Estetunnit 2007

To 27.9.2007 - Pörröponit esteillä
To 25.10.2007 - Lähestymisiä
To 22.11.2007 - Yli esteiden?

Yli esteiden? - To 22.11.2007

Ohjaaja: Anne

Osallistujat:
Ada - Jambo
Carkki - Leevi
Chao - Sipe
Kukka - Eppu
Lilly-Marie - Kamu
Magnet - Palmikko
Maikku - Pikku
Milja - Mari
Raaita - Blondi

Sarjakuva:

Maksut:

© Ada

Chao:
Tulimme Sipen kanssa maneesiin. Tamma pörisi innostuksesta jo alkukäynneissä ja sain käyttää kaikki voimani ja taitoni jotta kuumeneva tamma pysyi käsissäni. Ravatessa meinasimme alvariinsa törmäillä muihin ratsukoihin, Sipe kun ei tyydy kaikkein pienimpiin voltteihin. Tamma pitäisi saada vielä paremmin taipumaan, mutta sitä sietää pohtia sitten koulutunnilla, kunhan sinne asti päästään.

Maapuomit Sipe ylitti hieman hätäisesti, mutta katselipa ainakin jalkoihinsa, eikä siksi kolautellut puomeja. Ja jokainen este mentiin puhtaasti yli, ja Sipe tykkäsi. Päästyään tositoimiin tammakin rauhoittui, eikä venkoillut koko ajan joka suuntaan. Tunti oli kerrassaan mainio ja Sipekin tykkäsi päästessään vihdoin toimimaan taas kunnon ratsuna, eikä enää möyrimään pitkin puskia.

Kukka:
Tulin hieman illemmalla tallille ja ampaisin tuntilistan ääreen. Ohhoh! Olipas meitä pitkä luita ratsastajia. Kuinkakohan me sinne maneesiin mahdumme? No, onneksi maneesi on aika suuri, mutta tuskin selviämme nukkumalla hevosten selässä kun on mukana orikin... Eppu oli jo karsinassaan, jotenkas aloitin harjauksen. Eppu oli käynyt jossakin ylimääräisessä paikassa piehtaroimassa, taas.

Harjauksen jälkeen laitoin sille pintelit. Sitten satulan. Satulan laiton jälkeen menin katsomaan missä vaiheessa muut olivat ja lämmittelin Episoden jääkylmiä kuolaimia.

Porukat oli valmiina, minä myös. Pistin vielä kypärän päähän ja tarkistin Epunkin varustusta. Ja eikun matkaan!

Maneesissa meitä oli laskujeni mukaan 9ratsukkoa, eli maneesi oli lähes täysi päästä päähän. Estetunnin suosio oli kasvanut huimasti kun oli tullut uusia hoitajia ja tietenkin uusia hevosia :) Nousin selkään ja kiristelin satulavyön. Jalustimet tuntuivat sopivilta.

"Eppu rakas, voisitko tänään hypätä hyvin? Näytetään muille miten upea hevonen olet!" Kuiskin Epulle ja koskettelin sen harjaa kun samalla ohjasin sen uralle. Pian kaikki kävelivät pitkänä jonona ympäriinsä maneesia. Alkukäyntien jälkeen nappasin ohjat vähitellen käteeni ja lähdimme kaikki keventelemään uraa pitkin. Kuulin takaani toisen hevosen huohotusta ja Eppukin luimisti korviaan valmiina potkuun.

"Chao, vie se yli-innokas Sipe voltille... Puolipidätteitä! Älä vedä ohjista!" Kuului Annen käsky vaativaan sävyyn.

Eppu tuintui tänään aika rauhalliselta ja varmalta. Se on vain niin paras hevonen. Sitten lähdettiin menemään ravipuomeja. Ohjasin Epun päättäväisesti puomeille ja puomeilla muistin hieman nousta satulasta ja antaa sille tarpeeksi ohjaa niin se meni muuten tosi näpsäkästi niiden yli!

