosia käyntiin ja annatte pitkät ohjat.

Sen jälkeen loppu verkat ja lämmittelyt.

kiitti tunnista , Abbysein

Koulutunti ilman satulaa!

Shinqua – Pella
Ilu – Taiga
Nana - Siiri
Sastu - Kalle +
Carkki - Leevi
Mariel - Anttu +

Ratsukot kiertivät jo kaviouraa, kun saavuin maneesiin.

- Noniin! Aloitetaanpas. Eli tunnin aiheena on mennä ihan perusettiä ilman satulaa. Tippumisia ei vältetä, niitä saa tapahtua! Luita ei saa mennä kuitenkaan poikki, selitin mikrofooniin, joka oli hiukan hankalampi tapaus.

- Kerätkää vaan ohjat, ja kootkaa hevosia allenne, määräsin ratsukoita, istahtaessani laiskanlinnaani.

- Shinqua, liian löysä ohjastuntuma. Kireämpi, jotta tunnet sen hevosen suun siellä toisessa päässä.

- Nana, pidätä sitä Siiriä. Suuremmat välimatkat, Sastu. Kalle on kun höyryjuna, rynnistäessään eteenpäin. Carkki! Rauhassa hyvä tulee. Leevi vaan nyt haaveilee niiden tammojen perään. Selkä suoraksi Ilu. Muuten hyvä. Mariel, kantapäät alas ja kulma kyynerpäihin. Upeaa!

Ratsukoiden kiertäessä muutamia kierroksia maneesia ympäri, patistin heidät raviin.

- Kallelle jarrua, Nanalla menee hienosti. Hiukan rauhallisempi ravi Siirillä, määräsin, kun ratsastajat hölskyivät avuttomina ratsujensa selässä.

- Carkki, säilytä tasapaino. Muuten luiskahdat sen tykin selästä alas, ohjeistin, tytön roikkuessa oriinsa harjassa kuin takiainen. Näin vähällä heivät pääse tästä tunnista.

- Shinqua, Pella vaan laiskottelee, hop hop. Ilu, pidätä hiukan Taigaa. Muuten menee kaikilla upeasti. Anttu kulki vähän matkaa Kallen hännänjuuressa, ennen kuin Mariel sai ruuna-pahasen voltille. Taiga kulki omia reittejään, ja oli vähällä törmätä edessä kulkevaan Pellaan. Siiri tikitti eteenpäin kuin höyryjuna, välittämättä mikä sattui eteen.

- Hei! Alkakaas nyt ottamaan niitä koppuroita aisoihin. Tästä tulee pelkkää sähellystä, karjaisin mikkiin. Hetkessä tapahtui muunnos. Siiri alkoi totella paremmin Nanan apuja, ja Kallekin rauhoittui huomattavasti.

- Bravoo! Tulkaas nyt keskelle sieltä, komensin tyttöjä, jotka olivat tehneet kovasti töitä sen eteen, etteivät olisi luisuneet vuoronperään alas maneesin pohjalle. Kun jokainen ratsu seisoi edessäni, mitä oudoimmissa asennoissa, aloin puhumaan.

- Eli siis, aloitatte tuolta punaiselta tötsältä, joka on tuolla vasemmalla pitkällä sivulla, nostatte ravin ja teette uran keskelle stopin. Sitten patistatte pollet uudestaan raviin, ja teette kulmaan voltin. Eli tällä mennään, ohjeistin hämmästyneitä tyttöjä.

- Ja Ilu aloittaa!, kajautin ilmoille, kun jokainen hajaantui reiteilleen. Tyttö ohjasi Taigan kulmaan, ja nosti ravin. Taiga temppuili hetken, ennen kuin Ilu sai sen hallintaan. Stoppaus keskelle uraa, ja kiitoravia toiseen kulmaan. Taidokas voltti ja valmis!

- Heinosti meni, Ilu. Muista pidättää Taigaa seuraavalla kerralla enemmän.

- Ja sitten Nana Siirin kanssa, jatkoin ja vääntäydyin parmepaan asnetoon tuolissa.

Tyttö ohjasi tikittävän shettiksen tötsälle, ja ennen kuin Nana kerkesi antaa edes pohketia, ampaisi poni täyttä höyryä eteenpäin.

- Äääh. Mä tipuun!, Nana kiljaisi, kunnes makasi pian maassa. Hymy kohosi pikkuhiljaa huulilleni, kun seurasin Nanan yrityksiä saada Siiri kiinni.

- Nyt poni! Eipäs mennä minekkään. Tämä ei ole areena, jossa saat mellastaa mielin määrin, komensin Siiriä, napaten lennosta kiinni ohjat. Poni vain mulkaisi minua, kun luovutin sen Nanalle.

- Ja uusiksi! Tällä kertaa paremmin, määräsin, kun tyttö istui ponin selässä.

- Bravoo! Hiukan jarrua ei olisi pahitteeksi, muistutin, kun ratsukko selvisi loistavasti tehtävästä.

- Ja Sastu! Katso, että se Kalle pysyy uralla. Ei oikoteitä. Kalle viskasi takapäänsä ilmaan, kun siiryttiin raviin. Sinnikäänä tyttönä Sastu vain uhkasi ruunaa, että tulee olemaan kovemmat koulurääkit jos ei takamus pysy tasaisena. Pysähdys ja raviin. Kalle oikaisi aikaisemmin voltille, mutta ilman ongelmia selvittiin.

- Hienoa! Ja sitten Mariel, jatkoin kun Sastu ohjasi suomiputen pois muiden edestä.

Shinquan ja Pellan matka sujui ilman tippumisia, toisin kun Marielin ja Carkin. Leevi vei Carkkia ties minne, eikä ohjasote toiminuut laisinkaan. Marielilla oli ongelmana taasen Antun liian kova meno.

- Noniin. Sitten välikäynnit, ennen kuin aletaan tekemään laukkaympyröitä, virnistin. Joka puolelta kuului säälittävää yninää, ja pari 'ei voi olla totta!' kommenttia.

- Kyllä kyllä. Vähällä ette pääse. Voi teitä ratsastaja - parkoja, huikkasin, käydessäni järkkäämässä tötsät kasaan.

- Leevi uralle. Shiqnua, Pellalla välimatkat, ohjeistin. Kalle pujotteli muiden hevosten ohitse kärkeen, ja oli vähällä lähteä viemään Sastua taas ympäri kenttää. - Pidä se kurissa, Sastu. Älä anna sen päättää, määräsin, kun tuijotin suomenhevosen menoa. Sinnikäs Sastu nappasi ohjat kauniiseen käteensä, ja jarrutteli Kallen laiskaan käyntiin.

- Tällä tunnilla ei säästellä tippumisia. Sen takaavat meille myös pirteät ratsut ja vannonneen kirottu opettajanne, murjaisin, saaden joukon hiukan naureskelemaan.

- Noniin. Jokohan on jo kierretty tarpeeksi? Ohjat käsiin, ja menoksi. Rauhallinen ravi, ja voltteja kulmiin. Katsotaan viiden minsan päästä niitä laukkaymyröitä, muistutin ratsastajia, jotka keräsivät ohjat käsiinsä.

- Pellalle pohjetta. Ainoa nelijalkainen, joka vain laahustaa ympäriinsä. Vauhtia ei säästellä, karjaisin mikkiini. Ilu ravaili Taigan kanssa ties missä, eikä hallintaa ollut poniin ollenkaan.

- Iluu! Keskitythän sä tähän? Nyt poni uralle, ja vähän vauhdilla!, rääkäisin ja kiinnitin haukankatseeni Marieliin.

- Upeaa! Selkä vaan suoraksi, niin sitten sujuu, kehuin tyttöä, joka pomppi edes taas Antun jykevässä selässä.

- Nana ja Sastu, hienosti menee. Carkki vaan pitää saada ton Leevin kanssa pois Pellan kintereiltä, virnistin, kun katsahdin sinkoilevaan oriin.

- Carkki! Käännös, ja pois sieltä Pellan hännästä. Tilaa on, vaikka muille jakaa, muistutin, ja pian löysi Leevikin paikkansa. Muualtakin kuin tammojen luota.

Nyt oli aika ryhtyä laukkailemaan laukkaympyröitä. Ratsastajat älähtivät jotain sekalaista, kun passitin heidät laukkaan. Kalle singahti kuin tykki suoraan Leevin takamukseen kiinni. Tästä syntyi oikein mukavaa ajan vietettä, kun ori ja ruuna leikkivät hippaa keskenään.

- Kohta kumahtaa Kallea päähän. Pois se herran jestas sieltä!, karjaisin kurkkuni käheäksi, ja olin vähällä pompata ylös tuolistani. Pian tilanne korjaantui, ja herrat laukkasivat poissa toisistaan.

- Nyt voitte alkaa tekemään näitä kirottuja 'voltteja', mainitsin kuin ohimennen, katsoessani Marielia.

- Hienosti menee... Varo tippumasta..., kerkesin sanoa, ennen kuin Anttu pomppasi sivulle ja Mariel lensi vaarallisen näköisen lennon maahan.

- Ei sattunnut, tämä kiirehti sanomaan, ennen kuin sieppasi Antun kiinni ja punnersi itsensä tämän selkään.

Laukkaympyrät sujuivat tippumisilla ja hevosten pirteydellä. Ainakin Mariel Sastu, Shinqua ja Carkki olivat tippuneet. Ilu oli tosin lähellä, mutta roikkui sinnikäästi ohjissa. Nyt ratsukot kiersivät loppukäyntejä uralla. Leevistä ja Kallesta näki, että tunti olisi voinnut olla pitempi kuin tunti. Niin hikisiä ja väsähtäneitä herrat olivat.

- Noniin. Ja sitten kaartoon! Voitte kiittää minua, jos tahdotte, ja taputella ratsujanne. Sitten vain alas selästä, ja konit pesulle!, huikkasin, kun könysin ylös tuolista.

- Kiitoksia tunnista!, Carkki kiirehti sanomaan, ennen kuin kukaan muu kerkesi.

- Jep. Kaikkien puolesta, Ilu huudahti, ennen kuin hävisin näkyvistä.

~Karo~

Maksut:

Kiskaisin viimeisillä voiman rippeilläni Antun satulavyön tiukalle ja hyppäsin ratsuni selkään. Ruuna asteli levottomasti, mutta heti jalustimet saatuani maiskautin poikasen uralle astelemaan.

Karoliina nojaili estetolppaa vasten ja katseli ratsukoiden menoa. Pian hän köhäisikin ja käskytti keräämään ohjat. Vetaisin ohjat reippaasti tuntumalle ja Anttukin rupesi astumaan rivakammin eteen.

Hetken Karoliina antoi alkuhetken vinkkejä, jonka jälkeen saimme lähteä raville. Pompin perunasäkin lailla Antun selässä, vaikka kuinka yritin ottaa harjatuposta tasapainoa.

Onneksi Karoliina lupasi tulla hetkeksi keski halkaisijalla. Tyttö näemmä selitti uuden tehtävän. Itse olin aika epävarma sillä viime ravipätkälläkin oli ruuna päästellyt tuhatta ja sataa.

Annoin Antun kävellä laiskasti ennen suoritustamme, mutta pienistä ja pehmeistä avuistani huolimatta lähti Anttu heti huimaa kiitoravia. Väkinäisin elein sain ruuna pysähtymään pariksi sekunniksi, mutta pienen stopin jälkeen huima vauhti jatkui.

Voltin tullen olin jo suorastaan kauhusta kankea ja oudosti luiskahtaa mätkähin pehmoiselle hiekalle.

Hetken makasin maassa mistään mitään tajuamatta, mutta Antun sametti turvan ilmestyttyä naamalleni olin valmis nousemaan.

- Kävikö pahasti? Karoliina kysäisi huolestuneena.

Puistin päätäni ja kamppailin itseni uudestaan kimon ratsuni selkään, koittaen pian uudestaan määrättyä tehtävää paremmin tuloksin.

Saimme hetkisen vetaista henkeä, mutta sitten piti ruveta tekemään rauhallisessa ravissa voltteja. Anttu paineli taas menemään, mutta tällä kertaa minä pysyin selässä.

Laukkan alkeassa oli Anttu taas entistä energisempi. Ja sain kokea hiekan pehmeän pinnan liki kolme kertaa. Joka kerta kuitenkin palasin selkään voittajana.

Volteilla kuitenkin säästelin putoamisia ja ihmeen nopsaan saimmekin luvan aloitella loppuverkat.

Kiitos mukavasti tunnista!

koululyllerrystä àla Carkki

1. Abby + Leevi - satulan kanssa +
2. Ilu + Blondi - ilman satulaa +
3. Sastu + Eppu - ilman satulaa +
4. Mariel + Palmikko - ilman satulaa +
5. Karoliina + Kalle - ilman satulaa + (iltatalli)
6. Shinqua + Humu - ilman satulaa +
7. Ros + Topi - satulan kanssa +

Länttäsin tuntilapun ilmoitustaululle ja kaikki jännittyneinä sohvalla istuneet tuntilaiset ryntäsivät katsomaan kenet saivat. Nimen perässä luki myös saiko mennä ilman satulaa ja mahdollisuuden saatuaan suurin osa tekikin sen. Ainoastaan Abby ja Ros jättivät sen väliin villikko-oreillaan. Kahta kauheampi kuhina jatkui tallissa tyttöjen ryntäillessä etsimään heppoja tarhoista tai jopa varusteita käytäviltä.

- Missä se Blondi nyt on? kuuluu käytävältä Ilun parkaisu.

- Pitäisköhän sun neitiseni hankkia silmälasit, sillä Blondihan seisoo karsinassaan, sanoin huokaisten silmät lautasina karsinaa tuijottavalle tytölle.

- Ehkä joo, Ilu vastaa närkästyneenä ja aloittaa mutapallon harjaamisen.

- Vauhtia kaikki, kymmenen minsan päästä maneesilla! huudahdan ja paukaisen oven perässäni kiinni. Avaan maneesin suuren oven ja sytytän valot sinne. Sitten kannan muutamia tötteröitä ja puomeja, joilla selvennettäisiin tehtäviä.

Saatuani puomitkin raahattua paikoilleen, alkoi maneesiin lappamaan porukkaa. Kärjessä tepasteli intopinkeänä oleva Topi, jonka ohjasperissä roikkui sen hoitaja Ros. Sitten alkoikin jo tulemaan tuntihevoset, joilla ei kenelläkään ollut satulaa. Humua pienemmät ponit oli jätetty suosiolla pois, sillä tunnille osallistujat olivat päätähuimaavan pitkiä. Ainakin minuun verrattuna. Perää piti oma kullannuppuni Leevi, jolla näytti energia olevan kerrankin edes hiukan lopussa, sillä olin juoksuttanut sen tarkoituksella ennen tuntia, ettei Abby olisi sinkoillut joka toinen sekunti alas selästä. Kaikkien päästyä sisälle menin sulkemaan oven, jonka ääntä ainakin Topi säikähti ja lähti melkein Rosin käsistä.

- Mitä ihmettä luupää hommaat! Ros sanoi matalalla ja käskevällä äänellä tummanpunaruunikolle orille, joka tepasteli vieläkin silmämunat välkkyen. Nappasin oven edestä tuolin, jonka avulla ratsastajat saatiin nopeammin selkään, kuin minun punttauksillani. Topia oranssi tuoli pelotti liikaa ja Ros joutui kiipeämään maasta selkään. Muut taas hoitivat homman maltillisesti, jopa Leevi.

- Okei, aloitellaans, ottakaa uraa pitkin keskipitkillä ohjilla Topi kärkenä, sen perässä vaikka Palmi. Sitten järjestys onkin ihan sama, mutta Leeviä ei tammojjen perään. Nyt on hyvä, aloitetaan niinsanotulla apina-asennolla, tietääkö joku sen? No, Shinqua, kerroppas se meille!

- Eli selkää pyöristetään taakse, näin, olkapäät eteen, mutta niska pysyy suorana, katse eteenpäin. Jalat voi nousta hiukan ylemmäs, niin on vielä tyhmempi olo, tyttö sepitti varmalla äänensävyllä havainnollistaen koko jutun hienosti.

- Juuri noin! Kiitos Shinqua esimerkillisestä havainnollistamisestasi, kiittelin tyttöä, joka loisti kuin Naantalin aurinko.

- Ja sitten kokeilkaa, Ros ja Sastu, alaselkä pyöreämmäksi, just noin, Shinqua, Sastu ja Karo oikein, Ilu ja Mariel oikein, mutta liikettä niihin mammoihin. Okei, nyt ootte ihan kuin apinoita, tosin aika karvattomina, totesin mikkiin lopuksi. Tytöt ähkivät vaikeassa asennossa kuin maratoonin juosseet läskit, mutta en antanut sen häiritä. Topi kulki oikein hienosti Rosin vaativan otteen alla, ilman oreille tyypillistä teiskumista.

- Sitten kootkaa ohjat pienelle tuntumalle, mutta älkää kiskaisko niitä niin, että suut menevät pilalle. Topihan menee todella upeasti Ros, oppi on mennyt perille. Ja yhä edelleen Palmi ja Blondi, toisin sanoen joukon ainoat bimbot, hiukan reippaampaa. Okei, Leevi hidastaa, en sanonu sulle, sä et ole ainakaan ulkoisesti niin bimbo kun noi kaksi, huokailin mikkiin tuijottaen uralla kulkevia kopukoita.

- Ottakaas sitten kevyttä ravia, komensin tyttöjä, jotka jäivät tuijottamaan minua hämillään.

- Siis mitä? Kevyttä ravia, mut eihän meillä oo satuloita! Ilu päivitteli Blondin selästä.

- Voi hyvä luoja sun kanssas, kyllähän voit, ylös-alas-ylös-alas. Vaikka lasket kahteen ja kakkosella aina ylös, ohjeistin nolon näköistä tyttöä. Hevoset hoputettiin raviin ja kevennys aloitettiin. Oli siinä naurussa pitelemistä kun muutama typykkä yritti epätoivoisesti oikeaan tahtiin nousta ylös ja painautua alas, joten luovutin ja annoin mennä perusistunnassa jos halusi.

- Aloitetaan sitten kunnon harjoittelu! Otatte molempiin päätyihin pääty-ympyrät ja keskelle keskiympyrä. Ja kaikki tämä tehdään lisätyssä ravissa, okei? latasin ilmoille ohjeita ja ratsukot tekivät työtä käskettyä.

- Miks sun pitää leikkiä jotain kersanttia, tää Epun lisätty ravi on ihan kamalaa! sastu voihki keskiympyrän muuntautuessa munan muotoiseksi.

- Voi sastu-kulta, se nyt on sellanen asia, että sä joko teet tai et tuu mun tunneille, jookosta? Ja uudestaan keskiympyrälle, taivuta sitä Epiä hiukan sisäänpäin niin että se silmäkulma näkyy sieltä, juuri noin neitiseni! opastin punahiuksista tyttöä. Myös Karoliinan ja Shinquan ilmeet alkoivat muuttua yhä vain tuskaisemmaksi, joten annoin heille hetken lepokäynnit.

- No abbysein, miltäs se Leevi tuntuu? kysyin hikiseltä tytöltä.

- Superkivalta, vaikka aika laiskalta vaikuttaa nyt, mitä sä oot sille tehny? ihmettelevä äänensävy vastasi kysymykseeni.

- Juoksutin vaan, kun oli niin paljon energiaa ettei siellä selässä muuten istuttaisi kahta sekuntia kauempaa, sanoin hymyillen ja kelaten samalla mielessäni seuraavia tehtäviä.

- Okei, ottakaas sitten ohjat takaisin tuntumalle, muutama reipas askel ja sitten etuosankäännös. Blondiin liikettä, Kalle hiljempaa ja Leevi se pää ylös! Eppu meni hyvin, niin myös Palmi, mut Topi ei ihan tainnut tajuta mitä tarkoitit. Anna hiukan selvemmät avut ja opasta se nuorikko siihen käännökseen. Fantastic Ros, toi olis kelvannut orjapiiskuri Chaollekkin, sanoin leveästi hymyillen, mutta samaan hengenvetoon liittyi myös suurta surua. Kyyneliä nieleksellen komensin vaisuksi muuttuneet ratsastajat kevyeeseen raviin ja C:stä keskihalkaisijalle. Sieltä sitten hitaassa ravissa mahdollisimman loiva pohkeenväistö. Se olikin hankalampi tehtävä Leeville ja Epulle, jotka olivat suhteellisen pitkälle koulutettuja.

- Muut uraa pitkin ravissa, mut Leevi ja Epi uudestaan, liian jyrkät väistöt tuli, komentelin sastua ja abbyä, jotka tulivat saman tehtävän huomattavasti paremmin.

- Jes, sitten tulkaa uudestaan, mutta nyt mahdollisimman jyrkästi se väistö, okei? ohjeistin uuden tehtävän.

Tämä olikin sitten hankala Humulle, Kallelle ja Blondille, jotka tekivät kaikkensa luistaakseen tehtävistä.

- Raippaa Blondille, herätä se Ilu! Juu, nyt parempi ja sitten uudestaan, hyvä. Kalle hiitaampaa ja uudestaan, ihan hyvä tulo. Ja Humu tulikin nyt paljon paremmin, se riittää. Sitten siirtäkääpäs ne heppaset hitaasta ravista suoraan käyntiin, kaksi askelta käyntiä ja takaosankäännös. Valmistelkaa siirtyminen ja käyntiin, yks kaks ja käännös. Hyvä, kaikilta meni kohtalaisen hyvin, mutta Kalle vois hiukan keskittyä enemmän sinuun Karo, huomauttelin ratsukoille jotka kiersivät maneesia nyt käynnissä.

- On jo korkea aika jatkaa laukassa, joten, ottakaas sopivasta kohdasta käynnistä oiken harjoituslaukan nosto. Vaikka Topi kärkenä sieltä, hyvä nosto Ros, sitten se Palmi ja LAUKKA! Mariel näpäytä raipalla, ai eikö sulla oo sitä? Tsotsot, vähän äkkiä Jokeri sieltä kuljettaa sellaisen kouluraipan Marielille, kiitoksia. Ja kokeileppas nyt uudestaan. Jees ja muut menikin siinä jo ohi hienoilla nostoilla. Ja sitten taas sille tunnetulle keskiympyrälle, neitokaiset, muistakaa kunnon valmistelu, että se laukka säilyy kokoajan samanlaisena. Huhhuh, hidasta Topia hiukan ja käännä ympyrälle. Muut muistaa katsoa ettette mene ympyrältä tulevan eteen, sillä on etuajo-oikeus. Hieno ympyrä Ros, Shinqua, Karo ja Abby, mutta Palmi ja Humu kyllä osaa hienosti luistaa töistä, mutta se ei käy! Töihin ne kaksi tammaa, jatkoin opettajan hommia ahkerasti.

- Hyyvä, ottakaas sitten takaisin raviin, kun aika meinaa loppua ja täällä alkaa alkeistunti, niin ottakaapas ne heppaset nyt äkkiä seis ja tulkaa jonoon oven eteen. Palmi viimeiseksi ja Topi ensimmäiseksi, muuten ei väliä. Sitten menkääs se pienenpieni lenkki Ros johdolla, ravatkaa ensin kymmenen minuuttia ja sitten muutaman minuutin käyntipätkä, opastin tuntilaiset reitille.

- Mutta eikö siellä ole niitä susia? kysyi sastu hätääntyneenä.

- Eikun se on saatu ammuttua, eläinsuojeluliiton ja poliisin luvalla, lohdutin tuntilaisia ja sanoin lopuksi:

- Älkää tippuko, ootte muuten minun vastuulla!

Maksut:

Ensimmäistä kertaa Leevillä.. 17.11

Käteni tärisivät innosta, kun laitoin Leevi herraa kuntoon. Olin saanut luvan ratsastaa Carkin omalla tunnilla Leevin ja nyt olin hypätä housuistani. Painoin kypärän päähäni ja innokaana palasin Leevin luokse.

Lähdin taluttamaan Leeviä maneesiin ja vihoin pääsin sisälle. Pienellä tuolin avustuksellä, pääsin selkään ja annoin Leeville pohkeita. Se lähti laiskasti liikkeelle.

Hetken kuluttua siirryimme jo raviin ja kuulustelu odotti minua. - Mitäs pidät Leevistä? kysyi Carkki ja vastasin suuren totuuden, se oli täydellinen, vaikka vähän laiska.

Vihdoin vielä vähän laukkailimme ja teimme pohkeenväistöjä ja liian nopeasti tunti loppui. Leevi oli ihan paras. Tunnin jälkeen oli vielä pakko kiittää tunnista ja mahdollisuudesta ratsastaa Leevi- pojalla.

~Kiitos Carkki tunnista <33~

Alkoi Carkin koululyllerystunti. Carkki kiinnitti tuntilistan ilmoitustaululle ja kaikki riensivät heti kattomaan , kenen sai tunnille. Mie sain onneksi Humun , joka oli aivan ihana.

Painuimme sen jälkeen hoitamaan tuntiraakkimme kuntoon. Harjasin Humun nopeasti , koska se oli jo aika puhdas. Hain Humulle suitset ja suitsin sen aika äkkiä.

Sen jälkeen menimme perätysten maneesiin , jossa Carkki oli laitellut puomeja ja tötteröitä valmiiksi. helposti kiipesimme tuolin päältä pollejen selkään.

Sitten otimme alkukäynnit. Välillä hymyilin kun naantalin aurinko , kun Carkki kehui minua. Pian hymyni haihtui kun Carkki käski ottamaan kevyttäravia. Vieläpä ilman satulaa! Aloin vaivalloisesti keventämään.

Sen jälkeen teimme kaikenlaista muuta juttua , jotka onnistuivat jotenkuten. Sitten saimme tehä loppujutut maastossa (??) ja oikein kivaa olikin.

kiitos tunnistasi , Carkki

Nousin tanssahtelevan Topin selkään ja säädin jalustimet sopiviksi koulua varten. Huokaisin helpotuksesta. Heti alkuun Topi oli puoliksi raahannut minut perässään maneesiin ja tietysti vielä sisälle päästyään sen oli pitänyt järjestää oma show ja yrittää pinkoa jonnekin kuin heikkopäinen.

Pääsimme vihdoin jatkamaan kärjessä uralle, joten ainakaan Topi ei voisi kenenkään takamukseen tuppautua liikaa. Annoin keskipitkän ohjan mutta kuitenkin sellaisen että tuntuman saisi todella nopeasti jos tarve vaatisi.

- Aloitetaan sanotulla apina-asennolla!, Carkki huusi.

-"Mitä ihmettä...???", mietin silmät pyöreänä.

Pian kuitenkin Shinqua selitti millainen se on ja todellakin se kuulosti todella huvittavalta. Kokeilin itse ottaa oudon asennon selässä ja tunsin itseni tosiaan typeräksi.

- Vielä enemmän selkää pyöreäksi!, kuului Carkin käsky joten tein työtä käskettyä.

Oudossa asennossa selkääni kävi koskemaan ja hiki virtasi yrittäessäni samalla saada Topin pysymään hanskassa. Kuitenkin ori kulki nyt todella nätisti mutta liikaa ei saisi herpaantua tai muuten se lähtisi taatusti altani.

Vihdoin saimme koota ohjat joten otin Topin hyvälle tuntumalla. Se hetken venkslasi kuolaimen kanssa mutta rauhoittui sitten kun sen kaulaa sipaisi rauhoittavasti. Saimme jopa kehuja Carkilta ja tunsin pientä ylpeyttä oria kohtaan, olihan se lähes kokonaan itse kouluttamani.

Siirryimme kevyeen raviin ja itse aloin keventää luontevasti Topin selässä. Samalla katsoin huvittuneena ilman satulaa puksuttavia ryhmäläisiä jotka pomppivat kuin perunasäkit yrittäessään pitää tahtia yllä. Abby meni myös Leevillä satulan kanssa joten hänen menonsa oli huomattavasti hallitumman näköistä. Kuvittelin mielessäni millaisen sätkyn Topi olisi saanut jos olisin yrittänyt ilman satulaa loikkia sen selässä.

Seuraavaksi oli luvassa lisättyä ravia ja kolme ympyrää. Olimme aikaisemmin pari kertaa koittaneen Topin kanssa lisäyksiä ja nyt ne menivät tilanteen huomioon ottaen ihan hyvin, vaikka ori vähän kääntelikin korviaan kysyvästi. Ainakin saimma Carkin tyytyväiseksi joten saatoin taas olla tyytyväinen rakkaaseen oriin.

Saimme pienen hengähdystauon jonka jälkeen oli luvassa etuosakäännös, jota emme olleet oikeastaan treenanneet yhtään orin kanssa. Annoin avut ja Topi vaan pyörähti ympäri allani väistämättä yhtään. Carkkikin huomasi ettei Topi ollut oikein juonessa mukana joten ensin teimme hitaasti käännöksen toiseen suuntaan ja sitten puhtaasti toiseen suuntaan ja taas tuli kehuja. Chaon mainitseminen tosin toi hieman vaisuutta porukkaan..

Saimme ravikäskyn ja C:stä käännyimme keskihalkaisijalle. Topi ravasi innokkaasti eteenpäin joten keventäminen oli helppoa. Kuitenkin koitin pitää orin jonkinlaisessa muodossa allani. Pohkeenväistö sujui lähes virheettä vaikka ori taas vähän kummastelikin ohjan toisessa päässä. Loivaspohkeenväistö ei tuottanut siis ainakaan mitään pahempaa ongelmaa vaan sain taputtaa oria kiitokseksi josta se tuntui saavan taas lisäpuhtia.

Seuraavalla kerralla saimmekin sitten tulla väistön mahdollisimman jyrkästi. Keksityin tarkasti miten oria ohjeistin ja vuorollamme pistin kaiken keskittymiseni peliin ja Topi lähti väistämään upeasti.

Ravin jälkeen kaksi askelta käyntiä ja takaosankäännös joka olisi voinut mennä paremminkin mutta läpäistiin kuitenkin Carkin valvovan silmän alla. Hetken saimme mennä käynnissä ja taas lepuuttaa hiukan.

Ja sitten olikin taas laukkojen vuorot. Minä ja Topi kärkenä nostimme oikean harjoituslaukan jonka Topi nosti varsin hienosti. Ennen ympyrää vauhti meinasi nousta liiallisiin lukemiin joten saimme käskyn ottaa vähän rauhallisemmin. Johdatin Topin isolle keskiympyrälle ja tein astukset huolella ja selvitimme ympyrän helposti. Pari muuta sai mennä sen uudelleen.

Aika meinasi loppua kesken joten otimme nopsan ravin ja sen jälkeen ovelle jonoon. Saimme käskyn Topin kanssa johdattaa porukan pienelle lenkille jäähdyttelemään.

Kanki- & kannustunti yksityislle

Sastu – Rensu +
Carkki - Leevi +
Pipsa – Berttu +
Ros- Blondi +
Josefiina - Hilppu +

Maneesin kirkkaat lamput miltei sokaisivat silmäni, kun astuin maneesiin sisälle harmaasta, pimenevästä illasta. Uljas yksityishevosten joukko oli ryhmittynyt riviksi maneesin keskelle. Vaikkakin rivi oli hyvin liikkuvaista sorttia, kun kolme oria ärhenteli toisilleen ja kaksi kimoa tammaa niiden seassa yritti suojella kunniaansa.

- Hip hei, kaikki ottaa itselleen kunnolla tilaa ja sitten tulen yksitellen tarkistamaan varusteenne, karjaisin. Ratsastajat saivat kiskottua koninsa eri puolille maneesia ja aloitin kierrokseni.

Pipsa oli kivunnut hoidokkinsa Bertin selkään. Bert maisteli kankikuolaimia suussaan kaula pitkänä. Kankiin ori oli jossain määrin tottunut, mutta viime aikoina sillä ei oltu kilpailtu, joten oriin reaktioista ei voinut olla varma.

- Mä en oo kannuksilla paljoo ratsastellutkaan, Pipsa sanoi. – Onks nää hyvin?

- Ihan hyvin on. Samoin Bertin kanget. Aloita käynti pitkin ohjin ja anna kankiohjan roikkua aluksi kaulalla. Samalla voit keskittyä käsien asentoon ja rentouteen. Se on tärkeeätä kangilla ratsastettaessa.

Seuraavaksi siirryin Sastun ja Rensun luo. Oriin karva kiilteli hopeanhohtoisesti ja se viskoi päätään hieman hermostuneesti.

- Rensukki ei taida olla kauhian innoissaan kannuksista, totesin hevosen selässä äheltävälle Sastulle.

- No, ei oo, Sastu sanoi. – Eikä varmaan näistä kangistakaan, vaikka niillä ollaankin jonkin verran mennyt.

- Hyvältä näyttää muuten, mutta leukaketju saisi olla hivenen löysemmällä, jotta kuolainvaikutus tulisi pääasiassa bridongidsta.

Löysäsin ketjua sopivalle ja kuolaimet asettuivat Rensun suuhun paremmin. Ori rauhoittui selvästi ja jatkoin Rosin ja Blondin luo.

- Tuntiheppana olo on tehnyt selvästi hyvää Blondille, sanoin Rosille. – Sehän kiinteytyy ihan silmissä.

- Juu, harmi kun en oo ehtinyt tätä enemmän treenata, Ros sanoi taputellen tamman valkoista karvaa. – Se sun poika vie kaiken mun ajan.

- Kuka? Jaakkoko? kysyin hymyillen.

- No ei. Topi tietenkin. Tänäänkin mentiin parin ojan kautta tuolla maastossa, lähde siitä sitten märillä vaatteilla Blondia treenaamaan, Ros sanoi hippunen närkästystä äänessään.

- Hyvin on kamat, vaikka et tainnut Blondilla sitä maastokävelyä tehdä kanget suussa? Kysyin jäämättä odottamaan vastausta. – Nyt vaan sitten mennään kankiohja suht löysällä koko tunti, niin tamma ei saa hepulia.

- Okra, Ros tokaisi ja lampsin Carkin ja Leevin luo.

Leevikin oli elementissään, ja Carkilla oli vaikeuksia saada pysymään ori aloillaan.

- Kiristetääs vähän satulavyötä ja ota reiän pitemmät jalustimet, niin kannuksia voi käyttää hienovaraisemmin, opastin.

Pisamakasvoinen tyttö teki työtä kaskettyä.

- Te puolestanne voisitte kävellä pitkin ohjin nyt aluksi niin, että pidät kankiohjaa käsissä ja nivelohja roikkuu kaulalla. Eiks Leevi oo kuitenkin tottunut kankiin? - Ollaan me jokunen kisa kangillakin menty, Carkki vastasi. – Ihan nätisti se silloin kulkee.

Viimeisenä oli läpikäymättä Josefiina ja Hilla. Harmaakarvainen issikka oli todella arka, ja Josefiinan kantapäitä koristavat kannukset eivät tainneet olla tamman mieleen.

- Joo, ei tää näistä kangista oo mikskään, mut kannukset saa Hilpun pomppimaan seinille, Josefiina ilmoitti heti aluksi.

- Sitten sun vaan pitää pitää jalat vakaina, hymyilin. – Kiristetäänpäs vähän kankien niskahihnaa, niin saadaan kuolain oikeelle paikalle. Bridongin ja kangen välissä tulisi olla noin kolme senttiä. Nyt kanki roikkuu liian alhaalla ja ei ole hyvin hammaslomassa.

Lähestyin arkaa ponia, ja se heittikin pään ylös, kun yritin tarttua sitä suitsista. Hilla luimisteli, mutta sain uudelleen otteen ohjista ja niskahihnan kiristettyä.

Ratsukot oli käyty läpi ja tunti saattoi alkaa.

- Otetaan kevyttä ravia. Ja nyt antakaa kaikki kankiohjan roikkua löysänä, bridongiohjassa normaali tiukkuus! Tarkkailkaa jalkojenne ja käsienne asentoa. Varpaat eteen ja vältellään kannuksilla tökkimistä, aloitin ohjeistuksen. – Carkki kärkenä pituushalkaisijalle ja suunnan vaihto. Uralla siirrytte harjoitusraviin ja tehkää kokoavia voltteja ja mitä ikinä keksittekään. Tarkoitus ei ole kankikuolaimella vääntää hevosen päätä mihinkään asentoon, vaan kanget mahdollistaa vähäeleisemmän ratsastuksen, kun itse kuolaimien vaikutus on tehokkaampi pienellä käden liikkeellä. Muistakaa, että kankiohja toimii vipuvarren tavoin, eli niistä vetäminen taivuttaa automaattisesti hevosen päätä alaspäin. Siksi kankikuolainten vaikutus tulisi olla alle kolmasosa koko kuolainvaikutuksesta!

- Ros ja Blondi, enemmän liikettä! Voit kerätä kankiohjaa hieman tiukemmalle, ota sellainen kevyt tuntuma. Anna alapohkeen roikkua rentona alaspäin, niin kannuksen vaikutus tulee luonnollisesti ja hienovaraisesti!

- Sastu, Rensu on hyvin sun alla ja voit myös kerätä molemmat ohjat normaalille tuntumalle. Tee voltteja, että Rensu vähän jäähtyy. Ja muista käsien hallinta käännöksissä. Asetuksissa ihan pieni käden liike pitäisi riittää!

- Pipsa myös, rauhalliset kädet! Liika huitominen häiritsee hevosta, ja nyt Berttu luimii, kun se ihmettelee, että mitä sä oikein teet. Anna kankiohjan olla vielä hieman löysemmällä, ota Berttu kunnolla kuolaimelle pelkällä nivelellä. Pohkeiden kanssa menee hyvin ja kannukset antaa sopivasti liikettä Bertille!

- Josefiina, voit ottaa välillä tölttiäkin, jos tuntuu, että sun jalat pysyy paremmin paikoillaan ja Hilla rauhallisempana. Voit pienellä keskisormen liikkellä muistutella Hillaa kankien olemassa olosta, pidä ohja vielä kuitenkin hyvin kevyellä tuntumalla. Hyvä! Hilla tykkää töltistä ja ilmeisesti sillä on joskus issikkakankia käytetty. Nyt vaan jatkossa tiivis pohjetuntuma ilman kannuskosketusta.

- Carkki, Leevi on hyvin muodossa. Yritä istua tiiviimmin, rentouta lanteita ja anna kantapään roikkua pitkänä alas. Jäykkä istunta tekee pohkeen jännittyneeksi ja sitä tulee takonneeksi kannuksilla ihan turhaan hevosen kylkiä. Ja kannuksiinhan heppaa ei kannata turruttaa, koska niistä ei ole sitten mitään hyötyä.

- Otetaan hieman avaavaa pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle! Ravissa pysyy hyvä tempo, asettakaa hevosen pää rauhallisesti ja sivulle ajavalla pohkeella tehdään pieni vienti taakse. Tässä voitte harjoitella kannuksen niin sanottua nostoa, jos hevosen takaosa jää jälkeen. Eli sentin verran nostetaan kantapäätä ja käännettään hieman varpaita ulospäin. Liike on hyvin pieni ja yhden raviaskeleen pituinen. Eli kannuksella ei paineta kylkeä, vaan kosketetaan. Ja ravin tahdissa kannuksen vaikutusta voi muutaman kerran käyttää, jos on tarvetta.

- Hyvä, Pipsa! Juuri noin, pieni liike! Ja muista edelleen pitää kädet rentona, vaikka keskitytkin jalkatyöskentelyyn. Bert on hieman jännittynyt niskasta, takaosa tulee hyvin mukana. Ota uralla vielä voltteja ja keskity koko taivutuksen ajan pitämään kädet aloillaan ja olemus rentona!

- Ja älä anna Leevin kaahailla, Carkki. Ota ennen väistöä kunnon pidäte. Muista kuitenkin hallita koko ajan nivelellä! Hyvä! Ja rentouta edelleen yläreisiä, anna istunnan painua alemmas. Vaikka tässä pohkeenväistössä onkin monta apua jotka pitää muistaa, niin rentona pitäisi pysyä. Kannusapuja käytä Leevillä todella harkiten. Ihan kiva väistö, hieman Leevi karkailee alta, mutta seuraavalla kerralla paremmin!

- Ja Ros, Blondilla taitaa olla tavallinen nivelkuoliain? Se on pehmeämpi, kuin bridongi, ja voit nyt kokeilla vielä normaalia ohjastuntumaa kankiohjallakin. Ei se Blondi siitä varmaan hätkähdä. Yritä saada Blondia enemmän takasille, että etujalkojen väistävä liike olisi vapaampi. Voit ottaa vaikka pieniä laukkapätkiä uralla, jos tuntuu, että Blondin saa siten helpommin alle.

- Sitten Sastu ja Rensu voisivatkin aloittaa laukan keskiympyrällä! Muut uralla ravissa ja päädyissä voitte vääntää voltteja ja siirtymisiä! Sastu, tule hallitummin ympyrälle, nyt Rensu jo aavisteli, että päästään laukkaamaan ja se meinasi lähteä käsistä! Sitten laukannosto! Rensu on niin kuumana, että yritä pitää kannuksien vaikutus vähäisenä. Laukassa voit tehdä pieniä puolipidätteitä molemmilla ohjilla. Taivuta pikkurillejä napaa kohden pikkaisen, niin ohjien vaikutus on oikea. Huomaat varmaan, miten nivelohja automaattisesti vaikuttaa silloin enemmän. Jos käsien asento on väärä, vaikuttaa kanget silloin liikaa. Eli nyrkit pystyyn myös muut! Ja hyvä, Sastu, Rensu on nyt paremmin hallinnassa. Suosittelen, että ratsastaisit kangilla aina silloin tällöin, pari kertaa kuussa tai vaikka kerran viikossa, niin saat hiottua sitäkin taitoa. Ja Rensullekin siitä tulee rutiinia.

- Voisitte myös tulla, Josefiina ja Hilla, tähän ympyrälle. Ja nosta laukka. Rauhallinen valmistelu ja siirtyminen. Enemmän ulkoohjia käyttöön, nyt Hilla taipuu liikaa sisälle, eikä tasapainosta ole tietoakaan. Siirrä painoa vähän ulos päin, noin! Rentouta kädet ja alapohje, niin Hillakin rentoutuu. Kannuksia et kyllä varmaan tarttis, ei sovi Hillan tyyliin alkuunkaan. Ja vauhtiakin löytyy kyllä ilman kannuksiakin. Laukka saisi olla rytmikkäämpää, mutta se varmaan paranee ajan kanssa harjoiteltaessa!

- Kaikki vielä laukkaa ja Ros kärkenä kokorataleikkaa, keskellä laukanvaihto. Laukanvaihdossa tärkeää on muistaa, kun avut vaihtuvat päinvastaisiksi, ei selässä saa höseltää, ohjista kiskoa tai mitään muutakaan. Vaihdon aikana pohkeet vaihtavat paikkaansa rauhallisesti. Kannuksella voi tahdittaa laukan vaihtoa ulkopohkeessa. Ja kädet pysyvät tosiaankin rauhassa, vaikka asetus muuttu. Hevosen leukoja ei siis aleta repiä irti kangilla.

- Ros, rauhallisempi laukka. Valmistelua pienillä puolipidääteillä vaihtoon! Hyvä muuten, paitsi vasempien ohjien tuntuma katosi, teit asetuksen oikealle hieman liian ärhäkkäästi. Kyse on siis sentin liikkeestä käsissä, ei kymmenen sentin!

- Sitten Pipsa! Keskity liikkeeseen ja sen luonnollisuuteen kokonaisuutena. Älä liikaa mieti käsiä, pohkeita, painoa yksittäisinä liikkeinä, vaan anna koko laukavaihtoapusarjan tulla selkärangasta! Oikein hyvä! Pientä epäröintiä Bertillä, mutta tiesi kyllä mitä pitää tehdä. Ja jos tulevaisuudessakin paljon Bertillä ratsastat, niin yritä löytää sellainen rentous, siis muuallakin kuin maastossa!

- Hillalla voisin katsella vielä sitä tölttiä tarkemmin. Puolipidäte, pohkeet suoriksi, painoa taakse ja antaa mennä! Hyvin on nätinnäköistä! Voit antaa hieman ohjaa, niin liikkeeseen tulee lennokkuutta. Hyvä! Siirry sitten laukkaan ja siitä kohta käyntiin. Käyntiin siirryttäessä, ota niin kokoava istunta kuin osaat. Mutta kädet 90-asteen koukussa ja nyrkit alemmaksi pystyyn! Siirtymisissäkin muistakaa rauhalliset ja liioittelemattomat liikkeet. Nyt, Jossu, revit kangilla turhaan Hillan suuta, kun koko siirtymisen voisi hoitaa pienellä painonsiirrolla taakse ja selkeällä pideätteellä, jossa kankiohjaa ei juuri käytetä. Jos kankiohjaa vedetään liikaa, hevosen pää taipuu alas ryntäisiin ja liike töksähtää rumasti. Ota uudellee, pelkällä niveltuntumalla. Nyt oli jo perempi!

- Rensu on niin innoissaan, että voisin katsella lisättyä ravia teiltä! Nyt anna hieman ohjaa Rensulle ja siirrä pohkeita eteen. Kannuksilla voit tahdittaa ravia, jos siihen on tarvetta! Mutta eipä näytä olevan. Hienoa liitoa ja hallittu siirtyminen harjoitusraviin. Oikein hyvä!

- Carkki ja Leevi voisivat tulla vielä sulkutaivutusta laukassa. Ja nythän on sitten tsiljoona apua ja asetusta käytössä ja lisäksi pitäisi hallita kädet ja pohkeet. Eli ota ensin laukka ja pitkän sivun alusta anna sulkutaivutuksen avut. Etuosa pysyy uralla ja takaosa ei laahaa. Eli nyt pidät ulkopohkeella huolta siitä, että takaosa liikkuu rytmikkäästi eteen päin uran sisäpuolella. Koko hevonen on taivutettuna. Vähän voimakkaampi kannusapu ulkopohkeella ja myöskin ulko-ohjilla enemmän vastaan, niin Leevi menee pyöreämmin. Hyvä!

- Sitten voitte vielä hetken harjoitella mitä haluatte ja kohta jäähdyttelyyn. Ilmoittelen, jos pidän jatkotunnin, tässä jäi vielä monta juttua harjoittelematta...

Maksut:

- Oohan poika kiltisti, hymähdän kiristäen satulavyötä, vilkuillen uteliaana mitä muut puuhailevat.

- Bert! Oohhan kunnolla! ähkäisen nolostuneena orille, joka luimii uhkaavaisesti Leevin suuntaan, vaikka kyllähän vuononhevonen tämän kanssa oli ennenkin tullut toimeen. Ori säpsähtää maneesin oven avautuessa.

- Hip hei, kaikki ottaa itselleen kunnolla tilaa ja sitten tulen yksitellen tarkistamaan varusteenne, Anne komentaa tiukasti, minun taluttaen Bert hieman pidemmän välimatkan päähän muista, kiristäen vielä satulavyötä reiällä, laskien jalustimet, alkaen pikkuhiljaa jo jännittää, millainen tunnista tulisi, hommia joutuisimme varmasti tekemään, ja vuononhevonen toivon mukaan käyttäytyisi kiltisti ja tottelevaisesti, enkä itsekkään möhlisi - aina olisi toivoa. Selkään nousu sentään sujuu vaivattomasti, ja Anne saapuu luoksemme minun saatua jalustimet sopiviksi, toivoen vielä kaikkien varusteiden olevan kunnossa, ja Bertin käyttäytyessä kiltisti kankien kanssa, joita sillä ei ollut pitkään aikaan käytetty.

- Mä en oo kannuksilla paljoo ratsastellutkaan, kerroin nolona. – Onks nää hyvin?

- Ihan hyvin on. Samoin Bertin kanget. Aloita käynti pitkin ohjin ja anna kankiohjan roikkua aluksi kaulalla. Samalla voit keskittyä käsien asentoon ja rentouteen. Se on tärkeeätä kangilla ratsastettaessa, nainen selittää, siirtyen seuraavan parivaljakon kohdalle. Kannuksia hieman oudoksuen komennan orin liikkelle pitkähköin ohjin.

Kaula reilun pituisena vuononhevonen lähtee liikkelle reippaasti, mutta kaikessa rauhassa, pureskellen kuolainta hiljaa.

- Ja oohhan sitten kiltisti, eiks jee? kuiskaan hiljaa orille.

- Otetaan kevyttä ravia. Ja nyt antakaa kaikki kankiohjan roikkua löysänä, bridongiohjassa normaali tiukkuus! Tarkkailkaa jalkojenne ja käsienne asentoa. Varpaat eteen ja vältellään kannuksilla tökkimistä, Anne aloitti.

- Varpaat eteen... mutisen hiljaa, yrittäen keskittyä täysin ratsastukseen.

– Carkki kärkenä pituushalkaisijalle ja suunnan vaihto. Uralla siirrytte harjoitusraviin ja tehkää kokoavia voltteja ja mitä ikinä keksittekään. Tarkoitus ei ole kankikuolaimella vääntää hevosen päätä mihinkään asentoon, vaan kanget mahdollistaa vähäeleisemmän ratsastuksen, kun itse kuolaimien vaikutus on tehokkaampi pienellä käden liikkeellä. Muistakaa, että kankiohja toimii vipuvarren tavoin, eli niistä vetäminen taivuttaa automaattisesti hevosen päätä alaspäin. Siksi kankikuolainten vaikutus tulisi olla alle kolmasosa koko kuolainvaikutuksesta! Anne kertoo pitkän selityksen. Muiden perässä Bert kulkee pituushalkaisijalle, minun keventäessä, yrittäen saada istunnan mahdollisimman hyväksi. Uralla istun alas satulaan.

- Pipsa myös, rauhalliset kädet! Liika huitominen häiritsee hevosta, ja nyt Berttu luimii, kun se ihmettelee, että mitä sä oikein teet. Anna kankiohjan olla vielä hieman löysemmällä, ota Berttu kunnolla kuolaimelle pelkällä nivelellä. Pohkeiden kanssa menee hyvin ja kannukset antaa sopivasti liikettä Bertille, Anne komentaa napakasti, hymyn karehtiessa huulilleni, jokin sentään meni oikein.

- Otetaan hieman avaavaa pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle! Ravissa pysyy hyvä tempo, asettakaa hevosen pää rauhallisesti ja sivulle ajavalla pohkeella tehdään pieni vienti taakse. Tässä voitte harjoitella kannuksen niin sanottua nostoa, jos hevosen takaosa jää jälkeen. Eli sentin verran nostetaan kantapäätä ja käännettään hieman varpaita ulospäin. Liike on hyvin pieni ja yhden raviaskeleen pituinen. Eli kannuksella ei paineta kylkeä, vaan kosketetaan. Ja ravin tahdissa kannuksen vaikutusta voi muutaman kerran käyttää, jos on tarvetta, nainen komentaa. Hyvin ori menee pohkeenväistön, saapuen pian uralle takaisin.

- Hyvä, Pipsa! Juuri noin, pieni liike! Ja muista edelleen pitää kädet rentona, vaikka keskitytkin jalkatyöskentelyyn. Bert on hieman jännittynyt niskasta, takaosa tulee hyvin mukana. Ota uralla vielä voltteja ja keskity koko taivutuksen ajan pitämään kädet aloillaan ja olemus rentona, Anne kehuu. Alan keskittyä jalkojen kanssa myös käsiin, ryhtyen tekemään pieniä voltteja.

- Nyt aloitetaan laukkaaminen, Sastu ja Rensu aloittaa! nainen jatkaa.- Muut uralla ravissa ja päädyissä voitte vääntää voltteja ja siirtymisiä! Muiden perässä Bert jatkaa ravaamista uralla.

- Kaikki vielä laukkaa ja Ros kärkenä kokorataleikkaa, keskellä laukanvaihto. Laukanvaihdossa tärkeää on muistaa, kun avut vaihtuvat päinvastaisiksi, ei selässä saa höseltää, ohjista kiskoa tai mitään muutakaan. Vaihdon aikana pohkeet vaihtavat paikkaansa rauhallisesti. Kannuksella voi tahdittaa laukan vaihtoa ulkopohkeessa. Ja kädet pysyvät tosiaankin rauhassa, vaikka asetus muuttu. Hevosen leukoja ei siis aleta repiä irti kangilla, Anne kailottaa. Yritän rentoutua, vilkaisten ensimmäisenä menevää Blondia ja Rosia, jolla homma vaikuttaa olevan hanskassa.

- Sitten Pipsa! Keskity liikkeeseen ja sen luonnollisuuteen kokonaisuutena. Älä liikaa mieti käsiä, pohkeita, painoa yksittäisinä liikkeinä, vaan anna koko laukavaihtoapusarjan tulla selkärangasta! nainen aloittaa, vuononhevosen siirtyessä laukkaan, meidän ryhtyen tekemään laukanvaihtoa, joka sujuu varsin hyvin.

- Oikein hyvä! Pientä epäröintiä Bertillä, mutta tiesi kyllä mitä pitää tehdä. Ja jos tulevaisuudessakin paljon Bertillä ratsastat, niin yritä löytää sellainen rentous, siis muuallakin kuin maastossa! Anne kertoo.

- Sitten voitte vielä hetken harjoitella mitä haluatte ja kohta jäähdyttelyyn. Ilmoittelen, jos pidän jatkotunnin, tässä jäi vielä monta juttua harjoittelematta... nainen jatkaa mietteliäänä, kaikkien laukattua/tehtyä jotakin muuta. Hymyilen, jatkotunti ei olisi pahitteeksi.

Kiitos mukavasta ja opettavaisesta tunnista!

Rensu, Seppeleen uusi Max
Annen kanki-ja kannustunti

Juttelin muiden tuntilaisten kanssa rauhoitellen Rensua, joka kävi vähän ylikierroksilla -mutta kun Anne tuli maneesiin ja pääsi tarkistamaan kamojamme, saatiin ylikierroksien syy selville: olin laittanut leukaketjun vähän liian kireälle. Anne löysäsi sitä, ja Rensu huokaisi rauhoittuen. Hetkeksi.

Kävelimme uralla aluksi löysin ohjin, kunnes käsky kävi siirtyä kevyeeseen raviin. Se sopi Rensulle paremmin kuin hyvin. Pidimme kankikuolainta löysällä, ja keskityimme jalkoihin ja käsiin. Yritäs siinä keskittyä pitämään orikin kurissa, ettei tule vahinkovarsoja. Vaihdoimme suuntaa Carkki ja Leevipoika kärjessä, ja jatkoimme harjoitusravilla. Tarkoitus oli tehdä voltteja.

Alkutappeluiden jälkeen Rensu pysyi kuolaimella, mutta oli valmis singahtamaan pienestäkin kosketuksesta tai äänestä karkuun. Tanssitin oria volteilla, ja se alkoi polkemaan alleen. Sain luvan ottaa toisenkin ohjan tuntumalle. Käsien asentoa jouduin korjaamaan, ja yritin pitää korjauksen koko tunnin.

Sitten avaavaa pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei tästä tulisi kuin tappelushow, mutta yllätyksekseni Rensu hoiti homman tyylikkäästi ja rauhallisesti.

Sitten meidän piti aloittaa laukka. Rensu oli kuin antenni, kun se tajusi, että seuraavaksi olisi luvassa laukkaa. Laukka oli aika hirveää -pelkkää kaahailua. Anne lateli ohjeita, ja tottelin niitä parhaani mukaan. Huomasin, kuinka paljon hallintani Rensua kohtaan muuttui, pelkästä pikkurillin kääntämisestä! Rensu alkoi astua paremmin alleen, ja aloimme näyttämään ratsukolta.

Taputin Rensua kaulalle lähtiessämme pois keski-ympyrältä.

-Hieno poika, kuiskasin sille.

Teimme vielä omaan tahtiin koukeroita. Harjoittelin kankien ja kannuksien kanssa paljon perusjuttuja, sillä ne piti olla täydellisesti hallussa kankien ja kannusten kanssa, ennen kuin pystyy hyppäämään esteitä feat kannukset ja kanget.

Oli melkein harmi, kun Anne käski aloittamaan jäähdyttelyn, koska olin oppinut hirveästi tunnilla itsestäni ja Rensusta. Varmasti, jos alkaisimme vielä kisata, niin tästä tunnista oli paljon apua, kiitos!

Astelimme maneesin kirkkaiden valojen alle. Blondi ummisti silmänsä ja oli kompastua kenkiini. - Senkin köntys!, sihahdin hampaiden välistä. Vein Blondin muiden joukkoon ja pian alkoi tapahtua kun Rensu ja Leevi aloittivat kiljunnan toisilleen ja Blondi vastaili samalla mitalla takaisin.

- Tyhmä elukka.., huokaisin tammalle ja kapusin selkään.

Anne saapui maneesiin silmät sirillään ja hihkaisi heti kättelyssä:

- Hip hei, kaikki ottaa itselleen kunnolla tilaa ja sitten tulen yksitellen tarkistamaan varusteenne!!

Vedin tamman etäälle muista ja laitoin jalustimet sopivalle pituudelle.

Annen tarkistettu ensimmäiset uhrit hän kipitti Blondin viereen.

- Tuntiheppana olo on tehnyt selvästi hyvää Blondille. Sehän kiinteytyy ihan silmissä!, Hän sanoi ihmeissään.

- Juu, harmi kun en oo ehtinyt tätä enemmän treenata, sanoin tammaataputtaen. – Se sun poika vie kaiken mun ajan.., sanoin ja mietin hymyillen komeaa ruunikkoa.

- Kuka? Jaakkoko?, Anne kysyi piruillen.

- No ei. Topi tietenkin. Tänäänkin mentiin parin ojan kautta tuolla maastossa, lähde siitä sitten märillä vaatteilla Blondia treenaamaan.., huokaisin.

- Hyvin on kamat, vaikka et tainnut Blondilla sitä maastokävelyä tehdä kanget suussa? Anne kysyi jo matkalla Leevin luo. – Nyt vaan sitten mennään kankiohja suht löysällä koko tunti, niin tamma ei saa hepulia!

Nostin peukun pystyyn ja huokaisin syvään.

Ei aikaakaan kun tunti oli täydessä touhussa. Otimme alkuun ravia kankiohja roikkuen ja pelkkää bridongia käyttäen. Korjasin automaattisesti varpaat eteenpäin varoen kannusta. Blondi allani kulki näpsäkästi tosin vähän lötkön oloisesti.

- Ros ja Blondi, enemmän liikettä! Voit kerätä kankiohjaa hieman tiukemmalle, ota sellainen kevyt tuntuma. Anna alapohkeen roikkua rentona alaspäin, niin kannuksen vaikutus tulee luonnollisesti ja hienovaraisesti!

Tein työtä käskettyä ja kokosin toisenkin ohjan. Blondi vastasi kuolaimen vaikutukseeen taivuttamalla päätään ja työntämällä kielensä ulos.

Sitten olikin vuorossa pohkeenväistö. Päätin kokeilla Annen ohjeiden mukaan kannusten nostoa.

- Ja Ros, Blondilla taitaa olla tavallinen nivelkuoliain? Se on pehmeämpi, kuin bridongi, ja voit nyt kokeilla vielä normaalia ohjastuntumaa kankiohjallakin. Ei se Blondi siitä varmaan hätkähdä. Yritä saada Blondia enemmän takasille, että etujalkojen väistävä liike olisi vapaampi. Voit ottaa vaikka pieniä laukkapätkiä uralla, jos tuntuu, että Blondin saa siten helpommin alle.

Tein työtä käskettyä ja pian Blondi meni komeassa muodossa ravia kuin vanha tekijä. Tosin kieli roikkui vieläkin ulkona hullunkurisesti. Pieniä laukkojakin otimme jotka tamma meni hienosti, tosin alkuun vähän sinkoili kannuksia pakoon.

Saimme lopputunnin tehdä omaan tahtiin. Itse kokeilin tammalla pohkeenvästöjä ravissa sekä avo- ja sulkutaivutuksia. Tamma vastasi hyvin joten armahdin sitä ja tein muutaman voltin ja sitten käyntiin.

Loppuverkka meni rauhallisesti. Blondi vaikutti vähän nuutuneelta muttei loppuunajetulta kuitenkaan. Taputin tamman kaulaa ja kiitin Anneakin tunnista.

The riiimunnaru!

1. Magnum - Humu +
2. Shinqua - Pampula +
3. Karoliina - Aksu +
4. Mariel - Anttu +
5. Jenna - Taiga +
6. Ilu - Siiri +
7. Jokeri - Tiia +
8. Carkki - Leevi +

Katselin kun sisälle talutettiin kahdeksan hevosta. Ne olivat kyllä vähän hermona, sillä miten he tulivatkaan maneesiin pelkät riimut päässä. "Eli nyt teillä on kaikilla auttamassa joku nousemaan selkään. En ota vastaan tippumisia, enkä myöskään halua kuulla yhtäkään valitusta tällä tunnilla. Eli hyppäätte selkään ja lähdette heti liikkeelle, etteivät hevoset hermostu liikaa. Pitäkää Leevistä nyt vielä kiinni, se käy ihan kuumana. Sastu, kun kerran pidät siitä kiinni, niin rauhottele sitä myös tai se jyrää sinukin." Vihdoin kaikki oli selässä ja liikkeellä. "Nyt sitten. Harjoitellaan semmoista, joka on vielä minullekkin vähän vaikeaa, eli taivutatte hevosia. Avotaivutusta/vastataivutusta (miten kukin sen on oppinut) sisään. Riimusta ei oteta ollenkaan kiinni, vaan istutte alas ja painatte pohkeet kiinni hevoseen. Voitte myös nojata silloin vähän taaksepäin jos se lähtee viemään."

Uskoin ettei mitään sattuisi tällä tunnilla, silläkaikki olivat hyviä ratsastajia. "Karoliina ei nojaa noin taakse! Shinqualla selkä suorarana. Jokeri, potki sitä Tiiaa eteenpäin. Se turpa koskettaa maata. Eli nyt annatte tahdissa sisäpohje sisäpohje, ulkopohje, sisäpohje nje. niin niiden pitäisi edes vähän taipu. Voitte tarpeentullen nykästä vähän harjasta. Nyt näyttää kaikilla hyvältä, mutta Mariel ei istu noin takana, hyvä ettet´pukkinappulan päällä. Pidätä sitä rauhallisesti istu alas, noin on hyvä. Sitten suoristatte hevoset ja jatkatte matkaa tavallisesti. Katsotte etteivät ne oio, eivätkä pelästy sitten mitään. Carkki pidättää Leeviä ja vaiha sen kanssa paikkaa, vaikka se kuinka mielellään kävelisi siellä Taigan takapuolessa, niin se ei nyt vaan käy."

Tytöt korjailivat itseään hevosen selässä ja kun kaikki näytti edes jounkun verran hyvältä, pystyin jatkamaan tuntia. Sitten siirrytään ra-viin. Tahtia ja pohkeet päälle, ne ei nyt laiskottele. Hyvä Ilu ja Jenna. Magnum antaa kunnolla kerran pohkeita, eikä tommoista pientä sipsutusta, toi kutittaa vaan sitä hevosta. Karoliinalla ja Marielilla voisitte vähän pidättää niitä kavereita. Muuten täällä näyttääkin hyvältä. Shinqua, istu alas siinä Pampulan ravissa, se on se söpö shettisravi, mutta silti rauhettele vähän ja istu itse alas. Sitten mennään kevyttä ravia. Älkää katsoko minua noin, kyllä se onnistuu. Magnumilla näyttää hyvältä. Katso sitten Shinqua, ettet lennä silästä. Hyvä Carkki ja Jokeri. Ilullakin toimii hyvin. VVähän taaemmas voisit istua. Jennalla näyttää tosi hienolta, kevennät nätisti ja Maelilla näyttää hytvältä, yritä vaan päästä vähän ylemmäs, nyt vain möngerrät siellä selässä."

Jipii! Kevennyt onnistui hienosti joten oli pakko armahtaa heidät. "Menitte niin hienosti, että annan teidän istua alas harjoitus raviin, tosin Tiia ei siirry käyntiin. Sitten seuraavaksi voitaisiin kokeilla laukkaa, eli tässä pitkänsivun alussa nostatte laukan ja pitkän sivun lopussa sitten lopetatte. Laukataan yksitelle, sillä on haluaisi mitään laukka kisoja tälläkertaa. Eli aloitetaan Jennasta. Jenna ottaa pidätteen jaloilla ja laukannoston. Istu alas satulaan ja rentoudu, tipahdat kohta, että pompahda vähän, silleen että pääset keskelle selkää. Hyvä! Seuraavaksi lähtee Jokeri. Ota pidäte jaloilla ja laukan nosto sen jälkeen. Pysy selässä, älä vain ku...sahda. Sattuiko?" KAtselin kauhistuneena kun hetken Jokeri makasi maassa kun kuolleena. "Kunnossa ollaan." Tokaisi yhtäkkiä Jokeri, joka nousi ylös ja pudisteli hoisujaan. Lähdin Tiian luokse ja nappasin sen kiinni, ennenkuin se lähti karkuun. "Nouse uudelleen selkään ja katsotaan sitten haluatko vielä laukata. Nana voisi tulla auttamaan. "

Hirvitti, oli vaikea hengittää, sillä pelotti niin hirveästi. "Eli seuraavaksi sitten Carkki lähtee. Pidäte jaloilla ja laukannosto ja muista pysyä selässä. Hienoa! Ilu sitten seuraavaksi. Se hevonen ei nosta laukaa jos annat vain pohkeita. Muista se pidäte. Oikea jalka eteen ja vasen taakse. Noin! Hyvä. IStu alas ja pidätä takaisin raviin. Seuraavaksi lähtis sitten vaikkapas Magnum. Ja pidäte jaloilla ja laukan nosto. Istu alas, älä kevennä, ei se silloin nosta laukkaa. Noin! Nyt meni tosi hyvin. Pidätä sitä sitten. Seuraavaksi Mariel. Eli pidäte ja laukkaa. Istut hyvin alas ja sitten pikku hiljaa otat pidättreitä. Hyvvä! Shinqua sitten. Otat pidätteen ja laukan nosto. Istut alas ja rentoudu, noin, hyvä. Sitten alas ottaa pidätteitä ja siirrät sen takaisin raviin. Viimeiseksi sitten Karoliina. Pidäte ja nosto. Nojaa vähän taakse, että saat istuttua kunnolla alas. Noin! Hyvä! Hienosti meni."

Tytöt puuskuttivat jo väsyneinä, mutta vielä oli rääkkiä pakko jatkaa. "Teillä on mennyt nyt niin hyvin, että otetaan vielä yhet laukat, eli nostatte tötteröiden kohdalla laukat. Kierrätte ton yksinäisen tötterön tuolta ja sitten takaisin raviin noissa tötteröissä. Aloitetaan nyt sitten Carkista. Pidäte ja nosto. Ohjaa sitä ja älä anna sen viedä sinun. Hyvä! Sitten Jokeri. Pidäte ja nosto. Hyvä!" Katselin kuinka taitavasti kaikki ohjasivat hevosensa laukassa, vaikka vähän tulikin oikomis kohtia. Kehuin tyttöjä hirveästi ja kaikki näyttivät siltä, kun olisivat kohta kuukahtaneet selästä. Herättelin heitä vielä severan, että loput saisivat tehtyä laukat loppuun. En halunnut nimittäin olla mikään murhaaja tyranni opettaja.

"Nyt voitte sitten siirtyä käyntiin. Annatte hevosten levätä ja levätkää itsekkin. Kohta pääsette alas, eli kestäkää hetki vielä. Otetaan tässä nää loppukäynnit. Menitte tosi hienosti, vaikka ei ollut mitään mistä ottaa tukea. Hevoset olivat vähän jäykkänä jännityksesta, mutta saitte ne hyvin liikkeelle. Laukassa istukaa nyt alas herran jestas, mutta muuten oli tunnilla hienosti menty. Tämmöiset tunnit tekisivätkin teille oikein hyvää.. Kiitos tunnista. Nyt voitte tulla alas selästä."

Maksut:

Anttu tepasteli perässäni kohta täynnä olevaan maneesiin. Ruuna hörähteli kaikille tahoille, jonka jälkeen se rauhoittui omalle paikalleen. Magnet oli suostunut minun apulaisekseni ja punttasikin minut Anttu pojan selkään. Ruuna rupesikin heti vetämään steppiä ja ihan vain Abyn suosituksesta painoin pohkeeni pojan kyljille ja ohjasin sen uralla viipottavan Leevin perään.

Alkuverkat menivät uuteen ohjaan tutustuessa, mutta askel askeleelta se alkoi tulla tutuksi, joten avo- ja vastataivutukset eivät teettäneet vaikeuksia.

Raviin siirtyessä oli pidättäminen hiukan vaikeaa. Anttu kun olisi mielellään kurvaillut uralla. Kaasuttelusta huolimatta ei poikasen harjoitus ravi ollut huonoa istuttavaa. Kevyen ravin tullen muuttui minunkin ilme. Miten nyt täällä Antuskan selässä voisi keventää? Tästäkin selvittiin alkukankeuksien jälkeen.

Laukan tulessa vuoroon oli Anttu jo rauhallisempi. Ruuna laukkasi pitkiä, mutta pehmeitä askelia, joten hyvin siellä selässä pysyi kaikilla laukkapätkillä.

Abby komensi meidät aloittamaan loppuverkat vaikka mielelläni olisin vielä jatkanut Antulla laukkaamista, vielä kun oli ruutia jäljellä, mutta ensikerralla sitten.

Kiitos tunnista!

Jotain erillaist!

Osallitujat: 1. Shinqua - Kalle +
2. Carkki - Siiri
3. Jenna - Pella +
4. Mariel - Anttu +
5. Sastu - Taiga + (iltatalli 20.9.)
6. Sophie - Tiia
7. Loviisa - Pampula

Seisoskelin maneesissa ja katselin sitä, se oli hyvän näköinen. Hymyilin itsekseni, sillä tämä oli ensimmäinen pitämäni tunti Seppeleessä. Jenna tarjosi minulle mikkiä, mutta kieltäydyn siitä. Olen aina tiennyt että minulla on korkea ja kova ääni, eli kukaan ei voisi jäädä käskyjä kuulematta. Vihdoin tytöt tulivat hevostensa kanssa sisään ja tervehdin kaikkia. Tytöt hymähtelivät tervehdyksiä samalla kuin passitin heitä selkään. Autoin Loviisaa kiri

stämään Pampulan vyön ja oletin että kaikki sen kuitenkin osaisivat tehdä itse. "Noniin.. Nyt kaikki käyntiä uralle vasemmalle pitkin ohjin. Pitäkää melkein ohjien päästä kiinni, mutta olkaa tarkkaavaisinä, ettei se hevonen keksi mitään. Tänään harjoitellaan vähän erillaista tapaa ratsastaa, kuin tavallisesti. Eli aluksi nostamme jalustimet ristiin kaulalle, mutta ohjat ihan löysänä. Alatte tekemään kulma voltteja ilman ohjia. Eli hevonen taipuu ilman sitä, että väännätte sen päätä. Shinquita, älä kireennä ohjia, vaan pidä ihan päästä kiinni! Samoin Carkki, Sophie, Satsu ja Jenna! Mariel kulkee hyvin mutta löysää vielä vähän. " Katselin hetken kun tytöt yrittivät saada voltin lisäksi hevosia taipumaan.

" Okei, koska tästä ohjien pitkällä pitämisestä ei tule mitään niin tiputtakaapa ohjat kaulalle ja kädet reisille. OHJAT KAULALLE MARIEL! Älä pidä niistä ollenkaan kiinni. POuristakaa pohkeet paremmin kiinni, etteivät hevosten pää mene pitkin maata. Nyt on hyvä Sastu. Prr.. Pidätä Kallea istunnalla, se ei saa lähteä viemään, vaikka ei ole tuntumaa."

Pikkuhiljaa minua alkoi hymyilyttää, kun katsoin tyttöjen pientä horjahtelua, mutta sitten ryhdistin selkäni. " Noniin.. Sanoinko että ohjat otetaan käteen? En tosiaan sanonut, eli ohjat takasin kaulalle ja siirrytte hiljaiseen raviin. Jos haluatte pidättää, niin se tehdään istunnalla. Tiia ei juokse alta! Pidätä sitä vähän. Carkki! Tuo näyttää jo aika hyvältä.. Shinqua sinähän pärjäät hyvin!

Sitten kevyttä ravia. Kädet pysyy reisien päällä ja ylös alas, ylös ja alas. Hieno, tämähän alkaa sujua. Tää tehtävä on sellanen, että sitä harjotellaan niin kauan kunnes tippa tulee linssiin ja jaloissa oikasti tuntuu. "

Kevennykset onnistuivat hienosti tytöiltä vaikka ravi olikin vähän vaikeaa istuttavaa.

" No Sophie, onko kevennyksesi oikein vai väärin?" Kysyin terävästi.

" On. " Vastasi Sophie päättäväisesti ja nyäkkäsin hänelle.

" Entäs sinun Loviisa?" Kysyin ja tiirailin häntä varpaista päähän ja takaisin.

" En tiedä? " Vastasi Loviisa epävarmasti. " Tässä on nyt niin, että ratsastus tunneilla ei ole sanaa en tiedä. Uskon että te olette ratsastaneet jo varmasti useempia vuosia, joten se tulisi tietää heti. Ja muuten Loviisa, se oli ihan oikein." Saarnasin kaikille ja kävelin pari askelta eteenpäin.

" Nyt alkaa tosiin näyttää hyvältä, joten istukaa alas harjoitus raviin. Valmistaudutte tekemään ilman ohjia täyskaarron. " Katselin hetken tyttöjä ja odotin että kaikki saivat istuntansa kuntoon.

" Ja täyskaarto. Kalle ei lähde puolta kenttää kiertämään! Ja mikä täyskaarto tuo oli Mariel? Pikemminkin takaosa käännös. " Pudistin päätäni ja kehuin muutamia tyttöjä. " Ja seuraavaksi otatte pitkien sivujen keskipisteeseen voltit ja lyhyen sivun keskipisteeseen kolmen askeleen ravipätkän. Varo ettei se Taiga kuumu liikaa, hidasta ravia vähän. Pellalla näyttää hyvältä, mutta muista, vain kolme askelta. "

Tuntia oli huomaamatta mennyt jo 40min joten oli laikan vuoro.

" Okei. Sitten jatkatte suoraa uraa. Ja nyt aletaan nostaa molempien pitkien sivujen alussa haroitus laukka ja se loppuu pitkän sivun päähän. Uskon että päsrjäätte ilman ohjia. Ja Siiri aloitta, puoli pidäte ja laukan nosto. Noo.. Älä anna sen mennä liian lujaa ja sitten takaisin raviin. Pella nosti nyt vähän liian aikaisin, mutta hyvältä näyttää muuten. Nyt alkaa toimia tämä homma. Hyvä Pampula ja Anttu. Vaihda Antulla vain paikkaa, se ei mahdu kävelemään Pampulan taakse." Komensin tyttöjä ja vilkaisin kelloa. Tuntia oli kulunut jo 50min ja oli aika mennä loppukäynnit. " Ja nyt kaikki siirtyy käyntiin. Nyt voitte ottaa hetkeksi ohjat käteen. Tämä tunti toimi oikein hyvin ja kaikki pärjäsivät mainiosti. Vaikka oli aika tylsä, niin opetti tämä tasapainoa ja hevosen hallintaa paljon. Nyt voitte alkaa kaartaa keskelle mutta kommentoin vielä yksitellen tätä tuntia jokaisesta. " Sanoin ja odottelin, kun kaikki olivat kaarrossa keskellä.

" Shinqua, osaat ratsastaa ja pärjäät hyvin Kallelle. Tuntinne meni loistavasti ja vaikka Kalle meinasi vähän kuumua, se toimi hyvin. Jenna, pärjäät todella hyvin Pellalle ja minua hymyilytti, kuinka tomerati pidätit ja potkin sitä eteenpäin. Sastu, pidän tyylistäsi ratsastaa ja vaikka Taiga olisi halunnut lähteä viemään. Niin pidätit sitä kunnolla ja pärjäsin sille erinomaisesti. Loviisa, sain aluksi käsityksen ettet ole ratsastanut kauaa, mutta menit Pampulalla loistavasti. Sait sen hyvin liikkumaan eteenpäin ja laukatkin meni todella hyvin. Carkki, osaat tosiaan ratsastaa ja sinulla meni Siirin kanssa tosi hyvin. Pidän tavastasi pidättää istunnalla, mutta muista silloinkin pitää selkä ihan suorana..=) Mariel, menit Antulla todella hyvin vaikka se vähän kaahailikin. Se ei mahdu Pampulan taakse, mutta hienosti osasit vaihtaa paikka pois. Hyvä! Sophie, Pärjäsit Tiialle hyvin ja sinulla meni muutenkin erittäin hyvin. Laukatkin nousivat hienosti ja Tiia melkein innostui liikaakin. Teille oli tosi hauskaa tuntia pitää ja kaikki menivät yllättävän hyvin. Huomaa ettette ole tosiaankaan oluut huonossa opetuksessa ja kuuntelette tarkasti opettajaa! Kiitos tunnista! Nyt voitte tulla alas ja viedä hevoset talliin..=) "

KIITOS!

Maksut:

Kiristin viimeisen remmin närkästyneen puoliverisen suitsista ja taputin sitä lautasille. Anttu kohahti ja näytteli hampaitaan, mutta minä en moisesta säikähtäisi.

- Luuletko että pelkään sua? Kysäisin ruunalta, samalla kun vetaisin ratsastuskypärän päähäni.

Ruuna kuopaisi karsinan betoni lattiaa, niin että turpeet pöllysivät. Hymähdin ruunan riehumisella ja heti hanskat saatua irrotin riimun Antun päästä ja ohjista kiinni pitäen talutin Antun maneesiin.

Tuumailin sopivaa paikkaa leiriytymiselle ja ainut vaihtoehto taisinkin olla Kallen vieri. Anttu viipotti reippaasti jonon jatkoksi ja Abbyn käskystä rupesin kiristelemään ratsuni mahavyötä.

Jälleen ruuna näytti hammas rivistönsä ja tartui hampaillaan takkini hihaan. Komensin Antun lopettamaan ja taas se käänsi katseensa muualle, mutta huomaamatta ei jäänyt sen takakavion polkeminen.

Lopulta laskin jalustimet alas ja ponnistin itseni ruunan selkään. Korkealta käsin sain sitten jalustimet sopivan mittaisiksi.

Kauan ei tarvinut paikallaan seistä vaan pian Abby huudati liikkeelle lähtö käskyn. Reippaasti maiskautin Antulle ja ohjasin sen kärkenä vasempaan kierrokseen.

Nopeasti selvisi että tunnilla tähdään liikkeitä pitkillä ohjilla ja ilman jalustimia, joten turhaan olin mittonut jalustimet sillä nyt ne piti nostaa ristiin kaulalle. Samalla ohjat piti pitää löysinä.

Abby määräsi meidät tekemään kulma voltteja ilman ohjia. Anttu kuunteli todella hyvin pelkkiä pohje apuja, mutta jotenkin luonnostaan rupesin ottamaan ohjia enemmän käteeni ja tietysti sain tästä kuulla moneen otteeseen.

Homma ei kenenkään osalla luistanut hääppöisesti joten ohjat piti laskea kokonaan kaulalle ja kädet piti laskea reisille.

Tässäpä olikin purtavaa kun Anttu on niin reipas ja se kiskoi päätään vuoroin ylös ja vuoron alas. Jotenkin tätä sai kuitenkin hallittua pohkeiden käytöllä.

Pian Abby komensi meidät hiljaiselle ravilla. Mieli olisi tehnyt napata ohjat käteen, mutta ei. Itsepintaisesti pidin kädet reisien päällä ja kannustin Antun raville.

Vuoroin tuli kevyttä ravia ja harjoitus ravia. Sitten tehtävän nimi oli täyskaarto. Anttu ei nyt kuunnellut yhtään vaan teki epämääräisen rinkulan. Jos ohjat olisi saanut ottaa käteen ei tuo epämäärinen rinkula olisi enään epämäärinen rinkula.

Seuraavan tehtävän voltit ja ravipätkät oli helpompi tehdä, kun sain painoavuilla Antun kulkemaan siistiä volttia.

Abby komensi meidät uralle sillä pian laukattaisiin. Ensin pyyhelsi ponit ja minä sitten kurvasin Antulla Pampulan taakse. No Anttu innostui vähän laukannostossa ja meinasi jyrätä pienen Pampun. Kuitenkin sain ruunaa vaihtamaan paikkaa ja saimme vähän lisää laukka tilaa.

Vasta tunti oli alkanut ja nyt jo Abby pyyteli aloittamaan loppuverkat. Tätä olisi ollut mukava jatkaa.

Kiitos mukavasta tunnista!

Koulua ilman satulaa

Osallistujat

- Carkki ja Palmikko +
- Pipsa ja Eppu +
- Shingua ja Tiia +
- Sastu ja Aksu +
- Fiia ja Jambo +

Kuuran peitossa oleva kenttä oli kerännyt suhteellisen paljon osallistujia ja näyttävästi vähän erinlainen tunti oli saanut hyvän vastaanoton. Reippaasti astelinkin kohti valkoista aitaa samalla räpeltäen mikkiä paikoileen.

- No nyt kuuluu...Tupisin vaimeasti ja köhäisin saaden ääneeni lisää kuuluvuutta.

- Päivää kaikille! Sanoin rempseään tapaani ja harvinaista kyllä sain jopa pari vastausta.

- Jos kaikki on valmista, niin sitten saa kokeilla hinautua ratsunsa selkään! Pipsan on kuitenkin parempi jättää kokeilut sikseen, sillä sie et tuon konin selkään pääse ilman tikkaita... Sanoin ivallisesti ja autoin tytön Epun selkään. Samalla tuli puntattua vielä Carkki ja Shinqua, joten ainoat selkään omin avuin selvinneet olivat Fiia ja Sastu. Kummallakin ihan oma exoottinen staili päästä selkään.

- Ja lähetään sitten Eppu kärkenä vasempaan kierrokseen, pitkin ohjin!

Epun jykevässä selässä oli Pipsa kauhean pienen näköinen. Ja luulisi ettei tyttö saisi Eppua liikkeelle, mutta päättäväisesti Pipsa antoi pohkeet ja sai kuin saikin toffee karkin liikkeelle.

- Aluksi jo heti yhteinen muistutus, että pitäkää hyvät välimatkat! Vähintää se kaksi hevosen mittaa! Huutelin ensihetken vinkit.

Porukkalla oli näyttävästi kovasti intoa, mutta eihän se mitään sillä kohta päästään tosi toimiin.

- Ok. Hevoset on nyt jo aika vetreita, joten ohjat käsiin ja ruvetaan tekemään suuria 10 metrin voltteja!

- Jambolla voisi antaa vähän lisää ohjaa, kun kulkee niin kaula kasassa. Palmikolla taas ne ohjat pitäisi ottaa tiukemalle, kun ulko-ohja roikkuu! No, nyt on parempi.

- Sitten Pipsa ottaa Epulle reipaamman käynnin ja pitää sen temmon yllä. Nyt se vaan kiihdyttää noin kolmeksi askeleeksi ja hidastaa sitten. Kuitenkaan sen pohkeen painalluksen ei tarvi olla kauheen terävä. Ja muista pitää pohkeet kiinni kyljissä. Tänne näytää että sun jalat leijuu ilmassa!

- Shinqua! Tiia menee nyt ihan hyvin, mutta kun te tulette voltilta se oikasee tuonne uralle. Niin muista tehdä siisti lopetus. Eihän se muuten näytä voltilta, ei! Carkki sitten hoputtaa sen mammulin tosi reippaaksi, nyt se vaan lyllertää uralla. Napakat pohkeet ja samaan aikaa kunnon maiskaus, samalla voi sillä raipalla vähän näpätä! Se ei ole nyt koristeena siellä teiden kyydissä.

- Ja sitten Sastu! Vaikka Aksu on pieni poni, niin se ei tarkoita sitä että sä teet pienet voltit. Vaan kun siltä löytyy tuota kapasiteettiä niin tee sillon isoja voltteja. Ja tee paljon voltteja, se kun on tämän porukan reippain niin sie muuten olet heruttamassa itseä tuolla muiden persauksessa, jolloin se potku riski on nuin 80%

- Vielä ihana Jambo. Fiia sä teet tosi siistit voltit, mutta huomaatko tuola uralla Jambo vänkää koko ajan tänne kentän keskelle? Vikahan on siinä kun siun ulko-ohja on sisä-ohjaa tiukemalla, niin tämä vasemman puolen ohja tuntuu napakammin Jambon suussa jolloin se ymmärtää että mennään kentän keskelle. Sinne kun ei nyt mennä.

- Luulisi näitten voltien olevan nyt selvät, joten otetaan yksi ja yhteinen pysähtymis harjoitus. Tämä on nyt hankalampi kuin satulan kanssa sillä teillä ei nyt ole sitä satulan syvää istuntaa, vaan teidän täytyy hakea se istunta nyt ihan itse. Mahdollisimman tiivis ja semmonen että ette enään myötää sillä lantiolla. Ja otetaan seis!

Kaikki näyttivän tekevän kovasti töitä ja ihme kyllä kaikki pysähtyivät kuin napista painamalla.

- Hienoa! Nyt on hevoset hallinnassa, joten siirrytään harjoitusraviin.

- Palmille reippaasti pohkeita...purista myötää, purista myötää, hyvä! Aksua saisi vähän hillitä, joten sille paljon voltteja. Epulla hieno lisätty ravi, vaikkei sitä nyt pyydetty. Tiialla todella hieno, rento ravi ja siulla Shinqui on todella hyvä, tiivis istunta. Just nuin. Jambo pieni menee nyt kans todella hienosti, mutta muista Fiia että aina kun se kiskaisee pään alas, niin reippaasti pohkeita.

- Kokeillaan sitten kevyttä ravia! Tämä on tuskallista, mutta koittakaa kestää.

- Palmilla kevennyksen vaihto, samoin Aksulla. Tiialla vaan ohjat tiukemmalle. Pipsalla ihan ok ja samat sanat Fiialle.

- Ourait me olemme valmiita kokeilemaan laukkaa. Jambo ja Aksu jäävät uralle, mutta muut tulevat tänne kentän keskelle pyörimään, sillä Jambo ja Aksu saavat nyt laukata yhdessä.

- M:stä harjoitusravi, C:ssä laukan valmistelu ja H:ssa laukan nosto!

Fiia köpötteli Jambolla ensin ja hieman laiskan alun jälkeen löityi Jambon kuutos vaihde. Aksulla se oli heti päällä, poni kun lähti melkein käsistä.

- Selevä voitte mennä kentän keskelle, kun taas isot hummat tulevat laukka vuorolle!

Pipsa nosti Epulle siistin pyörivän laukan, juuri semmoisen kun kouluratsuilla yleensä. Tiia taas nosti aluksi väärän laukan, mutta Shinquin nopeiden refleksien myötä, vaihtui sekin myötälaukalle. Palmilla oli laiskuus syynä, kun ei heti meinannut syttyä, mutta raipan ilmestyessä sivulle tuli mammaankin lisää vauhtia.

- Ja sitten taas ponit! Tehtävän on nyt semmoinen eli E:ssä harjoitusravi, L:ssä laukan valmistelu ja B:ssä reipas nosto. Sitten laukataan pitkä sivu ja lyhyellä sivulla, eli C:ssä lähdetään tekemään laukassa pääty-ympyrä. C:hen palatessa sitten raviin siirtyminen ja pitkä sivu ravissa L:ssä siirtyminen käyntiin.

Tällä kertaa Aksu tuli ensin. Nyt kuitenkin ravi ja laukan nosto olivat harkitumpia, joten spurtit jäivät nyt pois. Pääty-ympyrällä tuli pieni oikaisu, mutta eihän se vakaavaa ole. Jambolla kuitenkin tuli väärä laukka jonka korjaamiseen meni jonkun verran aikaa. Pääty-ympyrä kuitenkin ihan uskomattoman siisti.

- Sama tehtävä isoille hevosille!

Isot hevoset jylistivät laukalla ja Epulla tuli kauniita temmon vaihteluita eikä pääty-ympyräkään ollut hassumpi. Tiia ja Palmi kummatkin tekivät puhtaat laukan nostot, mutta pääty-ympöröillä taisi mopo karata käsistä.

- Hienosti veditte kaikki. Mie haluan nähdä vielä kerran kaikiltä kauniit laukannostot. Olkaa hyvä!

Hevonen yksi toisensa jälkeen liiteli nokkani edestä, eikä istunnasta päätellen ilman satulaa ratsastaminen nyt niin vaikeaa ollut. Porukkahan oli varmaan ennekin tätä harjoitellut, mutta kertaus on opintojen äiti!

- Okei, ne pohkeen väistöt taisi nyt jäädä pois, mutta ne sitten uudemman kerran. Nyt kuitenkin vielä kierros ravia, jonka jälkeen hevoset pitkille ohjille ja loppuverkat! Minä kiitän tunnista, oli ilo työskennellä teidän kanssa ja muistakaa ilmoittautua sille estetunnille ilman satulaa.

Maksut:

Koulutunti Aksulla: Power is ON

Punnersin itseni Aksuponisen selkään, jonka olin juuri harjannut putipuhtoseksi.

-Katsotaan, sovitaanko me yhteen, sanoin ruunalle leppoisasti taputtaen sen kaulaa.

Volttailimme käynnissä. Huomasin Aksun kapasiteetin volteilla, ja tuntimme opettaja, Mariel the Täydellisyyden vaativa, huomasi myös, ja käski korjaamaan. Korjasin ja pian teimmekin pysähdyksiä, jotka herkkä poni totteli hyvin.

Kun sitten vihdoin pääsimme ravaamaan, Aksulta juuttui kaasupoljin pohjaan. Jouduin tekemään paljon pidätteitä ja voltteja, mutta se tehosi, ja Aksu oli hyvin miellyttävä.

Kevensimme vielä ravissa, mikä oli minulle jo ennestään tuttua hommaa, ilman satulaakin.

Kun sitten tuli turboponin tunnin kohokohta -laukka- vaihde meni totaalisesti rikki, ja poni innostui kovaan laukkaan. Seuraavilla nostoilla poni kulki peräänannossa hienosti laukaten.

Viimeisessä laukassa ponia kyllästytti hienosti oleminen, ja yritti vähän temppuilla, mutta ilkeästi käskin ponin jatkaa laukkaa.

Lopuksi ravailimme ja menimme käyntiä. Käynneissä taputtelin ponia innoissani, tämäkään tunti ei ollut turhaa kokeilemista, vaan Aksu osoittautui kivaksi poniksi.

~ Sastu ja Aksu

lman satulaa –koulutunti Jambolla

Ilma oli ihanan kirpeä ja maa kuurassa, kun talutin hyvin suojustetun Jambo-bambon kentälle kaartoon, heitin ohjat kaulalle ja aloin kiivetä sen paljaaseen selkään. Ruuna oli kuitenkin sen verran isokokoinen, että minun piti vannottaa sitä seisomaan aloillaan, peruuttaa muutaman metrin päähän ja ottaa vauhtia. itten pääsinkin hyvin kevyesti kyytiin – vikellysharjoittelusta oli varmasti ollut apua.

Aloitimme käynnillä, ihan normaalistin pitkin ohjin, ja totuttelimme hevosten liikkeisiin. Jambolla oli pitkä kaula ja verkkaiset askeleet, joten se oli kaikin puolin erilainen kuin Pella, mutta ihan mukava ratsu. Vaihteen vuoksi. Aloitimme isohkoilla volteilla.

”Jambolla voisi antaa vähän lisää ohjaa, kun kulkee niin kaula kasassa”, Mariel kommentoi. Tein työtä käskettyä ja hevonen alkoikin heti liikkua hiukan halukkaammin eteen, vaikka tämän lisäksi se nyppi aika ajoin ohjia. Käänsin voltteja ja sain pian Marielin haukankatseen perääni. ”Vielä ihana Jambo. Fiia sä teet tosi siistit voltit, mutta huomaatko tuola uralla Jambo vänkää koko ajan tänne kentän keskelle? Vikahan on siinä kun siun ulko-ohja on sisä-ohjaa tiukemalla, niin tämä vasemman puolen ohja tuntuu napakammin Jambon suussa jolloin se ymmärtää että mennään kentän keskelle. Sinne kun ei nyt mennä”, tyttö kertoi. Päästin ulko-ohjaa hiukan löysemmälle ja kas, ruuna alkoi heti kulkea helpommin ja tasaisemmin eikä enää kiskonut ulospäin kesken voltin.

Ennen raviin siirtymistä teimme yhden pysähdyksen, joka sujui todella hyvin, pysähtyminen kun taitaa olla Jambon lempipuuhaa… Mutta sitten tuli raviinlähtö. Ruunalla oli kiva ravi, mutta se kiskoi alituiseen päätään alas maata kohti. Kun sitten aloin ratsastamaan sitä eteen paremmin, nyppimisetkin loppuivat. Mariel komensi meidät keventämään. Se tuntui todella lihaksissa, mutta oli helpompaa kuin olin kuvitellut, tosin sain helpotusta Jambon tasaisen hitaasta ravista.

Ja sitten saimme viimein laukata! Hieman hitaan alun jälkeen ruuna lähti uskomatonta vauhtia eteenpäin ja painoi innoissaan eteenpäin. Toisen laukkasession alussa meille tuli väärää laukkaa, mutta kun sen sain korjattua, hevonen kuunteli hyvin ja teki hienon ympyrän. Lopuksi esittelimme vielä yhdet laukannostot Marielille ja aloimme sitten loppuverkata.

Kiitos tunnista!

Laukkapainotteinen perustunti

Osallistujat:

Carkki - Kalle +
Mariel - Anttu +
Shinqua - Tiia +
Sastu - Eppu +
Fiia - Pella +
Josefiina - Hilla +

Pyysin Rosia ja Yuffia laittamaan kavaletteja maneesiin, kun itse sähläsin mikin kanssa.

" Perhana!" päästin suustani, kun olin vähällä rikkoa koko hökötyksen.

" Autanko?" Ros kysyi kentän keskeltä, mutta tuli ilman vastausta minua auttamaan, sillä pari estettä, kavaletti ja 2 ristikkoa, olivat jo pystyssä.

Tunti alkaisisi pian. Vilkuilin levottomana maneesin ovelle. Pian kuulinkin suhteellisen tutun hirnahduksen, ja maneesiin säntäsi Carkki ja Kalle, Kalle näytti meneväisyyttään jo ennen tuntia. Pian perässä tulivat muutkin, ja porukka meni kaartoon maneesin keskelle.

" No niin, nyt kun kaikki menevät hienosti kentän ur-.. Jossu kiltti, otatkos Hillan sieltä keskeltä pois?" aloitin närkästyneenä. Nuori islanninhevonen oli hermoraunioina eikä pysynyt uralla hetkeäkään.

" Noin, nyt sitten voitte ottaa ohjat ja mennään vähän avotaivutusta", kerroin. Jotkut huokaisivat kuuluvasti.

" Carkki, sun pitää kuitenkin pitää Kalle rauhallisena ja kärsivällisenä kun te teette tota avotaivutusta! Se vaan rynnii siitä liian kovaa", selitin, ja Carkki yritti parhaansa.

" Nyt on parempi", ehdin sanoa, ennen kuin menin ohjastamaan Epulla ratsastavaa Sastua ja muita.

Kun kaikki menivät hyvin pari avotaivutus-juttua, oli pohkeenväistö vuorossa.

" Nyt siis on väistätysten vuoro. Ei tehdä sitä maneesin keskeltä uralle, vaan uraa pitkin. Se on sitten vähän vaikempaa niille kankeille hevosille", selitin. Josefiina sai Hillan kulkemaan aivan hyvin, Fiia ja Pella, ikuinen ratsukko, menivät myös tosi hyvin. Vieraileva tuntiratsastaja Shinqua ei vielä tuntenut kunnolla ratsuaan Tiiaa, joten siitä tuli vähän säheltämistä.

" Hei nyt muuten ois ravin paikka!" kiljaisin yhtäkkiä mikkiin, sillä olin jo unohtanut, että tarkoitus oli vielä päästä laukkaamaankin. Anttu luimi Marielin alla kuin hullu, kun tyttö antoi hevoselle pohkeita, mutta siitä se sitten lähti. Tiia meni oikein lisätyssä ravissa, ja Kalle meni kiitoravia.

" Shinqua ja Carkki, pidättäkääs hiukan", neuvoin tyttöjä, jotka roikkuivat ratsujensa mukana.

" Hilla ja Pella menevät siellä oikein, oikein hyvin. Sastu sais taas antaa sille Epulle pohkeita, kun avotaivutuksessakin meni vähän laiskasti. Nyt se taas ravaa kuin viimeistä päivää!" kiljuin mikkiin, joka taas sai Hillaan lisää vauhtia.

" Sori, Jossu", sanoin nolona, kun tyttö lennähti kaulalle Hillan mennessä erittäin lujaa kiitoravia.

" Ei se.. mitään", tyttö vaikeroi hevosensa selästä.

" Menkää ravissa se pieni kavaletti, kaikki vois mennä vähän reippaammin - tai Josefiina, sie voit Hillalla mennä ihan omaa vauhta", kerroin. Fiia pääsi ensimmäisenä esteelle. Pella loikkasi komealla ilmavaralla (ravissa) esteen. Sen jälkeen vuorossa oli Sastu, sitten Shinqua, Mariel, Jossu ja Carkki. Eppu vain askelsi esteen yli, Tiia taas keiltäytyi yllättäen, vaikka ravissa mentiinkin. Shinqua tippui ratsunsa selästä.

" Kaikki seeiiis", huudahdin mikkiin ja menin auttamaan tyttöä takaisin selkään.

Pian oli aika laukata. Kalle, Tiia, Pella ...- itse asiassa kaikki lähtivät hienosti liikkeelle. Eppu kirmasi yllättäen kaikkien ohi, Anttu perässä. Hilla ravasi tyynesti Pellan perässä, kunnes Fiia kehotti oman ratsunsa laukkaan - siitäpäs Hilla pelästyi ja lähti suunnattomaan kiitolaukkaan. Mutta onneksi tällä oli kokenut ratsastaja selässä, joka sai hevosensa hallittuun laukkaan.