Sitten siirryttiin harjoitus raviin. Kokeneena koulupollena Eppu ravasi kaunista pyöreää raviaan jossa oli erittäin mukava istua. Nautin Epun ravista<3

Sitten koittikin jo laukan nosto ja huomasin yhdellä ratsukolla olevan hieman vaikeuksia. Tein puolipidätteen ja laukkapohkeet. Episode nosti ensiksi etujalat korkealle nykäyksen omaisesti ja lähti sitten innoissaan laukkaamaan reippaasti. Tein puolipidätteitä ja kokosin Eppua. Sitten oli vuorossa pystyesteen ylittäminen. Osa oli jo sen hypännyt aika hyvin ja sitten annoin Epulle pohkeita. Eppu jännitti lihaksensa äärimmilleen ja ponnisteli vastaan. Eppu nosti päänsä taivaalle välttääkseen kuolaintuntumaa. Melkein ehdin jo panikoitua ja vedin tosi typerästi ohjista. Este lähestyi hurjaa vauhtia.

"Kukka puolipidätettä, puolipidätettä! Lähesty este rauhassa! ...Näetkö sinä edes mitään sieltä Epun kaulan takaa?" Anne kajautti mikrofonista ja kirosin hiljaa mielessäni että olin niin pölkkypää ratsastajaksi. Istuin hieman alas ja tein rennosti puolipidätteen. Noin, kun vain keskityin sain lähestymisen onnistumaan ja Eppu hyppäsikin esteen ilman epäröintiä. Kohosimme korkealle taivaalle, se oli ihanaa. Ja nopeasti tulimme alaskin.

Muitakin siinä pääsi hyppäämään, toiset paremmin, toiset vähän niin ja näin. Sitten oli Chaon ja Sipen vuoro. Ne ylittävät esteen mallikkaasti.

"Hymh. Sillä onkin tuollainen hyvä estehevonen allaan, siksi se noinn hyvin menee" Sanoin Epulle ja tunsin kateellisuuden pistoksen sydämmessäni. Päätin siinä että minusta ja Epustakin tulee vielä noin hyviä. Siinä hyppäsin vielä pari kertaa esteen uudelleenkin ja tunti kului oikein mukavasti. Kaikki saivat näin loppupuolella hevosensa aisoihin ja eipä aikaakaan kun jo olimme taas pitkässä rivissä keskellä maneesia.

"Kiitos ihanasta tunnista Eppu! Oot paras!" kehuin Eppua ja halasin sitä kaulasta selästä käsin.

Sitten tulin alas, löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet. Tallissa harjasin Epun normaalisti pois ja venyttelin jalat. Pistin sille vihreän fleeceloimen niskaan ja annoin palan eväsomenastani. Minua tultiinkin jo hakemaan joten piti lähteä. Hyvästelin Annen, Chaon ja monet muut tallilaiset! Tänään olikin siis aivan ihana tunti<3

Annen komentti:
Eppu kulkee Kukan alla ihan mukavasti. Esteille lähestymiesssä on jonkun verran ongelmia: Epulla on tapana rynnätä estettä kohti ja loikata se suurella loikalla yli. Pienenä tyttönä ison hevosen selässä Kukka saa niissä tilanteissa tehdä töitä, että ruuna pysyy aisoissa. Lopulta, kun Eppu oli tunnilla rauhoittunut, yhteistyö näiden kahden välillä sujui ihan hyvin.

Lähestymisiä - To 25.10.2007

Ohjaaja: Anne
Osallistujat:
Anita -Andrew
Elli - Blade
Kukka - Eppu
Magnet - Pampula
Wear - Taiga

Tiukensin kaulaliinaani ja kävelin kentän keskelle. Olin päättänyt pitää estetunnin kentällä, vielä kun oli mahdollista. Tunnilla oli ihan mukavasti osallistujia. Hieman mieltäni askarrutti, millaisia esteitä rakentaisin, kun mukana oli kolme isompaa puoliveristä, yksi piskuinen ristetysponi ja vielä yksi shettis. Kokosin kentän keskelle vierekkäin kaksi estettä: toinen oli noin kuusikymppinen ja toinen nelikymppinen. Näillä voitaisiin lämmitellä.

Elli oli tullut Bladella hyppäämään. Elli oli jonkun verran kipitellyt Celellä koulua, mutta hinku esteisiin hänellä oli kova, ja Bladesta ainakin löytyi nuoren hevosen innokkuutta ja haastetta. Epun uusi hoitaja Kukka keventeli pienenä ison ruunan selässä. Koulutunneilta tutut Anita ja Wear ratsastelivat hoidokeillaan Antulla ja Taigalla. Magnet oli istahtanut poninsa Pampulan selkään.