" Mariel ja Anttu kärjessä tehdään koko-rata-leikkaa, lävistäjä. Sitten vaihdetaan laukka ja mennään noi esteet", selitin. Ratsastajilla kävi kauhunsekaisia ilmeitä, kun edes puhuttiin laukanvaihdoksesta, ei ravia välissä. Mariel ja Anttu tekivät molemmat kokeneina hienosti annetut tehtävät, jopa esteet ylittyivät vallan mainiosti. Kaikki loikkivat esteet hyvin, mieleen painui myös Hillan rohkea esitys - tämä hyppäsi ristikon korvat hörössä! :)

Laitoin ratsukot vielä hyppäämään esteitä pari kertaa. Carkki Kallella sai pidätellä ratsuaan kovasti, ettei tämä vain rynnisi esteiden yli. Fiia ja Pella menivät nätisti, isommatkin hevoset myös. Kallelle (ja myöhemmin Hillalle) piti laittaa vielä kavaletteja, sillä hevoset hermostuivat aivan liikaa, rynnisivät esteet kuin sekopäiset.

Päätin päästää ratsukot jo loppuverkkoihin, eli ratsastajat hillitsivät hevosensa raviin ja sen kautta käyntiin.

" Meettekö te maastoon vetää loppuverkat loppuun vai ootteko täsä?" kysyin ratsukoilta.

" Maastoon", joka kolkasta kuului, vaikka ulkona tuuli kovaa.

" Ai ette kestä enää olla mun rääkissä?" kysyin huvittuneena.

" No ei tietenkään!" Sastu hihkaisi.

Maksut:

Kimo puoliverinen asteli perässäni irvistellen. Se ei tänään haluaisi tehdä yhtään tuntia ja inahtelikin hoitajansa Sastun perään, joka tällä kertaa hyppäsi Epun selkään.

" Nyt ei pääse Sastun luo..." Mutisin vaimeasti ja pysäytin ruunan Kallen vierelle.

Sophie komensi kiristämään satulavyöt ja kapuamaan ratsujen selkään, joten varovasti aloitinkin Antun mahavyön kiristämisen.

Ruuna polki kiukusta jalkaa maahan ja se näytteli kellertävää hammasrivistöään. Naurahdin ruunan uhkailuille ja ponnistin sen korkeaan selkään ja säädin jalustimet sopiviksi.

Sophie kiljaisi mikkiin liikkeelle lähtö käskyn ja reippaasti Anttu lähtikin talsimaan Kallen perään. Helposti ei tämän alla olevan ratsuni luulisi olevan ilkeä irvistelijä, sillä sen pehmeä askellus voisi tuudittaa vaikka uneen. Uneen ja uneen. Hätkähdin taas tähän hetkeen kun Anttu kiskaisi päänsä alas, saaden minut melkein maan kamaralle.

" Okei, ei sitten..." Kuiskasin ja oikaisin ryhtini.

Pian Sophie määräsi ottamaan ohjat kätösiin ja tekemään avotaivutuksia. Antulle homma oli helppo nakki ja pienimmästäkin pyynnöstä se teki sen mitä halusin. Myös pohkeenväistöt olivat helppoja, tai sitten se vain tuntui siltä kun oli mukavan oppinut polle.

Sophie määräsi näiden "kouluvääntöjen" jälkeen kaikki raville ja luimien Anttu hypähti pompottavalle raville. Tässä askenlajissa oli sitten kavallettien vuoro. Ensimmäisellä kerralla ruuna "hyppäsi" matalan kavelletin yli, mutta seuraavat kerrat se säilytti temmon koko "puomin" ajan.

Laukan koittaessa oli Anttu jo piristänyt tahtia ja Sophie sanoessa jotain laukasta oli Anttu jo kärki kaksikossa menossa. Sen haluja ei näyttävästi paljon hallittu sillä se paineli kovaa vauhtia Epun perässä. Sophie kuitenkin määräsi meidät kärkenä tekemään koko rata leikkaan ja hyvä etten ohi mennyt kun oli aika kääntyä kentän halki. Anttu kuitenkin tanssahteli tehtävän läpi ja eikä laukan vaihtokaan paljon ruunan päätä vaivannut. Kun eteen ilmestyi esteet oli Anttu taas menossa. Se ponnisti kevyesti "pienen" esteen yli ja tämähän sitten toistui vielä kolmisen kertaa.

Loppuverkat oli mukava vetää maastossa, mutta kyllä tallille palatessa oli jo takamus ihan mustelmilla.

Kiitos tunnista Sophie!

22.10. - Eka tunti ever!

- Sssh, shhhh, raaaauhassa Hilda.

Pompin epätoivoisesti kimon ponini perässä, kun se silmiään muljautellen steppasi sinne tänne maneesissa. Ihme kyllä se sai kohtauksen, vaikka olimme etukäteen käyneet tutustelemassa maneesiin.

Vieressä möllöttävä Tiia ei korvaansa lotkauttanut naapurin toheloinnille, mutta Anttua Hillan hermoilu ärsytti ja ruuna osoittikin sen issikalle tekemällä komean kaaren takajalallaan.

- Noni, riittää pienempien kiusaaminen! Sastu komensi päättäväisesti hoitsuaan. Hän ei ratsastanut sillä, mutta piteli Anttua sen aikaa, että Mariel pääsi kiukuttelevan kimon selkään.

- Hiiiillllaaaaa, sssssh, raaaauhassa, tyynnyttelin ponia ja pian se malttoi seistä paikallaan sen verran, että ehdin napsauttaa vyön vielä vähän kireämmälle ja pongahtaa sitten selkään.

Tänään edessä olisi Sophien pitämä, laukkapitoinen perustunti. Tulossa ei kai ollut mitään kovin kimuranttia, vaan normiridailua. Se kävi minulle ja Hillalle loistavasti: koulukiemurat sujuivat ponilta kauniisti kun se jaksoi keskittyä. Niin, jos se jaksoi keskittyä.

Mukana olivat lisäksemme Carkki ja Kalle, Mariel ja Anttu, Shinqua ja Tiia, Sastu ja Eppu sekä Fiia med Pella. Pellan kanssa Hilla oli kaverustunut, ja sitä se olisi tahtonut seurata mielellään. Muut hepat aiheuttivat inhotuskohtauksen, jopa yliystävällinen 'lehmä' alias Tiia.

Manailin hiljaa mielessäni kun Hilla viiletti uralla sinne tänne jo alkukäyntien ajan. Rentoudupa siinä sitten... Pidin ohjat löysinä ja pyrin pitämään tamman uralla pelkästään painolla ja katseella. Suustaan kun hevoseni oli yhä yliherkkä.

Tunti kului leppoisien tehtävien parissa. Avotaivutusta, ravailua näin aluksi. Hilda kulki olosuhteisiin nähden hienosti ja kehuin vuolaasti ponia, kun se vähänkin rauhoittui. Muut hevoset stressasivat neitiä ja kun Sophie erehtyi kiekaisemaan mikkiin erityisen lujaa, singahti säikähtänyt Hilla hurjaan kiitoon.

- Whoaaaa!

Sieraimet leveinä, selkä notkolla tamma malttoi hidastaa, ja rapsutin sen säkää nopeasti.

- Ei tää kyllä mitään ratsastusta ole, ennemminkin rodeota, murahdin ohimennen Carkille joka virnisti myötätuntoisesti.

Onneksi Sophie ymmärsi tilanteen ja antoi minun ja Hillan mennä vähän omaa tahtiamme. Muiden rohkaistuessa kiitoraviin me pysyttelimme turvallisessa, reippaassa mutta rauhallisessa tahdissa. Kavaletin ylitimme nätisti, kun ennen estettä annoin Hillalle muistutuspohkeet.

Laukassa Hildalla oli kiire Pellan perään ja sain taistella tosissani, että vauhti saatiin oikeisiin mittasuhteisiin.

- Vähän häsläri toi Hilla? Sastu hymähti minulle ohimennen tehdessään komean voltin Epun selässä.

- Vähän joo, hymyilin takaisin.

- No niin, sitten kokorataleikkaa, Sophie huuteli. - Sit laukanvaihto ja nuo esteet! Irvistin itsekseni: esteitä, jaiks... Shinqua taas kauhisteli laukanvaihtoja. Ne tuskin olisivat Himpulan kanssa ongelma, pulmat liittyivät useimmiten vähän rohkeutta vaativiin juttuihin, kuten juuri esteiden ylitykseen.

Hilla aisti jännittymisen ja pysähtyi paikalleen kaula ojossa. Tajusin itsekin vasta, että olin aivan jäykkänä, ja rentoutin lihakseni nopeasti. Tyynesti tammalle jutellen pyysin sen uudelleen liikkeelle lantiota liikauttamalla ja kehuin, kun hevonen uskalsi jo vähän laskea kaulaansa.

Vastoin kaikkia odotuksiani laukanvaihdot sujuivat loistavasti ja mikä ihmeellisintä, hypystä saimme extrakehut! Hilla oikein innostui ja touhukkaasti puhisten koikkelehti esteiden yli. Rytmi oli hukassa ja ponnistuspaikat missä sattuu, mutta olin niin ylpeä ponista, että meinasin ihan pakahtua.

- Ihana, ihana, ihana Hilla!

- Äläpä vielä iloitse, Jossu, pahin on vielä edessä, Sophie kiljahti mikrofoniin. - Muutaman kerran vielä noi esteet!

Carkilla oli pulmia, sillä Kallella riitti virtaa ja kuin höyryjuna se puksutti yleensä esteiden läpi, ei yli. Mutta myös meille oli laitettava muutamat kavaletit, Hillaa alkoikin äkillisesti hermostuttaa kun Kalle sähelsi sen takana, eikä hyppäämisestä meinannut tulla mitään. Onneksi tunti loppui hyvään suoritukseen.

Muiden lähtiessä maastoon minä ja Hilla jäimme maneesiin jäähdyttelemään kahdestaan. Poni alkoi rentoutua ja lötkötin vetelänä sen selässä nilkkojani pyöritellen. Toistelin ponille, miten hienoihanaloistavamahtavakaunisparas se olikaan, kun oli käyttäynyt niin hienosti... tai ainakin sinne päin.

Tunnista jäi käteen hyviä vinkkejä, mutta eritoten saimme paljon kokemusta ja vähän varmuuttakin. Ehkä ensi kerralla päästään jo vähän ratsastuksen makuun... Kiitos, Sophie ja muut ratsastajat, hienosta tunnista! :)

Tempotunti

1. Tiia - Sastu +
2. Kalle - Pipsa +
3. Palmikko - Karoliina +
4. Taiga - Mariel +
5. Blondi - Sophie +

Kyllä, kentällä kärvistelisimme vielä tämänkin tunnin, vaikka syystuuli puhalsi ja sadetta enteilevät pilvet seilasivat taivaalla. Viisi ratsastajaa kiristeli hevostensa remmejä ja pian kaikki olivatkin kiertämässä kehää pitkin ohjin.

- Eli tunnin aiheena on tempo. Ja pääasiassa ratsastamme ravissa, harjoitus- sellaisessa, aloitin.

Pahaa-aavistamattomilla ratsastajilla käväisi kauhunsekaisia ilmeitä kasvoilla.

- No, vähän käyntiä ja laukkaakin siinä sivussa, mutta varautukaa pahimpaan..., myhäilin.

Hevoset saatiin lämmiteltyä ja pian kävimmekin asiaan.

- Eli otetaan ensin tempoharjoittelua käynnissä. Käyntiähän on neljää laatua: vapaa käynti, keskikäynti, koottu ja lisätty käynti. Keskikäynti on sitä normaalia käyntiä ja nyt harjoittelemme käynnin kokoamista. Olisi hyvä, että hevoset olisivat kuolaimella, mutta nyt ei kyllä näytä yhdenkään kohdalla siltä... Mutta ei se mitään, tempovaihtelut on yksi tapa ratsastaa hevosta alle, varsinkin kokoavat tempot.

- Aloitetaan: Sophie ja Blondi. Reippaampi keskikäynti, ota hieman syvempi istunta, Sophie. Sitten valmistelet kokoamista. Hevosen pitäisi lyhentää ja nostaa askeltaan ja astua takajaloilla hieman enemmän alle. Ei, ei, nyt Blondi vaan jäykistyy, se luulee, että pitää pysähtyä. Aja samalla eteen, mutta kokoa syvällä istunnalla. Painoa vaikka ihan pikkiriikkisen enemmän taakse, sinne istuinluille. Hyvä! Näyttää jo paremmalta.

- Ja sitten Mariel ja Taiga! Hyvä, Mariel, olet saanut ratsastettua Taigaa jo pyöreämmäksi. Ja sitten sama homma kuin Sophiella eli pyrit kokoamaan hevosta pienemmäksi paketiksi. Ja vauhdin pitääkin kootussa käynnissä hieman hiljetä, mutta askel nousee vastineeksi. Ihan hvyin menee, Mariel!

Taiga oli yllättävän myönteinen Marielin avuille, yleensä se oli vähän jäykkä uusien ratsastajien kanssa.

Ratsastajat siirtelivät hevosiaan käynnin tempoista toiseen. Välillä hevoset pysähtelivät, kun pidättävät avut olivat ratsastajalla liialliset. Sitten siirryttiinkin raviin.

- Eli, ravi voi olla helpompaa, kun hevonen tajuaa paremmin tempojen eron. Ravissa ne ovat selkeämmät. Tehdään niin, että laitan metsänpuoleiselle pitkälle suoralle kaksi tötteröä heti kulmien jälkeen. Tötteröiden välissä kokoatte ravia. Kokoamisen voi valmistella jo kulmassa, mutta tötterön kohdalla pitäisi tuntea tempon muutos selkeästi. Eli ratsastatte kulman vielä reippaasti. Ja sitten tallipuoleisella sivulla otetaan tempon lisäys tötteröiden välissä. Eli lisättyä ravia. Ja lyhyet suorat harjoitusravia!

- Sastu, yritä hakea parempi, tiiviimpi istunta, jotta kokoaminen olisi mahdollista. Nyt Tiian kaula on pitkänä, eikä se ole yhtään sun alla. Voit tehdä vaikka voltit molemmissa päissä, jotta saisit koottua Tiiaa temponvaihdosten välillä.

Lehmänkirjava tamma ravasi laiskahkosti ensimmäiseen kokoamiseen. Sastu sai Tiiaa hieman koottua, mutta sen askel ei juurikaan noussut ja painoa olisi saanut enemmän olla takasilla. Kootun ravin jälkeen Sastu teki voltin ja Tiia taipuikin jo paremmin. Lisäyksessä Tiia lähti hieman rynnimään.

- Ja lisäyksessä muistetaan, että tahti säilyy, tempo ja askeleen pituus lisääntyvät. Jos tahti rikkoontuu, enteilee se laukkaa, eikä hevonen ole todellakaan hallinnassa! Ensi kerralla, Sastu, tee lisäys hallitummin. Anna avut rauhassa, nyt usutit Tiian nopeaan raviin ihan liian hätäisesti. Muista, että temponlisäystäkin edeltää puolipidäte, hevosen valmistaminen liikkeeseen ja pieni kokoaminen. Eli samanlainen valmistelu, kuin koottuun raviinkin siirtymisessä. Itse liikkeen avut vain ovat päinvastaiset.

- No niin, Pipsa ja Kalle! Kalle käy hieman kuumana ja painaa selkeästi kädelle! Pientä puolipidätettä koko ajan ja kulman jälkeen tötterön kohdalta koottua ravia! Hei, eihän se Kalle muuta tempoa miksikään. Tule keskiympyrälle, Pipsa, ota se harjoitusravissa. Palaa pitkälle sivulle ja kokoa uudestaan. Voit koota jo suoralle siirryttäessä, jos se helpottaa. Joo, nyt parempi. Kalle polkee edes hieman alle.

Tallin uusi suomenhevonen oli meille kaikille vielä suuri kysymysmerkki. Näytti siltä, että pientä jääräpäisyyttä ruunalta löytyi, mutta kyllä se oli osaavakin. Lisäys meni jo paremmin, siitä Kalle näytti nauttivan.

Ravityöskentely jatkui puolisen tuntia. Sitten annoin tuskastuneille ratsastajille pienen lepohetken.

- Pienen tauon jälkeen otetaan vielä laukkaosuus! Koottua laukkaa tuntihevoset ei välttämättä osaa, Palmikko joten kuten ja Blondista en tiedä. Joten laukassa keskitytään lisäykseen, mutta yritetään vähän myös koota niitä koneja!

- Nostakaa laukka! Ja tule, Karoliina, Palmikon kanssa keskiympyrälle, niin katsotaan sitä koottua laukkaa. Palmikko on hyvin kuolaimella ja peruslaukka näyttää hallitulta. Eli nyt siirrät omaa painoasi hieman taakse, anna kuitenkin samalla selkeät laukka-avut, ettei hevonen siirry raviin. Pientä pidätettä ja anna Palmikon takajalkojen hakeutua enemmän rungon alle. Pyrit siis nostamaan etuosaa ylös. Pidä kädet rauhassa, ne ei nouse ylös, vaikka muutoin ratsastatkin hevosta pystyyn. Hyvä! Ihan mukiinmenevä kokoaminen, kootun laukan erottaa!

- Ja sitten muut! Lisättyä laukkaa tallinpuoleinen pitkä sivu! Pitäkää hepat hallinnassa, tarkoitus ei ole laukata kiitoa, vaan tehdä lisäävä liike, niin että hevonen venyy ja pyrkii ottamaan pitkiä askelia!

Taigan lisäykset olivat hieman vaisuja, mutta Taigalla oli muutenkin suppeat liikkeet, joten vika ei varsinaisesti ollut Marielin. Blondi nautti lisätystä laukasta ja viipelsi kaula pitkänä Sophien roikkuessa mukana. Kalle oli elementissäään ja laukkaili kaula kaarella.

Oli loppuverryttelyiden aika. Jätin ratsastajat hyiselle kentälle jäähdyttelemään ja lähdin toimistoon valmistelemaan seuraavaa tuntia.

Maksut:

12.10.2008 Tempotunti Blondilla

Hyppäsin suoraan sanottuna Blondin selkään, normaalilla ponnistuksella ei sen kopukan päälle päästäisi. Säädin nopeasti jalustimet kuntoon, pari reikää pidemmiksi kuin normaalisti, ja annoin Blondin lähteä uralle.

Tuntui pahalta ratsastaa hevosella, jota oli hoitanut. Siis ei hoida enää. Ravistelin päätäni tylsistä ajatuksista.

" Eli tunnin aiheena on tempo. Ja pääasiassa ratsastamme ravissa, harjoitus- sellaisessa", Anne kertoi. Ratsastajat - minä mukaan lukien - huokaisivat suureen ääneen, ja valittelivat pienellä äänellä muille.

" No, vähän käyntiä ja laukkaakin siinä sivussa, mutta varautukaa pahimpaan...", Anne myhäili, ja käski ottaa vielä ohjat.

Blondi kulki laiskasti, ja saimmekin siitä huomautuksen.

" Sophie ja Blondi. Reippaampi keskikäynti, ota hieman syvempi istunta, Sophie. Sitten valmistelet kokoamista. Hevosen pitäisi lyhentää ja nostaa askeltaan ja astua takajaloilla hieman enemmän alle. Ei, ei, nyt Blondi vaan jäykistyy, se luulee, että pitää pysähtyä. Aja samalla eteen, mutta kokoa syvällä istunnalla. Painoa vaikka ihan pikkiriikkisen enemmän taakse, sinne istuinluille. Hyvä! Näyttää jo paremmalta", Anne kertoi lukuisia ohjeitaan, ja yritin niitä myös noudattaa.

" Äh, ois pitäny ottaa reippaampi hevonen tähän", kuiskasin itsekseni, enemmänkin Blondille.

Annen käskystä hevoset säpsähtivät (olivat niin nukuksissa ;D) raviin, ja teimme siinäkin askel-lajissa tempon lisäyksiä jne. Blondi kulki laiskasti, mutta kosketin raipalla tämän persuksiin, ja vauhtia tuli huomattavasti.

Sitten olikin pienen tauon aika, pitkät ohjat ja käyntiä.

" Pienen tauon jälkeen otetaan vielä laukkaosuus! Koottua laukkaa tuntihevoset ei välttämättä osaa, Palmikko joten kuten ja Blondista en tiedä. Joten laukassa keskitytään lisäykseen, mutta yritetään vähän myös koota niitä koneja!", Anne kuulutti. Monien ratsastajien ilme keventyi, kun puhuttiin laukasta. Ja vielä lisätystä laukasta.

"Nostakaa laukka! Ja tule, Karoliina, Palmikon kanssa keskiympyrälle, niin katsotaan sitä koottua laukkaa. Palmikko on hyvin kuolaimella ja peruslaukka näyttää hallitulta. Eli nyt siirrät omaa painoasi hieman taakse, anna kuitenkin samalla selkeät laukka-avut, ettei hevonen siirry raviin. Pientä pidätettä ja anna Palmikon takajalkojen hakeutua enemmän rungon alle. Pyrit siis nostamaan etuosaa ylös. Pidä kädet rauhassa, ne ei nouse ylös, vaikka muutoin ratsastatkin hevosta pystyyn. Hyvä! Ihan mukiinmenevä kokoaminen, kootun laukan erottaa!" Anne neuvoi minulle tyystin tuntematonta Karoliinaa, joka ratsasti Palmikolla. Sitten kehotettiin meitä muitakin nostamaan laukka - ja lisäämään sitä.

Kun myöhemmin kysyin Annelta, miten meillä oli mennyt tunnilla, tämä sanoi, että hyvin, roikuin tosin aika jännittävän näköisesti Blondin mukana, kun se kaula pitkänä nautti lisätystä laukasta. Toisinaan olin jo tottunut Blondin laukkaan, mutta en niin hurjaan.

" Hienoo", kehuin tammaa.

Mutta tunti loppui mielestäni aivan liian aikaisin. Jäähdyttelimme hevoset ja käänsimme ne kaartoon, laskeuduttiin selästä. Jalkani olivat ihan vetelät, ja hoipuin lähes, kun talutin Blondia talliin.

" Sie oot kyllä komia ja hieno", sepitin tälle, ja ikävä kalvasi rintaani.

~ Sophie&Blondi

Hallakon värinen poni asteli perässäni kentälle. Se tuntui olevan täynnä energiaa ja se kyllä sopi minulle.

Talutin Taigan aivan Sastun ja Tiian viereen ja rupesin laittelemaan satulan remmejä tiukemmalle. Taiga pärski ja huokaili vähän väliä, mutta sehän loppui siihen kun nousin palleron selkään.

Anne ilmestyi myös kentän aidalle ja komensi kaikki liikkeelle. Taiga astahti reippaasti eteen päin ja saikin hyvän paikan ihan Kallen takaa.

Väimatkat oli koko ajan mielessäni ja suosiolla pidin kahden hevosen mitan Kalleen. Olihan se sentään ihan uusi tuttavuus, eikä siitä tiedä kuinka potku herkkä se olisi.

Parin käynti kierroksen jälkeen Anne pyysi kaikki keräämään ohjat ja siinä samalla sitten selosti ensimmäisen tehtävän.

Seurasin tarkasti Sophieta, joka viipotti meidän edellä ja hätkähdinkin kun Anne käski meidät seuraavaksi.

Otin kunnon istunnan satulaan ja yritin koota Taigan. Aluksi ei Taiga ymmärtänyt avuistani mitään, mutta nopsasti se pyörityi ja rupesi kuuntelemaan minua.

Pari kertaa kokeiltiin temmonvaihtoa ja Taigan suoritus parani kerta kerralla, lukuun ottamatta niitä minun liian suuria pidätteitä, jotka johtivat Taigan pysähdyksiin.

Anne kailotti seuraavan tehtävän ohjeet, joista en meinannnut saada selkoa. Tuuli kun ulisi kentällä eikä naiseen puheesta saanut oikein selvää. Kuitenkin homma alkoi valjeta ja reippaasti pyysinkin Taigan raville. Tamman pienet askeleet olivat mukavan pehmeät eikä harjoitus ravikaan siis ollut kamalaa.

Ravissa temmonvaihdot olivat helpompia ja Taiga tekikin melkein niin kuten pyysin. Kuitenkin lisätty ravi oli hankala pitää yllä.

Pienen lepotauon jälkeen oli vihdoin laukan aika. Taiga lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja en voinut olla hymyilemättä tamman pienille laukka askelille. Itse kun olin tottunut pitkiin "hevosin" askeliin.

Tunti oli ollut omasta mielestäni kiva ja varsinkin Taiga oli ollut ihan yliveto! Kiitos tunnista Anne.

~Mariel

Sitä istuntaa ja tasapainoa – 1. tunti

Mariel x Blondi +
Carkki x Leevi +
Nana x Pikku +

Aamulla oli satanut rankasti, mutta iltapäivästä taivas oli jo kauniin vaaleansininen, ja aurinkokin paistoi täydeltä terältä. Vilpoisa tuuli leyhytteli lehtipuiden oksia. Istuskelin kentän laidalla odottamassa uhrejani - toisin sanoen Marielia, Carkkia ja Nanaa. Kun tytöt olivat istuskelleet yläkerran oleskeluhuoneessa, olin tiedustellut, haluaisivatko he tunnin mieluummin kentällä vai maneesissa. Hiukan kesäinen ilma oli houkutellut tyttöjä, ja vastaus oli selvä: ulos! Kenttä oli mainiossa kunnossa, eikä siellä ollut suurempia vesilätäköitäkään. Niinpä olin napannut mukaani juoksutusliinan hoidettuani Riiviön, ja ilmoitin tytöille, että valmiita tuli olla 15 minuutin kuluessa.

Hiljakseen oppilaat alkoivatkin valua kentälle. Ensin tuli innosta puhkuvaa Leeviä taluttava Carkki, joka koitti kovasti rauhoitella herraansa.

"Leevi varmaan tosissaan luulee, että tänään mennään lujaa", minä huutelin kun Carkki käänsi hevosensa keskelle. Tyttö pyöritti silmiään Leevin steppaillessa paikallaan.

Pian Mariel hinasi kentälle jo melko mukavavyötäröistä Blondia, joka vaikutti olevan puolinukuksissa. Ei kestänyt kauaa, kun Nanakin pääsi paikalle hohtavanvalkoisen Pikun kanssa. Kävin sulkemassa portin ja hihkaisin: "Sitten kaartoon keskelle ja selkään!"

Tytöt tekivät työtä käskettyä. "Ja sitten käyntiä oikea kierros pitkin ohjin, kyl te tiedätte", hymähdin ja hypähtelin itse kentän keskelle. Mariel, Nana ja Carkki lähtivät sopivin välimatkoin kävelemään kenttää ympäri. Leevi käveli selkä jäykkänä, kaula pystyssä ja valmiina sinkoutumaan vauhtiin pienimmästäkin merkistä. Blondi lyllersi laiskasti, silmätkin puoliummessa kenttää ympäri. Pikku taas käveli kuuliaisesti Nanan rapsuttaessa ilmeisen kutittavaa niskaansa.

"Carkki, puhu sille ja ole itse tosi rento, rauhoita kädellä, nojaa vähän taakse, älä jännitä hartioita. Leevi käy vähän kierroksilla... Ja Mariel, siihen hevoseen vähän vauhtia kuitenkin! Nana hyvä, Pikku taitaa olla aika helppo, vai?"

"Ainakin tähän asti", Nana huusi takaisin virnistäen. Tytön toiveina olivat olleet Pikku, Siiri ja Aksu. Vaihtelun vuoksi olin päättänyt istuttaa hänet pikkusiskoni Loviisan hoitoponin, Pikun, selkään.

"Tämän tunnin aiheena on siis istunta ja tasapaino ja niin edelleen. Varmasti tuttu juttu, mutta harmin paikka, että siinä löytyy aina korjattavaa." Puhuin kantavalla äänellä kentän keskeltä. Tyttöjen suusta kuului hyväksyvää muminaa. "Yllätys yllätys, tänään tehdään sitten kaikenlaisia harjoituksia, liinassa ja ilman. Nyt voisitte antaa hevosille iiiiihan pitkät ohjat. Joojoo, Carkki, kyllä se pysyy. Hei, Mariel, ei sen Blondin pää saa siellä heinätupossa olla...", purskahdin nauruun, kun muhkea tamma oli jo ehtinyt tarttua mehukkaaseen ruohotupsuun. "Elikkä nyt vähän venyttelyitä. Vasen käsi oikean jalan varpaisiin... venyy, venyy! Vielä vähän! Pysyy, pysyy, pysyy. Hyyyyvä! Sitten oikea käsi vasemman jalan... noni, noni! Menee, menee. Hyvä. Pidä vähän aikaa. Ja pois." Tytöt ähkivät ja puhkivat. Teetätin heillä useita venytyksiä - kädet pitkälle hevosen kaulalle, kylkien venytys ja kierto... Kun Nanankin kasvot punoittivat hieman, annoin tyttöjen rentoutua satulassa.

"Ensin pari yleistä ohjetta. Tarkoitus on puuttua joihinkin istuntanne virheisiin, joita itse onnistun bongaamaan... Otan teistä yhden kerrallaan liinaan, muut jatkavat uralla. Huutelen ohjeita vuorotellen kaikille, eniten keskityn aina siihen, joka on liinan päässä. Ne, jotka kulkevat kaviouraa pitkin, ottavat aluksi pari kierrosta käyntiä ilman jalustimia. Sitten pitkät sivut ravia, edelleen ilman jalustimia, harjoitusravissa. Annan lisäohjeet myöhemmin. No, kuka tulee ensin?"

"Minä!" Carkki kiekaisi ennenkuin kukaan ehti sanoa sanaakaan. Niinpä ratsukko käveli luokseni ja kiinnitin liinan Leevin suitsiin. "Ensin 10 minuuttia tälle puolelle, sitten kymmenen minsaa toiselle. Ettei tule ihan toispuoleista hevosta."

Kiinnitimme ohjat satulaan. Carkki puristi ensin rystyset valkoisina Leevin harjaa, ennenkuin rentoutui selässä. Vakuutin, että tyttö oli ihan turvassa villikkonsa selässä. Hevosen oli pakko pysyä ympyrällä.

Teimme ensin muutamia yksinkertaisia harjoituksia.

"Kattokaahan tämä nyt kaikki!" huusin Marielille ja Nanalle, joiden päät kääntyivät oitis. "Joskus pohkeiden paikka voi olla epäselvä. Nouskaa silloin kokonaan ylös satulasta, siis ihan seisomaan, ja menkää reilusti etukaaren päälle. Liikuttakaa jalkoja niin paljon taakse, kuin on tarvis, että pysytte pystyssä... ja TADAA! Istukaa alas, ja pohkeet on ihan oikealla kohdalla! Hienoa, Carkki!" kehuin lopuksi tyttöä, joka teki täysin ohjeideni mukaan. Nana ja Mariel seurasivat perässä.

"Täähän on ihan kätevä", Mariel totesi kulmat kurtussa. "Voi nopeasti tarkistaa, onko jalat hyvässä asennossa."

Kauaa en antanut Carkin jalustimista nauttia, vaan käskin tytön heittämään ne kaulan yli ristiin. Tyttö jännittyi selkeästi. Kehotin häntä vetämään olkapäät reilusti taakse selkä suorana, mutta olemaan kuitenkin rentona. Kädet saisivat olla vielä harjassa, ja jalkoja Carkin piti liikuttaa vähän taaksepäin.

"Sitten ottakaa ravi!"

Leevin pomppiva kyyti sai Carkin kikattamaan ja heilumaan kuin heinäseiväs. Lopulta hänen istuntansa rauhoittui ja tyttö rupesi kuin itsestään hakemaan oikeaa asentoa.

"Katse ympyrän keskelle, niin painopisteesi siirtyy automaattisesti!" Carkilla alkoi sujua, kun hän vain muisti, etteivät jalat saaneet roikkua elottomina hevosen kyljillä. Kun harjoitusravissa minun ei tarvinnut koko ajan kynsiäni purren odottaa, milloin tyttö mätkähtäisi maahan, passitin tämän kevyeeseen raviin - ilman jalustimia, totta kai.

"EIIII! MÄ EN KESTÄ!" Carkki kiljui.

"Lantiolihaksia", tokaisin tyynenä ja kiinnitin sitten katseeni muihin ratsastajiin. "Mariel, c'mon, pohkeita! Blondi ei saa laahustaa! Noniin, hieeenoa. Ja Nana, selkä suoraksi, ei etukenossa. Tehkää te molempiin päätyihin ympyrät käsiä käyttämättä - eli kääntäkää pohkeilla ja katseella. Pidätte katseenne ympyrän keskellä, niin pitäisi sujua. Pitkät sivut sitten harjoitusravissa."

"Tää tuntuu sisuskaluissa asti", Mariel vaikersi.

Käänsin katseeni takaisin Carkkiin, joka kevensi epätoivoisesti. Tytön kasvot olivat kuitenkin muuttuneet sinipunaisiksi...

"CARKKI! HENGITÄ!!!" kiljaisin. Tyttö aukaisi suunsa ja alkoi kiskoa happea keuhkoihinsa niin paljon kuin sai. "Herranjumala, sähän meinasit tukehtua!" parahdin kauhistuneena.

"Mä en vaan... tajunnut hengittää..." Carkki puuskutti. "Hei, mennään vähän aikaa käynnissä... että mä saan tän tasaantumaan."

"Prrrr." Vedin hieman liinasta. "Carkki, kuvittele että istut tuolilla. Et vain mene enää liikkeeseen mukaan. Niin sun pitäis saada vauhti hidastumaan." Carkki yritti pari kertaa, onnistumatta. Sitten hän sulki silmänsä ja sai jutun juonesta kiinni. Leevi pudotti ensin käynnille ja pysähtyi sitten kauniisti.

"Loistavaa!" kehaisin. Kävelin Leevin luokse, käänsin hevosen ja laitoin liinan kiinni toiselle puolelle. Leevi oli tälle puolelle selvästi jäykempi. Neuvoin Carkkia istumaan tiiviisti ja katsomaan edelleen ympyrän keskipistettä - eli minua.

Lopuksi komensin Carkin irrottamaan kädet satulasta ja annoin hänen ensin laukata ja sitten ravata kädet sivuilla. Laukasta tyttö selvästi nautti haltioitunut hymy huulillaan, mutta ravi aiheutti ratsastajassa hepulin! Carkki kiemurteli naurusta satulassa, ja sai muutkin kentällä olijat kikattamaan.

Sitten irrotin juoksutusliinan Leevin suitsista, taputin oria kaulalle ja kehotin Carkkia palaamaan kaviouralle. Hänen istuntansa olikin nyt joustavampi ja pehmeämpi kuin ennen liinatyöskentelyä.

"Nana, voit ottaa laukkaympyrät molempiin päätyihin. Pidä hevonen ympyrällä KATSEELLA, ei käsillä... juuri noin, hienoa! Sähän olet jo melkein ammattilainen."

Seuraavaksi käsittelyyni pääsi Mariel. Pumpulipallo-Blondi sai minulta märän pusun turvalleen, ennen kuin kiinnitin liinan sen kuolaimiin. Tamma lähti kävelemään rauhallisesti ja Mariel pyöritteli nilkkojaan. Kiinnitimme ohjat satulan eteen ja Blondi otti hetkestä ilon irti kiskomalla päänsä mahdollisimman alas. Mariel veti sen päättäväisesti ylös ja muutaman kerran jälkeen tamma uskoi, että sen todella oli pidettävä turpansa maanpinnan yläpuolella.

"SELKÄ SUORAKSI, nyt ei istuta nojatuolissa!"

Ei muuta kuin jalustimet kaulalle ristiin ja harjoitusravia. Pyöreän, joskin jo vähän laihtuneen, raskasrakenteisen tamman askel oli pehmeä, ja Marielilla ei ollut vaikeuksia. Sen sijaan keventäminen veti tytön suupielet kireiksi!

"Lantiolihaksia, lantiolihaksia", toistelin myös Marielille hymyillen vinosti. "Sinnittele! Joka ratsastajan lihasten pitäisi riittää tähän!"

Muutaman kierroksen jälkeen armahdin Marielin ja annoin hänen jatkaa harjoitusravissa.

"Laitapa jalat oikealle kohdalle, muistathan, miten", tyydyin neuvomaan ja Mariel teki alussa antamani vinkin mukaisesti. Vaikka tytön jalat olivat vähän aikaa oikealla paikalla, vähitellen ne alkoivat valua eteen...

"Jalat taakse, Mariel, pidä ne siellä!"

Tyttö pinnisteli hampaat irveessä, mutta huomaamatta jalat liukuivat taas melkein hevosen kainaloihin...

"TAAKSE!" karjaisin, Blondi ja Mariel säikähtivät molemmat , mutta ratsastajan kantapäät pysyivät aloillaan!

Koska Blondia ei tarvinnut jarrutella, kuten Leeviä, neuvoin Marielia antamaan hoidokilleen eteenpäin ajavia apuja istunnallaan ja lantiollaan.

"Mitä sä koko ajan jauhat tosta lantiosta", Nana nurisi Pikun selästä.

"Koska liike lähtee lantiosta!!" julistin innoissani. "Lantiopohjan lihakset on täääärkeitä!"

"Niin tytöt, eiköhän aleta treenaamaan", Mariel vinoili yrittäessään saada Blondin vauhtia kiihtymään - ilman ääntä tai pohkeita. Pikkuhiljaa tyttö alkoi liikuttaa lantiotaan oikein, ja Blondin tempo koveni.

"Maaahtavaaaaaaa. Nyt saat vähän kävelläkin. Kuvittele säkin, että istahdat tuoliin: pysäytä liike, kuvittele vain istuvasi paikallasi."

Muutaman yrityksen jälkeen Blondi huokaisi syvään ja hidasti käyntiin. Mariel puuskutti hengästyneenä ja pyyhki hikeä otsaltaan. Hymyillen huomasin mielessäni, että tämän ratsukon kohdalla oli treenattu ravilla vähän enemmän kuin edellisen kanssa... No, sitäpä en Marielille mainitsisi.

Kun ratsastaja ja hevonen olivat saaneet enimmät maitohapot lihaksistaan, kehotin kaksikkoa kokeilemaan laukkaa ilman käsiä.

"Katse ympyrän keskipisteeseen, eli minuun. Koita nostaa laukka istunnalla - liikauta LANTIOTASI! Okei, saat maiskuttaa pari kertaa."

Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen Blondi nosti laiskan laukan, johon saimme vähän puhtia ja ryhtiä Marielin kanssa kun maiskutimme ja kannustimme molemmat kuin viimeistä päivää. Vähän epävarmasti ratsastaja irrotti kätensä tamman tuuheasta harjasta ja nauroi tuntiessaan ilmavirran kasvoillaan. Blondipa innostui vauhdista ja sai muutkin hevoset pyrkimään laukkaan pukittaessaan villisti. Ihme kyllä, Mariel ei muksahtanut selästä alas, vaan tarttui hihittäen harjaan ja etsi pudonneet jalustimet takaisin jalkoihinsa.

"Löytyyhän sustakin vähän poweria!" tyttö hihkaisi ikionnellisena ja halasi hoitohevosensa kaulaa.

Samat jutut sujuivat helpommin toiselle puolelle, vaikka se olikin Blondin kankeampi puoli. Mariel osasi nyt käyttää istuntaansa paremmin, ja tammakin ymmärsi helpommin, mitä siltä pyydettiin.

Viimein liinan päähän pääsi myös Pikku! Ainakin se oli valmiiksi lämmin, tuumin taputtaessani valkoisen ponin kaulaa. Se hörähti pehmeästi ja hamusi taskujani toiveikkaana.

"Tää on ihan hassu", Nana hymähti ja rapsutti ruunan kaulaa. "Noniin, eiköhän ruveta hommiin!"

"Jep. Ensin vähän istunnan tsekkailua jalustimien kanssa."

Tätä tyttöä en saanutkaan niin helposti huohottamaan. Nanalle Pikun tököttävä poniravi ei tehnyt tiukkaa, vaan hän työskenteli hallitusti ja valittamatta.

"Hei nainen, RYHTIÄ! Et kai sä vaan seiso jalustimilla!" parkaisin huomatessani, että tytön paino taisi todella olla enimmäkseen jalustimien varassa.

"Nyt sama kaikille: tarkoitus on istua satulaSSA, ei satulaLLA! Syventäkää istuntaanne, etsikää ne persluunne! Tunnetteko kaksi hauskaa pikku kyhmyä?" Vastaukseksi tuli myöntävää naurua, ja tyytyväisenä katselin, miten Nanan painopiste siirtyi satulaan, eikä hän enää nojannut jalustimiin.

"Ympyrällä käännä vaan koko kroppa rohkeasti kaarteissa, katse keskelle. Hienoa, Nana."

"Mä katselin teitä muita tarkasti", tyttö iski silmää virnistäen.

Pian päästiin kunnon töihin. Heitimme jalustimet kaulalle ristiin ja pyysin Nanaa nostamaan ravin. Nyt tunnissa oli vähän haastetta hänellekin! Nana irvisti kun Pikun poni-jumputuksesta ei päässytkään enää jalustimilla seisomalla.

"Ja sitten kevennystä, yks-kaks, yks-kaks!"

"LANTIOPOHJAN LIHAKSIA, NANA!" Carkki toitotti vahingoniloisesti. Kauaa ei hänenkään ilonsa kestänyt, kun komensin tyttöä ottamaan jalustimet pois ja keventämään samaan tahtiin! Mariel seurasi Blondilla rauhallisesti perässä.

Ravin jälkeen Nana halusi koittaa laukata ilman jalustimia ja käsiä. Huh huh, mikä hurjapää! Nana antoi Pikulle kunnon pohkeet ja nautti täysin siemauksin kyydistä. Yhtäkkiä Leevi ryöstäytyi Carkin kanssa juttelevalta Marielilta kiitolaukkaan. Pikku säikähti sen turvan edestä kaartavaa oria ja teki äkkijarrutuksen. Nana ehti vain kiljaista, ennenkuin pyllähti laajassa kaaressa onneksi aika pehmeään kenttään.

"PRRR!" Carkki pidätti Leevin heti, kun sai hevosen hallintaansa ja katsoi kauhistuneena maassa pöllämystyneen näköisenä istuvaa Nanaa. "Nana, Nana... anteeks! Se vaan lähti, en ehtiny valmistautua! Oletko sä ok?

Anteeksanteeksanteeks!"

Nana tuijotti hetken eteensä, purskahtaen sitten nauruun.

"Ei jessus, mitä kyytiä! Ja mitäs se kunnon tunti olisikaan ilman ainakin yhtä muksahdusta maahan!"

Eli ei muuta kuin selkään. Vaihdoimme välillä vain puolta, ja Nana työskenteli hienosti toiseenkin suuntaan. Pikku teki niinkuin käskettiin heti, kun se vain ymmärsi, mitä selässä istuva tyttö siltä tahtoi.

"SELKÄ SUORAKSI, MARIEL! JALAT TAAKSE, CARKKI! PÄÄ YLÖS, NANA!" karjuin tasapuolisesti ohjeita jokaiselle, eikä kukaan päässyt valvovan silmäni alta sen helpommalla. "Blondiin vähän vauhtia! Ja jarrrrrrruta Leeeeeviä, noooooin, juttele sille. Nana, vaikka Pikku on helppo, vähän ryhtiä niin ratsastajaan kuin hevoseenkin, okei?"

Vihdoin kärsimys oli tytöiltä loppu ja päästin heidät kävelemään pitkin ohjin ympäri kenttää. Hevosillekin treeni oli tehnyt hyvää ja katselin tyytyväisenä ratsujen puuskutusta. Tytöt halusivat vielä mennä pari kierrosta ilman laukkaa, vain ohjien kanssa, ja annoin siihen luvan. Leevi pinkoi edellä hurjaa vauhtia, sen perässä sinkoutui vaahtosuinen Blondi ja perää piti pikkuhiljaa kuumeneva Pikku. Laukan jälkeen alkoi kunnon jäähdyttely.

"Nyt ei oikeesti muuta kuin käyntiä, ainakin kymmenen minuuttia", komensin. Istuskelin kentän laidalla, kunnes hevoset vaikuttivat jo vähän kuivuneilta. Tytöt kaartoon ja alas. En voinut olla hymyilemättä, kun yksi jos toinenkin valitteli takamuksensa tuskia.

"No can do!" virnistin ja lähdin edeltä talliin, jossa minua odotti ostamani puolentoista litran kokispullo...

Maksut:

Tuijotin ikkunasta myhäillen tallia kohti kävelevää Jossua. Varoitin toisia uhreja, Marielia ja Carkkia, heidän istuessaan oleskeluhuoneessa.

Jossu pyyhälti yht. äkkisesti oleskeluhuoneen ovelle ja käski laittamaan konit valmiiksi.

Itse tutustuin tänään nimensä mukaisesti pikkuiseen poniin. Tuttua hommaahan tämä tosiaan minulle oli, olihan oma russini vain viisi senttiä ruunaa korkeampi.

Katselin tottuneesti Leeviä, joka varmasti odotti reipasta estetuntia.

''Oot niin ihana.'' kuiskasin kimolle ponille, ennenkuin astuin portista kentälle.

Minä olin keskellä, kuten yleensä pienimmät. 150cm varsi ei tosiaan vedä vertoja hevosratsastajille, Marielille ja Blondille.

Kun pääsimme liikkeelle, löysin käynnissä heti painopisteeni, se oli miltei sama kun Caralla.

Leevi kiihdytteli ja heitteli päätä yleiseen tapaansa. Jossu saapui kentälle, keskelle kenttää maailman navaksi.

Helpoituksesta huokaisin, kuulleessani että kiihdyttelijöistä pahin, ori-leevi menisi ensin liinaan. Itse sain laukata Pikulla, ja miltä se tuntuikaan! Taas mietin, kuinka rakastan poneja.

Pian koitti oma vuoroni ja yritin nojata jalustimille ravissa. Kuitenkin ymmärsin että se luonnistuu minulta ilmankin, joten istuin risteytysponin pehmeässä ravissa.

Mielipuolisena hurjasteluhulluna päätin laukata ilman käsiä ja jalustimia, ja sitten sitä mentiin!

Pikulla oli todella mukava laukata, mutta kun Leevi päätti että hän ei talutusratsastusvauhdissa kulkisi, säikäytti tummanruunikko pahanpäiväisesti Pikun ja poni jarrutti - jolloin minä lensin kaaressa pölyävälle hiekkakentälle.

Carkki kauhuissaan Leevin rauhoitettuaan pyyteli anteeksi, mutta minä puhkesin nauruun 'mitä väliä, hauskaa pitää pitää!'-asenteella.

Hauskin tasapainotunti ikinä!

LAUKASSA TYÖSKENNELTY -KOULUTUNTI

- Laukassa istumista
- Laukkaan siirtymistä käynnistä, pyähdyksestä
- Laukasta siirtymisiä käyntiin, pysähdykseen
- Paljon taivutuksia ja lisäyksiä, kokoamisia laukassa (jälleen :D)

1. Karoliina - Aksu +
2. Josefiina - Eppu +
3. Mariel - Blondi +
4. Helmi - Pella +
5. Nana - Leevi +

Köhäisin kuuluvasti ennen kuin aloitin opettamisen. Erikokoiset, -näköiset ja -väriset ratsut kiersivät uraa pitkin. Blondi laahusti uralla, vastakohtansa Leevin kipitellessä ympäriinsä hermoromahduksen paikkeilla.

- Voitte ottaa nyt ohjat, hihkaisin mikkiin ja tajusin minkä virheen olin tehnyt.

Karo ja Helmi kiskaisivat molemmat ohjat yhdellä repäisyllä, kumartuen samalla eteenpäin.

- Eieieieiei! Ohjat pitkiksi, vain ja AINOASTAAN kädet työskentelevät, ette kyyristy kuin poimisitte maasta mansikoita, vaan hiljalleen lyhennätte ohjia. Kokeilkaa uudestaan! jatkoin ohjeideni latelemista.

Nyt tytöt tottelivat paremmin ja ohjat lyhentyivät ilman, että revittiin hevosten suita pilalle. Kehaisin tyttöjä ennen kuin käskin heitä työstämään ratsuja.

- Kootkaa hevoset allenne, yrittäkää saada ne myötäämään, muistakaa symmetriset voltit! sanoin jälleen mikkiin.

Yksi jos toinenkin ratsu alkoi myötäämään ohjille, paitsi Aksu. Se viskeli ärsyyntyneenä päätään, Karon ollessa jännittynyt kuin viulunkieli.

- Rentoudu, Karo, rauhoita se poni, nyt heti! huudahdin mikkiin nähdessäni teiskuvan ruunan.

Ohjeideni mukaisesti ruuna alkoi rauhoittumaan, Karon kädet muuttuivat rennoiksi, eikä hän enää juurikaan jännittynyt. Päästin kanalauman raviin, eikä se ollut suuri virhe, sillä jokaikinen ratsastaja alkoi työstämään allaan olevaa hevosta tai ponia. Vaihdoimme suuntaa lukuisien volttien ja taivutusten jälkeen.

- Sitten, muut menevät keskelle, mutta yksitellen te nostatte laukan mahdollisimman huomaamattomasti.

Sanojeni jälkeen kuulin suuren voihkauksen, joka kuului Marielin & Blondin suunnalta.

- Ja Jossu aloittaa! hihkaisin vielä lopuksi, päästäen suuren ruunan työskentelemään.

Muut olivat keskellä hiljaa, Josefiinan ja Epun aloittaessa tehtävän. Eppu ravasi kuuliaisesti selvästi kuolaimella, tytön liikuttaessa pienesti ulkopohjettaan taakse.