Ratsukot kiersivät kehää kevyessä ravissa, tekivät voltteja ja siirtymisiä sekä suunnanvaihtoja. Hevoset alkoivat lämmetä ja ohjasin Anitan ja Antun 40 senttiselle. Katselin, miten Anita sai Anttunsa lähestymään estettä. Kimo ruuna nostitta päätään nähdessään värikkäät puomit ja hyppäsi ylikorostetun innokkaasti esteen yli, vaikka olisi ylittänyt sen ihan pienellä loikallakin. Wear ja Taiga olivat löytäneet jo hyvän yhteisen sävelen ja pieni este sujui leikiten. Pampula joutui oikeasti jo hyppäämäänkin, suurimmassa vaarassa taisivat olla Magnetin jalat, jotka meinasivat jäädä puomeihin kiinni. Onneksi Magnet on kuitenkin tottunut ratsastelemaan pikkuisellaan ja este sujui tyylikkäästi. Kukka ohjasi Epun esteelle varmoin ottein. Eppu ei kummoisen rutinoitunut estepolle ole, ja sekin ylitti esteen ylimääräisellä ilmavaralla. Viimeisenä lämittelyesteen pomppivat läpi Blade ja Elli. Blade selvästikin näytti nauttivan esteistä.

Seuraavaksi ohjasin letkan 60-senttiselle. Siinä isommatkin hepat joutuivat venyttelemään kaulojaan ja jalkojaan. Tarkkailin ratsastajien istuntaa ja llähestymistä esteelle.

-Anita, tee pientä puolipidätettä koko ajan ja selvästi kokoa Anntua hyppyyn. Silloin ponnistuksesta tulee parempi, neuvoin. Anttu lyhensikin askeltaan ja takajalat olivat paremmin rungon alla ponnistusvaiheessa.

Taiga lähestyi kuusikymppistä kauniin koottuna ja ylitti esteenkin suvereenisti. Tämä este hipoi jo Pampulan suorituskykyä ja laitoin Magnetin ohjaamaan poninsa viereisele, nyt 50-senttiselle esteelle.

-Hyvä, Magnet, juuri noin, anna enemmän ohjia, että Pampu saa venyttää kaulaansa!

Eppu lähestyi estettä uhkaavasti korvat luimussa.

-Aja, Kukka, Eppua paremmin eteen ja puolipidätteitä, älä anna sen loikkia sivulle, ohjastin.

Eppu hyppäsi esteen hieman vastahakoisesti, olisi kai halunnut kieltäytyä.

Blade sen sijaan purskui ja pärskyi intoa ja Elli saikin mustan tamman käyttäytymään kauniisti.

Hevoset hyppäsivät tätä korkeutta vielä pari kertaa, sitten korotin toisen esteen 80 senttiin ja toisen 60 kymppiin. Magnet ja Pampula pysyivät edelleen pienemmän puolella ja Taiga koitti kerran kasikymppistä. Taiga kyllä pääsi yli, mutta kaviot kolahtivat puomiin ja päätin että, Wearin ja taigan on parempi harjoitella lähestymistä ja kokoamista pienemmällä esteellä. Puokit sen sijaan olivat elementissään suuremmalla esteellä. Eppukin alkoi saada juonesta kiinni. Annoin ratsukoiden hypellä esteitä vapaasti ja kommentoin aina välillä ratsastajien työskentelyä.

Loppuverryttelyksi laitoin joukon maastoon ravailemaan Elli kärjessä ja itse jäin haravoimaan kentältä syksyn lehtiä pois.

Maksut:

Anita:
Harjailin Andrew'ta huolella, sillä tunnin alkuun olisi vielä jonkin aikaa. Satulan haettuani Andrew mulkoili minua paheksuvasti, kun kiristin vyötä, ja kun en ollut huomaavinanikaan, ruuna potkaisi seinää.

- Koitahan käyttäytyä, mutisin ja sain vyönsoljen haluamaani kohtaan.

Onneksi varustehuone oli lämmitetty, enkä joutunut lämmittämään kuolaimia käsissäni. Andrew ottikin ne yllättävän helposti suuhunsa, kunhan oli ensin viskonut päänsä muutaman kerran korkealle ilmaan.

- Nähdään vartin päästä kentällä, Anne huudahti ovelta ja katosi vielä hetkeksi, ilmeisesti toimistoon. Elli, Magnet ja Kukka varustivat vielä hevosiaan, taluttaessani Anttua ulos. Wear ahersi aitassa Taigan kanssa ja huiskutti minulle kättään. Heilautin vastaukseksi ja ohjasin ruunan kentän keskelle, säädin jalustimet ja kiipesin selkään. Tarkistin vielä satulavyön ennen kuin annoin Andrew'lle pitkät ohjat ja lähdimme kulkemaan uraa pitkin. Annen rakennellessa esteitä Andrew höristeli korviaan ja pidensi askeltaan, se arvasi mistä oli kyse.

Keräsin hieman ohjia ja siirsin innokkaan ratsuni raviin. Se tuntui venyvän joka askeleelta, kulki korvat pystyssä ja pärskyi. Muutkin ratsastajat olivat päässeet hevostensa ja poniensa selkiin ja teimme voltteja suuntaan ja toiseen. Kokeilin myös pysäyttää Andrew'n, joka hirnahti protestoivasti, mutta seisoi kuitenkin paikoillaan vaaditun ajan.

- Tule Anita Antun kanssa sieltä ensimmäisenä tälle pienemmälle esteelle, Anne huudahti lopulta. Käännyimme lyhyeltä sivulta kentän keskelle ravissa, Andrew nosti päätään ja lensi kuin lintu pienen esteen yli, vaikka epäilin sen pystyvän jopa astumaan puomien yli. Rauhoittelin ruunaa, joka tahtoi jo laukata villisti kentän ympäri. Nostin laukan pääty-ympyrälle, ennen kuin lähdimme lähestymään 60cm korkeaa estettä.

- Anita, tee pientä puolipidätettä koko ajan ja selvästi kokoa Anntua hyppyyn. Silloin ponnistuksesta tulee parempi, Anne neuvoi. Pidätin hieman vauhtia, jolloin ruuna ei kohottanut esteelle, vaan lähestyi hieman lyhennetyssä laukassa ja kokosi myös takajalkansa hyvin esteelle. Laukkasimme takaisin uralle, josta hain taas ravin ja hetkeksi käynnin, jonka aikana seurasin myös muiden hyppyjä. Magnet oli Pampulan kanssa hellyyttävä näky, tytön jalat lähes laahasivat maata ponin laukatessa villisti esteelle. Puhtaasti he kuitenkin hyppäsivät.

Otimme esteen vielä muutaman kerran, ennen kuin Anne korotti toisen esteen kahdeksaankymmeneen senttiin. Andrew tuntui syttyvän, pidensi askeliaan ja pärskyi pidätellessäni sen menoa. Laukka pysyi onneksi hallittuna, ja korkeampikin este sujui kuin leikkiä vain. Hetken ajan tuntui kuin olisimme sulautuneet yhdeksi eläimeksi, kun Andrew taivutti jalkojaan ja liisi esteen yli.

Noin kolmen vartin päästä Anne käski meidät jonoon, ja lähetti Elli ja Blade kärjessä maastoon ravailemaan. Anttu oli oikein innoissaan, kulki korkein askelin ja koitti muutaman kerran pukitellakin. En voinut kuin pitää tasapainoanin yllä ja nauraa kujeilevalle hevoselle. Palatessamme tallile silittelin ruunan hieman jäähtynyttä kaulaa, ennen kuin liu'uin satulasta. Siinäpä vasta tunti!

Kukka:
Nousin solakasti Epun satulaan. Eppu liikautti jalkojaan innostuneesti. Se olisi halunnut jo mennä. Ohjasin kuitenkin Epun takaisin keskelle kaartoon omalle paikalleen ja lyhensin jalustimia. Sitten kiristelin satulavyön ja maiskautin Epun liikkeelle.

Katselin muita tunnilla olijoita, katsoin heidän ratsujaan. Ilmassa leijui hiljaisuus, kunnes taivaalle jyrähti mikrofonista Annen ääni.

"Nyt alkulämmittely" Anne rääkäisi ja kaikki lähtivät keventelemään ja tekemään erilaisia voltteja. Yritin keventää parhaassa tahdissa ja taivuttelin hieman Epun kaulaa volteilla ja tein siirtymisiä että se tottelisi mahdollisimman hyvin apujani. Pieninkin pohkeen liike saattoi merkitä jotakin.

Eppu totteli aika hyvin. Katselin keskellä olevia esteitä. Ne eivät vielä näyttäneet kovinkaan suurilta, mikä on ihan hyvä. Kun hevoset olivat lämmenneet ohjasimme niitä vuorotellen 40cm esteelle jossa oli punavalkoiset puomit.