- Eieiei! Minä huomasin sen! huikkasin tytölle ja viitoin hänet takaisin raviin ja jatkoin:

- Ajatuksen voimalla hyvä neiti!

Tyttö nyökkäsi epävarmana ja lähti uudelleen raviin. Nyt Eppu kuunteli tarkasti ratsastajan ohjeita ja hetkessä lähti laukkaamaan. Kehuin ratsukon maailman ääriin ja käskin seuraavan pullan uunista, toisin sanoen siis Blondin työskentelyyn. Marielin ratsu laiskotteli silminnähtävästi, mutta tyttö ei antanut periksi vaan sai kuin saikin tamman laukkaan.

- Upeaa, hienoa, mahtavaa! kiljuin mikkiin ja käskin Karon uralle.

Aksu nosti heti ensimmäisellä yrityksellä laukkaan, ilman että huomasin mitään pienintäkään apua tai sitten olen sokea. Seuraavana uralle astahti oma polleni Leevi, hoitajansa kanssa. Tiesin Nanan harjoitelleen orin kanssa työskentelyä, valvovan silmäni alla tai ilman. Tumma ori nosti laukan myödätessään samalla kuolaimelle ja polkiessaan ahkerasti alle.

- Hyvä Nana, näkee että olet harjoitellut, sanoin tytölle, joka hymyili kuin Naantalin aurinko.

Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi oli jäänyt Helmi ja Pella, joilla oli pienoisia ongelmia kuuliaisuuden kanssa, mutta sujuihan se kohtalaisesti. Seuraavaksi koko lauma laukkasi uraa pitkin, kääntäen samalla loivaa kiemurauraa. Suurin osa hevosista teki haluamani vaihdon kiemuran alkuun, mutta muutama koni, kuten Blondi ja Pella vaihtelivat laukkaa miten sattuu. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen ensimmäiseen tehtävään. Tyttöjen istunta vaikutti suhteellisen hyvältä, mutta Nanan selkä oli "kiemuralla" kuin käärmeellä ja Jossun pohkeet olivat varmaankin puolimetriä Epun kyljistä ja varpaat osottivat sivuille.

- Nana suorista selkä ja Jossu pohkeet kiinni kylkiin, varpaat eteenpäin! rääkäisin jälleen mikkiin ja tytöt tekivät kuten käskin.

- Seuraavaksi yritätte saada hevoset mahdollisimman vähillä askelilla pysähdykseen!

Tiesin, ettei tehtävä ollut kaikkein helpoin, mutta silti ratsukot suoriutuivat tyydyttävästi. Pysähdyksestä he siirtyivät käyntiin ja mahdollisimman vähillä raviaskelilla laukkaan. Laukassa aloin työstämään hevosia kokoamisilla ja lisäyksillä. Toiselle pitkälle sivulle mahdollisimman hidasta laukkaa, kun taas toisella pohkeesta eteenpäin. Reippailla hevosilla eteenpäinmeno sujui luontevammin ja laiskoilla päinvastoin. Kuitenkin olin tyytyväinen tyttöjen työskentelyyn ja päästin heidät jäähdyttelemään hepat itsestään.

Maksut:

p> Raskasrakenteinen tamma muljahti allani, minun noustessa sen levään selkään. Carkki asteli kentälle ja nyökkäsi meidän kysyviin katseisiin.

Karoliina nytkähti Aksun selässä ja ohjasi ruunan uralle. Perään kurvasivat sitemmin Eppu ja Leevi sekä Pella, joten minä ja Blondi päätimme pitää perää.

Carkki vetaisi hiuksensa pompulalle ja rykäisi kerran, ruveten sitten katselemaan ratsukkoja. Pian huomasinkin Carkin katseen tarttuneen minuun ja uralla matelevaan Blondiin.

Painoin vähän pohkeillani ja maiskauttin, saadeen tamman kävelemään reipaammin hurjat kaksi metriä. Nolona katselin edessämme kulkevaa Pellaa ja katsahdin Carkkiin, joka huokaisi syvään, mutta jätti meidät kuitenkin rauhaan.

Hetken kentän kiertämisen jälkeen Carkki pyysi meidät kerämään hevosten kauloilla makaavat ohjat. Ja saihan hän heti aluksi ruveta mäkättämään, väärin tehdyistä asioista.

Hiki valui otsaltani, kun runttasin Blondiin lisää vauhtia, sillä muut olivat meitä jo kierroksen edellä.

- Yritä nyt, sanoin tammalle säälivällä äänen sävyllä ja kuulin Carkin pyytävän raville.

Minä puristin ja myötäsin kerta toisensa jälkeen, mutta Blondi vain viskais päätään ilmaan. Pikaisen taistelun jälkeen, Blondi kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja nosti raviin.

Vähän väliä käänsin Blondia voltille, joka tänään tuntui olevan hyvin luistavien asioiden listalla, sillä tamma teki tarkkoja, erittäin siistejä voltteja.

Taputin tamman kaulaa ja hymyilin, mutta tämäkin hymy hyytyi pian sillä Carkki kertoi laukannostosta. Huokaisten pysäytin Blondin Pellan vierelle, kentän keskelle ja katselin Josefiinaa, valtavan Epun selässä.

Yllättävän äkkiä tuli minun ja Blondin vuoro, jolloin olin varma että tamma tekee tänät. Ryhdistin itseni ja yritin saada mammaan vauhtia. Blondi vain pärskähti yhteistyö haluttomasti, mutta minähän en luovuttanut.

Mietein koko ajan laukannostoa ja ihmeekseni se tepsi! Blondin nosti laukan oikein sievästi ja siis pelkästä ajattelusta.

- Upeaa Mariel! Carkki kiljui kentän keskeltä, mutta kiinnitti pian huomionsa seuraavaksi olevaan Aksuun.

Blondin mielestä yksi, hyvin tehty homma riitti ja niimpä sen loppu tunnin tekeleet eivät olleet huippu luokkaa.

Viimein korvissai soi Carkin pyyntö loppukäynteihin. Automaattisesti löysäsin ohjat käsistäni ja hain vähän irtonaisempaa istuntaa satulasta, joka tällä tunnilla oli tullut ehkä vähän liiankin tutuksi!

Kiitos tunnista Carkki!

- Mariel ja Blondi -

Kiersimme hitaasti uraa pitkin, joukon kärkenä. Hetken päästä Carkki hihkaisi, että voisimme kerätä jo ohjat. Huomasin Helmin vetäisevän ohjat reippaasti käsiinsä, joten päätinpä itsekkin tehdä saman homman. Tietysti tein virheen, ja tunsin itseni nolatuksi. Posket punaisina hehkuen korjasin virheeni. Kiduttajamme kheut saivat punan laskeutumaan, ja hetkessä kokosimme jo allamme olevia hevosia.

Allani oleva nelijalkainen kaakki yritti paeta nahoistaan. Vasta Carkin sanoessa, että olen kireä kuin mikä rentouduin. Aksukin kulki sen jälkeen paljon helpommin. Carkki ohjeisti meidät ravaamaan, jolloin jokainen hevonen lähti matkaan. Työstimme ratsujamme hiki hatussa, ja teimme voltteja ja taivutuksia. Kirosin mielessäni sen, joka sattui toivomaan tämän rääkkäyksen. Vaihdoimme kevyesti suuntaa, ja kurvasimme Aksun kanssa keskelle muiden perässä.

- Sitten, muut menevät keskelle, mutta yksitellen te nostatte laukan mahdollisimman huomaamattomasti, kiduttajamme lausahti ja sai Marielin voihkaisemaan. Ensimmäisenä sai olla Jossu, joka näytti siltä kuin olisi syönnyt montakin sitruunaa. Eppu kulki kauniisti, mutta Jossu yritti lintsata tästä tehtävästä. Kun vihdoin onnistuttiin nostamaan laukka, oli Mariel ja Blondi. Blondia ei sinäänsä tainut kiinostaa mikään, mutta Mariel sai tamman laukkaamaan.

Virnistäen kuuntelin Carkin kehuja Marielille, kunnes meidät käskettiin uralle. Ruunan tuntien se olisi ensimmäisenä matkassa. Tiesin kyllä että Aksu olisi nostannut laukan ilman apujakin, mutta avitin hitusen hivuttamalla ulkopohjetta millin taaksepäin. Onneksi Carkki ei nähnyt mitään, sillä olisin saannut satikutia jo toistamiseen.

Kun Leevi ja Pella olivat saaneet laukata, laukaksimme kaikki kiemurauraa. Onneksi Aksu ei löytännyt mitään virhettä, jotta voisi ryhtyä vaativaksi. Huokaisin helpotuksesta, kun Carkki käski meidän yrittää saada kaakkimme vähin avuin stoppaamaan. Tehtävä oli aika lailla hankala, mutta esteiden kautta selvisimme siitä.

Kun lopputunnin rääkit olivat ohitse, saimme alkaa jäähdyttelemään rääkättävät ratsumme. Taputin ruunan kaulaa, ja seurasin katseellani Carkin häviämistä kentältä.

Harjoitellaan istuntaa ja tasapainoa, 2. tunti

Jossu-Cassu +
Karo-Aksu +
Mariel-Blondi +

Tytöt ähisivät selkään. Katselin kauhistuneena, kuinka Mariel joutuisi taivuttamaan jalkojaan Blondin läskejen ympärille. Onneksi huomasin, että Marielilla on pitkät jalat.

''Ja Aksu on toista kertaa täällä hihhuloimassa?'' naurahdin ja puoliksi kysyin Karolta.

Käynti sujui hyvin, johtuen ehkä siitä, että tytöt olivat katselleet eilistä ryhmää.

''Hartiat taakse, Jossu! ei se Cassu karkaa!''

''Nyt vetäkää kaikki kolme kertaa syvään henkeä.'' kuulin muutaman, suuren puhkunnan.

''Loistavaa. Sitten tehkää pääty-ympyrä, sitä ennen pysähdys ja sitten ravissa pieniä pätkiä kerrallaan pitkällä sivulla.''

Karoliina ja Aksu ampaisivat raviin valtavassa vauhdissa ja näin tytön kauhistuneen ilmeen. ''Karo, jos aksu kiihdyttää, rauhotu! Puhu vaikka sille Aksulle!''

''Loistavaa, Jossu, nyt alkaa sujua.''

''Blondi raviin! Se ei tepastele mun tunnilla!''

Mariel puuhki ja potki Blondia pohkeillaan, josta neiti närkästyi ja korvat luimussa ravasi.

''Sit tytöt pujotellaan. Jos on liian helppoa, niin kokeilkaapa ravissa!''

Cassu käveli jokaisen tötterön päältä tai yli suoraan. Aksu pujotteli, sillä herkkä herra tottelee pohjemerkkejä.

''Napa sinne päin minne käännyt!'' ohjasin Marielia.

''Hyvä!''

''Okei, pitkällä sivulla laukka!''

Aksu näytti ennen laukkaa 'asiaa!'- ilmettä ja harja hulmuten lähti matkaan. ''Hyvä hyvä, ei haittaa jos menee aika kovaa.''

''Ja sitten Jossu. Anna mennä!''

Jossun laukka sujui hyvin, kuten perässä tulevan Blondinkin. Annoin tyttöjen laukata viellä vähän, kunnes käännyimme kaartoon. Iloinen ilme kohosi kasvoilleni, olen koulinut kahdessa päivässä 7 tyttöä.

- Nana the kiduttaja -

Maksut:

Ähisin Aksun selkään, ja kuuntelin muiden valituksia siitä, etteivät he pääse selkään.

- Juu, ruuna on todella suosittu nykään, virnistin Nanalle, ennen kuin paitstin hoidokkini liikkeelle. Puolella korvalla kuuntelin, kuinka Nana ohjesti muita, kun taas itse löntystelin laiskan pulskean ponin kanssa uralla. Hetken kierettyämme uraa pitkin, päästin äänekkään puhinan. Herran jestas millaista kidutusta.

- Loistavaa. Sitten tehkää pääty-ympyrä, sitä ennen pysähdys ja sitten ravissa pieniä pätkiä kerrallaan pitkällä sivulla, Nana ohjeisti meitä poloisia ratsastajia. Voin vaikka vannoa, että näin tuon kiduttajan virnistävän pirullisesti, kun annoimme ratsujen lähteä ravaamaan. Tosin ihan sellaista raviin lähtöä en ollut koskaan nähnyt - tai tuntennut - kun Aksu pinkaisi matkaan. Kauhistuneena takerruin ponin hulmuavaan harjaan, ja tyynyttelin ruunaa Nanan neuvomalla tavalla.

Seuraavakasi olisi pujottelu-hirmu edessä, mutta sitä ennen ttydyin kuuntelemaan muiden ähinää ja Nanan kiljumista tytöille. Hymyilin Marielin yrityksille saada Blondi edes hitusen ravaamaan. Onneksi siitäkin selvittiin, ja päästiin pujottelemaan. Edellä meni Cassu tötterön tallaaja Jossun kanssa, ja sitten vasta minä ja allani oleva ponin rääpäle. Kiitin onneani, että rautiaankimo poni oli hyvin vaativa ratsastaessa, joten tötteröistä selvittiin hyvin. Hetken päästä kiduttajamme kuulutti laukan noston alkavan, joten tyydyin antamaan laukkapohkeet allani olevalle nelijalkaiselle. Ruuna kiisi eteenpäin, vaikka mieleni olisi tehnyt jarrutella tuota innokasta ponia. Mutta Nana ohjeisti, että antaa mennä vaan. No mikäs siinä sitten.

Kaikki kolme kiitimme kuorossa kiduttajaamme tunnista, ennen kuin lähdimme kohti tallia hikiset ponit ja hevoset perässä.

23.08. - Nana leikkii Hitleriä

Päiväni tallilla ei vielä ollut loppumaisillaan: kun olin hoitanut Riinan, olikin aika vaihtaa vaatteet ja valmistautua ratsastustunnille, jolla Nana oli meitä kovasti etukäteen pelotellut. Kyseessä oli tunti, jolla harjoiteltiin tasapainoa ja istuntaa. Meidän tunti olikin oikein tehotunti, mukana kun olivat vain minä, Mariel ja Karoliina. Mariel ratsasti pallo-Blondilla, Karoliina ihanalla Aksulla ja minä Cassulla. Itse en ollut ratsuani valinnut, vaan Nana oli sen tehnyt puolestani. Asia ei minua haitannut yhtään, oli mahtavaa päästä testaamaan tuntsareita! Kävin yläkerrän oleskeluhuoneessa vaihtamassa ylleni ratsastushousut, -kengät ja minichapsit. Kainalooni otin hanskat ja kypärän. Sitten lähdin tallia kohti, etsimään tämän tunnin uhriani...

Cassu olikin karsinassaan. Olipa outoa hakea vieraan hevosen harjapakki satulahuoneesta! Kiirehdin hoitamaan heppaa, sillä minulla ei ollut kuin puolisen tuntia aikaa – ja tunnetusti unohduin viettämään kopukan kuin kopukan kanssa extra-aikaa.

Astuin Cassun karsinaan sille rennosti jutellen. “Mitäs Cassuliini, mitäs? Sä pääsetkin nyt höykyyttämään ratsastajaasi, eikä toisinpäin. Me ei tunnetakaan, mä olen Jossu, moi vaan...” Höpötin kaikkea epämääräistä ja annoin ruunan nuuskia minut päästä varpaisiin. Sen tehtyään Cassu pärskähti hyväksyvästi, ja taputin ruunikon kaulaa.

“Hieno poika!” kehaisin ja aloin reippain ottein harjaamaan ratsuani. Se nuokkui tyytyväisenä sukiessani sitä, ja pyöräytin silmiäni. “Kaikki ei ilmeisesti sätki ja potki samalla lailla kuin eräät...”, mutisin viitaten hoitohevoseeni Riinaan, jolle kaikenlainen koskettelu oli kauhistus. Cassu taas nautiskeli harjauksesta, oli yhteistyöhaluinen ja mukava hoidettava. Nou pröplemz.

Ohjinamme toimisi tunnilla vain riimu, joten suitsia minun ei tarvinnut Cassun päähän tunkea – saati satulaa sen selkään. Niinpä rapsuttelin ruunaa hetken, ennen kuin lähdin taluttamaan sitä maneesiin. Cassu seurasi minua innokkaasti puhisten: mitäs tää nyt on olevinaan? Karoliina ja Mariel olivat jo Aksun ja Blondin kanssa keskellä kaarrossa, ja minä kiirehdin paikalle nolona.

“Missäs sitä on luurattu”, Nana murahti nojaillessaan katsomoon.

“Unohduin rapsuttelemaan tätä hurmuria”, vastasin viattomasti hymyillen ja taputin ruunaa kaulalle.

Sitten alkoi epätoivoinen selkäänkipuamisprosessi. Nana piteli rauhatonta Cassua kiinni, kun minä ähelsin ja sähelsin hevosen kanssa.

“PONNISTA!” Nana karjahti kun puhkin saamattomana vain kädet ruunan selässä. “Yritetään, yritetään”, ähisin ja ponkaisin sitten hevosen selkään vähän liian lujaa – lensin komeasti selän yli ja tömähdin puruille.

Nana nauroi kaksinkerroin, Karoliina ja Marielkin kikattivat taustalla.

“Parhaani ainakin yritin!” virnistin ylpeyteni säilyttäen ja pyyhin purut housuistani. Sitten pujahdin Cassun kaulan alta sen toiselle puolelle ja vihdoin pääsin selkään. Siellä kumarruin halaamaan hevosen kaulaa.

“Mitähän tästä tulee, Casuska?”

Onneksi olin ennenkin hiillostanut itseäni vastaavilla harjoituksilla. Mukauduin nopeasti Cassun pitkiin askeliin ja rentoutin kroppani. Nana muistutti minua olkapäistä, jotka tuppasivatkin jäämään aina liian eteen. Hengitin tasaiseen tahtiin ja tein alkuverryttelyiden aikana muutamia venytyksiä, etten olisi ihan jumissa.

Muutaman kunnon hengityksen jälkeen pääsimme alkuun, pääty-ympyröitä ja raveja sun muita. Cassu kulki kauniisti ja kuuliaisesti allani. Se olikin oikein reipas herra, ja pidin todella tästä hurmaavasta ruunasta.

Aluksi minulla oli vaikeuksia saada Cassu kääntymään, mutta lopulta se alkoi toimia, kun hevonen tajusi, ettei sitä tällä kertaa kääntänytkään suussa tuntuva rautapalanen.

Tehtävät sujuivat suhteellisen helposti, ainoa ongelma oli ajoittainen jännittymiseni, jolloin en muistanut kunnolla hengittää! Katsoin hymyillen Karoliinaa, joka pähkäili kuumentuneen Aksun kanssa: ponin tulisuus oli jo minullekin tuttua. Blondi taas raahautui eteenpäin vastahakoisesti, ja Marielilla oli tammamamman kanssa todellista työtä. Tyytyväisenä taputin Cassun kaulaa, se taisikin olla tunnin tasaisin ratsu!

Pujottelukin oli helppo juttu, käänsin vain katseeni kunnolla ja samalla kroppani ja painopisteeni muuttui kuin itsestään. Laukkakin oli mukavaa, Cassu ei intoillut liikaa vaan pysyi nätisti hallinnassani. Välillä horjuin ja tartuin harjaan, mutta onnistuin jopa hidastamaan vauhdin raviin! Ylpeänä käänsin ratsuni kaartoon, hyppäsin alas ja moiskautin kunnon suukon ruunan turvalle.

“Olet sä vaan hieno herra!”

Kiitos mukavasta tunnista Nanalle, Marielille, Karoliinalle ja spesiaalisti Cassu-pellelle. <3

Harjoitellaan istuntaa ja tasapainoa, 1. tunti

Dreamer-Blade +
Carkki-Aksu +
Helmi-Pella +
Kismet-Hensu+

Huokaisin syvään nähdessäni heti tunnin alussa että Pella ja Hensu, myös osittain Aksu, raahautuivat hepojaan taluttavien ratsastajien perässä.

''Bladelle heti päitset päähän, turparemmittömät suitset ei kelpaa!'' komensin virnettään pidättelevän Dreamerin takaisin karsinaan.

''Ja selkään!'' tytöt kapusivat selkään, ja heti huomasin heidän epävarmuutensa asiasta - kismet keikkui ja hoippui Hensun selässä kuin väkkärä eikä Helmin tasapainostakaan oikein tullut mitään.

''Kädet sivulle, ryhtiä!'' komensin ja oppilaat tekivät työtä käskettyä.

''Aksu pois Bladen takaa, se voi saada kohta kaviosta!'' Carkki ähki ja puhki yrittäessään pohkeilla ohjata Aksun voltille. ''Tarkotin voltti, enkä Aksu-spesiaali-ympyrä!'' Carkki sai kuin saikin Aksun tekemään työtä käskettyä.

Narskutin hampaitani, kun katselin heposten ja tyttöjen yhteistyötä. Mietin, pitäisikö käskeä heitä ravaamaan. Toisaalta, halusin nähdä kuinka tytöt pomppisivat ilman käsiä!

''Valmistelkaa ravia, reipas käynti, Hensulle raip.. pohkeita!''

''Joo, ei Helmi haittaa mitään, jos Pella on kiitokäynnissä!''

''Ravi!'' komensin keikkuvaa kanalaumaa.

''Hengitä, Dreamer, vedä syvään henkeä ja istu!'' ''Hyvä, tehän näytätte jopa ratsukolta nyt!''

Blade kulkee nyt hienosti, ongelmia riittää.

''Kismet, hyvä, istu vaan! älä Anna hensun kiihdyttää, rentoudu ja katso vaikka maneesin kattoon!''

Nyt kismetkin uskalsi sukeltaa Hensun hoippuvaan raviin. ''Ja Helmi, nyt heti viimeistään se Pella raviin!''

''Carkki ja Aksu ok, irrota vaan riimusta!''

Pyyhkäisin punaiselta naamaltani hikeä. ''Okei tytöt, valmiina haasteeseen?'' kaikki neljä mulkoilivat minua 'eikö tää oo jo haaste'- ilmeellä.

''Pujotelkaa, Helmi ja Pella kärkenä!''

'' Mut hmm, vaihtakaa ensin suunta. Jos tuntuu helpolta tuo pujottelu, koittakaapa ravata se.''

Ensin tytöt 'mie pystyn tähän'-ajatuksella kaikki ravasivat, ja näyttihän se aika hauskalta. Dreamer kupsahti alas Bladelta, koska Blade kääntyi pohkeilla niin jyrkästi - ravissa.

''Ai ei sattunu? Selkään sit!''

''Ja kismet, siulla menee hyvin. Otappa pitkällä sivulla laukka!'' Kismet piti kiinni puristamalla pohkeillaan, ja silloin Hensun laukka yhä koveni. Lopulta hensu ei jarruttanut.

''Johan on! Hensu-tamma luulee itsestään liikoja!'' tartuin Hensun päitsistä, ja tämä pomppi vastahakoisesti ilmaan. ''Pie kiinni ja koita hengittää!'' Lopulta Hensu rauhoittui ja löntysti tapansa mukaisesti ympäri kenttää. ''Sit Aksu laukka, Pella perään!''

Minä maiskutin ja löin raipalla pöllyävään hiekkaan saadakseni Aksun laukkaamaan. Poika löikin Carkin ällikällä ja lähti reippaaseen, pehmeään laukkaansa. Carkki silminnähden nautti.

''Hyvä Helmi, mutta pyydähhän ensi kerralla Pellaa laukkaamaan koko matka!''

''Blade-neiti ja Dreamer.'' kurtistin kulmiani hiukan epäluuloisesti. ''Antaa mennä, sie pärjäät kyllä!''

Ja näin tapahtui, Dreamer oli jo tottunut Bladen laukkaan.

Tunnilla pääsimme viellä näkemään muutaman täydellisen laukkaympyrän ja pysähdyksen. Lopputunnista ratsastajat ja hevoset ymmärsivät toisiaan täysin. ''Kiitos kaikille, olitte oikein hyvät tuntilaiset. Sit kaartoon!''

Hien alta paistoi ratsukkojen hymy.

- Nana the kiduttaja -

Maksut:

22.8.2008 Nanan "kidutustunti" ilman mitään

Kiiruhdin tammalaitumelta sisälle talliin katsomaan, oliko Hensu jo valmiina tunnilla, vai seisoisisiko se karsinassaan pitkästyneenä. Kuten yleensä, Henrietta seisoi silmät lurpallaan karsinassaan minun herätellessä sitä liikkeelle.

- Me mennään nyt, mutisin. Harjasin nopeasti taas tuntiharjoilla Hensun, sekä laitoin sille riimut. Riimuista talutin sen maneesiin.

Nana katsoi iloiten ratsukkoja ilman mitään, kuten yleensä sanon.

- Ja selkään! Nana komensi, ja yritin kivuta Hensun selkään. Kun siellä vihdoin olin, keikuin ja huojuin Hensun selässä.

- Kädet sivuille, ryhtiä! Nana huusi kuin armeijan johtaja. Yritin parhaani. Aksu käveli aivan Bladen takana, mutta Hensu kulki ihan hyvin ilman mitään kummallisimpia temppuja - itse satuin välillä keinahtamaan liikaa sivulle, tai kaulalle.

- Valmistelkaa ravia, reipasta käyntiä. Hensulle raip.. pohkeita, Nana kehotti. Annoin napakat pohkeet, ja pompin ylös alas selässä. Olin tartuttanut Hensuun epävarmuuteni.

- Kismet, hyvä, istu vaan! Älä anna Hensun kiihdyttää, rentoudu ja katso vaikka maneesin kattoon! Nana neuvoi. Istuin alas ja rauhotuin - Hensukin hidasti vauhtiaan. Nana antoi meidän ravata hetken, meinasin tippua, mutta sitten Nana kailotti maneesiin:

- Okei tytöt, valmiina haasteeseen?

Helmin ja Pellan piti pujotella, me muut vaihdomme suuntaa. Sitten kokeilimme pujottelua, ravissa. Yhdessä käännöksessä Dreamer tippui Bladelta, mutta "Nana the kiduttaja" käski vain takaisin selkään. Ravailimme rauhassa Hensun kanssa, kunnes Nana pyysi meitä laukkaamaan pitkällä sivulla. Puristin itsevarmasti pohkeet hevosen kylkeen ja Henrietta nosti laukan.

Hensu vain kiihdytti ja kiihdytti, tartuin itse riimuista kiinni, päästin vahingossa niistä irti, kun Nana tarttui niihin. Hensu veti yhden pikkupukin ja pomppi vastahakoisesti paikoillaan.

Pian käännyimme kaartoon keskelle. Luisuin alas Hensun selästä. Kuuma oli, pakko myöntää. Ei kyllä Nanakaan niin normaalilta näyttänyt - tytön naama oli aivan punainen ja hiki valui. Talutin Hensun pesarille ja huuhdoin siltä hiet nopsasti pois. Sen jälkeen kuljetin tamman laitumelle, ja huokaisin helpotuksesta - ei tippumista!

~ Sophie (entinen Kismet) & Henrietta

Yritin kavuta Bladen selkään ilman apua, mutta mitäpä siitä taas tulikaan kuudennen yrityksen jälkeen pyysin nöyränä hieman tuuppaus apua ja pääsin lopultakin mustan tamman lämpimään selkään. Siinä sitten istuessani riimu pelkästään kädessä mietin että mitähän tästäkin tulee.

Käynti oli vielä suht helppo nakki, tosin tähtipää ei kaivannut Aksua häntänsä tyveen hönkimään vaan yritti pysähtyä potkaisemaan poni rukkaa. Silloin kaivattiin raippaa todenteolla, ajoin melkeimpä raivokkaasti tammaa eteen ja päästiinpä me seuraajistakin sitten hetken kuluttua. Ensimmäinen helpottunut huokaisu.

Jos ehdin hetkenkään luulla että käynti oli vaikeahkoa niin se oli lastenleikkiä raviin verrattuna, mutta selässä pysyteltiin. Kunnes Blade kääntyi melkein takaosansa ympäri ravissa kadoten tyystin minun altani, pölähdin maahan ja katselin hieman pölämystyneenä ympärilleni ja kapusin jaloilleni. Mitään ei ollut mennyt poikki tai venähtänyt toinen helpottunut huokaisu.

Takaisin selkään siis ja ravissa jatkui, nyt putoaminenkaan ei kauhistuttanut kun mitään ei ollut sattunut, vaan rohkeasti ravailin paljon rennommin mitä äsken. Heti kun aloin tuntea oloni jopa kotoiseksi ravissa tuli laukan vuoro. Hensu esitteli innokkaampaa puoltaan ja sai minut muistamaan tarrata harjasta kunnolla kiinni antaessani Bladelle luvan laukata. Laukka nousi pehmeästi yllättäen minut täysin, mutta selässä pysyttiin ja keinuva liike sai minut hymyilemään. Kolmas ja viimeinen helpotuksen huokaus.

Laukkaympyrät alkoivat sujua kun hetkonen oli laukattu, tuntui ihanalta pystyä rentoutumaan vaikkei alla narissutkaan satula.

Pysähdykset sujuivat myös helpohkosti, aluksi neiti ei meninannut noteerata minun pyyntöjäni ollenkaan vaan hiippaili helposti puolen kenttää ennen kuin pysähtyi muutamaksi sekunniksi. Viimein tulistuin tammalle ja ensimmäistä kertaa sain sen pysähtymään kokonaan.

Dreamer & neiti-kesäheinä Blade

Pääsin ensiyrittämällä Pellan leveään selkään kuten aikaisemminkin, mutta nyt liialliset paineet pudottivat minut takaisin maahan. Roikuin puoliksi oikeasta jalasta Pellan selässä, eikä poni näyttänyt yhtään pitävän siitä, että minä, joka vielä jatkossakin tulisin sillä ratsastamaan, roikuin tällä hetkellä selässä kuin alkeiskurssilainen! Ponkaistuani takaisin selkään otin tiukan otteen hiirakon tummasta harjasta ja odotin hetken.

Kaikki menivät hienosti käynnissä - jopa minä ja Pella, mutta vaikeustaso nousi. Mitä muuta olisin Nanan vetämältä tunnilta voinut toivoa? Reipas opettaja käskytti kaikki raviin, vaikka tiesi, ettei Pella liikkunut käynnistä mihinkään suuntaan ilman raipan maagista voimaa. Sinnittelin Pellan selässä, kun se syöksyi tikittävään ravin ja käynnin välimuotoon. Kerta kerralta annoin voimakkaammat avut, mutta ei, mikään ei auttanut.

Kun pujottelu alkoi ravissakin sujua, käski Nana Sophien laukkaan Henrietalla. Raudikko kiisi kuin tuli hännän alla pitkän sivun, eikä meinannut ottaa jarrutus-apuja kuuleviin korviinsa. Lopulta oli meidänkin vuoromme laukata. Pella nosti hienosti laukan Aksun vedossa, muttei siitä huolimatta 'jaksanut' loppuun asti vaikka ylläpidin laukkaa sisäpohkeellani.

Lopputunnista kaikki kykenivät ratsuillansa lähes täydellisiin suorituksiin, mitä nyt Pella välillä innostui laukkaympyröillä ryöstämään toiseen päähän maneesia. Pysähdyksetkin sujuivat käynnissä kuin vettä vain, vaikka kuolaimiin tottuneet tuntsarit hiippailivatkin ratsastajiensa alla kuin aaveet konsanaan.

Istuntatunti

Osallistujat:
-Mariel ja Cassu +
-Carkki ja Leevi +
-Karoliina ja Mari +
-Helmi ja Pella +

Oli hieman kuuma, mutta painostava ilma. Istuin kentän laidalla odottamassa tuntilaisia, mutta lopulta menin talliin ja huusin että pitääkö pitää tunti ilman tuntilaisia, ja hetken päästä huutoni jälkeen alkoi ratsastajat tulla hevosiaan taluttaen pihalle, joten otin minäkin suunnan kentän laidalle.

Hyppäsin aidan päälle istumaan samalla kun ratsastajat ähkivät itseään selkään, ja nopeimmat kävelivät jo pitkin ohjin uralla. Carkki ei meinannut päästä pyörivän Leevin selkään, joten minä raahauduin pitämään teiskuvasta orista kiinni. Leevi mulkaisi minua pahasti, niinkuin minä sitä.

-Noniin, muistakaas sitten pitää koko tunnin ajan ne välimatkat, sillä mukana on kaksi oria ja kaksi tammaa. Ja vahinkovarsoja ei minun tunnillani tehdä, sanoin, ja heti Mariel otti paremman välimatkan. Laahustin kentän keskelle mukanani jaffapullo. Otin siitä vähän, kunnes päätin aloittaa tunnin.

-Okei. Sit ottakaas ne ohjat räpylöihin. Joo, ja Mari pysyy edelleen käynnissä, ei mennä vielä ravia. Ja sit tsiigataan ne istunnat, sanoin, ja käänsin katseeni Pellasta Mariin.

-Karoliina, kantapää alas, sillä siellä sen pitäisi olla jo. Ole lonkalla mukana liikkeessä, mutta älä vahvista sitä, koska nyt esim Mari kiirehtii ihan turhaan. Meillä ei ole kiirettä. Lonkka pysyy mukana käynnin tahdissa, mutta ei tehosta sitä liikkumalla edes ja takas voimakkaasti. Juuri noin, ja sitten pieni puolipidäte, eli nyrkki kiinni. Se riittää puolipidätteeksi, kun Mari ei ole kovasuinen! Huomaatko, liikkuuko mielestäsi kiireettä mutta ei matele?

-Joo, parempi se on näin, tyttö sanoi.

-Carkki, kädet mukaan liikkeeseen, ja jalkaa vähän eteenpäin. Ja ne kädet eivät nojaa siihen säkään, nosta ne ylös. Noniin, mitäs se Leevi temppuilee? Pidätettä! Se saa alkaa kuuntelemaan sulta tulevia pieniä singaaleja, eikä ajatella ravia tai laukkaa! Rentoudu, Carkki, rentoudu! Taivuta se voltille. Älä itse kallistu sisälleppäin, sinä pysyt suorana satulassa ja katsot minne menette, ja sinä muuten määräät suunnan! Noin, parempi, Carkki! Pidä just toi. Kohta huomaat sen Leevinkin rentoutuneen. Se alkaa pikkuhiljaa rentoutua, huomaathan?

Carkki nyökkäsi.

-Entäs Helmi.. mietin.

-Älä vispaa niitä puolipidätteitä käsilläs, se Pella kulkee ihan hyvin sun alla. Lopeta se vispaaminen, rauhoita ne kädet. Parempi. Katse irti sieltä Pellan niskasta, ei se pää putoa jos et katso sitä. Katse suoraan eteenpäin, ja hartiat rennoiksi. Pyöräytä olkapäät kerran ympäri, noin! Nyt ne ovat siellä missä pitääkin. JA SE KATSE! Sun pitää muistaa se, muuten ei tule mitään! Nilkka rennoksi! Noin, tuo alkaa näyttää paremmalta, jopa ratsastukselta.

Tyttö katsoi eteenpäin vakava ilme kasvoilla.

-Ja mitkäs madot ne nyt tulee? Mariel, pysäytä, sanoin, ja tyttö teki työtä käskettynä. Kävelin ratsukon luokse.

-Kantapään pitäisi olla samalla linjalla lonkan, kyynerpään ja korvan kanssa. Nyt kantapääs melkein hakkaa Cassun etujalkoja! Ja tämä vika lähtee sitä, että istut väärässä kohtaa, joten siirry satulan keskikohtaan. Jes. Nyt se kantapää linjaan, just noin, paljon parempi. Tämä vika on aika vaikea, mutta paranee nopeasti. Ja katsos, nyt kun siirrät käyntiin, Cassu askeltaa rennosti ja normaalitahtia, kun jalkasi ja persus on oikeassa kohdassa. Ja muista ryhti!

Join puolet jaffapullostani tässä välissä.

-Ja sitten raviin! Harjoitusraviin!

-Mariel, muista istunta! Muista missä pehvasi ja jalkasi kuuluu olla! Sillä selviät tästä. Muista myös antaa Cassulle koko ajan pientä tehtävää, ja kanna kädet. Se askeltaa nyt oikein kauniisti, etkä sinäkään hullummalta näytä!

-Hyvä Karoliina! Kantapää on alhaalla, ja lonkkasi on hyvin. Mutta yritä löytää sopiva tahti ravissa, ja ajattele että pehvasi alla on euron kolikko, ja sen pitää pysyä siellä. Muista sinäkin sen persuksen paikka, niin on hyvä.

-No se Leevihän menee HYVIN! Carkki, sinä olet rento, ja nyt huomaat hevosenkin olevan! Mutta ne kädet, ne kädet! Missä niiden pitäisi olla? Aivan, juuri tuolla! Sen Leevinkin kanssa jotain tehtävää, ettei se tylsisty ja keksi omaa!

-Helmi herätys! Se Pellahan ei oo pohjetta nähnykkään! Pidä katse edessä, alapohje Pellan kyljessä puristamatta, äläkä purista polvilla! Sun on PYSTYTTÄVÄ pysymään siellä Pellan satulassa! Yritä nyt ratsastaa, neitiseni! No nyt alkaa vähän parantumaan, mutta työtä pitää tehdä.

-Ja muistakaa tehdä niiden kanssa omatoimisesti perusasioita, kun minä yritän saada teidät ratsastajien näköisiksi!

Ja sit käyntiin, ja kehukaa. Antakaa puolipitkät ohjat hetkeksi, mutta pitäkää jalustimet.

Join osan jaffastani, mietin hetken, ja aloitin taas.

-Ohjat! Pysykää aina siellä uralla ravissa, kun yksi tulee laukkaamaan keski-ympyrälle. Kaikki osaa varmasti nostaa laukan, joten en kertaa sitä. Helmi aloittaa Pellan kanssa!

-Ja nosto! Älä nojaa vähääkään eteen, sillä se vain pahentaa asiaa. Älä pidätä suusta, pidä pohkeet lähellä. Mukaudu lantiolla liikkeeseen, mutta älä puske. Ihan kiva on nyt.

-Karoliina ja Mari! Älä aja sitä laukkaan lantiolla, ota uusi nosto. Ok. Lantio! Muista! Ja ohjaa sitä Maria! Kevennä kättä! Noin, nythän se Mari alkaa laukkaamaan pyöreänä. Hyvä. Yritä vielä ratsastaa pääty-ympyrä, eikä mitään neliötä.

-Mariel, tarkka nosto. Se Cassu nyt vaan pelleilee kiitoravin kanssa, pidäte, pidäte! Vasta kun se on rauhoittunut, nostat. Nojaa hieman taakseppäin, kun rauhotat sitä. Itse nostossa yritä pysyä suorassa, ja muista jalan paikka! Ei se Cassu nosta, kun pohje on väärässä paikassa! Noin! Hyvä! Hyvin istut laukassa, oikein!

-Leevi, nosto. NOSTO! Carkki, myötää! Pidäte, myötäys, pidäte, myötäys! Noin, kiva nosto. Älä anna sen Leevin kaahata, nojaa hieman taakseppäin, pieni pidäte, ja suoraksi! Hyvä! Aseta sitä! Käsi myötää, nosta kättä hieman! Hyvä!

Tunnin aikana nostot parani, ja ravissa sai kylläkin huomautella, ja ennen kuin ratsukot lähtivät kävelymaastoon, niin sanoin;

-Viat eivät korjaannu tunnissa tai kahdessa, teidän pitää muistaa jokaisella tunnilla virheet, ja yrittää korjata niitä. Kiitos yhteistyöstä!

Maksut:

- Täytyykö tunti aloittaa ilman ratsukkoja? Sastu karjui hieman ärtyneeseen äänensävyyn tallin ovelta keskeyttäen meidän tyttöjen keskeisen rupatteluhetken. Olimme kokonaan unohtaneet että meidän olisi tarkoitus olla jo hevosten selässä satulavyö kiristettynä ja jalustimet sopivan mittaisina. Säpsähtäen lähti jokainen marssimaan Sastun perässä kohti aavikon kaltaista hiekkalaatikkoa.

- Entäs meidän Helmi, Sastu vihdoin tokaisi pitkän odottelun jälkeen.

- Älä vispaa niitä puolipidätteitä käsilläs, se Pella kulkee ihan hyvin sun alla. Lopeta se vispaaminen, rauhoita ne kädet. Irroita katse sieltä Pellan niskasta, ei se pää putoa jos et katso sitä. Katse suoraan eteenpäin, ja hartiat rennoiksi. Pyöräytä olkapäät kerran ympäri, juuri noin! Nyt ne ovat siellä missä pitääkin. Muista katse! Sun pitää muistaa se, jos poni päättääkin lähteä toiseen suuntaan lennät sieltä kuin leppäkeihäs. Nilkka rennoksi! Noin, tuo alkaa näyttää paremmalta, jopa ratsastukselta.

Katsoin eteen ja mietin samalla Sastun ohjeita. Juuri niinkuin tein normaalisti, ei jäykkänä, vaan rentona. Kuten sunnuntailenkillä. Rennosti mutta ryhdikkäästi, katse eteen.

- Ja sitten harjoitusraviin! kuului kentän laidalta kun käynnissä istunta alkoi tuntua ja näyttää hyvältä.

-Helmi, herätys! Se Pellahan ei oo pohjetta nähnykkään! Pidä katse edessä, alapohje Pellan kyljessä puristamatta, äläkä purista polvilla! Sun on pystyttävä pysymään siellä Pellan satulassa! Yritä nyt ratsastaa, neitiseni! Sastu neuvoi omalla hellävaraisella tavallaan. Kuuntelin jokaisen sanan tarkasti, ja pyrin noudattamaan ohjeita. Pella liikkui nätisti sipsuttavaa poniravia eteenpäin. Myötäsin välillä hetkittäin sisäohjaa.

- Ja muistakaa tehdä niiden kanssa omatoimisesti perusasioita, kun minä yritän saada teidät ratsastajien näköisiksi!

Sit käyntiin, kehukaa. Antakaa puolipitkät ohjat hetkeksi, mutta pitäkää jalustimet.

- Ohjat! Pysykää aina siellä uralla ravissa, kun yksi tulee laukkaamaan keski-ympyrälle. Kaikki osaa varmasti nostaa laukan, joten en kertaa sitä. Helmi aloittaa Pellan kanssa! Sastu ohjasi välikäyntien päätteeksi samalla, kun käveli keskikentälle.

- Ja nosto! Älä nojaa vähääkään eteen, sillä se vain pahentaa asiaa. Älä pidätä suusta, pidä pohkeet lähellä. Mukaudu lantiolla liikkeeseen, mutta älä puske. Ihan kiva on nyt.

Laukkasin muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan. Kun Sastu antoi luvan, kehuin Pellaa ja siirsin sen istunnan avulla raviin. Lopputunti meni hyvin, ja kun kaikki olivat laukanneet, päätti Sastu tunnin päästämällä meidät loppukäyntien ajaksi maastoon.

- Viat eivät korjaannu tunnissa tai kahdessa, teidän pitää muistaa jokaisella tunnilla virheet, ja yrittää korjata niitä. Kiitos yhteistyöstä!

Hepat ja ratsastajat hereille-valmennus

1. Oona - Rensu +
2. Mariel - Cassu +
3. Carkki - Blade +
4. fiia - Pella +
5. Ros. - Blondi +
6. Nana - Mari +
7. Sastu - Anttu +

Aurinko paistaa kirkkaalta kesätaivaalta ja helle on sietämätön. Tukalan hikinen olo saa minut tuntemaan oloni varsin epämukavaksi, kun kävelen kentän laidalle tyttöjä neuvomaan. Hevoset kentällä näyttävät jo valmiiksi puolikuolleilta kehäraakeilta ja pohdin kahdesti tunnin siirtämistä sadepäivälle. Kuitenkin, nyt kun meillä vihdoin on hellettä, siitä pitäisi nauttia...

Kiroilen hiljaa mielessäni. Tuoli, jolle juuri pakarani laskin, oli auringossa lämmennyt ja nyt luultavasti polttanut rakkulat persläpeeni - en tiedä, mutta ainakin tekee kipeää.

"Ja sitten selkään sieltä ja sassiin!" Karjahdan omaan, tuittupäiseen tapaani. Tytöt hiljenevät ja kohoavat ratsujensa selkään lähtien jokainen vuorollaan kävelemään pitkin ohjin pitkin kaviouraa.

On se tämäkin sitten tapansa viettää vapaapäivänsä... Hymyilen ja olen jopa ylpeä itsestäni. Niin, omat tapansa kullakin. Niko istui nyt armeijan haalareissa komennuksessa toisella puolella maata, Jaakko oli kaupungilla tai poti krapulaa kämpässään, joten saisin omistaa tämän tunnin näille ratsukoille, ilman että minun tarvitsisi jännittää jonkinlaisia virheitä itseltäni.

"Sitten ohjat! Ja Carkki ei noin kireät, Bladelle riittää vähän hennompi tuntuma, se on sen verran herkkä. ÄÄK! OONA, Rensu äkkiä voltille. Ei sitä herraa todellakaan liian lähelle yhtäkään tammaa! Ei mun tunnilla, perhana!"

Tytöt naureskelevat, kokoavat ohjia, tekevät kuten pyydetään, mutta kaipa kova helle saa heidän huomionsa kääntymään toisaalle ratsuistaan. No jaa, laitetaanpas ratsukot sitten hereille ja keskittymään, molemmista päistä.

"Ja sitten kevyttä ravia!" Huutoni kaikuu hetken omassa päässäni, ja tytöt tottelevat.

"Carkki, istu tiiviimmin, Blade juoksee sieltä alta pois, kun teillä on niin paljon ilmaa välissä. Älä anna sen kiskoa päätä, purista reisillä ettei se kaahota ku viinapäissään.

Ja Oona, myötää sille Rensulle, kun se yrittää laskea sitä turpaa. Se yrittää päästä muotoon, mutta sä kiskot vastaan, eikä se hrra enää tiedä yhtään mitä tehdä. No noin, nyt näyttää paremmalta.

Mariel, Cassu on vielä vähän epävarma noista askelista, mutta älä anna sen myöskään juosta siltä jalkojen välistä pois, vaikka olis kuusituhatta tammaa sen nenän edessä sen pitää alkupäässä kuunnella sua.

Fiia sä voit päästää Pellaa juoksemaan vähän vapaammin. Nyt sitä sattuu niskaan. Äläkä laske niitä käsiä. Niiden kuuluu olla 10cm:ä satulan etukaaren yläpuolella, eikä siellä reisien päällä. Muuten sitä sattuu suuhun. Noin, nyt se menee paljon parempaa ravia, ottaa jo vähän takapäätäkin mukaan, hyvä!

Ja Ros... Se Blondi taitaa nyt muljuttaa sua? Mitä te siellä kentän keskellä teette? Pyöritte ku... Enpäs sano tohon mitään. Yritä nyt änkeä se johonkin väliin uralle ja laita siihen vähän mallia. Se jujuttaa nyt aivan täysin. Jos sulla on raippa, niin kokeileppa käyttää sitä.

Nosta Nana sitä Marin päätä ihan pikkasen. Nostat omia käsiäs ja ajat sitä vähän eteen, se hakee kuolaimen taakse, menee töitä karkuun. Älä anna sen tehdä niin. Muuten se menee nätisti.

Anttu menisi varmaan tosi hienosti, jos sä Sastu nostaisit sen pään ylös. Nyt oltaisi niinkuin tuota kouluvalmennuksessa. Ratsastat westistä sillä sitten, kun mä en ole näkemässä, okei? Nyt se ruuna tuntumalle, ku olisi jo!"

Tytöt alkoivat pikkuhiljaa näyttämään entistä enemmän tuskaisilta hevostensa selässä. Ja voi, kuinka nautinkaan sen tuskan katselemisesta. Kuinka rakastinkaan rääkätä viattomia ihmisiä. Kuinka taidankaan olla henkisesti hieman sairas... Ei anneta sen häiritä.

"Sitten herätellään niitä. Alatte tekemään molemmille pitkille sivuille lisäyksen, lisäystä voi ottaa hevosesta tai ponista riippuen sellaset kolme viiva kuusi askelta. Mitä isompi otus on alla, sitä vähemmän askelia tarvitsee ottaa. Mä haluan kuitenkin nähdä siinä tempossa jotain muutosta! Ja tasaista askellusta, kokoa sitä Rensua, ei saa tolla lailla loikkia ympäriinsä. Sen täytyy kuunnella sua.

Ettekä myöskään, kun alatte pyytää niitä eteenpäin, niin anna niiden juosta teidän alta pois. Vaan istunnalla, reisillä ja lantiolla, pidätte ne siinä kuolaimen ja pohkeen välissä.

Ja sitten lyhyille sivuille otatte kolmen askeleen käyntiin siirtymisen. Reipasta käyntiä ja kun kolme askelta on täynnä, niin tsädääm - takaisin raviin.

Ros, mä sanoin takaisin raviin! Ei siellä pitkillä sivuilla kävellä. Jos heppa siellä kävelee, niin se käännetään keskelle ja jos ei se mamma siellä kohta samperi soikoon löydä sitä raviaskeltaan, niin Chao suuttuu ja hakkaa tamman tynnyriin ja sulkee jeesusteipillä sen tynnyrin ja heittää johonkin jorpakkoon.

No nythän se ravaa ihan hyvin. Ällä anna sen hidastaa ainakaan yhtään.

Marilla pidätä, ei laukkaa vielä. Sä annat liian vahvoja apuja, kun se lähtee noin vauhdilla. Anna selkeät avut, mutta varovasti. Se on kuitenkin herkkä.

Ja se Blade sitten kohta potkasee sitä Cassua. Toi tamma on nyt sen näköinen että se kiroilee mielessään ihan yhtä paljon ku minäkin. Noin, ja kun teet volttia sen herran kanssa, niin tee iso ja pyöreä ja pyydä sitä taipumaan. Laske vähän sisäkättä, paina sisäjalalla varovasti kylkeen. Ei kantapäällä, käytä alapohjetta. Noin, se on alapohje. Hyvä. Ja myötää lantiolla sitä sen ravia. Noin, sehän alkaa näyttämään hyvältä. Heti kun se alkaa hakeutua alemmas kaulasta ja rentoutuu selästä, niin kiitä sitä, että se tietää tehneensä oikein."

Pidin juomatauon tässä välissä. Kurkustani ei meinannut enää ääntä lähteä ja kentän hiekka alkoi pölistä sen verran uhkaavan näköisesti, että katsoin parhaaksi hakea sen vesipullon sieltä portin luota ja ottaa muutaman aimo kulauksen.

"Sitten Sastu ja Anttu kärjessä koko rata leikkaa koottua ravia, vaihdetaan suuntaa! Eli istutte syvälle alas harjoitusistuntaan, myötäätte kuitenkin lantiolla hevosen liikettä. Kiristätte pikkaisen ohjia, teette paljon puolipidätteitä, joka askeleen lopussa yksi ja askeleen alussa yksi. Puristatte reisillä, noin. Anttu ainakin näyttää hyvältä. Samoin Mari ja Cassu. Toi Blondin koottu käynti on kyllä hemmetin hienoa, pakko sanoa. Vaikka askellajin tulisi taas olla ravi. Oho. Joo, nyt se on ravi...

Pellalla myötää vähän sisäkädellä kaarteen suuntaan, johda sitä siis pikkasen sisäänpäin. Noin ja nyt käsi takaisin paikalleen. Vitsi, siinä pieni ponitamma näyttää hemmetin hyvää esimerkkiä.

Rensulla ok, saisi mennä hieman hitaammin vielä, purista lujemmin reisillä, noin. Nyt sillä meni se läpi. Ja muista puolipidätteet.

Bladellä hyvin. Pidä Carkki kädet paikallaan, niin sitä neitiä ei satu suuhun, vaan se kulkee sitten kiltisti kuolaintuella. Noin. Siinä kun saat ne pidettyä paikallaan, niin on tosi hyvä."

Otan uuden kulauksen vesipullosta tyttöjen kiltisti vaihtaessa suuntaa.

"En viitsi teitä ihan hirveästi raijata, joten tehdään sama harjoitus tähän suuntaan kun tohon edelliseen ja otetaan sitten laukkoja ja rentoutetaan ne vielä lopuksi.

Aloittakaa vaan niillä lisäyksillä, olkaa hyvät.

Vautsi Ros, Blondilla todella hieno lisäys, kehu sitä, mutta älä liikaa, ettei ylpisty.

Oona, mytöää Rensulle vähän enemmän lantiolla. Sillä orilla on hirveen suuri liikerata lihaksillaan, niin sun pitää myödätä sille enemmän.

Carkki, tee puolipidätteitä, ettei se vaan juokse miljoonaa, kun pohkeita karkuun. Ei sun pitäis tarvita pidätellä sitä lisäyksessä. Purista purista, noin ja hellitä, ja taas purista. Nappaa vähän sisäohjasta. Noin, nyt pyydät varovasti, ihan pienellä pohkeen hipaisulla vaan sitä reippaampaan raviin. Ja katos, nythän se hakutui kuolaimeen heti, askeltaa niin nätisti, että. Bladella on ne puolipidätteet tosi tärkeät, ennenkuin se suostuu tekemään yhtään mitään.

Eikä sen Pellan tarvii juosta noin hirmuisesti,vähempikin vauhti riittää. Kyllä isot hepat väistää pienempää, tai Chao laittaa ne väistämään. Noin, rauhota sitä, tee uus puolipidäte, ku ei mennyt eka läpi. Noin, no nyt se näyttää hyvältä.

Nana, nosta käsiä. Mari hakee taas sinne taakse. Noin, ja käytä vähän alapohjetta. Hyvä, nyt se polkee jo alleen. Hienoa.

Cassulla voit myödätä vähän ohjista. Noin, nyt se näyttää tyytyväiseltä. Työnnä sitä vähän ulospäin sisäpohkeella.Pehmeesti, noin. No nyt se hakeutuu sille kuolaimelle. Nyt sillä on rento niska ja se tekee takapäällä ja selällä vähän töitäkin. Hyvä, hyvä.

Ja Blondi menee nyt tosi nätisti. Sehän ihan oikeesti peräti jopa lisää! Se ei vaan kiritä askelta, vaan se askel oikeasti pitenee. En tiedä miltä se tuntuu, mutta näyttää tässä vaiheessa ihan hyvältä."

Join taas kulauksen, joka tuntui kokonaiselta pullolliselta.

"Ja sitten valmistelkaa oikea harjoituslaukka. Ja nostakaa. Puolipidäte, kevyt pidäte, pohjeet, myötäys edestä, Blondille pohkeita ja maiskauta. Noin, no niin. Nehän on aika hyvät nostot. Käännä Pella voltille. Rauhoita Oona Rensua, tee voltteja, ympyröitä, taivuttele sitä ja tee paljon puolipidätteitä, että se alkaa kuuntelemaan. Voltti siihen sen kanssa. Nyppää kevyesti sisäkädellä ja paina sisäpohje. Noin, no niin, nyt se alkaa taipumaan. Johda sisäkädellä sitä. No niin, tunneksä kuinka se pyöristyy? Sillä on niin pitkä runko, ettei se mielellään käytä selkälihaksia, toisin kuin Pella ja Blondi, joille se on helpompaa. Kuitenkin, siitä tulee hirvenkaulainen, jos se ei joudu koskaan tekemään töitä niskalla ja selällä. Nyt se astuu takasilla jonkin verran alleen, se on hyvä. Kehu sitä.

Blondi sais mennä vähän reippaammin, noin, siinä on hyvä. Muista myödätä edestä joka askeleella, ettei se luule että sä teet pidätteitä. Käytä vähän sisäpohjetta, noin, nyt se hakee jo kovasti. Myötää vaan, anna sen rauhassa hakea sinne eteen ja alas, siihen tässä pyritään. Nyt kiristä ohjaa varovasti, noin. Nyt se hakee sitä selänlinjaa sieltä. Ja nyt se, HERRANJUMALA, se käyttää TAKAJaLKOJAAN! KEHU SITÄ! Rapsuta sisäkädellä. Hienoa!

Antulla nojaa vähän taaksepäin, noin. Liian edessä sä häiritset sen liikerataa ja sitä alkaa ketuttamaan, kun se ei pääse kulkemaan. Nyt se menee jo paljon joustavammin. Hyvä, hyvä.

Ja sitten ottakaa raviin ne. Noin. Se oli hyvä siirtyminen kaikilta. Tehän ootte kaikki heppoja myöten hereillä. Hyvä.

Ja sitten siinä ravissa päästätte jalan venymään alas, rentoutatte lantion ja kun hevoset alkaa kiskomaan päätä alas myötäätte niille aina vähän kerrallaan. Noin, Rensulla hyvä.

Pellalla älä anna ihan noin paljoa ohjaa yhdellä kertaa.

Blondi, Mari, Cassu hyvä.

Carkki, anna sille Bladelle vähän enemmän sitä ohjaa, että se saa laskettua päätään. Noin. Nyt se ei enää riepotakaan sitä kalloaan niin paljon.

Ja sitten lisää ohjaa ja sitten lisää.

Noin. Nyt ne venyttää selkää ja niskaa. Siitä huomaa, että ne on tehnyt töitä. Ne rentoutuu noin helposti. Kuten tekin.

Ottakaa vaan käyntiin. Kävelkää niillä pitkin ohjin joku parikyt minuuttia, meette vaikka kimpassa maastoon ja sitten hoidatte ne pois. Kiitos kaikille hyvästä tunnista, oli kivaa."

Tyhjensin pullon vielä viimeistä pisaraa myöten ja lähdin tallustamaan kohti tallia. Nyt väsytti ja äänihuuliin ja pakaroihin sattui. Oli hyvä tunti, opettajakin joutui kärsimään.

Maksut:

Harjasin Marin vaaleaa karvaa ja rapsutin sitä korvantakaa. Huomasin jo nyt, että Mari oli todellinen neiti. Tai sitten ei, miss kuralätäkkö?

Ainakin tarhasta Marin hakiessani tämä oli ollut järkyttävän likainen.

Asetin Marille satulan Karoliinan avustuksella ja talutin Marin kentälle.

Pomppasin joksikin suuren tamman selkään ja löntystin uralla. Myös muut ratsastajat ovat jo liikkeellä.

Suhteellisen nopeasti jalkaansapolkeva, punanaamainen chao käski meidät raviin.

Mari meni suhteellisen hyvin, varsinkin kun sain pään ylös.

Mari oli innoissaan, korvat höröllä ja tahtoi laukata. Minä kielsin terävästi, suurilla mutta ei vahvoilla avuilla ja sain Marin lisäämään.

Minulla meni lopputunti hyvin, mutta vähän tuli tirskuttua hauskoille hepoille!

Kiitos tunnista, chao (alias tohtori koulukiduttaja), varmasti tulen joskus uudestaan! :)

Raahasin Cassun perässäni pölyävälle kentällä. Pelkkä ajatuskin porottavan auringon alla ratsastamisesta, sai minut voimaan pahoin.

Cassukin oli kovin vaivautuneen näköinen, minun kiristäessä sen satulavyötä.

Kentälle astellut Chao huudahti äreänä selkään nousu käskyn ja komennon tehosta sainkin itseni Cassun selkään ennätysvauhdilla.

Pian köpöttelinkin ruunan kanssa uralla löysin ohjin. Enkä näyttävästi ollut ainut, joka kärsi kauheasta kuumuudesta.

Kiristin ohjat Chaon käskystä ja rupesin etsimään oikeaa askelta Cassulle.

Ravin nostossa Cassu tuntui olevan kovin epävarma ja kiinnitti myös Chao huomion.

Yritin koko ajan parhaani, joka tuntui olevan tässä helteessä lähes mahdotonta.

Niin meni tunnista suuri aika erinlaisiin ravi tehtäviin, jotka olivat osa aika haastavia, mutta kaikesta selvittiin kohtuudella.

Onneksi Chao antoi tunnin loppu puolella laukata, joka ihanasti viilensi oloa. Cassukin näytti nauttivan laukka pätkästä oikein paljon.

Tunti oli kulunut nopeasti ja helteestä huolimatta olin oppinut taas pari asiaa lisää.

Kiitos tunnista Chao!

- Mariel ja Cassu –

Pyyhin hikeä otsaltani ja vedin vielä yhden reiän verran satulavyötä. Blondi oli lihava kuin lehmä joten tunnista tulisi tuskaa. Pyyhin hikeä otsalta ja kun taputan Blondia huomaan että rapakuntoinen tamma hikoilee jo nyt. Pudistin päätänija purin alahuultamietteliäänä.

"Ja sitten selkään sieltä ja sassiin!", kiirii ilmojen halki ja saa Blondin odottamaan toista maailman sotaa. Rauhoittelen tammaa ja kapuan sen leveääkin leveämpään selkään. Säädän jalustimet ja keikun hetken selässä varmistaen että satula pysyy tynnyriksi muuttuneen tamman selässä.

Sain antaapohkeita kolme kertaa että tamma lähti raahaamaan ahteriaan uralle. Sen leppoisa tyyli oli nyt lähes tahmeaa ja tunsin kuinka tuskan hiki nousi otsalleni ja takamukseni liimautui satulaan.

Pian tuli käsky ottaa ohjat. Itselläni alkoi soimaan kersantti karoliina päässä joten hihittelin hiljaa itsekseni. Liika lämpö kai kävi jo päähänkin!

Blondi tarpoi ripeästi kuin vanha siili joten annoin sille huomautuksen raipalla. Toppi liimautui enemmän selkääni.

"Ja sitten kevyttä ravia!"

Annoin pohkeet ja kokosin tamman joten kuten. Blondi liikkui kuin sen jaloissa olisi ollu betoniporsaat joten sain tehdä lujasti töitä edes vähän siedettävän temmon pitämiseen.

".. Hmmm.. Blondin harja pitäisi siistiä.. Tamma hikoilee kuin sika...", mietin ja katselin tamman kaulaa.

"Ja Ros... Se Blondi taitaa nyt muljuttaa sua? Mitä te siellä kentän keskellä teette? Pyöritte ku... Enpäs sano tohon mitään. Yritä nyt änkeä se johonkin väliin uralle ja laita siihen vähän mallia. Se jujuttaa nyt aivan täysin. Jos sulla on raippa, niin kokeileppa käyttää sitä!!"

Loikkasin selässä varmaan puoli metriä! Kuumuus tosiaan pisti mielen tervaiseksi, samoin tamman jalat ja omat kädet. Räväytin tammaa raipalla persiille ja se lähti viipottamaan kohti uraa. Kiilasimme sopivaan väliin ja näinmuiden virnulevat naamat ja hymyilin itsekin tyhmyydelleni.

Kuuntelin Chaonräpätystä muille ja koitin pitää tamman aisoissa. Hiki virtasi kainaloissa ja mietin että jos niitä haistaisi niin pyörtyisin samantien!

Seuravaksi olisi lisäyksiä. Rukoilin jo Jumalaa siinä vaiheessa ja mietin että ehkä pyörtyminen armahtaisi sittenkin. En kuitenkaan pökrännyt joten ei muuta kun mammamoottorista kaikki irti!

Pian tamma puuskutti ja halusi siirtyä käyntiin väkisin.Paukutin pohkeita ja toivoin ettei Chao näkisi muitta pian tuli sadatteleva ryöppy niskaamme. Kuitenkin raipan kanssa tammaan sai taas liikettä ja se lähti iso peppu hyllyen eteenpäin.

Kokorataleikkaa mennessämme Blondi vaikutti siltä että hevonen pyörtyy ennen ratsastajaa. Kuumuus verotti sen askelta liiakseen. Pian samat lisäykset toiseen suuntaan ja tällä kertaa sain Blondista hyvin irti.

"Ja Blondi menee nyt tosi nätisti. Sehän ihan oikeesti peräti jopa lisää! Se ei vaan kiritä askelta, vaan se askel oikeasti pitenee. En tiedä miltä se tuntuu, mutta näyttää tässä vaiheessa ihan hyvältä.", kuului laidalta ja olin jopa vähän ylpeä.

Pian olikin laukan vuoro. Otin pidätteen ja maiskautin kuuluvasti jolloin tamma lähti löysään laukkaan uralla.

"Blondi sais mennä vähän reippaammin, noin, siinä on hyvä. Muista myödätä edestä joka askeleella, ettei se luule että sä teet pidätteitä. Käytä vähän sisäpohjetta, noin, nyt se hakee jo kovasti. Myötää vaan, anna sen rauhassa hakea sinne eteen ja alas, siihen tässä pyritään. Nyt kiristä ohjaa varovasti, noin. Nyt se hakee sitä selänlinjaa sieltä. Ja nyt se, HERRANJUMALA, se käyttää TAKAJaLKOJAAN! KEHU SITÄ! Rapsuta sisäkädellä. Hienoa!" Chao hihkui ja itsekin hymyilin leveästi rahnuttaen tammaa sen lempikohdasta.

"Ja sitten ottakaa raviin ne. Noin. Se oli hyvä siirtyminen kaikilta. Tehän ootte kaikki heppoja myöten hereillä. Hyvä. Ja sitten siinä ravissa päästätte jalan venymään alas, rentoutatte lantion ja kun hevoset alkaa kiskomaan päätä alas myötäätte niille aina vähän kerrallaan"

Tein työtä käskettyä ja Blondi alkoi painaa kuolaimelle kuin hullu. Tuntui kuin kädet olisivat venyneet kymmenen senttiä ja hikeä virrannut kymmenen litraa.

Ravien jälkeen saimme armahduksen. Käyntiä, pitkin ohjin. Suunnistimme maastoon puiden katveeseen viilentelemään hevosiamme.

Aurinko porotti täydeltä taivaalta, hiekka pölysi kentällä ja me, epäonniset ratsastajat ja vielä surkeamman oloiset hevoset ravasimme ympäri kenttää. Kevennän melkein kuin kuollut, samoin muut. Neiti Blade on karkaamassa altani ja mielessäni soi `istu tiiviimmin, tiiviimmin..´ Ja kaiken kukkuraksi tamma kiskoi päätään ylös ja sormeni alkoivat olla lähemmäs sinistä väriä. Puristin ohjista tiukasti ja nyppäsin tamman riippuvan pään ylös. Ensimmäisen kerran sain kehuja, siis tällä tunnilla ja tunsin itseni hyvinkin iloiseksi. Laukka viilensi kaikkien tunteita huomattavasti, paitsi kiduttajamme Chaon.. "venytä niskaa, venytä selkää, pidennä ohjia, pidätä, kiskaise ja nyppäise ohjista ja blaa blaa blaa.."

Tunnin lopussa annoin ilomielin tamman virnuilevalle Dreamille, joka tietenkin oli tiiraillut pienoisilla sulosilmillään meitä koko tunnin ajan.

Ilma on niin kuuma kuin vain voi Suomessa olla. Pella näyttää harvinaisen haluttomalta, minunkin mieleni tekisi ennemminkin puolivarjoon juomaan limsaa kuin hevosen selkään, Chaon ankaraan komennukseen. Hoputan tammaa siirtelemään koipiaan vähän reippaammin, ettemme vain myöhästyisi tunnilta.

Kentällä lennätän itseni satulaan alta aikayksikön, pidennän jalustimia koulutunnille sopiviksi, lasken ohjat pitkiksi ja ratsastan Pellan vapaassa käynnissä uralle. Tytöt ympärilläni pölisevät hymyt naamoillaan, hevoset polkevat hiekkaa saaden sen pöllyämään kurkkuihin ja neniin. Chao komentaa meitä ottamaan ohjat ja hänen pikkuisen pahansuovasta ilmeestä aavistelen, että tunnista on tulossa rankka, niin hevosille kuin ratsastajillekin.

Kevyttä ravia, Chao yskäisee, Pella siirtyy takasiaan raahaten raviin, nyppii ohjia ja hölkkää korvat taaksepäin sojottaen eteenpäin. Puristan tamman kupeita yrittäen saada sitä piristymään, ennen kuin Chaon kaiken näkevä katse pysähtyy kohdallemme. ”Fiia sä voit päästää Pellaa juoksemaan vähän vapaammin. Nyt sitä sattuu niskaan. Äläkä laske niitä käsiä. Niiden kuuluu olla 10cm:ä satulan etukaaren yläpuolella, eikä siellä reisien päällä. Muuten sitä sattuu suuhun. Noin, nyt se menee paljon parempaa ravia, ottaa jo vähän takapäätäkin mukaan, hyvä!”

Opettajan ohjeen mukaan yritän kannatella itse käsiäni ja antaa ponin ravata vapaammin, vaikka se toisinaan tuntuukin hankalalta. Huomaan kuitenkin, kuinka Pella yrittää vähän enemmän ja liikuttaa takajalkojaan, joten kai olemme menossa oikeaan suuntaan.

Seuraava tehtävä on temponlisäys ja käyntiin siirtyminen – perusasioita, mutta silti niin vaikeita kuumalla ja kuivalla kentällä. Pella painaa kuolaimelle temponlisäyksissä ja käynnistä raviin se täytyy suorastaan pakottaa raippa viuhuen. Muutaman työntäyteisen pitkän sivun jälkeen tamma antaa vihdoin periksi, keventää etuosaansa ja liikkuu ilmavammin, nostelee jopa jalkojaan ja kuuntelee apujani. Taputan sitä kiitokseksi ja ohjaan sen letkan jatkeeksi kokorataleikkaalle.

Koottu ravi on nyt helpompaa, kun Pella on jo vetreä ja hereillä, se lyhentää tyylikkäästi askeltaan mutta polkee silti tiiviisti alleen. ”Pellalla myötää vähän sisäkädellä kaarteen suuntaan, johda sitä siis pikkasen sisäänpäin. Noin ja nyt käsi takaisin paikalleen. Vitsi, siinä pieni ponitamma näyttää hemmetin hyvää esimerkkiä”, Chao sanoo ja saa minut valtavan ylpeäksi Pellasta, joka tosiaan yrittää ja pinnistää nyt aivan uuteen malliin.

Sama toiseen suuntaan, Chao ilmoittaa ja alamme hapuilla lisäyksiä. Pella on selvästi vähän väsähtänyt äskeisestä kootusta ravista, mutta se ei ole hidas vaan ihan päinvastoin eli liian nopea. Tamma tikittää eteenpäin hullun lailla ja pian saammekin siitä noottia: ”Eikä sen Pellan tarvii juosta noin hirmuisesti,vähempikin vauhti riittää. Kyllä isot hepat väistää pienempää, tai Chao laittaa ne väistämään. Noin, rauhota sitä, tee uus puolipidäte, ku ei mennyt eka läpi. Noin, no nyt se näyttää hyvältä.”

Seuraavaksi on laukkaharjoitus, joka sujuu jotenkuten – poni liikkuu aika tahmeasti mutta käyttää silti takaosaansa suhteellisen kelvollisesti. Hetken kuluttua Chao komentaa ratsukot raviin ja sitten käyntiin – tunti on ollut opettavainen mutta raskas ja kaikki, hevosia myöten, haluavat taatusti vetää henkeä.

Peruskoulua

Kismet – Pella +
Carkki - Palmikko +
Ros - Blondi +

Ähkien asettelin mikrofoonin oikealle paikalleen. Miten joku pystyisi keksimään tälläisiä vempeleitä? Ratsukot seisoivat intoa pursuten kentän keskellä, valmiina nousemaan hevosten selkään. Tunnille oli vain osallistunut kolme, vaikka olin odottanut hiukan enemmän väkeä. No mitäpäs minä sille mahdollisesti mahtaisin. Annoin heidän kivuta hevosten selkään, ja he tekivät työtä käskettyä. Ensimmäisenä uraa lähti kiertämään Ros Blondilla, ja perässä tipsutteli Kismet Pellalla. Carkki yritti pidätellä yli-innokasta Palmia, joka olisi kurvannut suoraa päätä kentän kulmaan.

- Kismet, työnnä kantapäät alas, ohjeistin tyttöä, joka totteli ohjeiden mukaan.

- Carkki, älä anna Palmin syödä, sanoin Carkille, joka kiskoi ähisten tamman päätä ylös. Blondi laahusti laiskasti eteenpäin, sitä ei varmaan huvittanut köpötellä tunnilla.

- Blondiin reippautta, sanoin Rosille, joka huomasi vasta nyt tamman laiskuuden. Onneksi sekin asia korjaantui, ja tamma viiputti eteenpäin hiukan reippaammin. Hetken päästä käskin kaikkien kerätä ohjat, ja nostaa harjoitusravi. Innokas Palmi puksutti melkein Pellan ylitse, mutta Carkki sai sen pysähtymään juuri ajoissa.

- Hienoa!, kehuin ratsastajia, jotka menivät oikein mallikaasti eteenpäin.

- Carkki, tee voltti niin Palmi ei ole ihan Pellan takana, sanoin mustahiuksiselle tytölle, joka käänsi ruunikon voltille. Blondi oli jäännyt maleksimaan keskelle uraa, eikä Pella pitännyt siitä laisinkaan. Se asetti korvansa luimuun, ja uhitteli Noricuminhevoselle, että yrittäisi potkaista. Onneksi sinnikäs Kismet sai Pellan aisoihin, ja matka jatkui. Pian komensin kaikki laukkaan, josta he tekisivät kolmikaarista kiemurauraa. Piskuinen Pella oikutteli, mutta kiirehti laukkaamaan muiden hevosten perään. Palmi riemastui, kun pääsi puksuttamaan eteenpäin oikein vauhdilla, jonka kunniaksi se viskaisi pukit. Carkki, joka ei tiennyt asiasta mitään, lennähti tamman selästä. Tyttö ihmetteli kentän pohjalla, mitä oikein tapahtui.

- Ei kai sattunnut?, kysyin nopeasti tytöltä, joka kömpi nopeasti ylös.

- Ei, onneksi, Carkki vastasi, ottaen Palmin kiinni ja kipusi sen selkään.

- Ja jatkuu, huikkasin ratsukoille, jotka jatkoivat laukkaamista. Blondi selvisi mallikkaasti kolmikaarisesta kiemururasta, eikä jäännyt laiskottelemaan. Pella taas ei millään halunnut mennä eteenpäin, ja Kismetillä oli hirveä työ kannustaa sitä takaisin liikkeelle.

- Purista, hellitä, purista, hellitä, ohjastin tyttöä, joka sai vihdoin jukuripäisen tamman liikkeelle. Seuraavaksi Carkki suhahti kolmikaarisen kiemurauran vauhdilla Palmin kanssa. Naurahdin, sillä ruunikko tamma oli vain halunnut mennä syömään puskaan, eikä sen ihmeelisempää.

Lopputunti sujui hyvin, volttien ja muiden vääntöjen parissa. Pian määräsin ratsukot kentän keskelle, johon kaikki kolme kokoontuivat riviin.

- Kiitos tästä tunnista. Nähdään taas joskus, kiittelin ratsastajia, jotka taputtivat hiukan hikisiä hevosia.

- Kiitos itsellesi!, kuului kuoro tyttöjen suusta. Nauahtaen lähdin kävelemään kohti tallia, ratsukot perässäni.

Maksut:

Katsoin listaa. Jes, Pella! Menin heti katsomaan Pellan karsinaan, mutta se ei ollutkaan siellä. Hätäännyin.

- Pella on jo valmiina tunnilla, Anne kertoi. Menin hakemaan satulahuoneesta kypärän ja raipan, sitten menin kentälle.

Vihdoin edellinen tunti oli loppu, ja marssin maneesiin ratsastamaan Pellalla. Tamma hörisi, kun heitin jalkani sen lyhyehkön selän yli. Laitoin jalustimet kuntoon ja siirsin tamman uralle. Pella meinasi jyrätä edessä laahustavan Blondin, mutta onneksi pidätteeni menivät läpi. Keräsin pian ohjat Karoliinan käskystä.

- Kismet, työnnä kantapäät alas, Karoliina sanoi pian uudestaan, ja tottelin. Carkkia ja Rosia ohjeistettiin myös.

Pitkän ajan kuluttua ja Carkin tiputtua Palmin selästä siirsimme laukkaan ja teimme kiemuroita. Se tuntui ensin vaikealta, mutta lopussa se oli kuin arkipäivää (: Vihdoin siirsimme takaisin raviin ja käyntiin.

- Hyvä tyttö, taputtelin Pellaa ja siirsin muiden mukana keskelle kaartoon. Tunti ei ollut sen ihmeellisempi kuin mitkään muutkaan, vaikka Pella olikin ollut välillä kuin höyryjuna, välillä hidas kuin etana. Kuitenkaan mitään sen kummallisempaa ei tapahtunut.

Nousin pullean Blondin satulaan ja tarkistin jalustimet. Kokosin itseni satulassa siedettävään asentoon ja annoin Blondille pohkeita. Annoin pitkät ohjat heti uralle päästyämme.

Jo heti alkutunnista Blondi oli tahmea kuin sen jalat olisi uitettu sementissä ja valeltu siirapilla ja pian Karo jo rokottikin asiasta ankarasti. Vasta nyt huomasin että Blondin kävely oli tähän mennessä lähes seisahtunut ja se meni kuin hidastettussa elokuvassa. Annoin nopeasti pohkeita saadakseni pullaponini eteenpäin ja Blondi vastasikin pohkeiden paineeseen yllättävän hyvin.

Pian saimme käskyn kerätä ohjat joten otin Blondin kuolaintuntumalle. Se kaarsi kaulansa kauniisti ja ravikäskyn saatuamme annoin tammalle pohkeet ja se lähti lampsimaan uraa pitkin lötkön oloisesti. Napautin teräväti raipalla takalistolle ja johan tuli mammaan vipinää ja ravistakin tuli mukavampaa istua.

Seuraava yllätys oli se että Blondi meinasi saada nokkiinsa pikkuiselta Pellalta. Huomasin vasta sitten että tamma paahtoi menemään kuin ylikuumentunut traktori. Eli hitaasti mutta varmasti. Sophie sai kuitenkin tamman pysymään aisoissa eikä tappelua tullut, vaikka Blondi meinasikin kostoksi haukata palan persusta mukaansa.

Nostimme vihdoin laukan ja luvassa oli kolmikaarinen kiemuraura. Muut lähtivät paahtamaan hyvää laukkaa Blondin lampsiessa perässä. Taas sai takamusta pöllyttää raipalla että tamma jaksoi koipiaan nostaa ja lähti keinuvaan laukkaan. Samassa tamma sävähti ja samaan aikaan edessäpäin näkyin kuin Palmin takaset vilahtivat korkealla ja jotain vieri selästä alas ja tamma jatkoi matkaansa yksin. Kaikki kääntyivät katsomaan hölmistynyttä Carkkia ja pysäyttivät hevosensa. Kun totesimme Carkin olevan hengissä Karo patisti meidät uudestaan laukkaan. Blondi nostikin oikein komian laukan ja selvisi puhtaasti kolmikaarisesta saaden runsaasti kehuja.

Lopputunnista teimme erilaisia voltteja ja kiemurauria ravissa. Blondissa oli työtä ja tuskaa saada tamma nostelemaan jalkojaan, mutta hyvin tunti loppujenlopuksi meni.

Pian tunti oli lopussa ja kaarsimme keskelle. Taputtelimme hevosiamme ja kiitimme Karoa tunnista.

Tempputunti 16.05. -08

Pitäjä- Pitoponi

Oona- Rensu

Tyyppi- Koululainen

Ada- Siiri +
Ros- Blondi +
Kukka- Istel --> J
Pipsa- Bert --> J +
Wear- Taiga +
Carkki- Leevi --> J +

- Hei vaan kaikki, ja tervetuloa tälle minun pitämälleni… oudolle… koulutunnille(?). Elikkä tässä on tämä minun heppani Rensu (kukaan ei varmaankaan arvannut), ja me näytämme hieman niitä temppuja joita tänään harjoittelemme.

Kaikki kuuntelivat tarkasti mitä sepitin, joten oletin heidän myös sitten ymmärtävän mitä selitin. Otin raipan ja työnsin Rensua sivuun. Pyysin kaikkia asettumaan jonkun moiseen riviin ja kuuntelemaan ja katsomaan.

- Elikkä, nyt yritän jotain tässä näyttää ja samalla selittää miten teidän se pitää tehdä. Okei, tämä tässä on sokerin pala…

Vein jokaiselle kourallisen sokereita, noin viisi palaa. Palasin takasin ‘paikalleni’ Rensun kanssa ja laitoin loput sokerit takaisin taskuuni. Työnsin taas oria joka oli ihan väärällä paikalla. Asetuin Rensun viereen raippa kädessä, ja ohjat toisessa kädessä.

- Aloitamme vaikka siitä jalannostosta. Asettukaa niin kuin olisitte puhdistamassa hevosen kaviota, ei siis vielä vaan sitten kun olen näyttänyt, ja jos hevonen nostaa jalkansa automaattisesti otatte siitä tukevan otteen ja viette rauhallisesti eteen. Kun hevonen on siinä asennossa että se näyttäisi sanovan päivää (eli jalka on suoraan edessä), antakaa makupala ja kehukaa. Sitten toistatte muutamia kertoja, mutta älkää olettako että hevosenne oppisi sen tällä tunnilla, sitä on syytä toistaa aina päivittäin.

Laskin Rensun jalan, ja asetuin sen viereen.

- Ada ja Siiri voivatkin sieltä ensimmäisenä kokeilla. Siiri on pieni heppa, joten tämän luulisi olevan helppoa. Hyvä, sitten Ada toista vielä pari kertaa. Ros ja Blondi, voitte kokeilla. Ai sehän on jo vanha juttu teille hyvin menee. Teidän ei varmaankaan sitä kovin monia kertoja toistella.

Annoin Rensun ohjat vieressäni kärkkyvälle Lillylle, ja menin auttamaan tuntilaisia.

- Ja sitten Kukka ja Ise, katso että et kauheasti vaadi tammalta, kun on vielä nuori. Hyvin meni, sinäkin voit toistaa vielä muutaman kerran, äläkä tee sitä liian nopeasti että Istel tajuaa mistä on kysymys.

- Pipsa, näytä Bertille kuka on pomo, ja ota tukeva ote orin jalasta. Hyvin menee, ihan rauhallisesti siirrät Bertin jalan eteen, palkitset ja lasket. Okein hyvä. Wear ja Taiga, näyttää menevän oikein hyvin, ilmeisesti olette jo jonkun verran sitä harjoitelleet, ja toistakaa.

- Ja Carkki ja Leevi. Leevi on hieman hurjana taas tänään, joten koita olla rauhallinen. Ota kunnolla kiinni Leevin jalasta, pidä vaikka kaksin käsin, jos ei onnistu niin huitaise raipalla.

Menin Leevin viereen kun Carkki ojensi orin jalan. Otin Leevin kainalosta kiinni ja vuohisesta, Carkki piti kiinni kavion alta.

- Ja nyt Carkki palkitse Leevi, ja anna kunnon taputukset. Okein hyvä kaikki.

Siiryin takaisin Rensun viereen ja Lilly antoi ohjat takaisin minulle.

- Tehkää kaikki vielä muutama toisto niin katson miten se sujuu. Myös Ros ja Blondi, vaikka tiedän teidän osaavan sen jo hyvin. Oikein hyvin meni kaikki, toistakaahan tätä aina välillä , niin lopulta hevonen nostaa jalkansa kun ojennatte sille kätenne. Jos tuntuu vaikealta ottaa ensin jalka takaa, ottakaa se suoraan edestä, ja ojentakaa eteen.

Kävin viemässä taas kourallisen sokeria kaikille, Lillyn pidellessä Rensua.

- Seuraavaksi voitaisiin kokeilla sitä peruuttamista. Juu, anna ohjat vaan minulle Lilly. Niin elikkä peruuttamisessa ehkä parasta olisi käyttää raippaa, mutta maiskutukset ja paino (kuten ratsastuksessakin), on vallan tärkeitä apuja.

Asetuin Rensun viereen ja otin raipasta kunnon otteen.

- Ensin asetutte hevosen viereen, ohjat olisi hyvä pitää lyhyinä, ottaa vaikka kiinni ihan hevosen leuan alta. Hevosta kannattaa kannustaa peruttamaan, ja raippaa voi pitää hevosen lavan ’päällä’. Jos heppa ei meinaa peruuttaa, voi kyynärpäällä hieman työntää kaulasta. Noin, hyvä Rensu.

- Ja sieltä voisi Leevi ja Carkki aloittaa. Mahdollisimman lyhyeksi vain ohjat, peruuta pari askelta… Hyvä Carkki, palkitse Leevi. Sitten Wear ja Taiga, ota tukeva ote ohjista, myös turparemmistä voi kevyesti pitää kiinni. Napauta vaikka sillä raipalla lapaan jos Taiga ei meinaa haluta. Hyvä, ja palkitse nopsasti.

- Sitten voisi jatkaa Pipsa ja Bert. Berthän menee todella mallikkaasti, Pipsa. Toistakaa muutamia kertoja. Sitten Kukka ja Ise, aloittakaa ihan rauhassa. Siirryhän Kukka vähän taaksepäin, niin että kätesi on oikealla kohdalla. Hyvä, ja huitaseppas muutaman kerran sillä raipalla… Jaaa… Hyvä!

- Sitten Ros ja Blondi. Siirrähän sitä Blondia suoraan, nyt sen perä osoittaa ihan jonnekin muualle minne pitäisi. Noin, ja hyvä! Blondihan liikkuu kuin unelma, kauniisti peruutti. Ja vielä Ada ja Siiri. Nyt on hieman hankalaa kun Siiri on nuin pieani… Eli, ota toisella kädellä jostain ohjista kiinni, mistä tuntuu hyvältä ja mistä hallitset Siirin hyvin. Noin, ja pidä raippaa vaikka tamman leuan alla, ja paina pikkuisen. Älä lyö, vaan paina! Juuri noin, hyvä! Ja palkitse Siiri.

Siirryin jälleen takaisin Rensun luokse ja Lilly antoi minulle ohjat.

- Toistakaapas kaikki sillä tavalla millä näytin, pistäkää hepot peruuttamaan vaikka sellainen… Viisi askelta voisi olla hyvä, katson näin yleisesti miten se sujuu. Juu, todella hyvä, teidän pitää vain toistaa tätä samaa usein. Tätä voisi toistella aina kun hakee hevosen tarhasta, silloin usein hepot saattavat ns. rynnätä ulos *katselee halveksuvasti Rensua*, joten olisi hyvä että hevonen osaa peruuttaa ennen tarhasta hakua sen viisi askelta pois portista, niin portin saa hyvin avattua, ja silloin pystyy senkin takaamaan että siitä ei ihan heti lähdetä huitelemaan… Juu, mitäs mä tässä nyt oikein selitän, mennään seuraavaan asiaan.

- No niin, viimeisenä käsittelemme kumarrusta, sen pitäisi olla suhteellisen helppo pienimmille poneille, joten nyt Siiri on vahvoilla. Okei, jokainen varmaan tietää idean? Tämä on kyllä suoranaista aivo jumppaa hepoille, todella hyvää harjoitusta jota kannattaa harjoitella. Eli ensin kannattaa ottaa ihan suitsien päästä kiinni, näin, ja sitten… Jaan teille taas nämä sokeripalat… Niin, ja sitten asettua hevosen vasemmalle puolelle, eli sille mistä nouset selkään ja tulet alas selästä. Juu kaikki tietää…

- Eli näin. Sen jälkeen mennään kyykkyyn melkein hevosen vatsan alle. Hevosen huomio on kiinnitettävä kädessäsi olevaan sokeri palaan, jolloin hevonen seuraa sitä. Sokeripala pistetään hevosen etujalkojen välistä, kannattaa pitää herkku lähellä hevosen turpaa. Kuten huomaatte, Rensu seuraa sokeria kuin mitäkin aarretta, eikä huomaa polvistuneensa. Rensun toinen jalka on ns. suorassa ja toisella se on polvistunut. Kun hevonen on tällaisessa asennossa, hevosen pää on sen jalkojen välissä vähän vatsan alla, on aika antaa hevosen syödä herkku.

- Tätä on hyvä tehdä aina enne kuin ruokkii hevosen, ja aina kun hevonen näkee ruokaämpärin niin se kumartaa, sen jälkeen se saa ruuan, joka on sen ‘palkkio’ kumarruksesta. Jatkokurssilla voisimme harjoitella makuulle menoa, sehän tapahtuu vain niin että hevosella on koko etupää alhaalla, niin sse laskeutuu kokonaan.

- Sitten teidän pariinne. Eli nyt aloitetaan taas Adasta ja Siiristä. Adalla on suht helppoa kun Siiri on noin pikkuruinen, mutta onhan se itsepäinenkin. Hyvin meni Ada, Siiri tuppaa vain nousemaan välillä pois sieltä jalkojen välistä. Toistakaa vielä muutama kerta. Ros ja Blondi onkin jo tekemässä, oikein hienolta näyttää, Blodin toinen jalka voisi tosin olla suoremmassa, mutta ihan hyvä.

- Noin, sitten Kukka ja Ise. Kunnon kumarrus, älä päästä Isteliä helpolla! Oikein hyvä, voit jo palkita. Pipsa ja Bert. Ota ihan kunnolla ohjien päästä kiinni, ja sokeripala kunnolla sormien väliin niin ettei Bert ryöstä sitä heti sinulta. Vedä kättä taaksemmaksi, hyvä ja palkitse. Toistakaa vain!

- Wear ja Taiga, teittekin jo, mutta tehkääpäs uudestaan niin katson miten sujuu. Nyt Taiga on hieman kasassa, nouse ylös ja vie muutama askel taakse ja eteen. Noin, ja kokeilkaa uudestaan, hyvä! Viimeisenä sitten Carkki ja Leevi. Yritähän hillitä se ori. Kyykisty ihan kunnolla Carkki… Ei, nyt Leevi lähti peruuttamaan saadakseen sokerin. Nouse ylös ja ottakaa pari askelta eteen. Noin ja uudestaan. Ei, ei vieläkään. Minä pidän täältä kainalosta niin ettei Leevi pääse peruuttamaan, tuutkos Lilly auttaan? Noniin, kokeilehan Carkki uudestaan. Hyvä, täydellistä! Kokeilkaahan vielä ilman apua. Oikein hyvä, otti pari askelta taakse mutta ei se mitään, muista vain pitää sitä sokeria melkein kiinni Leevin turvassa.

- Eiköhän tämä riitä tältä kertaa, muistakaa hieman venytellä hevosienne lihaksia aina temppujen jälkeen, tai menkää vaikka ratsastamaan. Jatkokurssi on sitten kahdenviikon kuluttua, joten kaikki tällä kertaa mukana olleet ovat sinne tervetulleita. Kiitos kun olitte mukana, ja kiitos Lillylle joka suostui auttamaan!

Maksut:

Lähdin taluttamaan pulleaa mammaani kohti kenttää. Muut olivatkin jo paikalla mutta onneksi en saanut kovin pahoja mulkaisuja. Käänsin tamman keskelle rivin jatkoksi ja se seisahtui kiltisti. hetkun kuluttua jostain ojentui turpa suoraan poskelleni, kun Blondi hampsaisi minua ylähuulellaan poskesta.

-Ei en ole nousemassa selkään vaikka tää nyt ehkä oudolta tuntuukin.

Muut repesivät nauramaan ja Blondi näytti entistä hölmistyneemmältä.

Oona piti nopeas alkusoiton asiasta ja jakoi sen jälkeen sokerit kouraamme. Sainkin puristaa käteni kunnolla nyrkkiin kun ahnas Blondi olisi mielummin pistänyt ne heti napaansa. Salaa sujautin ne taskuuni ettei tamma olisi koko ajan kerjäämässä.

Ensimmäinen juttu jonka teimme oli jalan nosto, jossa Blondi olikin jo vanha konkari. Kehuin tammaa ja toistin saman pari kertaa. Koipiin ei tarvinnut edes koskea eikä ääntäkään käyttää vaan kinttu nousi nätisti kun tiesi mitä minulla oli hetki sitten kädessäni ollut. Ja tamma jäikin katsomaan minua anovasti kun olimme toistot tehneet. Annoin sokerin tammalle ja se rouskutti äänekkäästi kuola suupielestä valuen.

Seuraavaksi olisi vuorossa peruutus. Blondia alkoi jo siinä vaiheessa kai kyllästyttää ja se alkoi liikehtiä levottomasti, joten kun peruutusten aika tuli tamma seisoi poikittai mutkallaan keskellä kenttää. Pisitn kuiten sen ojennukseen ja kun se oli suorassa pieni kehotus riitti ja pakki löytyi vaivatta. Meinasipa vielä jatkaa kun pyysin sitä lopettamaan.

-Äläää, ei oteta ite!, sanoin tammalle joka tunki turpaansa hupparini kengurutaskuun.

Muutkin olivat pakin löytäneet ja odottelivat innolla mitä seuraavaksi luvassa.

Toistimme saman vielä pari kertaa ja Blondikin kuunteli nyt minua vieläkin paremmin. Onneksi neidillä ei ole tapana rynnätä tarhasta ulos, ainakaan ihan joka päivä. Mutta ainakin on joku oppi mennyt perille. Lykkäsin taas sokeria neidin suuhun ja se vaikutti aina vain enemmän kaveriltani tänään.

Seuraavaksi olikin vuorossa kumarrus. Vilkaisin merkitsevästi tamman vatsaa ja toivoin ettei varsapötki kaataisi koko hevosta eteenpäin. Otin uuden satsin sokeria käteeni. Menin tamman vasemmalle puolelle ja polvistuin sen jalkojen juureen.

-Kato, tässä!, ohjeistin tammaa joka ei tajunnut aluksi sokeria turpansa alla. Kun se lähti hiljalleen hamuilemaan sokeria suuhunsa vedin kättäni kauemmas. Sen verran itsesuojeluvaistoa taisi tammallakin olla että se ei toista koipeaan suoristanut vaan jätti sen aavistuksen verran koukkuun. Mahan kanssa kun se ehkä olisikaan ollut niin helppoa nousta takaisin ylös.

Pian Blondi jo saikin kammettua itsensä jaloilleen ja siinä lomassa se hampsaisi sokerit kädestäni ja jäi taas rouskuttamaan niitä kun minä keskityin kuuntelemaan Oonaa joka neuvoi vielä venyttelemään ettei tule hevosten lihakset ihan kipeiksi. Sitä siis luvassa hetken kuluttua. Lähdimme kaikki kiemuraisena jonona kohti tallia.

Lähden taluttamanaan satulatonta oria kohden kenttää, jossa onkin jo muita. Kentälle tullessamme käännän orin ja katselen Oonaa ja Rensua. Viimein, kun kaikki ovat tulleet Oona aloittaa puheensa.

- Hei vaan kaikki, ja tervetuloa tälle minun pitämälleni… oudolle… koulutunnille. Elikkä tässä on tämä minun heppani Rensu ja me näytämme hieman niitä temppuja joita tänään harjoittelemme, hän kertoi iloisesti.

Kaikki järjestyivät jonkinlaiseen riviin ja katsahtivat uudelleen Oonaan joka nappasi raipan ja tiukensi otetta hevosestaan. - Elikkä, nyt yritän jotain tässä näyttää ja samalla selittää miten teidän se pitää tehdä. Okei, tämä tässä on sokerin pala… hän naurahti näyttäen meille sokeripalaa. Sen jälkeen hän lähti jakamaan sokeripaloja, joita Bert katsoi himoiten.

Oona laittoi loput sokerit taskuunsa ja työnsi oria oikeaan paikkaan. - Aloitamme vaikka siitä jalannostosta. Asettukaa niin kuin olisitte puhdistamassa hevosen kaviota, ei siis vielä vaan sitten kun olen näyttänyt, ja jos hevonen nostaa jalkansa automaattisesti otatte siitä tukevan otteen ja viette rauhallisesti eteen. Kun hevonen on siinä asennossa että se näyttäisi sanovan päivää, antakaa makupala ja kehukaa. Sitten toistatte muutamia kertoja, mutta älkää olettako että hevosenne oppisi sen tällä tunnilla, sitä on syytä toistaa aina päivittäin, hän jatkoi hetken kuluttua.

Katselen, kuinka Oona siirtyy Adan ja Siirin luo neuvomaan. Rosilla ja Blondilla temppu sujui mahtavasti, osasihan tamma sen jo ennestään. Jännitin, kuinkahan ori tottelisi minua. Vielä Kukka hevosensa Istelin kanssa oli ennen meitä, ja hetken kuluttua Oona lähtikin meitä kohden.

- Pipsa, näytä Bertille kuka on pomo, ja ota tukeva ote orin jalasta. Hyvin menee, ihan rauhallisesti siirrät Bertin jalan eteen, palkitset ja lasket. Oikein hyvä, Oona neuvoi vuorostaan minua vuononhevosen kanssa. Lopulta sain orin nostamaan jalkansa, jonka jälkeen toistimme sitä pari kertaa.

Hetken kuluttua Oona siirtyi takaisin Rensunsa viereen Lillyn ojentaessa hänelle ohjat. Toistimme temppua uudelleen, tällä kertaa ori ymmärsi hiukan mitä piti tehdä ja sain sen ojentamaan jalkansa. Taputan oria kaulalle ja totean, ettei se mikään ihan tyhmä ole.

Jälleen Lilly pääsi pitelemään Rensua Oonan jakaessa lisää sokeripaloja. - Seuraavaksi voitaisiin kokeilla sitä peruuttamista. Juu, anna ohjat vaan minulle Lilly. Niin elikkä peruuttamisessa ehkä parasta olisi käyttää raippaa, mutta maiskutukset ja paino on vallan tärkeitä apuja, hän kertoi tällä kertaa. Oona siirtyi Rensun viereen ja otti tiukasti raipastaan kiinni.

- Ensin asetutte hevosen viereen, ohjat olisi hyvä pitää lyhyinä, ottaa vaikka kiinni ihan hevosen leuan alta. Hevosta kannattaa kannustaa peruttamaan, ja raippaa voi pitää hevosen lavan ’päällä’. Jos heppa ei meinaa peruuttaa, voi kyynärpäällä hieman työntää kaulasta. Noin, hyvä Rensu, hän neuvoi näyttäen hevosensa kanssa. Peruutin hiukan hoitohevoseni viereen ja lyhensin ohjia. Toteutin Oonan neuvojen mukaan peruutuksen, joka sujuikin hyvin ensimmäiseksi kerraksi.

- Sitten voisi jatkaa Pipsa ja Bert. Berthän menee todella mallikkaasti, Pipsa. Toistakaa muutamia kertoja, hän kehui. Ylpeänä taputin oria kaulalle, se olikin selvästi taitava peruttaja. Huomaan Lillyn virnuilevan Rensun luona. Toistamme tätäkin temppua parikertaa, ennen kuin Oona palaa Rensun luo.