Eppu tuntui pirteältä, mutta katsoi estettä hieman kummastuneena. Annoin sille ihan reilusti pohkeita että se vakuuttuisi siitä että este pitäisi ylittää. Nousin ennen estettä esteistuntaan. Esteelle tein myötäyksen ja nousin jalustimille eteenpäin nojaten.

Hyppy ei onnistunut mitenkään erityisen hyvin, nimittäin ponnistus tuli aavistuksen liian kaukaa ja hyppy oli korkea. Niin tekee esteillä epävarma hevonen, onneksi olin siihen isoon loikkaan varautunut, joten selvisin kyllä.

Sitten oli vuorossa 60cm. Eppu tuntui hyvin epävarmalta, joten vuorossa saattaisi olla kieltäytyminen. Eppu laski korvat luimuun ja koitti mennä esteen ohi tehden joitakin ihme loikkia. Ajoin kuitenkin Eppu päättäväisesti eteen ja maiskutin sille hurjasti niin sainkuin sainkin hevosen hyppäämään. Esteen jälkeen sen korvat nousivat heti pystyyn. Taputin sitä, se meni tosi hyvin ja tuntui tämän jälkeen vireältä. Nyt se meni pitkällä sivullakin perään annossa, se oli jo sen verran lämmennyt.

Hyppäsin tätä vielä muutaman kerran, sitten olikin vuorossa 80cm. Eppu tuntui jo paljon varmemmalta ja paremmilta. Ehkä se tykkäsi hypätä. Edes vähän? 80cm lähestyminen oli hyvä ja Eppu ei jättänyt tällä kertaa turhaa väliä mahansa alle. Eppu riemastui oikein esteen jälkeen vielä lisää, ja se meinasi kääntyä ypäri ja hypätä uudelleen:)

Tämä tunti oli kulunut todella nopeasti. Saimme vielä hypellä hieman vapaampaan tahtiin esteitä. Se oli tosi kivaa, kun ei tarvinnut edes pelätä Epun käyttäytymistä että kieltäisikö se.

Loppuverkat menimme maastoon, ihanaan syysilmaan ravailemaan Ellin johdolla. Ellin perässä tuli minä ja Eppu. Ja muut isona letkana perässä. Kiertelimme pitkin poikin ja se oli tosi kivaa.

Tunnin lopuksi menin hoitelemaan Eppua pois ja maksoin tunnista ja kiitin hurjasti. Tulen ehdottomasti ensi kerrallakin mukaan!

Magnet:
Syksyinen, viileä ilma kipristeli kasvoillani istuessani Pampulan satuloidussa selässä. Anne seisoi kentän keskellä, ja pian kuuluikin komento aloittaa kevyt ravi. Pampula lähti kipittelemään innokkaasti ympäri kenttää, ja kevennystaitoni tosissaan joutuivat koetukselle!

Anne oli koonnut kentän keskelle kaksi estettä. Toinen 60cm, toinen 40cm. Anita ja Andrew aloittivat, Wear Taigalla seurasi perässä ja sitten olikin minun ja Pampulaisen vuoro. Pampula lähestyi estettä vauhdikkaasti ja ponnisti yli. Ponin lihakset joutuivat töihin oikein kunnolla, mutta yli mentiin aika hyvin. Nostin esteen päällä jalkojani vähän taaemmas, etteivät ne pudottaisi puomeja...

Seuraava este oli 60cm, mutta Anne rakensi meille ihan oman 50sentin esteen. Pampula laukkasi terhakkaasti esteelle hypäten sen yli, venyttäen kaulaansa.

-Hyvä, Magnet, juuri noin, anna enemmän ohjia, että Pampu saa venyttää kaulaansa! Anne kailotti.

Seuraavana oli vuorossa 80 ja 60sentin esteet. Ja arvata saattaakin että me Pampulan kanssa menimme sitä pienempää. :) Pampu hyppeli esteen yli ihmeen kevyesti, se alkoi jo lämmetä...

Kuitenkin tunti loppui pian, aivan liian pian, ja lähdimme suorittamaan loppuverkkoja maastoon.

//Magnet ja Pampula :)

Wear:
Liu’utin satulan Taigan pehmeään selkään ja kiristin satulavyön. Sen jälkeen pujotin ponille suitset päähän, painoin omaani kypärän, nappasin lyhyen esteraipan mukaani, ja lähdin taluttamaan Taigaa kentälle. Nousin selkään, ja kerkesin kävellä kierroksen uralla, ennen kuin muut taluttivat ratsunsa kentälle. Kävelimme pitkin ohjin ympäri kenttää rupatellen leppoisasti. Pian Annekin saapui, ja ryhtyi rakentamaan esteitä. Katselimme uteliaina opettajamme touhuja. Anne kokosi kentän keskelle kaksi estettä. Toinen noin 60 senttinen ja toinen pieni, 40 sentin korkuinen lämmittelyeste.