- Toistakaapas kaikki sillä tavalla millä näytin, pistäkää hepot peruuttamaan vaikka sellainen… Viisi askelta voisi olla hyvä, katson näin yleisesti miten se sujuu. Juu, todella hyvä, teidän pitää vain toistaa tätä samaa usein. Tätä voisi toistella aina kun hakee hevosen tarhasta, silloin usein hepot saattavat ns. rynnätä ulos, joten olisi hyvä että hevonen osaa peruuttaa ennen tarhasta hakua sen viisi askelta pois portista, niin portin saa hyvin avattua, ja silloin pystyy senkin takaamaan että siitä ei ihan heti lähdetä huitelemaan… Juu, mitäs mä tässä nyt oikein selitän, mennään seuraavaan asiaan, hän jatkaa kertomista.

Hän neuvoi vielä viimeisen tempun, kumarruksen perusasiat, ennen kuin ryhdyimme kokeilemaan sitä. Pipsa ja Bert. Ota ihan kunnolla ohjien päästä kiinni, ja sokeripala kunnolla sormien väliin niin ettei Bert ryöstä sitä heti sinulta. Vedä kättä taaksemmaksi, hyvä ja palkitse. Toistakaa vain, hän jatkoi meidän kohdallamme.

Bert teki tempun hyvin toisella kerralla ja totteli muutenkin hyvin, innoissaan yrittäen napata sokeripalaa minulta. - Eiköhän tämä riitä tältä kertaa, muistakaa hieman venytellä hevosienne lihaksia aina temppujen jälkeen, tai menkää vaikka ratsastamaan. Jatkokurssi on sitten kahdenviikon kuluttua, joten kaikki tällä kertaa mukana olleet ovat sinne tervetulleita. Kiitos kun olitte mukana, ja kiitos Lillylle joka suostui auttamaan, hän sanoi vielä, ennen kuin lähdimme pois tunnilta, innoissaan odottaen jatkokurssia.

Kiitos mukavasta tempputunnista

Pipsa

Jännittyneenä pujotin suitset Taigan päähän, ja lähdin taluttamaan siistiksi suittua, puhtauttaan kiiltävää ponia ulos tallista muiden seuratessa perässämme. Olimme kaikki hieman hämillämme, eikä kenelläkään ollut hajuakaan mitä tuleman pitäisi. Reippaina kuitenkin astelimme kentälle, ja pysähdyimme sinne siistiin riviin. Pian Oonakin ilmestyi paikalle, Rensua taluttaen.

Toivotettuaan meidät kaikki tervetulleiksi, hän aloitti heti jakamalla kaikille kourallisen sokereita, jotka toimisivat ponien ja heppojen palkkoina. Hiukan hermostuneena otin sokerit vastaan, ja asetuin seisomaan Taigan vasemmalle puolelle.

Aloitimme suhteellisen helpolla tehtävällä, jalan-nostolla. Huokaisin helpotuksesta; olimme nimittäin Taigan kanssa joskus sitä harjoitelleetkin. Ja aivan totta, kun tuli meidän vuoromme, Taiga nosti hienosti jalkansa, ja vähän minun avustettuani ponia, se siirsi jalkansa hienosti eteen. Sujautin saman tien Taigalle makupalan suuhun, ja kehuin sitä. Myös Oona oli tyytyväinen suoritukseemme. -Wear ja Taiga, näyttää menevän oikein hyvin, ilmeisesti olette jo jonkun verran sitä harjoitelleet, tämä sanoi, ja myhäili itsekseen.

Jatkoimme sitten harjoittelemalla peruuttamista. Senkin Taiga hallitsi aika hyvin, vaikkakin yritti välillä väistää kättäni sivuille. Aivan viimeiseksi harjoittelimme kumarrusta. Se olikin vähän haastavampi juttu, niin minulle kuin Taigallekkin. Poni onneksi jaksoi minun tohelointiani, ja viimein saimme kumarruksen jotenkuten suoritettua. Ennen lopettamista Oona vielä neuvoi venyttelemään hoitsujamme tämän jälkeen, tai vaikka menemään ratsastamaan. Noudatin tytön neuvoa, ja tunnin jälkeen kävin vielä lyhyellä maastolenkillä. :)

-wear&Taiga-

Kiskoin vastahakoisen Siirin perässäni maneesiin ja tungin itseni Istelin sekä Blondin väliin – Siiri ei vaan olisi halunnut pysyä paikoillaan vaan ponipa se päätti lähteä omille teilleen. Palautettua karkurin paikoilleen ja saatuani kurinpalautuksen loppuun Oona olikin jo hyvän matkaa hevosensa esittelyissä – onneksi tiesin jo että puoliverisen nimi oli Rensu ja että tuollainen pieni valkoinen palanen on sokeria jota ainakin Siiri himoitsi, joten en menettänyt mitään olennaista. Ellei siis sokerin rakenne ollut kurssimme kulmakiviä.

”Noniin poni, opetellaan nyt sitten sanomaan käsipäivää” virnuilin Siirille saatuani kourallisen sokeria käteeni – ja vakaasti päätettyäni olla antamatta sitä vaikka nappisilmä kuinka kerjäisi – ja kun Oona oli selitellyt asian juurta jaksain ja näyttänyt vielä malliesimerkinkin Rensun kanssa. Ponini viihdyttäminen kuitenkin keskeytyi julmasti kun Oona saattoi meidät perikatoon sanomalla sen kuuluisan lauseen, ”Ada ja Siiri voivatkin sieltä ensimmäisenä kokeilla. Siiri on pieni heppa, joten tämän luulisi olevan helppoa” – eipä siinä mitään muuta voinut kuin toivoa parasta itsensä sekä ponin kannalta ja yrittää.

Siiri oli kuitenkin se joka yllätti, emme olleet päässeet vielä jalannoston opettelun kanssa pitkälle joten menetimme sen takia roppakaupalla tyylipisteitä, mutta kun puhe oli jalan viemisestä eteen, Siiri katseli vain uteliaana toimenpidettä ja näytti nauttivan jalkansa vääntelystä mitä ihmeellisimpiin asioihin, vaikka nuorelta hevoselta olisi voinut odottaa vaikka mitä mielenkiintoista. Tai sitten jotain vähemmän mielenkiintoista mutta monin verroin ärsyttävämpää. Oona oli myös tyytyväinen suoritukseemme ja siirtyi eteenpäin ensinnä käskettyään meitä toistamaan vielä muutamat sata miljoonaa kertaa – eikä Siiri myöskään jäänyt tyytyväisyydestä paitsi, tammahan sai sen himoitsemansa sokerinpalan. Ja toistojen jälkeen poni oli syötetty täyteen sokeria – toivottavasti sai siitä tarpeekseen vuodeksi.

Seuraavana pääsimme opettelemaan peruutusta – eikö se muka ole aika perusasia? No, Siirin kanssa kaikki yksinkertainen on aina extremeä, ja poni ei ollut tänään yhtään sillä päällä että olisi astunut askeleenkaan taaksepäin, saatikka kuvitellut peruuttavansa. Ja lusikkansa soppaan lisäsi sellainen pieni yksityiskohta että olisin pystynyt noukkimaan harjan tamman selän yli toiselta puolelta, joten pääsin nyt taas kumartelemaan ja kyykistelemään oikein urakalla saadakseni kunnollisen otteen tamman suitsista. Selkähän tässä menee.

”Hemmetin otus!” kirosin tuskastuneena niin makkaran luupäisyydestä – se ei väistänyt tuumaakaan – kuin ainaisesta kyykkimisestäni, ja läppäisin otusta hiukan ryntäille että tamma edes tiedostaisi olemassaoloni. Tästä Oona sai kuitenkin kohtauksen ja piti minulle vartin saarnan hevosen helläkätisestä käsittelystä, ja sitten Siiri vielä viitsi piruuttaan peruuttaa aivan kunnolla ja nätisti ja tahdissa heti kun vain Oona katseli. ”Tämä vielä maksetaan” sihahdin hampaitteni välistä täydellisen nöyryytettynä ja sain katsella vastaukseksi tamman ilkikurista katsetta – ’onnistuinpas nöyryyttämään tuon’. Mutta itku pitkästä ilosta, tamma pääsi harjoittelemaan lisää sitä ihanaista peruutusta – tällä kertaa kylläkin turpa mutrulla ja happamana kuin sitruuna. Ai että olin pettynyt.

”Noniin, pääset poni kumartelemaan minulle” naurahdin viimeisen tehtävämme kuultuani. Oona oli onneksi selittänyt asian viimeistä piirtoa myöten – ja samalla jotain ylimääräistäkin – joten edes minä en ollut löytänyt siitä mitään porsaanreikää, ainakaan vielä. Oppi tulikin heti tarpeeseen kun saimme taas kunnian aloittaa Siirin kanssa, ja tällä kertaa Oona jopa myönsi että makkarani on itsepäinen – erävoitto! Siiri päätti kuitenkin tällä kertaa käyttäytyä suhteellisen säädyllisyyssääntöjä hipoen, joten kumarruksemme onnistui ainakin niissä määrin että sitä pystyi sanomaan kumarrukseksi, tai edes kumarruksen harjoittelemiseksi. Ainoastaan ylenmääräinen sokerinsyönti tunnin aikana oli saanut Siirin kyllästyneeksi kyseiseen herkkuun, joten mielenkiinto katosi aina hetkittäin ja siirtyi muiden hevosten tarkkailuun – harmillista.

”Eiköhän tämä riitä tältä kertaa, muistakaa hieman venytellä hevosienne lihaksia aina temppujen jälkeen, tai menkää vaikka ratsastamaan” Oona lähetti meidät tiehemme kyseisen lauseen saattelemana, ja sai hymyn kohoamaan huulilleni, ”vai mennään poni ratsastamaan”.

Terveisin, Ada.

Vieraileva valmentaja osa II

Valmennus II
Eeli - fiia +
Prinssi - Wear +
Sentti - Dreamer +
Janne - Kukka

Tytöt puuhastelivat varusteiden kanssa, hevoset oli vielä kertaalleen hyvin harjattu. Sentti hörisi ja hieman häsläsi paikoillaan. Janne heilautti sille päättän korvat uhkaavasti luimussa ja johan pikkupoika asettui raameihinsa mulkoillen välillä yltiörauhallista Jannea. Pian tytöt olivat saaneet hevosille varusteet paikoilleen ja itselleen kypärät päähän ja taluttivat hevosia maneesiin. Itse kävin auttamassa väkeä hevosten selkään ja tarkistamassa satulavyöt.

"Noniin, aluksi käyntiä pitkin ohjin muutama kierros, ja sitten sama kevyessä ravissa. samalla mie muistelen, ketäs siellä selässä onkaan. Eli Jannella menee Kukka? Dreamer onkin siellä Sentin selässä. Prinssillä tosi hyvä käynti Wear. fiia ja Eeli, hyvä käynti teilläkin. Elkää antako niiden laiskotella tässä alkukäynnissäkään. Kiinnittäkää huomiota jo nyt istuntaan, jos te valutte siellä miten sattuu, niin ne hevosetkin valuu. Ryhti suoraksi. Kädet irti säästä Kukka. Hyvä." Hevoset siirtyivät raviin kukin vuorollaan ja ratsastajat totuttelivat hevosten raviin.

"Kerätkää vähän ohjia hiljakseen ja kootkaa niitä vähän. Pojat osaa kyllä. Vähän reipasta pohjetta, puolipidäte ja avot, siinä on. Tosi hyvä Wear". "Sitten kaksi volttia molemmilla pitkillä sivuilla. sellanen puolenkentän levynen ja sitten vaihdatte vielä suuntaa lävistäjän kautta joka kierroksella. Keskittykää myös siihen, missä muut menee." Seurasin keskittyneitä ilmeitä ja hevosten liikkumista.

"Hieman reippaammin fiia. Jep, just noin". Hymyilin rohkaisevasti kun Eeli otti parempaa ravia välittömästi. Tehtävä sujui hyvin kaikilta.

"Sitten siirrymme käyntiin. Seurasittekin edellistä tuntia, niin ihan vaan kuvittelette täydellisen siirtymisen, hengitys ulos ja pieni pidäte ja siinä. Oikein hyvä kaikki. Reipas käynti säilyy. Sitten alotellaan ihan helpoilla sulkutaivutuksilla. Mennään aina molemmat lyhyet sivut, ravataan pitkät sivut ja tehdään voltti pitkällä sivulla. Hyvä ravi siellä Kukka. Wear sieltä ekana. Eli Puolipidäte - asetus vasempaan - pidä oikealla pohkeella se etuosa kurissa ja just noin, vasemalla pohkeella siirrät ja taivutat sen hevosen pohkeen ympäri. Hyvä. Hyvin menee siellä päässä Dreamer. fiia kanssa. Noin, tosi hyvinhän tää menee."

"Sitten vaan käyntiä vähän aikaa. Ottakaa muutamia pysähdyksiä ja käyntiin siirtymisiä samalla. Jokainen peruuttaa päädyissä 3 askelta. Pitkillä sivuilla teette yhden etuosakäännöksen, kävelette vähän matkaa ja sitten taas. Että käytännössä suunta pysyy samana koko ajan. Hei, tosi hyvä peruutus Kukka siellä. fiia, pidäte, pidäte ja hyvin korjasit. Se Eeli meinas lähteä ruuvaamaan. Muistakaa, että ei saa jäädä pohkeella kiinni sinne hevosen kylkeen. Pyydetään ja odotetaan vastausta. Jossei tule, pyydetään uudestaan. Kuvitelkaa siirtävämme niiden jalkoja yksi kerrallaan."

Seurasin tehtävän edistymistä ja annoin aina välillä neuvoja, tytöt ratsastivat tosi hyvin.

"Noniin. Sitten laukkaillaan vähän. fiia ja Wear tonne päätyyn ja Dreamer & Kukka tonne toiseen pääty-ympyrälle. Noniin, siirtyminen laukkaan kolmeen laskien, niin että yksi on pidäte + istunta ja kaksi on pohkeet ja kolmonen on laukan nousu. Eli lähtee. Yks - kaks ja kol! Tosi hyvin tytöt. Jatkaa sitä laukkaa pari kierrosta. Hieman rauhallisemmin Dreamer, pidäte ja istunta, noin. Nyt näyttää hyvältä. Noniin. Molemmat päädyt lähtee normaalisti uraa pitkin ja sitten siirrytte heti ekalle lävistäjälle ja siinä annatte vähän mennä kovempaa. Pohkeella vaan pyydätte eteen ja myötäätte niin ne venyttää. Lävistäjän jälkeen käynti ja fiia ja Wear vaihtaa suunnan omavalintaisella tyylillä."

"Otetaan mekin laukanvaihtoja parii kertaa ja lopuksi vielä pohkeenväistöt. Eli laukanvaihto on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan pidäte, laukka-apujen vaihto. Kuvitelkaa, että nostaisitte laukkaa laukasta. Tehdään sitä niin, että laukkaatte 'jonossa' ja sitten menette aina lävistäjälle ja tuossa kentän keskellä vaihdatte laukan. Pitäkää hyvä väli kuitenkin. Hyvin menee fiia. Wear, hieman hitaampi laukka. Dreamerilla hyvä rytmi ja tosi hyvä vaihto. hieno vaihto Kukka!"

Muutamat laukanvaihdot menivät todella hyvin ja tytöt siirtyivät käyntiin.

"Noniin. sitten sitä pohkeenväistöä. Mennään niin, että tuutte tuolta keskihalkaisijalle, keskeltä alatte tehdä väistöä oikealle. Pitäkää silti sama suunta. Muistakaa, ettei ne pohkeet jää kiinni sinne kylkeen. " "Hyvin menee kaikilla. Tehdään sama vielä vasempaan suuntaan. "

Tytöt tekivät tosi hyviä väistöjä ja hevosetkin olivat tosi reippaita. tyttöjen mennessä loppukäyntejä kävin vielä juttelemassa jokaisen kanssa siitä, missä näin tytöt hyvinä ja missä olisi vielä kehitettävää. Kyselin myös tuntuiko joku juttu hirmu vaikealta vai helpolta.

Otimme hevosilta varusteet pois ja aloin laittelemaan niille muiden tallilaisten avustuksella kuljetussuojia. Pojat hörisivät tyttöjen hyvästellessä niitä. Hymyilin väkistenkin.

"Kyllä se kuule Anne on niin, että hyviä hoitajia ei voi korvata mitenkään. Hirmunen onni käyny sulla, kun saanut tänne näin monta." Katsahdin samalla kelloani ja totesin, että nyt oli aika lähteä. Lastasin hevoset, tarkistin välipuomit ja suljimme yhteisvoimin takaluukun. Kiitin Annea ja kaikkia kaikesta ja kapusin sitten kuormurin hyttiin.

Maksut tunnista:

Jännittyneenä kävelin tallille. Moitteettomat, kerrankin puhtaat ratsastusvarusteet, ja uutuuttaan kiiltelevät saappaat oli hommattu tätä nimenomaista päivää varten. Tänään pitäisi esiintyä edukseen.

Tallissa saimme heti aloittaa hommat. Shaikuijin jakoi meille hevoset, ja ryhdyimme heti harjailemaan ja varustamaan niitä. Minä sain upean, kimon orin, joka vaikutti vähän hermostuneelta ympärillään pörräävien ihmisten johdosta, tai sitten sillä vain oli energiaa. Lumoutuneena tuijotin hevosen kaunista rakennetta, ja hiukan koveraa päätä. Iso kimo pyöri ympäriinsä satuloidessani sitä, ja Shaikuijin sai tulla auttamaan minua sen varustamisessa. – Älä hätäile, se ei ole tällainen ratsastaessa, vaan aika aktiivinen. Tämä naurahti, ja kiristi satulavyötä vielä muutamalla reiällä.

Viimein pääsimme kaikki ratsujemme selkiin, ja tunti alkoi. Ensin käveltiin vain pitkin ohjin ympäri kenttää ja veryteltiin hevoset. Sen jälkeen alkoi kunnon työskentely. Teimme sulkutaivutuksia, siirtymisiä, ja laukanvaihtoja. En ollut eläessäni koskaan istunut niin herkän, pehmeän, ja sulavaliikkeisen hevosen selässä. Nautiskellen jokaisesta liikkeestä siirsin Prinssin laukkaan.

Tunnin lopuksi harjoittelimme ihan perus pohkeenväistöä. Lopuksi jäähdyttelimme hevoset, ja tallissa riisuimme niiltä varusteet ja hoidimme jokainen ratsumme oikein kiiltäviksi ja puhtaiksi. Sen jälkeen autoimme vielä lastaamaan hepat takaisin Shaikuijin kuormuriin, ja kiitimme tätä aivan mahtavasta tunnista! Hevosauton lipuessa pois näkyvistä saatoin huomata kaikkien ratsastajien haikeat ilmeet.

-wear&prinssi-

Jännitys kyllä nipisti vatsanpohjassa, kun saavuin puhtaissa ratsastushousuissa, paidassa ja kiilloitetta maistaneissa saappaissa tallin pihaan. Hiukseni harottivat pyöräilyn jäljiltä, hanskoihin oli ilmestynyt vaalea läikkä ja hiki puski jo esiin. Näin samaan tyylin pukeutuneita, asteen siistimpiä tyttöjä jo kaikki kolme muuta. Shaikujin jakoi minulle tyylikkään ruunikko-orin, jonka nimi oli Eeli ja joka oli kaikkea muuta kuin pellamainen russponi!

Ori oli unelmahoidokki, nautti harjauksesta ja oli kiltti muutenkin. Katkennut piirto täydensi siroa päätä hienolla tavalla ja suklaanruskea karva kiilsi. Maneesissa jouduin ensimmäisen ongelman eteen - hevonenhan oli valtava! Selkään kuitenkin päästiin. Jopa käynti pitkin ohjin tuntui aluksi haasteelta, mutta Eelin isoihin, näyttäviin liikkeisiinkin tottui nopsasti. Raviin siirtyminen oli järkähtämättömän rauhallinen, iso ori allani tuntui iloiselta ja terhakkaalta mutta reagoi pieneenkin liikkeeseeni. Keräilin ohjia pikkuhiljaa ja totuttelin raviin. Eeli osasi homman ja kulki siististi suoraan uralla. Shaikujin kehotti meitä reippaampaan menoon ja kertoi seuraavan tehtävän. Ori taipui volttien ja suunnanmuutosten myötä siistiin peräänantoon ja oli niin erityyppinen kuin toisinaan hiukan koheltava russponi, että meinasin häkeltyä. Ori korjasi virheitäni ja toimi kuin karismaattinen, lähes 180 cm korkuinen ajatus.

Käyntiin siirtyminen ei varmaan koskaan ollut tuntunut niin helpolta kuin mitä Eelin selässä! Hengitin ulos, puristin kättä nyrkkiin ja näin sieluni silmin täydellisen jarrutuksen. Se toimi, ja ori siirtyi tasaiseen käyntiin. Sulkutaivutus ei ollut minulle uusi juttu mutta taidot olivat jo hiukan päässeet ruostumaan, joskin Eeli taas pelasti homman ja pian osasin jo itse asettaa avut. Tunsin alkeiskurssilaismaista tyytyväisyyttä tuntiessani lähes kaksimetrisen hevosen olevan täysin hallittavissani ja kuuntelemassa pyyntöjäni nöyrästi. Taputin sitä innoissani sisäkädellä ja jatkoin tehtävää - toista tilaisuutta oppia tyylikästä sulkutaivutusta ei ehkä enää lähiaikoina tulisi!

Pysäytys-peruutus-etuosakäännös -linja tuntui taivaallisen helplta alkutunnin puristuksen jälkeen, ja istuntani rentoutui täysin huomaamatta. Yllätyin kuitenkin Eelin herkkyydestä ja siitä, että se vastasi kuuliaisesti myös vääriin, tahattomiin apuihini. Peruutukseen sain Shaikujinilta hyviä ohjeita ja sekin alkoi luonnistua ilman kiihkeätä pään viskomista ja hermoilua, mihin olin tottunut ratsastuskoulujen puoliveriherkkisten seurassa ennen Seppeleeseen saapumistani. Etuosakäännös sujui hyvin rytmissä ja kohosin taas seitsemänteen taivaaseen.

Tämän jälkeen aloitimme laukkaharjoittelun. Eelillä oli, kuten olin jo ravista päätellytkin, iso ja voimakas kouluratsun laukka. Se kuitenkin kuunteli täydellisen skarppina apujani, enkä kokenut isoa liikettä uhkaavana. Kesti hetken, että pystyin laukassakin hallitsemaan vartaloni ja siltikin toisinaan tuntui, että pohkeet heiluvat kuin merellä, käsi vatkaa ja selkä kramppaa... Lävistäjällä myötäsin ja pyysin oria eteen, laukka venyi ja muuttui vielä hiukan isommaksi. Lävistäjän jälkeen vaihdoin suunnan täyskaarrolla ja kuuntelin laukanvaihdon ohjeita. Se oli jännittänyt minua tunnin alusta asti ja ensimmäinen vaihto meni kohelluksessa. Laukka vaihtui vailla hallintaa ja rytmiä, mutta seuraavalla kierroksella otin hiukan hitaamman ja pyöreämmän laukan. Vaihto tuntui puhtaalta ja olin loputtoman tyytyväinen itseeni - ja hevoseen.

Viimeinen juttu, väistöt, saivat minut vielä ryhdistäytymään ja sen myötä Eelinkin. Muutama väistö oli mielestäni kuin suoraan ratsastuksen oppikirjasta! Eelille tietenkin suurin kunnia! Loppukävelyt sujuivat nuutuneissa merkeissä, me ratsastajat olimme väsyneitä mutta onnellisia, hevoset liikkuivat kaulat pitkinä ja olivat tyytyväisiä päästessään Shaikujinin kuormuriin. Taputin vuelä viimeisen kerran hienoa ruunikkoa ja huokaisin sitten, nyt oli ne laukanvaihdotkin selätetty!

Kiitos Shaikujin tunnista!

Hieman jännitti kun katselin tuntilistaa, Sentti, mietin mielessäni. Noh ei Bladekaan niitä helpoimpia ole, eiköhän tästä kunnialla selvitä. Aluksi ori häsläsi, mutta otin lusikan kauniiseen käteen niin alkoihan sekin asettua, hymyilytti kuitenkin. Valloittava persoona. Ei tarvinnut paljoa harjailla, kun edellinen harjaaja oli tehnyt esimerkillistä työtä. "Hieno poika." kehuin oria sen laskiessa viimeisenkin jalan maahan, hösläämisestä ei tietoakaan.

Selkään noustessa perhoset palasivat lepattelemaan vatsaan, mutta rauhoittelin mielessäni itseäni, pysyt vaan satulassa etkä anna sen tehä mitä lystää. Yksinkertaiset ohjeet, mutta toimivat. Rentouduttuani Sentti tuntui aivan upealta, osaavalta ja herkältä. Kuuntelin Shaikujin ohjeita ja syvennyin tosissani ratsastamaan, kerrankin minulle valkeni miltä hevosen kuuluisi tuntua. Tietäisipä ainakin mihin pyrkiä tulevaisuudessa. Ravissa volteista tuli hieman kananmunia, mutta viimeisimmät sujuivat oikein jouhevasti kun pohkeet oli saatu kuntoon, kiitin Senttiä ja hiljensin raviin. Hengitys, eikä ohjista tarvinnutkaan paljoa ottaa kun Sentti asteli verkkaista käyntiään.

Laukassa ori innostuikin aluksi pitämään vauhtia yllä, en voinut kuin naureskella ja hidastaa, tuli ihan eräs musta tamma mieleen. Tosin jarru löytyi hieman helpommin. Laukanvaihdot olivatkin sitten hieman uudenpi juttu, en ollutkaan ennen niihin perehtynyt. Sentille vaihdot tuntuivat olemaan yhtä arkipäiväistä kuin hampaiden pesu minulle. Hop vain ja laukka vaihtui. Sain jopa hieman kiinni rytmistä ja kehuja siitä. Pohkeen väistö onkin pahin viholliseni, Sentti väisti helposti kumpaankiin suuntaan ja sain itsekkin juonen päästä kiinni. Lopuksi taputin oria iloisesti hymyillen, "Kiitos." maassa rapsuttelin vielä otsasta.

Tallissa harjasin ja kuivasin vielä Sentin, "On sulla kuule kaunis merkki otsassa." puhelin sille, ori tuntui olevan samaa luokkaa Bladen kanssa kuunteli rauhallisesti ja sanoi aina välillä mielipiteensä. Ikävä tulee, mietin kun Shaikujin kaasutteli kuormurillaa pois pihasta.

Kiitos tunnista

Vieraileva valmentaja osa I

Valmennus I
Arska - Oona +
Eeli - Carkki +
Prinssi - ros +
Sentti - Anne +
Janne - Bella +

Ajoin isolla kuormurilla Seppeleen pihaan. Kuormuri oli osoittautunut tosi hyväksi kapsitukseksi, kun kisoissakin käymme niin usein noiden oripoikien kanssa. Pysähdyin varovasti ja heti kuulin Arskan hirnuvan hevospuolella. 'Juu juu, pojaat, tullaan tullaan.' Mutisin, kun kapusin alas hytistä. Seppeleen omistaja Anne tuli heti tervehtimään ja suunnittelimme nopeasti yhdessä ratsukot ja Anne lähti kiikuttamaan listaa ilmoitustaululle.

Jaakko, tallimestari, auttoi minua ystävällisesti lastaussillan kanssa. Pojat hörähtelivät autosta kumeasti. Otin jokaisen vuorollaan ulos ja kiinnitin auton kyljessä oelviin rinkuloihin. Pojat olivat hieman korskeina, kun oli uusi aivan vieras paikka. Nopeasti kuljetussuojat pois ja apujoukkojakin alkoi löytyä, kun kaikki olivat niin innokkaasti auttelemassa. Kävin tarkistelemassa maneesin, että se on tyhjä ja kävin nappaamassa hevoset sinne. Anne vahti ovella sen aikaa, kun annoin poikein päästellä pahimmat höyryt irrallaan maneesissa ja tutustua tiloihin. Vislasin ja pojat tulivat heti tutkimaan, olisiko minulla herkkuja heille. ja olihan minulla, jokainen sai porkkanapalan, kun pujotin riimuja niiden päähän. Oli kyllä luojan lykyy, että jokainen hevosista oli niin kiltti ja miellyttävä luonteeltaan.

Ensimmäisen ryhmän ratsastajat alkoivat ollakkin paikalla hyvissä ajoin ja alkoivat innokkaasti harjailla oreja. Annen kanssa keskustelimmekin hoitajatoiminnasta ja kehuin hänelle, että on todella hienoa, että hänellä on tarjota tälläisiä vaihtoehtoja. Kiikutin Prinssin harjaajille kuormurista penkin ja naureskelin, että itsekkin käytän tätä, kun Prinssipoika on vähän venähtänyt tuota mittaa. Sitten alkoikin varustusrumba ja kävin vielä tarkistamassa nopealla katsauksella varustukset, että mikään ei olisi liian tiukalla tai löysällä. "Hei, nää Jannen suitset on muuten tosi hyvin, mutta hieman löysätä tätä turparemmiä. katsos, tänne turparemmin alle mahtuu nyt kaksi sormea tähän nenäluun sivulle. Saa vanhus paremmin henkeä, kun ei paina." "Juu hyvä, tosi hyvällä kohdalla se Sentin satula." Eikä mennyt kauaakaan, kun hieman jännittyneet ratsastajat taluttivat oreja maneesiin.

"Noniin, kerrataas vielä. Huutakaa hep jos meni oikein, kun tää mun muisti on mitä on" Naureskelin hieman, musitini usein tekikin tepposet. "Arskallahan meni Oona? Jes. Carkki Eelillä? Hieno homma. Prinssillä meni ros, eikös juu? Ja Annehan kapusi Sentin selkään. Ja... Jannella meni.. hmmm Bella! Juu. Elekee suuttuko, jossen musita nimiä" Hymyilin kaikille ja väki olikin jo kavunnut hevosten satulaan. "Vasen kierros vapaata käyntiä, kolmisen kierrosta. Vaikka sanon, että vapaa käynti, pyytäkää hevosilta jo nyt todella reipasta askelta . Just noin Janne ja Bella. Nyt Janne astuu hyvin takajalalla etujalan merkin yli. Hei hei. Mitäs siellä kulmassa tapahtuu? Työntäkää ne hevoset sinne kulmaan, kyllä ne sinne osaa mennä. Ei lepsuilla, vaikka onkin vapaa käynti." Ompas mukavaa pitää tuntia taas pitkästä aikaa, mietin itsekseni. Hevoset tuntuivat kuuntelevan uusia ratsastajiaan hyvin.

"Noniin ja sitten kootaan ohjaa lyhyemmäksi. Sama tempo säilyy... Noin! Lähetäämpäs sitten heti harjoittelemaan pysähdyksiä. Olen itse kouluttanut nämä kaikki, joten hieman herkkiksiä ovat. Noniin, jokainen sulkee nyt silmänsä ja hengittää syvään ulos ja tekee hyvin pienen pidätteen ja ihan vähän pohkeita. Ihan siis vaan ajatellen. Nyt saa avata silmät. Noniin, eikös ollutkin helppoa? Pohekita annetaan pysähdyksessä siksi, että nyt jokainen teidän hevosista seisoo tasajaloin, niinku kouluradalla pitää seistä. Sitten taas käyntiin mars."

"Pitää Anne muuten kiittää tästä mikistä, ei tartte huutaa niin kovaa. heh". Säädin pikkuisen mikin kovuutta. "Noniin osasto marssimaan, eli kevyttä ravia, hyväää. Oona vaihtaa kevennyksen, istuu alas, laskee kahteen ja alkaa uudestaan, hienoa. Ja sitten päädyissä 8m voltti, uralla olevat väistää, jos on ahdas väli. Ei tartte pelätä, nää kaverit on tottuneet olemaan yhdessä. " katselin ratsukoita tyytyväisenä, kaikki hevoset liikkuivat hyvin ja ratsastajat ratsastivat hyvin. "Noniin ja sitten sama harjotusravissa. Hengitä hengitä Carkki, Eelillä on tosi isot askeleet, mutta ei edes yhtä suuret, ku Mortilla, joka jäi kotio varsoja vahtimaan. Noin, eikö olekkin jo parempi olla siellä? Totutelkaa pari kierrosta siihen raviin."

"Kääääyynttiin... Hyvä, muistitte hengityksen. Ei kannata täällä miettiä miltä näyttää. Silmät saa vielä sulkea ja kuvitella sen täydellisen siirtymisen, sillätavoin se tulee. Tehdääs jokainen parit laukat päädyssä. Anne ja Sentti ekana. Jees. Kokoa vähän sitä käyntiä, noin ja sitten laukka niin, että naps vaan. Jes, just noin. Pidä se ympyrällä. Taivuta taivuta. Jees ja laukkaa vielä pitkä sivu ja kehu vähän. Bella seuraavana. Ole tarkkana pohkeiden kanssa. Noniin, hyvä käynti on nyt ja sit pidäte ja laukka! Hyvää työtä! Vielä kierros siellä päädyssä ja sit tuo pitkä sivu vielä. Ja sit Eeli ja Carkki. Noin, hyvä käynti ja nyt pidäte ja laukka. Sehän meni tosi hienosti! Sit vielä pari kierrosta siellä päädyssä, aseta aseta - Ja sitten vielä tuo suora. Arskaa, huhuu. Oona, pidätä vähän, nyt se ori leviää käsiin. Arska taas aavistelee. Noniin pidäte ja laukka. Nousi tosi hyvin! Sitten pari kierrosta päädyssä, pidätä, myötää, pidätä, myötää. Noin. Nyt on tasapainosempaa menoa ja sit tuo suora tuolta vielä. Ja vikana Prinssi ja ros. Noniin ros, Prinssillä on ihan sikaiso laukka, mutta se on ku keinuhevosen selässä istus. Ihan rauhallisesti vaan. Se tuntuu kans siltä, että menis lujaa, mutta se menee ihan ok. Jees. Hyvä käynti nyt, pidäte ja nosto! Hyvä, hyvä, pidäte, myötäys ja asetus, jes, just noin!"

Sitten mennään niin, että Arska, Eeli ja Sentti menee tonne toiseen päätyyn ja Janne ja Prinssi tänne päätyyn. Jep. Hyvin liikkuvat nyt käynnissä kaikki. Ootteko menny ennen vastalaukkaa? Ei haittaa, vaikka ei ois mennytkään. Jep, Noniin. Nyt jokainen kokoaa hieman sitä käyntiä noin. Asetus ulospäin sieltä ympyrältä ja sitten, Nosto vasempaa laukkaa. Hei, kaikkihan onnistu! Hyvä hyvä. Jatkakaa pari kierrosta ympyrällä. Hyväää ja sit käyntiii. "

"Irrotellaas ne hevoset nopeasti. Noniin, sieltä Bella ekana menee lävistäjälle ja muut peräs. Nosta laukka kirjaimessa ja pyydä hevosta eteen tosissaan. Istu alas. Heh Jannehan on oikea sukkula. Tosiessa päädyssä sit kokoatte ne sukkulat takas ruotuun. Hyvä! Noin justiinsa. "

"Noniin. Sitten treenataan vähän sulkutaivutusta. Eli jokainen menee molemmat pitkät sivut sulkutaivutusta välit M-B ja E-H. Noniin ros alottaakin sieltä. Pidäte, myötää vähän ku se kerta lyhensi käyntiä. Sit asetus seinää päin, vähän ulkopohjetta taakse, ihan vähän vaan, nyt meni liikaa. Jees, hyvin krojasit sisäpohkeella. Sisäpohje pitää liikkeen eteenpäin. Carkki, kuvittele tekeväsi jokainen hevosen askel kerrallaan, hidasta vähän, noin. Pohkeilla ei saa jäädä puristamaan, muuten sulkutaivutus sulkee ittsenä, hevonen jää matelemaan, kuin etana. Jees hyvin menee kaikilla!"

"Otetaas sitten vielä parit väistöt. Jokainen tulee vuorollaa keskihalkaisijalle mua kohti. Sit I-X puoles välis alkaa väistö oikealle, toisella kierroksella vasemmalle. Ja tää tehdään sit ravissa, eli harjotusraviin mars. Jep. Hyvin menee Anne. Kokoa Senttiä vähän lisää, meidän kenokaula menee nyt vähän pitkänä. Noniin, tässä kanssa muistetaan, että ei jäädä sillä pohkeella puristamaan. ne hevoset menee lähes välittömäksi tahmeiksi. Noin. Eikö tuntunu nyt ihan erilaiselta? Hyvä."

"Vielä sit lopuksi pari laukanvaihdot. Eli nyt mennään pareittain, Prinssi saa sit mennä yksin. Eli Janne ja Sentti sieltä eka keskemmälle. Tehkää kahdeksikkoa ja katsokaa, että teillä on molemmilal hyvin tilaa. Jees, laukanvaihto tulee sit siihen keskelle. Ja nyt Anne nostaa sen laukan, hyvä pidäte, ja hyvä nosto. Vaihda laukka keskellä, 1 - 2 - 3 - pidäte - vaihto! Noin. Bella kans 1 - 2 - 3 - pidäte. Vaihto! Meni hyvin. Tehkää pari kertaa ja sit vuorossa Arska ja Eeli. Noniin, hyvin menee. Ja 1- 2 - 3 pidäte ja vaihto! Noin just ja pari toistoa. Vikana sit Prinssi vielä. Hyvä laukka nyt ja sitten vaan 1 - 2 - 3, pidäte ja vaihto. Hyvin menee. Nyt vielä pari kertaa. Sit loppuverkat. Antakaa niiden ravata uralla pari kierrosta vapain ohjin ja sit käynnissä pari kierrosta vapain ohjin."

Kävin vielä kiertämässä ja kävelemässä jokaisen ratsukon rinnalla ja kertomassa omat mielipiteeni ratsatajan hyvistä puolista ja kehityskohteista. Jokainen tuntui olevan mielissään valmennuksesta.

------------------------------------------------------------

Ennen valmennusta oli kolmisen tuntia aikaa hevosten lepäillä ja eipä tarvinnut paljoa kysellä, kun moni hoitaja tahtoi syötellä kevään ensiruohoja oreille. Jokaiselle oripojalle löytyikin peräti kaksi syöttelijää ja naureskelin, kun Sentti hieman isotteli, kaula kaarella ravaili kahden tytön piirittämänä ja hörhötteli tarhassa oleville tammoille. Anne lähtikin opastamaan minua tallissa.

"Oikun näppärän näköinen tää teidän uus Henrietta. Tosi kivan näköinen."

"Juu, siinä on mielenkiintoinen miksaus, suokkia ja venäjänvaunuhevosta."

"Ohoh, ompas perinyt kyllä aika kevyet piirteet." Rapsuttelin tamman poskea vähän aikaa ja siirryimme käytävällä eteenpäin. Vislasin ja kuulin selkeästi Marin hirnahtavan ja Bladen tutun hörähdyksen. "Voi että on ollut ikävä teitä mammat." Muistin sitten vielä velvollisuuteni ja Mari sai jäädä hetkeksi odottelemaan rapsutteluja. Kävin kiinnittämässä Sipen entisen karsinan oveen muistokortin, olin valinnut vanhan todella hyvän laidunkuvan Sipestä, rinnallaan sen oma ensimmäinen varsa, First Blade. Taakse olin kaunolla raapustellut muistorunon Sipelle. Anne ymmärsi, että nyt oli parasta antaa minun olla hetken yksin ja jäi Marin luokse. Pyyhkäisin kyyneleen silmäkulmastani.

"Tälläinen vanha höppänä minäkin olen."

Menin Annen opastuksella hakemaan Marin ja Bladen varusteet ja harjat. Anne auttoi tuomaan ne karsinoiden eteen ja lähti sitten hoitelemaan omia asioitaan. Niitähän tälläisellä ratsutilalla riitti. Harjasin Marin huolella ja lopuksi puhdistin kaviot. Varusteita laitettaessa muistin Marin herkkänahkaisuuden satulavyötä kiristettäessä, eikä tamma oikkuroinut. Kävelytin tamman maneesiin ja kyhäsin meille ydhen 80 cm korkean pystyesteen ja yhden okserin korkeutta metri. Tamman liikkeet tuntuivat heti tutilta, kun olin kammennut itseni selkään ja otin reipasta vapaata käyntiä. Marikin muisti minut hyvin ja siirryimme pian raviin vapain ohjin. Hetken ravailtuamme aloin kokoamaan ohjia, tein muutamia voltteja ja pysähdyksiä. Mari heilutteli korviaan, kuunnellen minua hyvin. Teimme muutamat laukkanostot paikoiltaan, sulku- ja avotaivutuksia ravissa. Mari intoili laukassa. Ratsastin pystyesteen molemmista suunnista ja hyppäsin okserin kerran. Harjoittelimme lopuksi vielä peruutuksen, etu- ja takaosakäännökset ja pienen palan pohkeenväistöä ravissa ja käynnissä. Kävin Marin kanssa kävelemässä läheisessä metsässä loppukäynnit.

"Olet kyllä hienoon paikkaan päässyt." Kuiskasin tammalle, kun saavuimme Seppeleen pihaan.

Hoidettuani Marin hyvin kuntoon ja vietyäni tamman tarhaan siirryin Bladen luokse. Tamma näytti kyllä niin suloiselta, että mietin jo sen takaisinostamista.

"ääh sun on parempi täällä, eikä mulla ole karsnapaikkojakaan Kotikolossa." Tamma hörähti vastaukseksi ja naurahdin sille rapsuttaen sen otsaa. Tamma sulki silmänsä ja siirryin harjaamaan tammaa reippain ottein. Sitten satula selkään, suitset päähän ja itselle kypärä. Kopsuttelimme leppoisin askelin maneesiin, pikkuisen tamma tepasteli, kun tajusi, että pihapiiri on täynnä oreja. Maneesissa poikahaaveet onneksi tuntuivat katoavan. Blade tuntui tosi reippaalta mennessämme alkukäyntejä ja raveja. Koottuani ohjat taivuttelin tammaa volteilla ja vaihtelin suuntaa useasti. Panostin tamman kanssa suoriin teihin ja hyviin kulmiin.

"Eipäs oiota". Manasin ja tuuppasin tamman vähän rajummin pariin kulmaan.

"Hyvää. Hieno tamma". kehuin sitten vuorostaan. Otimme muutamat laukat volteilla ja jäin toiseen päätyyn hiomaan vähän laukkaa. Pari kahdeksikkoa laukkaa vaihtaen vielä ja hyppäsimme pystyn pari kertaa. Ravissa työstin hieman väistöjä ja sitten aloin menemään loppuraveja vapain ohjin. Laskeuduin selästä pienen käytipätkän jälkeen ja keräilin esteet pois. Tamma olikin jo kuiva ja vein sen talliin, jossa riisuin varusteet ja vein omille paikoilleen varustehuoneeseen. harjasin tammuskan läpi ja vein tarhaan nauttimaan riimuttomasta vapaudesta.

Maksut tunnista:

Olimme harjanneet ja varustaneet hevoset, ja nyt matkalla kohti maneesia. Talutin vieressäni melko kookasta oria, enkä voinut mitään sille, että tunsin pienen jännityksen nousevan vatsassani katsoessani sen lihaksikasta vartaloa. Se voisi halutessaan viskata minut selästään ilman minkään laisia ongelmia, sen verran pieni olin hevoseen nähden.

Kun pääsimme maneesiin pysäytin orin mahdollisimman samaan linjaan muiden hevosten kanssa, ja aloin säätää jalustimia sekä satulavyötä. Sitten tuli aika nousta selkään, ja huomasin sen hieman ongelmalliseksi, sillä jalkani ei millään yltänyt jalustimeen asti. Katselin hieman punastellen ympärilleni pelastusta hakien, ja onnekseni katsomossa istuva tyttö huomasi ahdinkoni. Hän tuli hymyillen luokseni, ja punttasi minut orin selkään.

Oho, olinpas minä korkealla, huomasin katsoessani maahan ; tämä oli aivan erillaista kuin yleensä, sillä tavallisesti ratsuni olivat joko poneja tai pienikokoisia hevosia.

- Noniin, kerrataas vielä. Huutakaa hep jos meni oikein, kun tää mun muisti on mitä on, sanoi meille tuntia pitävä ohjaaja.

- Arskallahan meni Oona? Jes. Carkki Eelillä? Hieno homma. Prinssillä meni ros, eikös juu? Ja Annehan kapusi Sentin selkään. Ja... Jannella meni.. hmmm Bella! Juu. Elekee suuttuko, jossen muista nimiä, hän jatkoi ja naurahti hieman.

Ahaa, tämän nimi on siis Janne, ajattelin. Miksen ollut älynnyt painaa ratsuni nimeä aiemmin muistiin ?

Alkukäyntien jälkeen harjoittelimme jonkun aikaa pysähdyksiä, mitkä menivät yllättävän hyvin. Janne oli todella kuuliainen hevonen, ja huomasin, että alussa rintaani painanut jännitys oli lähtenyt lähes kokonaan pois. Taputin orin kaulaa merkiksi tyytyväisyydestäni, ja se hörähti vaimeasti. Sitten oli aika ravata, eikä se mennyt läheskään niin helposti kuin käynti. Jannen askel oli monta kertaa isompaa kuin mihin olin tottunut, ja minulta vei jonkin aikaa ennen kuin pääsin tasapainoon sekä tahtiin mukaan. Onneksi ratsuni ei ollut moksiskaan, ravasi vain kiltisti eteen päin selässään keikkuvasta ratsastajasta huolimatta.

Kohta siirryimme jälleen käyntiin valmentajan alkaessa kertoa mitä seuraavaksi oli tehtävä ; käynnistä laukannosto ja laukkaa päädyssa. Tunsin taas möykyn vatsassani, entä jos orin laukka olisi minulle liian isoa ? En ehtinyt kuitenkaan kauaa muerhtia sitä, kun oli jo minun ja Jannen vuoro. Vein hevosen ympyrälle, pidäte, ja laukannosto. Tunsin kuinka ori allani vaihtoi käynnistä laukkaan, ja olin todella helpottunut huomatessani ettei laukassa ollut yhtään vaikeampi istua kuin pienempienkään hevosten.

Päätylaukkojen jälkeen siirryimme kahdelle päätyympyrälle, missä oli tehtävä laukata pari kierrosta vastalaukkaa. Vaikka vastalaukka olikin minulle melko uusi asia, suoritimme senkin kunnialla, kiitos todella osaavan ratsuni. Laukan jälkeen kiitin jälleen Jannea, se oli ihana hevonen, eikä sitä näyttänyt haittaavan vaikka olin joissakin tehtävissä hieman epävarma. Sitten teimme vielä laukkaa lävistäjällä, jonka jälkeen siirryimme sulkutaivutuksiin. Ja kuten arvata saattaa, Janne teki nämäkin niin hyvin, että olin huomannut hymyn nousevan väkisinkin kasvoilleni.

Lopuksi teimme vielä laukanvaihtoja, ja sen jälkeen ravia vapainohjin pari kierrosta.

Vielä loppukäyntienkin aikana taputtelin Jannea lähes jatkuvasti, sillä olin hyvin tyytyväinen sen sekä itseni suoritukseen. Siitä oli nimittäin aikaa, kun olin viimeksi ollut kunnon valmennuksessa, varsinkaan isolla hevosella.

Kuormuri kaahasi pihaan ja menin tervehtimään ohjaamosta hyppäävää Shaikujinia. Olimme sopineet, että Shaikujin tulisi upeiden oriidensa kanssa pitämään Seppeleeseen kouluvalmennusta. Olin todella innoissani, kun saisimme kokeilla vähän erilaisia hevosia iänikuisten tuntiponien ja lauhkeiden ruunien sijaan.

Shaikujinin kanssa olin tehnyt yhteistyötä ennenkin, kun olin ostanut hänen silloisesta tallistaan, Storm Bladesta, pari tammaa: Marin ja Bladen. Tammat olivat osoittautuneet hyviksi ostoksiksi. Mari oli entisen kilpauransa jälkeen tyytyväinen muutamiin leppoisiin ratsastustunteihin, joilla se kävi ja Blade taas oli oikein oiva ratsu nuoreksi hevoseksi. Se ei enää hirmuisesti tunneilla käynytkään, ja suunnittelimme siitä Ellin kilparatsua rotutoverinsa Celen seuraksi.

Hevoset pääsivät maneesiin laukkailemaan ja pian aloimmekin varustaa niitä tulevaa tuntia varten. Ratsastaisin ensimmäisellä tunnilla ja menisin Sentillä, kookkaalla puoliverioriilla. Kookkaalla ainakin minun makuuni, kun yleensä kapusin maksimissaan 150-senttisten hevosten selkään. Pääsin kuin pääsinkin Sentin selkään ja olin yllättynyt, miten rauhallinen se oli. No, tunsivathan orit toisensa, ja nokkimisjärjestys oli hevosten kesken jo varmaan aikoja sitten päätetty. Joten suurempia kärhämiä ei olisi hevosten kesken luvassa.

5 ratsukkoa kiersi uraa. Tytöt näyttivät hieman jännittyneiltä hevostensa selässä, mutta hevoset tallasivat kuitenkin uraa kuuliaisesti.