Rupesimme sitten ravaamaan. Tein taigalla useita voltteja saadakseni sen pyöreäksi. Pian Taiga hakeutuikin kuolaimelle, ja sain sen kulkemaan koottuna. Anita aloitti Antulla hyppäämään pientä, 40 sentin korkuista lämmittelyestettämme. Hevonen loikkasi korkealta, ja sai Anitan hiukan horjahtamaan. Kun Anita oli saanut hevosensa esteen toiselle puolelle, nostin Taigallakin laukan, tein yhden voltin, ja ohjasin sitten ratsuni esteelle. Taiga höristeli korviaan, ja loikkasi sujuvasti esteen yli.

Siirsin käsiäni hieman hypyn aikana, mutten vielä kunnolla myödännyt, sen verran pieni esteemme oli.

Kun loputkin olivat selvinneet esteestä, Anne ohjasi meidät 60-senttiselle okserille. Taiga loikkasi sen vaivattomasti. Nousin kevyeen istuntaan hiukan ennen estettä, ja myötäsin käsilläni Taigan liitäessä yli. Laskeuduimme toiselle puolelle hieman horjuen ja väärässä laukassa, mutta Taiga korjasi tilanteen vaihtamalla nopeasti oikeaan laukkaan, ja kooten itsensä. Minä vain matkustin hetken, helpottuneena ratsuni selväpäisyydestä. Hyppäsimme samaa korkeutta vielä muutaman kerran, ja Taiga suoriutui kerrassaan hyvin.

Vaikka käteni hieman hätäilivätkin välillä, Taiga pysyi rauhallisena ja suoritti tehtävät kauniisti. Seuraavaksi Anne nosti toisen esteen 80-senttiseksi, ja toinen sai jäädä 60 senttiin. Esteet vaikuttivat hyvin isoilta ja massiivisilta. Nielaisin kerran, ja meidän vuoromme tultua ohjasin Taigan ensimmäiselle esteelle. 60-senttisen selvitimme suhteellisen helposti ja puhtaasti, mutta 80-senttiselle huomasin Taigankin hieman epäröivän. Levitin käsiäni ennen estettä, maiskutin ja painoin rohkaisevasti pohkeeni Taigan kylkiin. Tamma ponnisti, liisimme hetken ilmassa ja laskeuduimme esteen toiselle puolelle. Puomi kolahti, mutta pysyi kannattimillaan.

Taputin Taigaa nopeasti kaulalle. Korjasin ravin kautta laukan, ja laukkasin muutaman voltin, kunnes siirsin Taigan raviin. Poni pärski ja puhalsi hetken. Hypimme vielä hetken pienempiä esteitä Annen korjaillessa ratsastustamme.

– Wear, muista ne kädet. Ei kiinni harjaan, vaan kannattelet ne! Anne muistutti ehkä sadannen kerran laskeutuessamme esteen toiselle puolelle. Seuraavalla kerralla muistaisin varmasti.

Loppuverryttelyksi menimme maastoon ravailemaan Ellin ja Bladen johdolla. Minä pidin joukon perää. Annoin metsässä Taigalle pitkät ohjat. Annoin ponin ravailla omaa tahtiaan, ja jäimmekin muista hieman jälkeen. Kuroimme kuitenkin välimatkan pian umpeen, ja palasimme kaikki käynnissä leppoisasti rupatellen tallipihaan. Taiga oli hieman kaulalta kostunut, mutta kävellessä sekin vähä oli kuivunut. Talutin Taigan talliin, riisuin siltä varusteet, loimitin ja tarkistin jalat. Sitten heitin tamman ruokakulhoon porkkanan, suikkasin suukon Taigan turvalle, ja jätin sen karsinaan lepäilemään.

-wear&taiga<33-

Pörröponit esteillä - To 27.9.2007

Ohjaaja: Anne
Osallistujat:
Carkki - Pikku
Glowen - Pella
Magnet - Humu
Wear - Taiga

Katselin huvittuneena karvaista sakkia. Jostain kumman syystä estetunnille oli kokoontunut kaikki tallin lyhytjalkaisimmat ja pörröisimmät ponit ratsastajineen. Kuului ähellystä, kun ratsastajat kampesivat itseään ylös ponien pyöreitä selkiä pitkin. Minua nauratti.

Tunti pidettiin kentällä, olihan lämmintä ja kenttä oli kuiva, vaikkakin ilma oli painostava. Komensin ratsukot topakasti kiertämään kehää ja annoin aika lailla vapaat kädet lämmittelyyn. Karvaturrit löntystelivät laiskasti eteenpäin ja minä kasasin ajatuksissani muutaman kavaletin keskelle kenttää.

Ajatukseni harhailivat aamun työhaastatteluissa. Olin kuulutellut kolmea tallimestariehdokasta. Kaksi heistä oli aivan vakavasti otettavia. Toinen oli kolmikymppinen hevosenhoitaja, joka etsi töitä aamupäiviksi, toinen 19-vuotias poika, joka osasi käyttää traktoria ja tuli toimeen eläinten kanssa. Mietiskelin, että poika olisi parempi vaihtoehto, kun hän vielä tarvitsi asuntoakin. Päärakennus oli ollut osin tyhjiltään Kajsan lähdettyä Espanjaan eläkepäivä viettämään ja minun vain asuttaessa siitä lohkaistua pientä yksiötä. Jos palkkaisin pojan, löisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Lisäksi palkkaa ei tarvitsisi maksaa niin paljon, kun tarjoaisin asunnonkin. Noh, täytyisi vielä keskustella tallin toisen osakkaan, Ellin, kannsa, jotta voisin tehdä työsopimuksen.

Katsahdin ymärilleni. Ratsukot ravailivat ympäri kentää ja suorittivat voltteja ja siirtymisiä. Olin tyytyväinen.

Ohjasin Glowenin ja Pellan kärkenä ravissa matalille kavaleteille ja kiinnitin tapani mukaan huomion istuntaan ja tahtiin. Pella oli selvästikin pässyt vauhtiin ja intoa puhkuen loikki kavalettien yli. Kaunistahtisesta tavista ei ollut tietoakaan. Magnet sai Humun jotakuinkin kauniisti ylittämään sarjan, samoin Wear Taigan. Pikku oli hoitajalleen Carkille uusi tuttavuus ja Pikku panikin parastaan hidastaessaan käyntiin kavalettien kohdalla. Ohjasin ratsukon uudestaan sarjalle. ”Maiskuta kunnolla, Carkki. Pikku tottele hyvin ääniapujakin!” huutelin. Kimo poni loikki kavaletiti huomattavasti reippaammin.

Ohjasin ratsukot käyntiin ja pyysin peruutuksia ja hieman pohkeenväistöä. Samalla katselin, miten hepat ratsastajat ratsastivat heppoja hieman pyöreämmiksi. Humulla valui kuola martingaalien hihnoja pitkin, kun se harja hulmuten saapasteli kaula kaarella.

Otin kavaletit pois muutaman tallitytön avustamana ja rakensin yhden ristikon toiselle pitkälle sivulle ja kahden esteen sarjan toiselle.

”Mennään kahdelle pääty-ympyrälle: Wear ja Glowen toiselle ja Magnet ja Carkki toiselle... ja sitten laukkaa! Yrittäkää pitää ratsunne koottuina ja taivutettuina ja muistakaa välimatka!” ohjasin ”Ja sitten aloitetaan! Wear ja Taiga yksittäiselle esteelle ja Magnet Humulla kaksoisesteelle. Ja sitten esteen jälkeen liitytte toiseen pääty-ympyrään!” Taiga pyyhälsi kohti ristikkoa korvat höröllä, oli siinä Wearilla pitelemistä. Toisella sivulla Humu loikki kahden esteen yli hienosti, ottaen mallikkaasti kolme väliaskelta. ”Ja kun Wear ja Magnet saavutta vat pääty-ympyrät, lähtekää, Carkki ja Glowen esteille!” Carkki ohjasti muodossa laukkaavan Pikun kaksois-sarjaa kohden ja poni lensikin esteistä suurella ilmavaralla yli. Myös Glowen sai hyppyinnokkaaseen Pellaan vauhtia.

Jatkoimme ohjelmaa jonkin aikaa, sitten määräsin suunnanvaihdon pääty-ympyröillä ja kaikki ratsukot siirtyivä uralle laukassa ylittämään esteitä. Ponit olivat innoissaan ja välillä vauhti yltyikin melkoiseksi.