Harjoittelimme pysähdyksiä, Shaikujin kailotti mikkiin taukoamatta ohejeita. Sentti kulki oikein mukavasti, aluksi käynnissä, sitten ravissa. Se totteli todella herkästi apuja ja oma hevoseni Risto alkoi tuntua oripojan rinnalla kankealta, vaikka Risto aika pehmeä suomenhevoseksi olikin.

Kohta aloitimmekin laukkatyöskentelyn. Sentti oli jossain vaiheessa napsahtanut kuolaimelle, ja nosti laukan todella pienestä käskystä. Sen meno oli aika vauhdikasta ja askel oli pitkä, mutta yllättävän pehmeää kyyti kuitenkin oli.

Laukkojen jälkeen treenasimme taivutuksia ja väistöjä. Oma kuntoni oli aika surkea, ja aloin väsyä. Sentti tietenkin käytti tilanteen hyväkseen ja painoi kädelle. Shaikujin käskikin minun koota Senttiä lisää, ja sainkin istuntaa hieman rennommaksi. Sentti tuntui heti paremmalta. Harjoittelimme vielä laukanvaihtoja, ja ne sujuivatkin todella hyvin. Tunnin lopuksi Shaikujin kävi vielä kehaisemassa laukkatyöskentelyäni, mutta pitkäkestoisissa raviosissa hevonen tuppasi kuulemma karkaamaan liikaa alta pois.

Jäähdyttelin Sentin ja taputtelin sitä kiitokseksi oikein kivasta tunnista.

Anne ja Sentti

-Heippa iso-poika., lepertelin kimolle oriille joka katseli minua ylvään näköisenä.

-Tuota noin..., katselin nolona jalkoihini ja sen jälkeen Shaikujinia koko 160senttisellä varrellani.

-Odotas! Haen sulle jakkaran kuormurilta joutuu tässä kuule muutkin käyttään koroketta tämän pojan kanssa!

Kiitin kauniisti ja nappasin jakkaran käteeni ja aloin harjailla oriin jo valmiiksi kiiltävää karvaa. Upeita eläimiä nämä puoliveriset! Kun herran karva kiilsi niin että siitä olisi voinut peilailla lähdin hakemaan muita kamppeita. Satulan kanssa ei tullut ongelmia, kiitos jakkaran, mutta suitsien kanssa Prinssi vähän testasi ja melkein sai minut tippumaan korokkeelta. Shaikujin kävi vielä tarkistamassa silmäteränsä varusteet ja totesi kaiken olevan kunnossa.

-Noniin, mennään., sanoin Prissille ja lähdin taluttamaan suurta oria maneesia kohti. Aloin jo miettiä pääsenkä ollenkaan tuonne selkään asti, mutta onhan tässä toki menty isommillakin otuksilla.. Kaarsin Prinssin maneesin keskelle ja laskin jalustimet alas ja tarkistin vyön. Pienellä ponnistelulla pääsin viimein oriin selkään.

-Hui ompaa tää kapea!, totesin Oonalle joka killitti Arskan selästä.

Vuorossa oli nimenhuuto jonka jälkeen lähdimme ratsuinemme kiertämään uraa.

Prinssin askellus oli juuri niin isoa kuin olin kuvitellutkin. Aivan kuten omalla mammallanikin, tosin ehkä vielä hiukan energisempää ja pidempää. Kokosimme ohjat ja tunsin kuinka hevonen allani kokosi itsensä. Tämä ei ollutkaan mikään työhevonen jolle kaikki saa vääntää ratakiskosta, johon itse olin tottunut. Pian aloimme harjoitella pysähdyksiä. Tasajaloin tietenkin kuten oikeilla kouluhevosilla tehdään. Prinssi osoittautui herkäksi ja yhteityöhaluiseksi tapaukseksi joka tuntui lukevan ajatukseni.

Pian tuli käsky siirtyä raviin ja pieni hipaisu pohkeilla riitti saamaan Prinssin liikkeelle. Ravi tempaisi mukaansa pehmeydellään ja tasaisuudellaan. Keventäminen näillä askeleilla oli helppoa. Päätyjen voltit sujuivat ongelmitta ja prinssi asettui kauniisti sisäohjalle. Sitten vielä samat voltit harjoitusravissa joka sujui kuin tanssi. Aiva liian pian piti taas siirtyä käyntiin ja jäädä odottamaan mitä seuraavaksi luvassa.

Ja luvassahan olikin laukannostoja. Vuoromme oli viimeisenä. Käynti vaikutti hyvä tempoiselta. Sitten pidätys, pohkeet ja vau mikä laukka! Upean iso laukka jossa oli helppo istua. Laukkaaminenkin siis meni aivan nappiin. Olin aivn pökerryksissä kuinka hyvin joku hevonen osaa kuunnella ratsastajaansa! Seuraavaksi olisi luvassa vähän haastavampaa hommaa, vastalaukkaa ympyrällä. Kokosin Prinssin, asetus ulos, pohkeet ja taas mentiin. Vastalaukka lähti pyörimään yllättävän hyvin vaikken sitä kovin usein harrastakaan. Taputin orin kaulaa ja hymyni ylsi varmasti korviin asti.

Laukkojen jälkeen treenattiin vielä taivutuksia ja väistöjä, joissa keskittymiskyky joutui aivan äärirajoilleen. Lopussa oli vielä luvassa laukanvaihtoja. Muut menivät pareittain ja me jäimme parittomana perän pitäjäksi. Vuoromme tullessa nostin laukan ja ohjasin kahdeksikolle. Laskin mielessäni herran isot laukka-askeleet.

-1..2..3..pidäte.. vaihto.. jes!, ajattelin mielessäni.

Pian olikin jo loppuverkan aika. Annoin Prinssille ohjaa ja laskin jalkani jalustimilta. Vasta nyt huomasin kuinka hellänä oli joka puolelta. Huomisesta tulisi siis yhtä tuskaa kipeiden lihasten kanssa, mutta kyllä kannatti. Shaikujin kävi vielä antamassa risuja ja ruusuja ratsastuksestani ja olin erittäin tyytyväinen kuullessani myös kehuja itsestäni.

Laukanvaihtoja

”Hei kaikille, tänään jatketaankin kouluratsastuksen parissa ja opetellaan samalla jotain vähän vaativampaa – nimittäin laukanvaihtoja.” puhuin mikkiin jonka päälle laittamiseen ja toimimaan saattamiseen oli kulunut ikä ja terveys, ja katselin samalla osallistujia ratsuineen. ”Muistakaa säätää tarpeeksi pitkät jalustimet, nyt ei olla menossa estetunnille, ja pitäkää tarpeen mukaan ohjia vähän tuntumalla kun nyt olemme ensimmäisiä kertoja pihalla talven jälkeen” ohjasin ja lisäsin Bladen sekä Leevin nähtyäni vielä loppuhuomautuksen. ”Osa hevosista saattaa olla vähän pörheänä.”

”Sitten vaan kaikki uralle vapaassa käynnissä – kohta saa aloittaa vapaamuotoisen alkuverryttelyn. Ottakaa paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia, samoin temponmuutoksia ja asioita jotka te mielestänne pidätte tärkeinä ratsunne kanssa. Askellajeina ravi ja käynti, suunta vapaa, ei törmäilyjä” kerroin ratsukoille ja kertasin vielä nopeasti mielessäni kaikki osallistujat ratsuineen ennen kuin aloin raahaamaan puomeja paikoilleen.

Carkki ja Leevi +
Oona ja Jambo +
Kukka ja Eppu +
pipsa ja Anttu +
ros ja Blade +
juuli ja Mari +

”Rauhoitu Carkki, hengitä syvään ja istu jokainen alasistuttu askel ravissa painavasti. Hidasta hevosta istunnallasi – ei ohjista repimällä. Ja älä jännity vaikka se hevosesi kyttää jokaista nurkkaa kentällä aivan kuin sieltä pomppaisi millä hetkellä tahansa mörkö ja söisi pienen raukkaparka Leevin suihinsa. Hevonenkin rauhoittuu jos et itse osoita pelkääväsi, nyt Leevi jännittää kahta kauheammin koska sinäkin jännität koko ajan.”

”Jambon kanssa nyt tiukkana, poni pois keskeltä heti! Katso kuitenkin ettet nyppää ohjista taaksepäin samalla kun laitat raipalla eteen. Vie vaikka kättä vähän eteenpäin harjaa kohti niin poni tajuaa että nyt pitää liikkua muuallekin kuin ylöspäin” kerroin Oonalle joka tappeli arvon ponimme kanssa – sehän ei halunnut liikkua pätkääkään eteenpäin. Korkeintaan kylkimyyryä sivulle tai ylöspäin.

”Epulla hyvä nyt Kukka, pidä vaan ohjastuntuma tasaisempana ravissa. Vaikka hevosellasi on suuret askeleet, käsi ei saa nousta kevennyksen tahdissa ylöspäin. Ja vaihda kevennys.”

”Bladella voit tehdä muutaman puolipidätteen enemmän ennen siirtymistä, nyt poni vaan juoksee eteenpäin heti kun saa enemmän ohjaa. Istunnalla, ros, istunnalla. Hyvät käyntiaskeleet nyt, vielä siirtyminen kuntoon.”

”Anttu saa liikkua hiukan aktiivisemmin eteenpäin, naputtelepa ne takajalat mukaan sillä kouluraipalla joka sinulla on kädessäsi, pipsa. Älä kuitenkaan vie jalkoja taaksepäin kun annat pohkeita, ja katso että teet näin aluksi vähän suurempia ympyröitä ja voltteja. Nyt pilaat hevosen jalat jos se joutuu heti taipumaan pikkuruiselle kaarteelle.”

”Marin kanssa kulmiin kunnolla, se poni ei oio niitä ja tee sirkusuran muotoista uraa! Sisäpohje, juuli, ei ulko-ohja. Ja katse mukaan kääntymisissä, älä tuijota maahan tamman vasemmalle puolelle.”

”Hienoa, nyt kaikilla näyttää sujuvan jo kohtuullisen hyvin ja kaikki hevoset näyttävät vertyneiltä. Otetaan sitten kaikki vasen kierros ja tullaan Kukka ja Eppu kärjessä koko rata leikkaa seuraavan pitkän sivun alusta. Puolessa välissä nostetaan laukka, ja jatketaan laukkaa uraa pitkin. Tallinpuoleiselle pitkälle sivulle loiva kiemura laukassa – saadaan vähän vastalaukkaa mukaan tähän alkuverryttelyyn” ohjeistin ja jäin katsomaan millaisen esityksen ratsut saisivat aikaan. Blade ampaisikin eteenpäin kuin paraskin ohjus ja melkein rynni koko johon ohi ennen kuin ros pysäytti tamman aitaa päin (jonka Blade meinasi aluksi kyllä hypätä), Jambo päätti ettei häntä nyt innosta laukkaaminen ja katosi kentän keskelle, sekä Mari oikaisi puoli kenttää niin että päätyi Epun rinnalle. Ja mitäs siitä seurasikaan…

”Ottakaa ne voltille, hallintaan!” huusin epätoivoisena ja katselin kun koko joukko hevosia oli lähtenyt leikkimieliseen laukkakilpailuun ratsastajistaan välittämättä. Ros ei ollut saanut hengähtää kauan Bladen pysähdyttyä aitaan vaan tamma painoi innokkaana muiden mukana persettään heitellen niin että pelkäsin rosin jo maistavan pölyä, Kukka roikkui Epun kaulalla kuin hengenhädässä, Leevi oli tietenkin jo saanut sydänkohtauksen ja Jambo vähät välitti koko saagasta – poni vaan seisoi tyynesti keskellä Oonan katsellessa ihmeissään vuoroin muita hevosia vuoroin ratsuaan. ”Noniin, tasapainoon selässä ja voltille ne hevoset. Pää ylös Bladella ettei se saa sinua vielä alas selästään. Vaikka aitaa päin seis jos ei muuten onnistu.” Olin jo epätoivoinen, jos koko tunti menisi tähän, niin emme ehtisi tekemään mitään mitä olin suunnitellut.

Vihdoinkin kaikki hevoset ravasivat tyytyväisinä ja ratsastajat enemmän tai vähemmän hermoraunioina ja pääsimme aloittamaan loivan kiemurauran. ”Tehdään nyt niin että nostetaan laukka lyhyen sivun puolessa välissä, jokainen ehtii tulemaan pari-kolme kertaa. Mari voi vaikka aloittaa, tulkaa Antun, Leevin ja Jambon kanssa vaikka kentän poikki että pääsette alta pois.” Kun olin tyytyväinen kaikkien suorituksiin, päästin ratsastajat sekä hevoset huilaamaan vähäksi aikaa, ja siirryin selittämään tehtävää.

”Tulkaa vaikka jo kävelemään tänne päätyyn isolle ympyrälle vasemmassa kierroksessa. Kuten näette, kentän keskellä on yksi puomi. Nostetaan jokainen vuorollaan ympyrällä vasen laukka, laukataan puomille – muistakaa suoristaa hevonen kunnolla – ja tarkoitus olisi saada puomin päällä laukka vaihtumaan oikeaksi. Laukanvaihdoissa tarkoitus ei ole heilutella jalkojaan ylimaallisen paljon, ei heilua satulassa puolelta toiselle kuin laivassa eikä tehdä mitään ihmeellisiä ohjasotteita. Vain puolipidäte ja pohkeen siirto. Laukanvaihdon jälkeen tehdään ympyrä oikealle, ja jos laukka ei vaihdu niin sitä voi koettaa vielä vaihtaa ympyrän alkukaarteessa – ympyrällä hevonen helpommin vaihtaa laukan kaarteen mukaiseksi. Jäätte toiselle pääty-ympyrälle, ja sieltä saa sitten alkaa tulemaan jos sopiva rako sattuu eteen. Eli molemmista suunnista tullaan koko ajan – niin saadaan molemmat laukat vaihdettua. Ei törmäilyjä! Voitte vaikka alkaa keräilemään ohjia ja saa aloittaa kun siltä tuntuu.”

”Epulla vaihtui nyt hyvin, muista vain istua syvälle satulaan sillä laukan vaihtuminen pompauttaa vähän. Nyt pomppimisesi sai Epun miettimään pitäisikö sen vaihtaa uudelleen laukka. Sitten tasaisesti raviin ja ravin kautta käyntiin – hienoa Kukka, ensimmäisellä oikein.”

”Aktiivisempi laukka Marilla, vaihto ei tullut aivan puomin päällä mutta tulihan se sieltä kuitenkin. Ensi kerralla muista katsoa reittisi ja tee vähän hillitymmät avut. Ei tarvitse liioitella noin paljon.”

”Jambolla sitä laukkaa nyt. Käytä raippaa kun se sinulla on. Ja hyvä suoristus, pohkeet kiinni… Ei voi olla totta, ei se makkara voi kieltää puomille! Ota reipasta laukkaa kierros kenttää ympäri ja käytä sitä raippaasi, ei se hevonen siihen kuole.”

”Bladella saa tehdä taasen pidätteitä ja tasapainottaa lakanvaihtoa. Nyt tuli vähän kaahaten ja tamma vaihtoi vain etujalat. Korjaa risti pois ja muista puolipidäte ennen puomia sekä kunnolliset valmistelut.”

”Anttu vaihtoi hyvin, istu itse vaan rauhallisena Pipsa. Katse menosuuntaan, samoin varpaat, ja älä säädä siellä selässä mitään ylimääräistä. Ja vähän pienemmällä ohjasotteella voi ottaa käyntiin, ei tarvitse kiskoa.”

”Leevi ei nyt vaihtanut puomilla – eikä nytkään. Ota Carkki raviin ja käyntiin, ei harjoitella vastalaukkaympyröitä. Seuraavalla kerralla voit hiukan liioitella vaikka sen juuri alkutunnista kielsinkin – Leevi ei vain oikein taida hallita näitä asioita vielä. Mutta kyllä se siitä vielä onnistuu” kannustin nähtyäni Carkin masentuneen ilmeen.

”Ja nyt Jambo, kunnolla eteen Oona ja ne pohkeet kiinni. Ei, ei vaihtanut eikä kyllä laukannutkaan tarpeeksi eteen. Hei, vaihtoi se sittenkin vastalaukkaympyräsi jälkeen – hienoa, taputa. Ja miksi ei kukaan tule tehtävään, sanoin että molemmilta ympyröiltä saa tulla koko ajan? Liikettä niveliin, ei meillä ole koko päivää aikaa!”

Jokainen ratsastaja sai ainakin yhden onnistuneen vaihdon ja muutama kaupan päälle hieman pukkeja ja kiitolaukkapätkiä – vaikka se ei aina osunutkaan puomin päälle tai oikeaan kohtaan. Aika kuitenkin loppui taas salakavalasti kesken, joten jouduin passittamaan koko konkkaronkan muutaman ravikierroksen jälkeen maastoon loppukäynneille – pois seuraavan ryhmän tieltä. Muutamille halukkaille lupasin pitää ensi viikollakin jatkoa laukanvaihdoille, jos innostuneita riittää niin voisimme jatkaa tästä niillä tehtävillä jotka jouduin jättämään välistä. Ja miksi ei uusillakin?

Maksut tunnista:

"Episoden selkään näin nousin,
Jalustimet riittävän pitkiksi laitoin.
Maiskautin kielelläni hevosen liikkeelle,
ja alkuverryttelyt nätisti muodossa menimme.
Alkuun keventelimme tahdissa,
hevosten liikkeiden mukana.
Ensimmäisen laukanvaihdon kun teimme,
Heilahdin satulassa melkein kaulalle.
En ollut sellaiseen askeleeseen varautunut,
ja huomasihan sen Eppukin,
ja melkein vaihtoi laukan uudelleen.
Taputin Eppua palkinnoksi,
pidätin ja ravista käynniksi.
Ada piti meille todella hyvän tunnin,
jatkossakin Adan tunneille tulen.
Tunnilla opittiin yhtä sun toista,
jos monen moista.
Laukanvaihtojen lisäksi,
myös asentoani Ada paransi."

Kukka

Ponkaisin kentällä Bladen selkään ja tarkistin vielä vyön ja jalustimet. Annoin tammalle pohkeita ja se lähti kävelemään uralle. Aloin hiljaa hihitellä itsekseni.

-Menikö järki vai mikä noin naurattaa?, Carkki kysyi kiusoitellen.

-Ei kun tää Blade on vaan niin kauhee rimpula verrattuna omaan tynnyriin että hyvä kun tuntee koko hevosta jalkojen välissä!, tyrkin takaisin ja sain Carkinkin nauramaan.

Pian aloitimme verryttely. Kokosin ohjat ja siirsin Bladen raviin. Tammalla oli ihanan pehmeä ja lentävä askel jota vähän aikaa joutui silti tunnustelemaan ennen kuin yhteinen sävel löytyi. Tein muutaman voltin ja serpentiinin ja kun tamma alkoi notkistua siirsin sen käyntiin ja aloin odottelemaan tunnin alkua. Blade vaikutti melko innokkaalta ja yritti nykiä ohjaa että olisi päässyt menemään vähän kovempaa. Pidin kuitenkin pintani ja matka jatkui pomppivana ravikäyntinä kuitenkin nätissä muodossa. Luoja varjele...

Kun pääsimme vihdoin tosi toimiin huomasin että Bladessa tosiaan oli virtaa ja se heitti takasiaan pari kertaa veltosti mahansa alle jo ravissa. Kun tuli sitten ensimmäisen laukan vuoro neiti päättikin ampaista oikein kunnolla ja oli jättää minut kyydistä. Kirosin hampaiden välistä ja pidätin tammaa, tuloksetta. Viimeinen mahdollisuus oli ohjata se aitaa kohti.

-Älä perhana!, ehdin ajatella tamman nostaessa päätään ja ottamalla pari rivakkaa laukka-asekelta.

-Tätä et kyllä hyppää!, huudahdin ja ohjasin sen tahallani vähän viistosti saaden tamman toisiin ajatuksiin.

Pian se tekikin aitaa vasten kauniin liukupysähdyksen muttei näyttänyt loukanneen itseään.

Kuulin takaani kavioiden rummutusta muidenkin villiitymisen merkiksi.

-Voi pask..., enempää en kerennyt ajatella kun Blade olikin taas menossa. Tuntui muutama aaltoileva liike kun Blade viskasi perseensö korkealle ilmaan useaan kertaan saaden ensimmäisellä nykäisyllä ohjat käsistäni. Hädissäni kokosin ohjia ennenkuin olisin tosissaan sömässä hiekkaa.. Ada-parka yritti turhaan kiljua ohjeita kentän keskeltä sillä tuulen humina korvissani peitti kaiken yrittäessäni saada tamman pään ylös. Kun pää ponkaisi ylös ohjasin tamman taas aidan suuntaan jonne se nyt pysähtyi huohottaen ja tanssahdellen.

-Kuules neiti! Mulla ei ole nyt yhtään niin kivaa kun sulla näyttää olevan!, totesin tammalle ja otin jämäkämmän asenteen sitä kohtaan.

Vihdoin pääsimme aloittamaan varsinaiset vaihdot. Blade oli energinen mutta pysyi nyt lapasessa kun olin jo varautunut siihen että se saattaa yrittää päästä niskan päälle.

Tuli meidän vuoromme. Siirsin Bladen laukkaan ja se päätti lähteä taas viemään. Koitin pidättää sitä mutta myöhästyin ja se vaihtoi vain etusillaan laukan jatkaen kamalaa ristilaukkaa. Kirosin mielessäni. Seuraavilla kerroilla meni jo onneksi paremmin ja olin loppua kohden varsin tyytyväinen suoritukseemme vaikka alla paahtoikin vieras hevonen.

Lähdimme maastoon jäähdyttelemään. Annoin Bladelle vähän ohjaa ja se venytti kaulaansa muttei enää yrittänyt lähteä viemään vaan käveli rennosti. Pian olikin jo aika palata talille ja riisua hevoset.

En tiedä tulenko seuraavalle kun nyt on vähän kiirusta kun tuota Blondia pitää paapoa ;> Mutta ilmoittelen myöhemmin jos ehdin seuraavalle tunnille.

ros

Koulukiemuroita

© Anne

Maksut tunnista:


“Moi Palmi!” tervehdin suomenhevostammaa, joka seisoi karsinassaan varusteet yllä. “Kaikki tunnille tulijat valmiina?” kuului Carkin ääni Epun karsinasta. Kaikki nyökkäilivät, ja lähdimme taluttamaan hevosia ulos karsinoista. Pian olimme kaikki pihalla jonossa, Ada ja Blade ensimmäisinä. Minä taas jättäydyin Palmikon kanssa viimeiseksi.

Nousimme nopeasti selkään, ja pian jonomme lähtikin liikkeelle rauhallista vauhtia. Lämmittely maasto sujui nopeasti, kun juttelin muiden tuntilaisten kanssa. Ratsastimme maneesille, josta kajahti kova äänisesti Annen ääni: “Vihdoin te laiskamadot saavutte. Nyt töihin ja kunnolla!”. “Ja nyt kevyessä ravissa voltteja ja taivutteluja!” hän komensi.

Palmikko lähti heti raviin. ”Hyvä ohjastuki kokoajan ja keskittykää pitämään hevosen tempo reippaana. Ottakaa kulmat hyvin, ei turhia oikomisia!” Anne komensi kovalla äänellä. Keskityin enemmän ratsastukseen, ja Palmikko kulkikin melko hyvin.

Katselin sivusilmällä, kuinka Anne neuvoi Fiaa Marin kanssa. Seuraavana hän kommentoikin Oonaa ja Jamboa, jotka kiisivät lävistäjällä. Sen jälkeen hän alkoi komentamaan nopeasti Adaa ja Bladea, jotka menivät pohkeenväistöä. Hetken kuluttua hän komensi minut ja Palmikon laukkaamaan. Suomenhevostamma otti nopean ja pitkän ravin.

Hytkyin selässä niin, että hyvä kun selässä pysyin. “Pipsa, ulkopohje on liian takana ja se vain kutittaa Palmikkoa! Korjaa pohkeen paikka ja yritä uudelleen laukkaa käynnistä.” Hän komensi minua. Tottelin, ja pian Palmikko nostikin laukan ympyrällä, jossa laukkasin pari minuuttia. Hän neuvoi vielä Anttua ja Dreameria, ennen kuin lähdimme kaikki yhtä aikaa laukkaamaan.

Palmikko nosti laukan hyvin, kuten kaikki muutkin hevoset. Sitten lähdimmekin vielä loppu jäähdyttelyille maastoon. Annoin Palmikon roikuttaa päätään, ja kulkea hitain askelin. Myös muut hevoset kulkivat hitain askelin päitään roikottaen. Saavuimme nopeasti takaisin tallille, ja taputin Palmikkoa kaulalle.

Pipsa

Tunti sujui hyvin ja opin paljon ison hevosen kanssa. Annen neuvot olivat erittäin hyviä, istunta parani ja sen myötä oli monta kertaa helpompi mukautua hevosen liikkeisiin. Lopputunnista Mari kulki jo oikein kivasti, myötäsi ja taipui. Kiitos tunnista!

Fiia

Yksityistunti 3:lle, vaativampaa tasoa

ros & londi

Tunti parivaljakolla alkoi hyvin, tamma tuntui kuuntelevan apuja, toimi herkästi pysähdyksissä, volteissa ja käännöksissä. Mutta kun aloitettiin kunnollinen irrottelu ja niskan rentoutus Blondi innostui, ja ros saikin oikein olan takaa ratsastaa tammaa, jotta neiti pysyi käsissä. Laukannostoja harjoiteltiin käynnistä ja suoraan voltilta, sekä peruutuksia ja peruutuksesta suoraan raviin - näissä Blondi yritti taas lähteä viemään, ja meinasi temmata Leevinkin mukaan saaden tunnin miltei sekasin. Meinasin itsekin menettää hermoni. Onneksi ros sai lopputunnista Blondin jo hallintaan ja loput väistöistä ja laukoista sujuivat hyvin, vaikkei Blondi oikein täysillä keskittynytkään hommaansa.

Carkki & Letkajenkka

Huhhuh. Tässä parivaljakossa oli aluksi niin paljon ääntä ja vimmaa, että heikkohermoisempi olisi oriin selässä saanut jo kymmenen pumppuslaagia. Onneksi Carkki piti hermonsa loppuun saakka, vaikka Blondi saikin Leevin innostumaan laukoissa turhan paljon, jolloin hommat meinasivat karata käsistä. Kun Carkki sai herransa taas hallintaan, ori teki loppuväistöt loistavasti ja meni koko lopputunnin kauniisti, kuin kouluratsu ikään - kuten pitääkin.

Ada & Blade

Tässä kaksikossa oli todellista tyyliä. Musta tamma oli harjattu kiiltäväksi ja liikkeet olivat puhtaat ja notkeat. Ada hallitsi Bladen hyvin, tamma kulki kauniisti muodossa, ei väkisin kiskottuna, vaan rennosti, kuin olisi syntynyt hommaansa. Vaan Blondin ja Leevin ryhtyessä riehumaan Blade-parka säikähti ja lähti livohkaan. Onneksi Ada sai tamman talttumaan ja takaisin keskittymään hommaansa. Laukoissa Blade innostui ja heitti sellaiset ilopukit, että pelkäsimme kaikki Adan nielevän pian pölyä. Onneksi niin ei käynyt, vaan Adan ja Bladen kohdalla tunti oli varsinainen menestys!

Maksut tunnista:

Kappas, mitä nyt on tapahtunut, Ada nähdään taas Bladen satulassa pitkän tauon jälkeen. Hymyilin tyytyväisenä ratsulleni (sekä tietenkin itselleni, missä vaiheessa pieni itsetyytyväisyys on kielletty) joka kulki rennosti käynnissä keskihalkaisijaa pitkin – ja kaiken lisäksi suorassa ja kiemurtelematta, hieno hevonen. Olin toivonut tammaa ties kuinka monta kertaa mutta tutuiksi olivat tulleet Mari ja Jambo, nyt olin sitten viimeinkin päässyt otuksen selkään ja ainakin Chaon kommenteista päätellen tähän asti tunti oli kulunut loistavasti.

”Hemmetin hevonen” sihahdin hampaitteni välistä ja yritin kääntää sätkyn saanutta tammaani voltille, tai edes seinää päin jos se auttaisi. Leevi ja Blondi olivat keksineet jotain omaa kivaa ja Blade raukka oli sitten pelästynyt ja päättänyt esitellä kiitolaukkataitojaan – lujaa meni. Muutaman kymmenen, miksei suoraa sanota parinsadan, ympyräkierroksen jälkeen sain Bladen takaisin raville ja sitten vain puolipidätteitä tekemään jotta ravi pysyisi hallinnassa ja tamma ei päättäisi lähteä uudelleen. Onneksi pääsimme työskentelemään pysähdysten ja peruutusten kimpussa ettei heti tarvinnut ottaa laukkaa tähän väliin, ja pelottavasta kokemuksestaan toivuttua Blade alkoi taas kuunnella mitä siellä selässä oikein tein. Ja osasihan se tammakin hyvin kaikkea, pää pysyi alhaalla, niska ylhäällä ja takajalat eivät unohtuneet kilometrin päähän.

Horjahdin etukenoon ja melkein iskin leukani tamman niskaan. Blade oli päättänyt rauhallisesti menneen alkutunnin jälkeen (livohkaan lähtemistä ei lasketa) esitellä hiukan pukkilaukkataitojaan ja mikäpä olisi ollut parempi kohta kuin ensimmäinen laukannosto. En tiedä mitkä jumalat tänään olivat olleet puolellani mutta en tälläkään kertaa lentänyt jorpakkoon tahi päässyt tutkiskelemaan maneesin pohjan rakennusmateriaalia, ja Bladekin rauhoittui muutaman pukin ja kiihdytyksen jälkeen.

Halasin Bladen kaulaa ja taputin tammaa, sitten vain kuuntelemaan Chaden ripitystä tämänpäiväisestä tunnista. Ihme ja kumma, tänään ei meille ollut muuta kuin positiivista sanottavaa, ja omasta mielestänikin tunti oli mennyt hyvin, Blade oli ollut rento, muoto oli ollut kiitettävä ja edes mitään erityistä asettelua ei oltu tarvittu muotoon saamiseksi. Hieno tamma.

Terveisin, Ada ja Blade.

-Tänään sinä käyttäydyt!, sihahdin tammalle joka tepasteli paikallaan. Löysäsin ohjia ja tamma lähti talsimaan uralle. Tamma tuntui harppovan melko normaalisti joten annoin vähän enemmän ohjaa. Pian alkukäynnit oli kävelty ja aloitimme kunnon lämmittelyn. Pysähdyksissä sain tamman seisahtumaan hienosti tasajaloin ja lähtemään liikkeelle pehmeästi jopa raviin. Voltitkin menivät mukavasti ravissa ja tamma tuntui pitkästä aikaa edes vähän kuuntelevan minua vaikka korvat huitoivatkin joka suuntaan.

Kun sitten alettiin tosissaan vääntämään Blondi tuntui kuumuvan jotenkin aivan kummasti. Se nojasi kuolaimelle kuin menisi ensi kertaa kuolaintuella ja niskoitteli vastaan. Kuitenkin ulkoisesti tunnuimme kelpaavan vaikka Blondin niskoittelu näkyi varmasti kilsan päähän.

Pian aloitimme laukannostot ja kuten jo arvata saattaa neitihän niistä riemastui ja päätti rykäistä oikein kunnolla muutaman kiitolaukka-askeleen maneesin keskelle. Leevin kohdalla tamma teki vielä leikkiin kutsuvan loikan saaden myös Leevin loikkimaan kuin aropupu.

-Saaatana!, minulta pääsi ja yritin saada tamman kuriin. Muutaman kerran menimmekin taas aivan mallikkaasti mutta kun tuli peruutuksia tamma halusikin luistaa hommasta hypäten valtavalla loikalla keskelle saaden sekä Leevin että Bladen kavahtamaan. Leevin innosta, Bladen kauhusta. Seuraavalla kerralla taas sama juttu. Näin Chaon kiroavan äänettömästi jonka jälkeen hän antoi ohjeeksi yrittää asiaa niin monta kertaa että se menisi paksukalloni jakeluun. Se vaatikin melkein verta, hikeä ja kyyneliä ennenkuin tamma taipui tahtooni ja teki mallikkaan (ja kovin inhoamansa) peruutuksen. Raviin siirtyminenkin oli pudasta.

Loppu tunnista käteni, selkäni, jalkani, kaikki olivat koetuksella kun Blondi töyssytti menemään muita mulkoillen ja minulle vastaan haraten minkä kerkesi. Pian sain sen kuitenkin edes jotenkin hallintaan ja lopputunnista kaikki sujui moitteitta vaikka tamman ajatukset selvästi olivat jossain muualla.

Alkutunnista tuntui allaoleva koni aivan hullulta. Hyvä ettei seinillä kiipeilty, Londisen avustamana. Chao huokaili syvään ja sanoi aikovansa joku kerta irtisanoutua opettamisestamme. Virnuilin ja yritin keskittyä muuhun kuin siihen, että kohta minä kiipeän katossa. Laukoissa sitten tämä Paris Hiltonimme Londi alkoi sekoilla ja se oli menoa se. Blade näytti kiitolaukka taitonsa heti kättelyssä meille kaikille. Vihdoin saadessani ukkelin hallintaan, oli allani uusi, keskittynyt hevonen. Ja tuntui, kuin olisimme olleet Kyra Kyrklund ja Matador kakkonen konsanaan.

Kamala takaosakäännös

Raahasin puomeja paikoilleni ja annoin tunnin ratsastajien kävellä vielä vähän aikaa pitkin ohjin mihin suuntaan ikinä halusivatkaan. Kolme tunnilla, harvinaista mutta tehtäväämme se sopisi paremmin kuin hyvin. ’Ehkä vikaa saattoi löytyä tuntienpitotavastani’, ajattelin happamasti mutta sysäsin ajatuksen pois, ei ole mitään järkeä rypeä itsesäälissä kun voisi tehdä jotain kehittävämpääkin. Uralla kiemurtelivat tällä kertaa:

Fiia – Pella +
ros – Blondi +
Carkki - Leevi +

”Noniin, tänään teitä on vain kolme tunnilla, joten hyödynnetään se tehokkaasti. Kerätkää ohjat ja tunnustelkaa tämänkertaisia hevosiamme – jotka kyllä ovat teille jo tuttuakin tutumpia. Suunta vapaa.” kailotin kentän keskeltä ja raahasin vielä tuolin kahden puomineliön reunalle. Voisin istua mukavasti viltin kera vielä näin vähän aikaa.

Fiia joutui herättelemään vähän paikoilleen uuvahtanutta Pellaa raipan kanssa, mutta muutaman kierroksen sitkeän tappelun jälkeen poni alkoi jo kunnioittaa ratsastajaansa ja miettimään vakavasti että tänään voisi jopa tehdä töitä. Blondi oli rauhoittunut viime tunnista ja liikkui tasaisen rauhallisesti eteenpäin. Ehkä hiukan liian rauhallisesti ja laahaavin askelin. Leevi sitten. Mitäpä siitä voisi sanoa? Ori hörähteli tammaseuralleen ja painoi eteenpäin kuin höyryjuna, Carkki näytti selässä vähän epätoivoiselta. ”Älä nojaa missään tapauksessa taaksepäin, jää vetämään ohjasta tai junnaamaan samalle voltille, se vain saa hevosen enemmän hermostumaan. Tee nopea ja kova pidäte, myötää, toista jos se ei mennyt perille” ohjastin Carkkia. Pari pidätettä meni kyllä hakoteille mutta asian oivallettuaan myös Leevi alkoi kuunnella, edes vähän, ratsastajaansa.

”Tehdään vielä vähän pysähdyksiä. Jokainen tekee neljä lyhyttä käyntiaskelta - ja sitten seis. Ja älkää juuttuko vain suorille urille.” ohjastin ja annoin ratsastajien pysäytellä hevosiaan muutaman kerran. ”Vielä yhdet pysähdykset ja muistakaa nyt laskekaa askeleet!, Blondilla meni äsken kaksi lyhyttä ja Leevillä kahdeksan. Pellalla vähän lähempänä, kuusi lyhyttä.”

”Sitten raviin kaikki, ympyröitä ja suunnanvaihtoja” huusin. Vähän aikaa ravailtuamme käskin kaikkia istumaan alas ja nostamaan vasemman harjoituslaukan. ”Blondilla nosta rauhassa uusi jos tiputtaa, älä juoksuta. Täällä ei kukaan tule ja ratsasta päältä jos otat sen käynnille asti. Ja Leevillä muista mitä sanoin, ei takanojaa eikä vetokilpailua, lyhyitä ja nopeita pidätteitä. Pellaan vähän vauhtia siellä, takajalat eivät liiku minnekään.” ohjeistin ja katselin muiden menoa – ehkä olisi vielä vähän oppimisen aihetta kaikille.

”Sitten ravin kautta käyntiin ja pitkät ohjat. Tulkaa kaikki tänne vasemmanpuoleisen neliön sisälle kävelemään, ja selitän tämänpäiväisen tehtävämme. Eli jakaannutte kahteen ryhmään, tänne toiseen Pella ja Blondi, oikeanpuoleiseen Leevi. Tehtävään tullaan aina käynnissä, muualla askellaji on vapaa mutta neliön sisällä teidän on pysyttävä. Näin aluksi jokainen tekee siniraitaisen puomin kohdalle oikein hitaita käyntiaskeleita, aloitatte kun olette puomin alussa ja lopetatte kun olette sen loppupäässä. Eli tehtävä ei ala silloin kun hevosen etujalat ovat kohdalla, vaan kun te. Ymmärretty? Joten keräilkääpä nyt ohjat ja siirtykää omiin neliöihinne.”

”Leevillä oikein hyvät askeleet, muista jatkaa niitä vielä siihen saakka että olet puomin toisessa päässä. Pellalla tee vielä hitaampia, samoin Blondilla.”

”Jokainen teistä tietää miten takaosakäännös tehdään ja on tehnyt niitä aikaisemmin? No, vaikka ette olisi tai olisitte, selitän nyt kuitenkin. Eli näin vasemmassa kierroksessa väistättävä pohje on ulkopohje eli oikea, joka on hiukan taaempana. Vasemmanpuoleinen ohja johtaa vähän. Vasenta pohjetta voi käyttää kontrolloimaan askeleen pituutta.” selitin ja kävelin samalla edestakaisin pitkin neliön laitaa. ”Tehtävä on siis yksinkertaisuudessaan se, että teette tähän oikein hitaita ja lyhyitä askelia, ja sitten alatte siirtämään ratsunne etuosaa sisällepäin eli vasemmalle. Ja vain kaksi askelta nyt, tasan tarkalleen kaksi eikä yhtään enempää. Ja jatkatte suoraan siitä asennosta missä olette, muutaman metrin jälkeen voitte palata oikeaan suuntaan. Leevi voi aloittaa, ja täällä Pella.”

”Carkki, muista tehdä lyhyet askeleet, nyt Leevi ei tullut valmiiksi ja ei kuunnellut pohjettasi ollenkaan. Pellalla vähän voimakkaampi pohje jotta hevonen siirtää etuosaansa eikä vain kävele eteenpäin. Pidäte, pohje ja johtava ohja, pidäte, pohje ja johtava ohja... Näin! Tunsitko, poni otti askeleen sivulle eikä vain tullut lapa edellä. Sitten Blondi, pidätä vähän, nyt Blondi vain harppoo pitkiä askelia sivulle vähät välittämättä. Sisäpohje. Ja muista, vain kaksi eikä kenties kolmea tai neljää!” ohjeistin.

Kävelin kahden neliön väliä ja korjailin ja selitin ja puhuin varmaan ääneni käheäksi. Olimme nyt edenneet kuuteen askeleeseen jokaisen kanssa, ja jokainen ratsastaja näytti saaneen langan päästä kiinni. ”Nyt sitten tehdään takaosakäännös kokonaisena, kahdeksalla askeleella ympäri, ja askeleiden pitää olla pieniä sillä yli ei saa mennä vaikka jokainen hevonen täällä pääsisi sen vähintään neljällä.” ”Tai Blondi kahdella jos se on hevosesta kiinni” naurahdin kun muistin tamman harppomisen.

”Leevillä hyvä, älä nosta kättäsi tehdessäsi pidätettä ettei siitä tule kova. Pellalla vaikka teet nyt koko käännöstä ratsasta yksi askel kerrallaan, hevonen on koko ajan hallinnassasi ja se väistää omista avuistasi. Teeppä seuraavalla kerralla sarja kahden pätkissä, kaksi askelta, seis, sitten taas kaksi, seis ja niin edespäin. Pidätä Blondilla! Te tulette nyt neljällä jos et tee jotain, jaa… yli meni!”

Teetin koko käännöksen tähän suuntaan vielä muutaman kerran ennen kuin vaihdoimme suuntaa ja aloitimme alusta tässä suunnassa hitailla käyntiaskelilla, sitten kahdella, neljällä, kuudella ja viimein koko käännös kahdeksalla. (Kerro tässä vaiheessa oliko tämä suunta helpompi vai hankalampi hevosellesi ja mistä se johtuu.)

”Tulkaas nyt kaikki tänne vielä vähäksi aikaa.” huusin ja odotin vähän aikaa että kaikki pääsivät seisomaan puoliympyrään, Leevi vähän kauemmas muista. ”Nyt olette sitten tehneet vähän takaosakäännöstä, jos halukkaita on voimme jatkaa ensi kerralla opastuksessani tai sitten omin päin, ja aina saa tulla nykäisemään hihasta jos haluaa kommentteja. Blondin kanssa muista tehdä pieniä askelia ja kontrolloida hevosta pidätteillä. Pella oli tänään vähän tahmea alussa, mutta hyvää ratsastusta. Sinun kannattaa tehdä aina kahden jaksoissa – aivosi toimivat niin parhaiten ja käsität asiat kahden pätkissä paremmin. Leevi alkuhässäköistä huolimatta meni hyvin, muista kevyt käsi ja istu suorassa siellä satulassa. Niin et häiritse hevosta kallistelullasi.”

”Ja nyt sitten kevyttä loppuverryttelyravia, päästäkää hevosia vähän pidemmälle niskalle ja ratsastakaa vähän eteen, käynti hidastaa hevosia. Ensi tuntiin!”

Maksut tunnista:

© Carkki

Kiristin satulavyötä ja katsoin ympärilleni hiukan kummissani – vain kolme tunnilla! Meille se tosin sopi erittäin hyvin, parempi vähän kuin paljon. Jalustimet kouluratsastuspituudelle, ohjasin Pella uralle käyntiä ja päästin ohjat löysiksi. Adan huutaessa ohjeita keräilin ohjat ja autoin raipan kanssa ponia liikkeelle, se kun oli tapansa mukaan alkuun tahmea ja olisi tahtonut vain laiskotella…

Jokusen kierroksen ja raipannapautuksen jälkeen Pella huokaisi ja lisäsi tahtia, se näköjään oli tullut siihen tulokseen, että voisi miettiä tekevänsä hommia. Takajalat olivat edelleenkin tallissa, mutta sitten aloitimme pysähdysharjoittelun, jolloin poni alkoi hiukan lyhentää itseään. Pyrin välttämään tasaista vetoa ohjista ja tekemään puolipidätteitä, mutta siltikin askelia meni enemmän kuin neljä, joka oli siis tarkoitus. Viimeinen pysähdys oli tasapainoinen ja onnistunut. ”Hieno Pella!” kehaisin tammaa ja pyysin sitten ravia, joka tuli pienen kaivelun jälkeen. Pella taipui ympyränkaaren mukaan ja oli muutenkin mukava ratsastaa, vaikkakin tempo oli aika verkkainen. Raviverryttelyn päätteeksi siitä irtosi kuitenkin kiitettävä lisäys. Laukka nousi toisella yrittämällä ja pysyi jokusen askeleen, mutta uuden noston ja Adan kannustuksen myötä liikettä tuli lisää ja Pella selkeästi innostui laukkaamisesta.

Välikäynnit tapahtuivat neliössä samaan aikaan kun Ada selitti uutta tehtävää. Kyse oli puomin mittaisesta käynnin lyhentämisestä, joka kuitenkin oli yllättävän haasteellista. Pella tuppasi hiukan vetämään ohjasta vastaan ja menemään liian reippaasti, mutta lopulta myötäsi vähän niskasta ja tepsutti puominmitallisen pieniä käyntiaskelia. Kiitin sisältä ja kuuntelin sitten Adan seuraavia ohjeita; nyt aloitettaisiin takaosakäännökset! Ensimmäiset yritykset menivät mönkään, mutta lopulta tunsin kuinka lavat liikkuivat kunnolla sivuun kahden askeleen verran. ”Hieno poni”, taputin Pellaa kaulalle ja annoin sen ravata hetken ennen neljän askeleen koetusta. Askel kerrallaan sain sen kääntymään takajalkojensa ympäri ensin neljän, sitten kuuden askeleen verran.

Lopulta olimme edenneet koko käännökseen. Ensimmäinen kiekko meni hutiloidessa, mutta toisella keskityin ratsastamaan aina kaksi askelta kerrallaan, ja tamma kääntyi kuuliaisesti ympäri. Suunnanmuutoksen jälkeen aloitimme alusta, joskin etenimme nyt hiukan nopeammin. Pellalle tämä vasen suunta oli helpompi ja minäkin osasin ajoittaa apuni jotenkin paremmin, ja tietenkin meillä oli jo treeniä alla. Koko käännös onnistui ja Adankin loppukommentit olivat kannustavia. Loppuraveissa poni venytti niskaansa ja pärski tyytyväisenä, se taisi olla kurkkuaan myöten täynnä takaosakäännöksiä nyt muutamaksi viikoksi!

Kiitos tunnista!

fiia

Kiristin vyön, laskin jalustimet ja punnersin itseni Blondin selkään. Tamma jäi kerrankin jököttämään hölmönä paikoilleen joten tiesin jo valmiiksi että paljon ei ylimääräistä virtaa heruisi. Päätin siis pienten alkukäyntien jälkeen pistää tammaan vähän liikettä ahteriin ja onnistuinkin kohtalaisen hyvin. Blondi lähti harppomaan hyvää tahtia ja ravikin sujui mallikkaan tasaisesti ja energisesti kunhan ensin vähän näytti raippaa. Pysähdykset suijuivat hyvin samoin liikkelle lähdöt. Onneksi.

Saimme käskyn siirtyä raviin joten annoin Blondile pohkeita. Neiti lähtikin yllättävän hyvin ja matka taittui yllättävän irtonaisessa ravissa eteenpäin. Ympyrät olivat pyöreitä ja suunnanvaihdotkaan eivät saaneet tamman tasapainoa järkkymään. Pian saimmekin jo käskyn nostaa laukan. Jostain syystä neiti taas petti minut ja lähtikin viipottamaan kamalaa pikaravia.

-Perkele... kirosin kaulukseeni ja tein voimakkaita pidätteitä. Kun sain taas aikaiseksi tasaisen ravin ja yritin uudestaan niin taas sama juttu. Neiti siis testaa minua vieläkin. Tiukka pidätys, napakka raipan läväytys takalistolle ja pohkeita niin johan neiti nostikin komian laukan ja jatkoikin sitä loppuun asti. Taputin tamman kaulaa ja kehuin sitä.

Välikäynnit neliössä menivät Adaa kuunnellessa. Puomin mittaiset hitaat käyntiaskeleet tuottivat vähän ongelmia neidin ison askelluksen takia ja se tuntui suorastaan hilaavan itseään eteenpäin vaikka ulospäin näyttikin varmaan harppovan. Kun Ada oli suoritukseemme tyytyväinen annoin hetken käsieni huilata kun kuúntelin seuraavia ohjeita takaosakäännökseen. Käteni olivat aivan velttoina sillä tuntui että taas sain kannatella koko hevosen isoa päätäni ohjiena varassa.

Kahden askeleen verran oli näköjään Blondille helpommin sanottu kuin tehty eikä ohjeet tuntuneet taaskaan menevän korvien väliin. Kuitenkin pienen tahtojen taiston jälkeen sain neidin menemään joten kuten puhtaasti. Oli vuoro siirtyä kuuteen askeleeseen joka alkoi jo sujua varsin hyvin.

Seuraavaksi vuorossa kahdeksan askelta. Laskeskelin mielessäni neidin askelpituutta. Tiukkaa tekisi mutta yritetään. Ja tietenkään Blondin askeleet eivät sopineet yksiin. Neidin iso askellus tuli taas vastaan ja sen kanssa sai tehdä tosissaan töitä että sen sai töpöttämään kahdeksalla askeleella.

Vaihdoimme suuntaa ja nyt kaikki meni kuten pitikin. En tiedä oliko kyseessä suunnanvaihdos vai oliko Blondin pitkät piuhat vieneet perille asti kun se alkoi yht'äkkiä taas kuunnella minua eikä etsimään mukavinta tapaa mennä.

Kun risut ja ruusut oli jaettu vedimme loppuravit ja loppukäynnit ja veimme kopukat talliin.

-Seuraavaksi pitääkin harjoitella pidätteitä ja paljon tai emme koskaan pääse kisoihin asti.. ynnäilin mielessäni kun harjasin Blondia.

Kiitos tunnista!

Yksityistunti 3:lle

oona & Jambo

-- Jambo oli tapansa mukaan tunnin aluksi ihan muissa maailmoissa. Ruuna katseli muita kavereita maneesissa ja kauan herra ihmetteli myös maneesin seinää - taisi olla uusi tuttavuus. Onneksi oona on itsetietoinen ja päättäväinen ratsastaja, sillä kun alettiin hommiin, meinasi Jambo vetää homman aivan läskiksi rynnimällä sinne tänne ja oikomalla jokaisessa kulmassa. Onneksi oona sai ruunan tottelemaan sisäpohjettaan, ja ympyräharjoituksella hyvin molempia pohkeita. Laukannostoja voisitte vielä harjoitella, Jambo ei oikein hae takajalkojaan alleen vaan ponkaisee etujaloilla itsensä vauhtiin. Pohkeenväistössä Jambo näytti toimivan loistavasti ja väistikin juuri oikein.

Ada & Vappu

-- Hieman ainakin harjoistusten alussa ahitte molemmat yhteistä säveltä, koska Adan painoavut olivat jonkin verran vinossa. ;) Kun käännöt hevosta, muista että pelkkä katse riittää, ei koko vartaloa tarvitse siirtää siihen suuntaan mihin kääntää. Kuitenkin on hyvä nojata sisäjalustimeen, mutta liika on aina liikaa. Vappu kulki kuitenkin lopputunnista jo varsin hyvässä muodossa, muistat vaan aina myödätä kädellä, kun tamma yrittää hakeutua alas ja eteen, ettet vain vahingossakaan estä Vappua liikkumasta oikein. Laukannostossa teillä oli hieman saman ongelma, kuin oonalla, Vappu ei hakenut takasiaan kunnolla vatsansa alle, vaan liikkui enemmän etujaloilla. Kuitenkin ympyrällä saitte minut vakuuttuneeksi tamman taidoista, taipuminen oli todella sulavaa ja Vapusta huomaa sen olevan todella herkkä hevonen.

ros & Blondi

-- Blondi kulki alkutunnista pää pilvissä juosten enemmänkin pois alta, kuin rauhallisesti tasapainossa. Ympyräharjoittelusta ja monista volteista oli tässä kohtaa suuri hyöty, ja pohkeenväistöjen aikaan Blondikin hakeutui eteen ja alas. Varot vain, ettet kokoa tammaa liikaa, kun se pyrkii joustamaan niskastaan, sillä saa hevosen selän helposti kipeäksi. Laukannoistoissa Blondi näytti kyntensä ja miltei jokainen nosto, oli kuin suoraan oppikirjoista. Blondi haki takapäänsä vatsansa alle ja ponnahti enemmän takasilla vauhtiin, kuin kuopaisten kiritykseen etusilla. Toisaalta pohkeenväistössä Blondi olisi saanut olla enemmän mukana, näytti kuin tamma olisi vain laahustanut pakon edessä, eikä aina edes astunut ristiin kunnolla. Siihen lisää harjoittelua.

Varsin hyvä ja tasapainoinen tunti, ja hyvät ratsastajat, jotka mielellään kuuntelivat ohjeita, noudattivat niitä ja tahtoivat selvästi tulla paremmiksi ratsastajiksi.

Chao

Maksut tunnista:

Jo alkutunnista Blondi vaikutti käyvän ylikierroksilla ja touhotti menemään minkä kerkesin. Käsi parkani joutuivat koetukselle kun yritin saada neidin takaisin ruotuun. -"Onneksi tänää ei sentää perse lentele..!", ajattelin hiljaa mielessäni.

Siirtyessämme raviin huomasin heti että tästä tunnista tulisi tosiaan pitkä jaa haastava. Ulkoisesti näytimme varmaan kamalalta, sillä välillä Blondin vaaleanpunainen turpa vilahteli sen korvien välistä, kun tamma yritti epätoivoisesti näyttää minulle että hän on nyt pomo ja nyt mennään kovaa. Chaon pienen avustuksen myötä sain kuitenkin neidin kuitenkin ojennukseen useilla volteilla ja ympyräharjoittelulla. Kuitenkaan en aivan tyytyväinen ollut suoritukseemme sillä selästä käsin tuntui etten saanut Blondiin kunnon otetta vaikka ulospäin ehkä niin näytti. Kun oli vuoro siirtyä pohkeenväistöihin oli neiti jo vähän saanut jutun jujusta kiinni ja menikin oikein nätisti vaikkei ehkä aivan puhtaasti. Kirosin hiljaa mielessäni kun tunsin että Blondi yritti koko ajan kiemurrella pois alta. Kuitenkaan periksiantamaton luonteeni ei sallinut neidin mennä omia menojaan vaan hikihatussa sain puserrettua siitä irti lähes puhtaat väistöt seuraavalla yrittämällä. Chaon luvalla sain vielä tehdä Blondilla pari ylimääräistä serpentiiniä ja taivutusta jotta se alkaisi taas kuunnella minua paremmin. Eron huomasi kyllä lähes samantien sillä tamma tuntui alkavan kuunnella taas minua ja ratsastuksesta tuli huomattavasti keveämpää. Eteenpäin ei tamma kyllä tarvinnut vieläkään patistaa mutta nyt tuntuivat pidätteet menevän korvien väliin asti. Kun tuli laukannoston aika pelkäsin jo räjähdystä mutta neiti nostikin varsin komian laukan ja malttoi jatkaakin sitä loppuun asti. Kehuin sitä ja seuraavatkin nostot menivät mallikkaasti. Takamuskaan ei noussut kertaakaan liikaa, vaikka laukassa tuntui muuten olevankin jotain aivan erikoista voimaa. Hymy huulilla taputin tammaa.

-Olet kyllä niin hieno kun vaan haluat., kuiskasin sen korvaan.

Tunti läheni loppuaan ja otimme loppu ravit. Tein vielä pari volttia ja otin vähän lyhyttäkin ravia, jotta ei varmasti jäänyt epäselvää kuka vie ja kuka vikisee. Kun ravit oli ravailtu siirryimme käyntiin ja annoimme pitkät ohjat jonka aikana Chao asteli vierellemme.

-Kuten varmaan huomasit niin pohkeenväistössä on vielä vähän hiomista.

-No todellakin! En tajua miksi tämän pitää olla taas tällä tuulella kun yritetään näyttää parhaimmat puolet!, puuskahdin turhautuneena.

Chao naurahti ja toivotti onnea omatoimisiin harjoituksiin.

Ros

Jouduin heti tunnin alussa ravistelemaan Jamboa hereille. Ruuna meni minne sattui, eikä sen puuhista tahtonut saada mitään selkoa. Lopulta sain kuitenkin herrasen kulkemaan kuolaimella, ja siinä jonkinlaisia koulukiemuroita kokeiltiin. Chao oli varsin määrätietoinen, ja hyvä opettaja ja tuntui että opimme paljon. Jambokin näytti nauttivan, ainakin silloin kun talutin sen talliin ja annoin porkkanan...

Oona

"Vappu perkele!" kirosin tamman pompatessa sivulle, maneesi kun oli niin pelottava ja vieras, nurkasta tulisi vielä hurja mörkö ja pistelisi avuttoman tamman suihinsa ennen kuin kissaa ehtisi sanoa. Huokaisin ja jatkoin voltilla kääntelyä ja taivuttelua, tamma oli saanut turbovaihteen päälle ja ratsastajalla oli mennyt hermot ensimmäisen vartin aikana. Ja Vappuhan sietää erittäin hyvin tarkoittamatonta hermostumisesta johtuvaa kovakätisyyttä, ’minun suutanihan ei revitä!’. Loistavaa tiimityöskentelyä tänään – totta tosiaankin.

Laukannostoja, ensimmäinen taisi lähteä aika lailla kiitolaukassa, kovaa, takajaloilla ponnistaen ja turpa taivaissa. Huokaisin varmaan miljoonannen ja yhden kerran tämän tunnin aikana ja kiskoin tamman raviin. ”Yritähän nyt näyttää joltain muulta kuin parinsadan euron puskahevoselta joka ei osaa edes laukata rauhassa saatikka sitten muodossa” sihahdin hampaitteni välistä ja jatkoin vähän aikaa siirtymisillä ennen kuin uskaltauduin uudelleen tehtävään. No, ehkä se laukata rauhassa oli ollut vähän liikaa, koska tämän jälkeen Vappu päätti sitten päästää kaiken lekkeriksi – paitsi siis pakolliset sätkyt vähintään kerran kierroksessa. Kouluraippa lojui jossain maneesin pölyssä, enhän minä ollut luullut että tarvitsisin sitä sen muutaman ensimmäisen minuutin ja viiden pukkilaukkakohtauksen jälkeen.

”Vappu on todella herkkä hevonen, vaikka nojaat ehkä vähän sisäjalustimeen ja et myötää aina tarpeeksi ja blaah blaah blaah” Chao selitti keskittyneen näköisenä kädet selän takana. Vain lehtorin hattu olisi puuttunut, tunsin itseni taas peruskoulun uuvuttavalle tunnille – kuunteleminen pääsi viimeisen kymmenen minuutin jälkeen vähän unohtumaan. ”Okei, ehkä en myötää tarpeeksi kun poni lähtee alta pois jos sille antaa sentinkin ohjaa, kuulitkos Vappu” naurahdin käteni takana tammalle ja taputin sen juuri ja juuri hiostunutta kaulaa. ”… ja muista vielä harjata tamma kunnolla tunnin jälkeen.” ”Siis täh, Chao, herää nyt kiitos.” puoliksi puuskahdin ja puoliksi naurahdin opettajalle joka oli jättänyt levyn pyörimään ja suolsi ohjeita kuin lapsille. ”Ja kyllä, nojaan liikaa sisäänpäin ja en myötää tarpeeksi tamman hakeutuessa muotoon – kuuntelin kyllä mitä puhut vaikka et näytä uskovan sanaakaan mitä sanon” naurahdin ja muut nauroivat mukana – kyllä Chaokin vähän ajan päästä yhtyi mukaan. Joko oikeasti tai sitten vain uskotellakseen meille, sitä en tiedä.

Terveisin, Ada ja Vappunakki.

Ratsastusleikkejä ilman satulaa

Hyppelin iloisesti tallille paperilappu rutattuna käteeni, sillä tänään olisi pitämäni tunnin aika. Tytöt saisivat mennä tänään ratsastusleikkejä, joten voisin ottaa vähän rennommin. Menin talliin. Anita, Lilly-Marie, Odessa, Kukka ja Ada seisoivat kärsimättömän näköisinä ilmoitustaulun luona. Laitoin rypistetyn paperilapun taululle ja tytöt rupesivat heti tutkimaan sitä. Siinä luki näin:

11.2.2008
Ohjaaja: Maikku
Aihe: Ratsastusleikkejä ilman satulaa

Lilly-Marie – Bert
Anita – Anttu +
Ada – Jambo +
Kukka – Eppu +
Odessa – Palmikko +

Tytöt näyttivät iloisilta, sen näki heidän ilmeestään, kun he menivät harjaamaan hevosia. Itse menin talliin tarkastamaan, että hevoset harjattaisiin hyvin.

Kun lopulta pääsimme maneesille, olisi ensimmäisen ongelmani aika. Miten saisin kaikki tytöt selkään? Tytöt käänsivät hevoset kaartoon ja katsoivat minua hölmistyneenä. Aloin jaella ohjeita:

- Lilly-Marie, voin puntata sinut Bertin selkään, Ada, punttaan sinutkin. Anita, nouse tuolilta, samoin Kukka ja Odessan voin puntata.

Tytöt kuuntelivat minua, joten kaikki olivatkin pian selässä.

- Muistakaakin sitten pysyä selässä! huusin jännittyneelle likkalaumalle. - Kävelkää pari kierrosta, sitten lämmitelkää ne kaikissa askellajeissa. Minun täytyy käydä vessassa. Lähdin vessaan ja kun tulin takaisin, tytöt olivat lämmitelleet hevoset.

- Okei, aloitetaan! Tulkaa tänne, niin kerron ensimmäisen leikin ohjeet! Tytöt tulivat posket punaisina luokseni, Anita vähän pomppien Antun tahdissa, mutta muut pysyivät tiivisti satulassa.

- Aloitetaan laukkakisalla. laukataan aina yksitellen niin kovaa kun hevosta lähtee kiertäen tuo kartio ja sitten palataan takaisin. Menkää jonoon Anitan perään, minä vien tämän kartion.

Anita nosti Antulla laukan ja otti harjasta kiinni. He kiisivät eteenpäin, mutta hidastivat mutkassa, onneksi. He laukkasivat aika kovaa takaisin. Seuraavaksi oli Lillyn vuoro. Hän nosti laukan, Bert pukitti, mutta hän sai orin heti hallintaan ja he kiersivät kartion reippaasti. Sitten vuorossa oli Ada venkuilevalla Jambolla. Ada nosti laukan ja Jambo meni upeasti, todella kovaa, mutta upeasti. Ihmettelin silmät päästäni ja Ada säteili päästessään maaliin. Seuraavaksi laukan nosti Kukka, jonka hevonen säntäsi kovana laukkaan. Kukka antoi sen lentää, mutta rauhoitti sopivasti kaarteessa. Sitten oli Odessan vuoro, joka nosti laukan, ja laukkasi koko tien hallitusti, ehkä vähän lauískasti. Kun hän pääsi maaliin, leikimme väriä, tallipalaa ja peiliä. Lopussa menimme kuollutta inkkaria. Kaikilla oli kivaa!

Maksut tunnista:

Seisoimme kärsimättöminä oleskeluhuoneessa yhdessä Adan, Lilly-Marien, Anitan ja Kukan kanssa. Viimein maikku tuppasi oleskeluhuoneeseen rytätty paperilappu käsissään. Hän kiinnitti sen huolellisesti ilmoitustaululle ja jäi viereemme hymyilemään. Me pingottiin ilmoitustaululle ja kaikilta huudahti ainakin yksi 'jes'.

Kipitimme portaat alas päätalliin, ja kukin hävisimme hoitsujemme karsinoihin. Palmikko tuhahti rauhallisesti, ja laski päänsä syliini. Rapsutin sitä korvien takaa, ja suukotin monesti sen otsaa. Palmikko oli pitänyt itsensä hyvässä, puhtaassa kunnossa ja siitä saisin kiittää vain Annea, joka ei ollut vienyt Palmia ulos ja Palmirakkaintani.

Aloitin harjauksen, jossa ei kestänyt kauaa. Siirryin putsaamaan kavioita, ja Palmikko nosti ne reippaasti. Ujutin kuolaimet sen suuhun, ja se vetäisi ne rauhallisesti tuhahtaen itselleen. Kiinnitin remmit, ja lähdin taluttamaan Palmikkoa kohti maneesia.

- Miten sä olit täällä näin aikaisin, Ada kuiskasi maneesissa.

- Palmikossa oli vain vähän irtokarvaa, ei muuta, hihitin.

- Jaa. Mutta Jambo on päättänyt jo oikein kunnolla, että kevät tulisi nyt, Ada tirskahti.

Maikku tuli punttaamaan minut Palmikon paljaaseen, satulattomaan selkään. Palmikko ravisteli hassusti harjaansa, kuin kertoen, että se olisi jo tylsistynyt.

- Tsemppiä, kuiskasin vielä Adalle.

Ada nyökkäsi, kunnes Maikku käski meidän kävellä pari kierrosta, ja lämmitellä kaikissa askellajeissa. Maikku kipaisi vessaan, kun aloitimme. Painoin pohkeeni Palmikon kylkiin. Se lähti reippaaseen käyntiin, yrittäen härnätä edellämme olevaa Jamboa. Ada potkaisi vähän enemmän vauhtia Jamboon, ja minä tein samoin. Palmikon ihanat raviaskeleet painuivat maahan. Maneesissa hevosten hirnunnat kajahtelivat, kun ne juttelivat toisilleen. Annoin Palmikolle rauhallisen laukkapohkeen. Hui, meinasin horjahtaa selästä! Roikuin Palmikon selässä yrittäen vetää itseni paikalleen. Palmikko hidasti rauhallisesti, jotta pääsisin kipuamaan selkään takaisin.

Viimein Maikku tuli, ja kaikki oltiinkin jo ehditty lämmitellä.

- Okei, aloitetaan! Tulkaa tänne, niin kerron ensimmäisen leikin ohjeet, Maikun ääni kajahti.

Me tulimme posket punoittaen Maikun luokse. Anita hieman pomppien Antun tahdissa, minä ja muut istuimme tiiviisti satulassa.

- Aloitetaan laukkakisalla. laukataan aina yksitellen niin kovaa kun hevosta lähtee kiertäen tuo kartio ja sitten palataan takaisin. Menkää jonoon Anitan perään, minä vien tämän kartion, Maikku selosti hymyillen.

Anita nosti laukan Antulla ihan hienosti, aika kovaa kyllä. Toisetkin menivät hienosti. Sitten tuli vuoroni. Nostin laukan, ja Palmikko laukkasi koko tien hallitusti, tosin vähän laiskasti. Kun pääsin maaliin, leikimme peiliä, väriä ja tallipalaa.

Lopuksi ahersimme vielä kuollutta inkkaria.

Kun me lämmiteltiin vielä hevoset, ja vietiin loppukaartoon hyppäsin pois Palmikon ihanasta, pehmeästä selästä. Kehuin Palmikkoa vielä moneen otteeseen, se oli ollut syötävän söpöpöpöläinen tänään!

Odessa & Söpöpöpö.

”Hienoa, Jambo tänään” tokaisin ja kyyläsin samalla muiden ratsastajien hevoset läpi. Osa pyörittelikin silmiään se takia että vaivauduin Jambon selkään asti, ruuna ei ollut mikään huippusuosikki mutta aina se minulle kelpasi. Kiskoin saappaanvarteni kiinni ja kuuntelin samalla ohimennen muiden hehkutusta hevostensa johdosta, mutta vähän ajan päästä kyllästyin tauottomaan ylistysvirteen ja raahauduin Jambon karsinalle muutaman harjan, epämääräisen suojakasan ja suitsinipun kanssa. ”Nyt sitä sitten mennään makkara” naurahdin ja tungin ruunan turvan ohitse karsinaan.

Kiskoin itseni Jambon selkään ja heilutin Maikulle virnistys kasvoillani, ai että neidin hämmentynyt ilme tuotti tyydytystä. Poni allani tuntui mukavan pörröiseltä, Jambon kanssa oli ilo köpötellä tunneilla, ei se toki Bladea tai Eppua voittanut taidoissa tai näyttävyydessä, mutta kyllä tästäkin otuksesta omat hyvät puolensa löysi, ainakin persoonallisuus oli kohdallaan. Polkaisin otukseen vähän vauhtia ja kurvasin uralle muiden sekaan, lämmittelyn saisimme hoitaa itse kun Maikku oli palannut talliin.

Kaartelin Jambon kanssa paljon ja tavoitteenani oli saada ponia pyöreäksi sekä kantamaan itsensä, ilman sen suuremaa yritystä kuitenkin. Ponin mielestä satulattomuus ei kuitenkaan voinut liittyä työntekoon, ja epämääräinen korvienheiluttelu ja turpa mutrulla kulkeminen kirvoitti hymyn huulilleni. Vaikka ravityöskentely ja käyntivaihe oli ollut tahmeaa, laukka kyllä lähti kuin ylämäkeen, eikä vauhtiakaan voinut moittia. Onneksi maneesissa tilaa riitti kun ratsastajia oli vähän, ja annoin ponin kiihdyttää sopivasti pitkällä sivulla ennen kulmaa ja muutamaa pukkia, niissäkään lennokkuutta ei oltu säästelty. Työnsin itseni ylös kaulalta ja ratsastin ponin ympyrälle, revittelyvaiheen jälkeen ehtisin vielä aivan hyvin työstää vähän laukkaa, ottaa ravia, vaihtaa suuntaa ja tehtailla siirtymisiä vielä sinne.

”Okei, aloitetaan” Maikku huusi ja päästi meidän telomaan itsemme ja ratsumme – laukkakisa oli idean nimi ja tötterö oli suosiolla viety maneesin toiseen päähän niin että kiihdytysvaraa riitti. Anttu pääsi aloittamaan ja toisena tuli Bert, sitten pääsinkin minä Jambon kanssa joka kuopi paikoillaan ja heitteli päätään. ”Noniin, näytetään sitten kaikille” kuiskasin ponille ja päästin otuksen laukkaan. Nyt huomasin kuinka verryttelyn laukkaosuudesta oli ollut apua, Jambo venytti eteenpäin kaula pitkällä mutta ei unohtanut takajalkojaan, hieno poni. Nojaudun eteenpäin ja annoin ruunan painaa niin lujaa kuin vain lähti, kaarretta ei paljoa jarruteltu ja takaisin tultiin vähintään yhtä lujaa, miksei lujempaakin. Pysähdys seinään ja Maikku tuijotti silmät suurina, sainkin kuulla että Jambo oli kevyesti voittanut Antun Epun ja mennyt upeasti, lujaa mutta upeasti.

Lopputunnista leikimme vielä peiliä – missä sijoituimme jumbosijalle koska arvon makkarani olisi halunnut laukata eikä tosiaankaan seistä hiljaa paikoillaan, väriä jossa meillä oli erimielisyys askellajin ja askelmäärän kanssa – se johti hylkäykseen ja alkuun palaamiseen, sekä tallipalaa ja kuollutta inkkaria. Loppuverryttelyssä Jambo sai vielä vähän laukkaa aikaiseksi, mutta en jaksanut alkaa kiskoa hienosti tänään mennyttä otusta raviin joten koottu ja työstetty laukka sai pyöriä muutaman kierroksen – tai vähän enemmänkin kuin muutama.

”Mahtava poni” nauroin Jambolle ja liu’uin alas satulasta, poni oli osoittanut että tuollainenkin karvakasamakkara osaa ja kaikilla oli ollut hauskaa, ainakin meillä, ja se oli pääasia.

Tulin innoissani tänään tallille, pääsisimme menemään ratsastusleikkejä! Ja minä kapuaisin uljaan Episoden selkään. Hepat tunnille hoidettiin ripeään tahtiin, kaikki miettien ja jutustellen hieman tulevasta tunnista. No, tiesin jo heti alkuun että vaikeuksia olisi tulossa. Minä, alle 160cm ja hepan selkä yli 170cm. Mitähän tästä seuraa?? Maneesissa: Kipusin tuolilta suuresti ähkien Epun selkään. Lähdimme menemään alku verryttelyt reippain ja keinuvin askelin. Episode oli TÄYNNÄ virtaa... Aloittaisimme laukkakisalla. Minua hieman hirvitti tuo tötsän kiertäminen laukassa, mutta oikeastaan minulla on aika hyv tasapaino ja Episodella tasaiset ja pitkät askeleet. Näimme upeita suorituksia, kunnes oli mun vuoro. Pyrähdimme Epun kanssa täyteen neliin, ja Eppu pärskähti iloisesti ja tuntui intoa riittävän. Jo hyvissä ajoin ennen tötsää hiljensin Episodea ja kaarsimme kartion ja sitten annoin Epulle villisti pohkeita, jotta se olisi pistänyt kaiken peliin. Tulimme maaliin parin tasaisen pukkihypyn saattelemina.Tämän jälkeen menimme kaiken laisia perusleikkejä mitä tälläisillä tunneilla on tapana mennä. Ja minulla sekä tietenkin Episodella oli hurrrjan hauskaa! Vaikka pari kertaa oli vähällä etten tippunut, onneksi Episodella tuota tukkaa löytyy ;) Täänks :)

Tänään koulutunnilla oli varsin erikoinen aihe -ratsastusleikit. Varmuuden vuoksi tarkistin listalta, että sain Andrew'n, jonka jälkeen lähdinkin harjaamaan ruunaa. Koska menisimme ilman satulaa, harjasin selän melkein ylihuolellisesti. Tuodessani pelkkiä suitsia Andrew mulkoili minua epäluuloisesti. - Kyllä vain, ilman satulaa, naurahdin ruunalle ja suitsin sen.

Maneesiin päästyämme Maikku auttoi muita selkään, minä kiipesin tuolin avulla. Onneksi en ollut ensimmäistä kertaa ilman satulaa selässä, sillä Andrew oli varsin pirteällä päällä. Se viskeli päätään, tanssahteli ja painoi kuolaimelle.

- Kävelkää pari kierrosta, sitten lämmitelkää ne kaikissa askellajeissa, Maikku neuvoi. Käveltyäni pari kierrosta annoin Antun siirtyä raviin. Ruuna harppoi valtavia loikkia ja yritti karata laukalle, oli siinä sitten kiva istua! Lopulta nostin laukan ja Andrew antoi palaa. Luojan kiitos ruunalla ei ollut tapana pukitella.

- Okei, aloitetaan! Tulkaa tänne, niin kerron ensimmäisen leikin ohjeet!

Muut istuivat nätisti ratsujensa selässä, minä sen sijaan puuskutin jo höyryjunan lailla ja punersinkin kasvoistani.

- Aloitetaan laukkakisalla. laukataan aina yksitellen niin kovaa kun hevosta lähtee kiertäen tuo kartio ja sitten palataan takaisin. Menkää jonoon Anitan perään, minä vien tämän kartion.

- Voi ei, huokaisin itsekseni ja odotin sitten lähtömerkkiä. Kun Maikku nyökkäsi, nostin laukan ja Andrew syöksyi eteenpäin. Tartuin harjasta, sillä reipas lähtö horjutti hieman tasapainoani. Sain sen nopeasti korjattua, ja Anttukin tajusi onneksi hidastaa mutkassa. Paluumatka tultiinkin sitten taas täyttä neliä. Lopputunnista leikimme vielä väriä ja muita ala-asteelta tuttuja leikkejä hieman sovelletuin säännöin.

Peilin aikana hävisin koko ajan, kun ruuna ei tahtonut pysyä paikoillaan, mutta tunnin päätyttyä olin silti tyytyväinen, ja Andrew'kin vaikutti pirteältä.

- Anita & Andrew, vaaraksi muulle liikenteelle

Istuntaa ja vastalaukkaa

Tulin iloisesti hyppelehtien tallille. Tänään olisi aika pitää historiani ensimmäinen kouluratsastustunti! Avasin tallin painavan oven hymy huulillani. Kiirehdin ylös hoitajien vintille. Siellä olivatkin jo valmiina tuntilaiseni Lilly-Marie, Dreamer, Anita, Chao ja Odessa. Virnistin heille ja kiinnitin lapun ilmoitustaululle, jossa luki kuka saisi ratsastaa kelläkin. Painettuani viimeisenkin nuppineulan tauluun, juoksi taulun luokse tyttölauma, joka alkoi hihkua ilosta. Lapussa luki näin:

Koulutunti 2.2.2008
Aihe: Istunta, vastalaukka
Pitäjä: Maikku

Lilly-Marie – Bert +
Dreamer – Blade +
Chao – Jambo +
Odessa – Manki +
Anita – Andrew +

Tytöt kiirehtivät harjaamaan hevosiaan. Menin katsomaan, kun he laittoivat ratsuilleen varusteita. Lopulta pääsimme maneesiin.

- Tuokaa hevoset siististi tähän kaartoon! huudahdin tytöille, jotka poukkoilivat sinne sun tänne maneesissa. He tottelivat ja pian kaikki olivat siistissä rivissä maneesin keskiuralla. Tytöt nousivat selkään ja siirsivät hevosensa käyntiin.

- Kävelkää niillä pitkin ohjin, huudahdin.

- Yrittäkää suoristautua satulassa, istukaa istuinluidenne päällä!

- Anita, katse eteen ja selkä suoraksi, lepokäynnissäkin pitää istua ryhdikkäästi! Ei Anttu ymmärrä edes mitä sä pyydät, kun sä istut siellä kun perunasäkki! huudahdin. Anita kohensi asentoaan.

- Dreamer, kanna omat kätesi. Ne eivät saa roikkua harjan lomassa! Ja laita nyrkit pystyyn ja nyrkki kiinni! Dreamer teki mitä pyysin.

- Chao, polvet irti satulasta. laita pohkeet kiinni ja kantapäät alas, juuri noin, sanoin.

- Odessa, rauhoita sitä huliviliä vähän, ei vähän rennommin, nyt on hyvä, kehuin.

- Ja Lilly-Marie! Katse eteen, miksi sä tuijotat mua, ei saa nauraa! Bertkin jäykistyy, se on herkkä! Yritä olla rentona, mutta älä tule veteläksi, juuri noin!

Kun olin pitänyt tytöille pienenmoisen saarnan, miten kuuluu istua, pyysin heitä ottamaan lyhyet ohjat. Tytöt tottelivat.

- Aloitetaan niin, että tehdään pari pysähdystä ja peruutusta. Sitten kulmiin vähän voltteja, jotta saatte hevoset kuuntelemaan, sanoin. Tytöt tekivät parhaansa.

- Odessa, sen Mankin pitää kuunnella sua! Älä anna sen sännätä heti tiehensä, vaadi siltä!

- Hienoa Anita, sä ja Anttu sovitte tosi hyvin yhteen, vähän leukaa ylös ja kantapäät alas, olette mahtava pari!

- Lilly-Marie, Istu, istu ja istu! Sun pitää muistaa, miten sä saat Bertinkin rauhoittumaan! Rentoudu, juuri noin, hienoa!

- Ja Chao ja Dreamer, juuri noin, tuohan sujuu jo hienosti, latelin.

- Sitten, siirtykää raviin ja kevennelkää niitä rauhassa, muistakaa antamani ohjeet istunnasta. Tehkää ympyröitä ja kaarevia uria molempiin suuntiin. Lämmitelkää ne, sen jälkeen aloitamme, miten saamme hevosen vastalaukkaan.

Kun tytöt olivat lämmitelleet hevoset, pyysin heitä tulemaan lähemmäs minua. Tytöt kävelivät hevostensa kanssa lähemmäs. Minä aloitin:

- Kuka teistä tietää, milloin hevosella on oikea-, ja milloin vastalaukka? Lilly-Marie, Anita ja Dreamer nostivat kätensä pystyyn. Annoin Dreamelle luvan vastata:

- Silloin heppa menee oikeaa laukkaa, kun sen sisäjalka menee laukassa ensimmäisenä.

- Joo, mutta missä kohtaa uraa?

- No joka paikassa, Dreamer täsmensi. - Ei, ei aina. Vain kaarevilla urilla, sillä suorilla hevosille ei ole mitään väliä, kumpaa laukkaa laukataan. Aloitetaan harjoitus sillä tavalla, että menette tonne tallinpuoleiselle pitkälle sivulle jonoon, sanoin. Tytöt tekivät sinne siistin jonon, ensimmäisenä Lilly, toisena Anita, kolmantena Chao, sitten Odessa ja Dreamer.

- Tehdään niin, että nostetaan ihan oikealaukka. Sitten tehdään tuonne toiselle pitkälle sivulle hyvin, hyvin loiva loivakiemuraura. Siinä kaarella hevonen menee vastalaukkaa. Okei, Lilly, voit aloittaa.

Lilly nosti Bertillä laukan. Bert säntäsi reippaaseen laukkaan.

- Pidätä sitä ja ole rento, liikuta kuolainta, huudahdin. Bert rauhoittui ja Lilly käänsi sen loivalle uralle. He onnistuivat tehtävässä mahtavasti!

- Hienoa. Taputa sitä ja mene jonon perään, sanoin.

- Sitten on Anitan vuoro.

Anita nosti Antulla laukan. Anttu nosti rauhallisen ja pitkän laukan. Anita käänsi kulman ja alkoi tehdä loivaa uraa. Anttu kuitenkin vaihtoi laukan.

- Ei se mitään, ensi kerralla tee vielä loivempi. Se osaa vaihtaa lennosta, joten se teki niin, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta, selitin.

- Voit tulla uudelleen sitten muiden jälkeen, lisäsin.

- Seuraavaksi on sitten Chao ja Jambo, sanoin.

Chao nosti Jambolla laukan. Poni pukitti pari kertaa, mutta Chao nosti tomerana Jambon pään ylös ja käänsi kaarteeseen. Jambo meni upeasti, kunhan Chao sai sen keskittymään. Chao taputti ruunaa ja meni jonon perään. Seuraavaksi oli Odessan vuoro. Hän ratsasti tänään Mankilla. Manki kiemurteli Odessan nostaessa laukkaa, ensin se nosti väärän laukan.

- Siirrä se raviin ja mene ympyrälle, nosta sieltä laukka, neuvoin. Tällä kertaa Manki nosti vastentahtoisesti oikean laukan ja Odessa käänsi sen loivalle uralle. He selvittivät vastalaukan hienosti.

- Sitten voisi tulla Dreamer sen Bladen kanssa, sanoin. Dreamer nosti laukan ja Blade teki kaiken, mitä tyttö pyysi. Vastalaukkakin sujui hienosti. Sitten Anita tuli Antulla uudestaan, tällä kertaa muisti tehdä loivemman uran. Anttu ei vaihtanut laukkaa, joten kaikki sujui niin kuin pitikin.

- Voitte siirtää ne raviin ja ravata niillä pari kierrosta, sitten kävelkää kymmenisen minuuttia ja tuokaa hepat sisälle, sanoin.

Kun hevoset oli hoidettu ja loimitettu, menimme juomaan tallin vintille kaakaota ja keskustelemaan tunnista!

Maksut:

Saavuin tallille hyvissä ajoin odottelemaan tuntilistoja. Eppu voisi mennä jo seuraavalla tunnilla, mutta tämän tunnin hevosvalinta oli vielä hitusen auki.

Vihdoin Maikku toi listan ja hämmennyin suuresti: JAMBO! Myin entisen hevoseni Annelle ja nyt saan mennä sillä vielä tunneillakin... No, eipä tuo haittaa, minä ja Jambo tulemme jo entuudestaan varsin mainiosti toimeen. Satuloimme ratsut viekklästi ja painuimme maneesiin. Ilo nousi tukkaan samalla kun me nousimme hevosten selkään. Ihanaa päästä ohjatulle tunnille niin pitkästä aikaa.

Kävelimme Jambon kanssa reippaasti eteenpäin ja lämmittelyssä annoin hevosen mennä hieman liikaa omiaan, jolloin oma istuntani unohtui. Onneksi Maikku palautti minut nopeasti komennoillaan maanpinnalle ja keräsin taas itseni - ei täällä oltu velttoilemassa.

Lämmittelyn jälkeen treenasimme vastalaukkaa. Jambo vastasi apuihin pehmeästi ja rennosti; se laski turpaansa ja kilisytteli kuolaimia joustaen niskasta ja pyöristyen selästään. Nautin siitä, kun sain tuntea hevosen vetreytyvän allani ja kuuntelevan pienintäkin antamaani apua. Laukoissa Jambo innostui; pukitti pari kolme ilopukkia, mutta rauhoittui sitten, kun korjasin istuntaani vaativammaksi ja käskin pään ruunalta ylös. Loput laukoista sujuivatkin varsin loistavasti.

Lopussa sain Jambon ratsastettua vielä rentouttavasti eteen ja alas, eikä ruunassa tuntunut yhtäkään jäykistettyä lihasta tuntimme jälkeen. Olin varsin tyytyväinen suoritukseeni Jambon kanssa.

Chao & Jambo-poitsu 2oo8

Olin tallilla hieman ennen tunnin alkua, hirveässä kiireessä, vasta tallissa tajusin että minulla oli ainakin tunti aikaa. Istuskelin vintillä kun Maikku kiikutti tuntilistan esille, kaikki tuntilaiset olivat heti siinä kiinni jopa minä lyhimmäisenä yritin kurkkia. Tarkastelin Maikun listaa minulla oli Blade, lisäksi samalle tunnille tuli viisi muuta mutta heitä en ehtinyt tarkemmin tarkastaa vaan kiiruhdin leveästi hymyillen hakemaan Bladen varusteita. Olin ensimmäisenä valmis ja silmäilin käytävää jossa kukin tuntilainen viipotti eestaas kuka minkin perässä. Lopulta Blade hermostui odottamiseen kuitenkin niin paljon että minun oli talutettava se jo edeltä maneesiin, pian muutkin seurasivat perässä ja Maikun kirkas ääni kuului selvänä käskien kaikkia riviiin. Pääsin yllättävän helposti tamman selkään ja käänsin sen kierrokseen, olin aluksi itse hieman vetelä satulassa mutta kun Maikku käski minun nostaa käteni terästäydyin ja Blade tuntui aavistellen pidentävän askeltaan. Sitten aloimme tehdä pysähtymisiä, peruutuksia ja voltteja, Blade tuntui vastaavan heti aluksi yllättävän hyvin kaikkiin pyyntöihini ja peruutuskin pysyi suht' suorassa korjattuani sitä hiukan. Tamman lämmetessä se alkoi kuitenkin vaatia lisää vauhtia ja nyki ohjia, mutta sain sen asettumaan vaikka Bert olikin edessämme kovin vauhdikkaan oloisena. Ravin nostosta tulikin vauhdikas operaatio kun Blade ehti ottaa iloisena jopa muutaman laukka-askeleenkin, mutta rauhoittui pian ympyrälle.

Lämmittelyn jälkeen kokoonuimme hetkeksi Maikun ympärille joka kyseli vastalaukasta, nostin käteni muutaman muun mukana ja sainkin vastausvuoron. Vaikkei vastaus ollutkaan täydellinen tajusin asian, vaikka Seppelettä edentäneistä ratsastuskoulu ajoistani oliki aikaa. Sitten aloitimme harjoitukset siistissä jonossa, minä olin Bladen kanssa perän pitäjänä, näin Antun vaihtavan laukan lennosta ja Jambon pukittavan muutaman kerran ja pian olikin meidän vuoromme. Blade nosti laukan heti pyynnöstäni ja vaikka luulin etten tehnyt tarpeeksi loivaa uraa tamma ei rikkonut laukkaa kertaakaan.

Lopuksi annoimme hevosten verrytellä ja kun ne eivät enää puuskuttaneet veimme ne talliin.

Dreamer

Suin Bertiä sen karsinassa innoissani ennen tuntia. Vartin päästä heitin satulan selkään ja suoristin uudelta tuoksuvan satulahuovan innoissani. Bertkin tuntui olevan tyytyväinen päästessään liikkeelle. Talutin oriin maneesiin maikun ohjeitten mukaan. Hetken päästä tallustelinkin uralla ensimmäisenä. Bert ei käynyt tunneilla, ja jalustimet olivat aina sopivat, mihin olin tyytyväinen. Aina ratsastuskouluissa kävin niin eripituisia ratsastajia, ja jalustimet piti ihan aina säätää, mihin kyllästyin.

Kävelin pitkin ohjin ja tuijotin maikkua, ohjaajaa, joka katseli uralla pyöriviä ratsukkoja.

- Ja Lilly-Marie! Katse eteen, miksi sä tuijotat mua, ei saa nauraa! Bertkin jäykistyy, se on herkkä! Yritä olla rentona, mutta älä tule veteläksi, juuri noin! maikku karjaisi yhtäkkiä ja säikähdin rajusti, jonka vuoksi tirskahdin äänekkäästi. Lämmittelimme hevoset hyvin, ja aloitimme varsinaisen työskentelyn Bertin ah-niin-ihanassa harjoitusravissa. En oikein jaksanut keskittyä, ja kuulin kunniani maikulta.

- Lilly-Marie, istu, istu ja istu! Sun pitää muistaa, miten sä saat Bertinkin rauhoittumaan! Rentoudu, juuri noin, hienoa! maikku huusi keskeltä. Kokosin Bertin lyhyempään raviin ja rentouduin. Seuraavaksi piti tehdä loiva kiemuraura, joka sujui kohdaltamme ihan hyvin. Annoin orille laukkapohkeet, ja se tapansa mukaisesti teki pienet ilopukit, joiden kautta nosti ylireippaan kiitolaukan.

- Pidätä sitä ja ole rento, liikuta kuolainta, maikku huusi. Kokosin ponin äkkiä jo ennen maikun huudahdusta, ja hidastin tempoa reippasti. Sahailin jonkin verran, ja ylipirteä ponini jaksoi kuin jaksoikin keskittyä. Loppujen lopuksi kaikki sujui ihan pörfekt.

kiitos tunnista (: -Lilly-Marie

Maikun ilmestyessä tallille kaikki tuntilaiset olivat jo kerääntyneet odottamaan, miltä lista näyttäisi. En lainkaan yllättynyt nähdessäni Andrew'n nimeni perässä, näinhän sen pitikin mennä. Onneksi ruuna oli ollut sisällä, ja minun ei tarvinnut kuin kevyesti vedellä pölyharjalla valkea karva läpi, kun taas Mankin ja Jambon sai kuurata oikein urakalla. Satuloiminenkin sujui tänään melko helposti, vaikka Anttu tapansa mukaan vilautteli hampaitaan satulavyölle.

Ohjasimme ratsut keskelle kaartoon, josta pikkuhiljaa lähdimme käyntiveryttelemään uralle. Annoin ruunan löntystää pitkin ohjin ja itsekin olin hartiat lösössä, mutta Maikun pirteä ääni kiri korviini nopeasti.

- Katse eteen ja selkä suoraksi, lepokäynnissäkin pitää istua ryhdikkäästi! Ei Anttu ymmärrä edes mitä sä pyydät, kun sä istut siellä kun perunasäkki! hän huusi. Kohensin asentoa ja Andrew siirtyi hieman reippaampaan tahtiin. Kohta keräsimme ohjat.

- Aloitetaan niin, että tehdään pari pysähdystä ja peruutusta. Sitten kulmiin vähän voltteja, jotta saatte hevoset kuuntelemaan, Maikku opasti. Tämä oli helppoa. Andrew peruutti muutaman komean askeleen ja taipui kulmiinkin ihan nätisti.

- Hienoa Anita, sä ja Anttu sovitte tosi hyvin yhteen, vähän leukaa ylös ja kantapäät alas, olette mahtava pari! Hymyilin kehuille, mutta keskityin pian taas ratsastamiseen. Siirryimme kevyeeseen raviin, ja harjoittelimme ympyröitä ja kaarevia uria. Ruuna oli reippaalla päällä ja kulki korvat hörössä, melko hyvin taipuen ja hakeutuipa kuolaimellekkin.

Harjoittelimme pian vastalaukkaa, jonka Andrew kuitenkin vaihtoi liian jyrkän kulman takia. - Ei se mitään, ensi kerralla tee vielä loivempi. Se osaa vaihtaa lennosta, joten se teki niin, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta, Maikku kommentoi.

Koitin pian uudestaan, ja tällä kertaa vastalaukka pysyi hyvin. Taputin ruunaa kaulalle ja saimme siirtää raviin. Annoin jo pitkät ohjat ja ratsastin pelkällä istunnalla, Andrew pärskyi ja venytteli kaulaansa rennosti. Olin oikein ylpeä Andrew'sta.

Tunnin loputtua loimitimme hevoset talliin ja jäimme vielä vintille juoruilemaan sekä juomaan lämmintä kaakaota.

Anita

Jutustelimme Chaon, Dreamerin, Lillyn ja Anitan kanssa sohvalla, hoitajienhuoneessa. Yhtäkkiä portaista alkoi kuulua askelia. Maikku tulla tupsahti ovesta viattomasti, kiinnitti seinälle tuntilistan, ja häivisi naurahdellen takaisin portaisiin. Katsahdimme salaperäisesti toisiamme, kunnes yhtäaikaa pongahdimme lämpimältä sohvalta katsomaan tuntilistaa. Manki? No, niinhän sen pitikin mennä, toinen hoitsukultani se oli.

Rymistelimme portaat alas talliin. Maikku hymyili tallissa, levitti kätensä karsinoita kohden ja pyysi meitä käymään makkaroiden kimppuun. Nyökkäsimme, ja kukin hävisimme tuntipollejemme karsinoihin. Maikku oli tuonut Mankin karsinaan jo valmiiksi harjapakin ja varusteet, kummallista. :o Manki tuuppaisi minua ilkikurisesti, ja nuuhki tarkasti. Rapsutin ponin otsaa, ja sen tulinen katse kääntyi hyväileväksi.

Kun olin harjannut poninpullukan, joka tosin ei ollut vienyt aikaa, aloin mallaamaan varusteita ponin päälle. Asetin satulan vaivattomasti selkään, mutta satulavyön kiristyessä rauhallisesti Manki irvisteli, ja näytti hampaitaan. Se liikahteli niin, että oli vaivallista saada satulavyö kiinni, mutta sain, kuin sainkin kun poni älysi, ettei voisi todellakaan minulle mitään. Ujutin kuolaimet Mankin suuhun, mutta korvien taakse en ihan heti remmejä saanutkaan. Manki nosteli ja liikautteli päätään, jälleen tulinen katse silmissään. Maikku ilmestyi Mankin karsinalle, ja katsoi toivotonta pyristelyämme. Hän avasi rauhallisesti karsinan oven, ja auttoi minua ''vaikeassa'' puuhassa. Kiitin Maikkua.

Maneesissa Maikku käski meidät keskelle kaartoon. Manki tuppasi hieman poukkoilemaan, mutta tasapainoisella kurilla sain ponin takaisin järjestykseen. Kokeilin jalustimet, ja ponnahdin selkään vaivattomasti. Manki ravisteli päätään, kuin koira, joka oli palannut vaivalloiselta lenkiltään. Maikku antoi meille merkin lähteä tekemään lämmittelyjä käynnissä. Käyskentelimme Mankin kanssa hieman.. hmm, lujaan tahtiin, mutta hienosti se kuitenkin sujui. ;D

Kymmenen minuutin päästä Maikku käski meidän ottaa ohjia, siirsimme tietty raviin..

- Aloitetaan niin, että tehdään pari peruutusta, ja pysähdystä, Maikku komensi pehmeästi. - Sitten kulmiin vähän voltteja, jotta saatte hevoset kuuntelemaan, jatkoi Maikku.

Kuuntelimme tarkasti ohjeen, ja aloimme tehdä työtä käskettyä. Manki sattui hieman poukkoilemaan, ja olemaan ''epäkilttinä''.

- Odessa, sen Mankin pitää kuunnella sua! Älä anna sen sännätä heti tiehensä, vaadi siltä, Maikku huudahti ja naksautti kielellään Mankin vieressä.

Kun kuuntelin Maikun neuvot, oli Manki heti kiltimpi ruuna. Se ravasi nätisti, kun opin, että hevosen todella täytyy kuunnella. Maikku lateli kommentteja hieman vielä muillekin maneesissa oleville, ja me yritimme Mankin kanssa parhaamme sillä välin.

- Sitten, siirtykää raviin ja kevennelkää niitä rauhassa, muistakaa antamani ohjeet istunnasta. Tehkää ympyröitä ja kaarevia uria molempiin suuntiin. Lämmitelkää ne, sen jälkeen aloitamme, miten saamme hevosen vastalaukkaan, Maikku opasti hymyillen.

Kun olimme lämmitelleet tovin, Maikku pyysi meitä tulemaan lähemmäksi häntä. Manki ryntäsi hätäisesti Maikun luo. Muutkin tytöt kävelivät reippain askelin kohti Maikkua.

- Kuka teistä tietää, milloin hevosella on oikea-, ja milloin vastalaukka, Maikku kysyi.

Lilly-Marie, Anita ja Dreamer ponkaisivat kätensä pystyyn oitis. Maikku antoi Dreamerille luvan vastata:

- Silloin heppa menee oikeaa laukkaa, kun sen sisäjalka menee laukassa ensimmäisenä, Dreamer vastasi hymyillen.

- Joo, mutta missä kohtaa uraa, Maikku kysyi kulmat kohollaan.

- No joka paikassa, Dreamer totesi.

- Ei, ei aina. Vain kaarevilla urilla, sillä suorilla hevosille ei ole mitään väliä, kumpaa laukkaa laukataan. Aloitetaan harjoitus sillä tavalla, että menette tonne tallinpuoleiselle pitkälle sivulle jonoon, Maikku opasti kilttinä.

Taputin Mankinponin kaulaa jonossa. Olin toiseksi vika, ja minua jännitti hieman Maikun kommentit. Kun oli meidän vuoromme, Manki kiemurteli minun nostaessa laukkaa sillä, ensin se jopa nosti väärän laukan.

- Siirrä se raviin ja mene ympyrälle, nosta sieltä laukka, Maikku neuvoi.

Nyökkäsin ponin selässä, ja siirsin raviin. Ponin ravi muistutti.. pomppupallolta. Ohjasin ponin ympyrälle, ja nostin sieltä vasta laukan, ohjeiden mukaisesti. Nyt Manki nosti hyvin vastahakoisesti laukan, mutta pusersi loppuun asti mallisuorituksella, lukuunottamatta muutamaa pikkupelleilyä.

Kun toisetkin olivat tehneet suorituksensa, kajahti Maikun ääni ylpeänä:

- Voitte siirtää ne raviin ja ravata niillä pari kierrosta, sitten kävelkää kymmenisen minuuttia ja tuokaa hepat sisälle, Maikku pusersi meille, ja kertoi olevansa loppuenlopuksi hyvin ylpeä oppilaistaan.

Kun olimme kymmenisen minuuttia lämmitellyt hevosemme, veimme ne sisälle talliin. Hoidimme tunti - tai hoitopollemme ja siirryimme kuuman kaakaon ääreen, hoitajienvintille.

Hörpimme kaakaota kaikki tuntilaiset, myös Maikku, ja olimme hyvin ylpeitä toisistamme.

Riehakas Manki poni & Iloinen tuntilainen, Odessa