Siirsin ratsukot kevyen ravin kautta käyntiin. Teimme vielä pari etuosakäännöstä ja peruutusta, ja sitten olikin jo jäähdyttelyn vuoro.

”Joo, ehkä pitää piristää tallityttöjen elämää ja palkata se söpö poika... perinteiseen hevostyttökirja-tyyliin...”ajattelin ja hymyilin. Ratsukot tulivat kaartoon ja kiitin ratsastajia tunnista.

Anne

Maksut:

Carkki ja Pikku

Annen kommentti:
Pikku on välillä vähän laiskimus ja testailee ratsastajiaam. Kavaleteilla poni hidasteli, mutta muuten parin työskentely oli sujuvaa. Esteillä Carkilla saisi olla vähän rauhallisemmat kädet, muuten istunta ja perusasiat ovat kunnossa.

Magnet:
Painostava ilma tuntui raskaalta, mutta olin iloinen päästessäni estetunnille Humun kanssa. Humun pehmeää käyntiä oli helppo mukailla. Olimme kaikki lyhentäneet jalustimia vähän, niin että olisi helpompi saada kevyt istunta. Pian Anne jo käskikin meidän verrytellä. Saimme kutakuinkin itse päättää, mitä tekisimme verryttelyssä. Päätin yrittää saada Humun kävelemään reippaasti – joskin se ei onnistunut. Noh, mitäs pienistä. Kannustin Humun raviin. Olin onneksi jo tottunut Humun ompelukoneraviin, joten siinä ei enää ollut ongelmia. Ensimmäisellä kerralla olin ihmetellyt tamman töksyttävää ravia. Siirsin Humun käyntiin, ja takaisin raviin. Tamma toimi hyvin kevyillä avuilla, ja silitin vähän sen kaulaa.

Pian saimme aloittaa menemällä kavaletteja, joita Anne oli rakentanut kentälle. Glowen ja Pella aloittivat, minä olin seuraava, ja Humu meni aivan hyvin. Kiitin tammaa, ja seurasin, kun Wear&Taiga sekä Carkki&Pikku ylittivät kavaletit.

Pian Anne määräsi peruutusta ja pohkeenväistöä. Liikuttelin kuolainta vähäsen, ja Humu kaartoi heti kaulansa ja kulki muodossa. Tamma meni nämäkin tehtävät oikein mukavasti. Seuraava tehtävä oli ylittää esteitä. Sitä ennen kuitenkin menimme hetken ympyröillä koottua laukkaa.Olin samalla ympyrällä Carkin ja Pikun kanssa. Pian olikin vuoroni. Laukkasimme kohti kaksoisestettä... Poing, Humu ponnisti sulavasti ja laskeutui pehmeästi. Kolme väliakelta ja uusi poing, Humu pomppasi toisenkin esteen kivasti. Kiitin tammaa ja laukkasin toiselle ympyrälle.

Kaahailimme vielä jonkin aikaa hypäten esteitä uralla. Vauhtia riitti, Humukin meinasi jopa ryöstäytyä kerran, onneksi martingaali auttoi, ettei se voinut nostaa päätään välttääkseen kuolainta.

Ravailimme ja kävelimme hetken, tehden joitakin pikku tehtäviä, kunnes annoimme pitkät ohjat ja jäähdyttelimme hevoset. Hyppäsin alas selästä, silitin Humun kaulaa ja painoin suukon sen otsaan. Humu pörähti hassusti ja ravisti harjaansa. Sitten se laski päänsä alas ja kyhnytti hampaillaan toista etujalkaansa.

Annen kommentti:
Magnet saa hyvin Humun vastaamaan pieniinkin apuihin. Tamman ravi vaatii melkoista liimaistuntaa, joten harjoitusravityöskentelyä Magnetin kannattaa lisätä. Esteet menivät yllättävän hyvin. Aina Humu ei ole niistä innoissaan ja kieltäytymisiäkin nähdään. Nyt kuitenkin Magnet ajoi suokkia hyvin eteen.

Wear:
Olin kerrankin ajoissa. Tuntia enne estetunnin alkua olin jo tallilla hoitamassa Taigaa. Tamma nautti rapsutteluista ja makupaloista, joita sille ojentelin vähän väliä. En ollut päässyt tallille muutamaan päivään, ja lämmitti mukavasti sydäntä, kun Taiga hörisi karsinastaan nähdessään minun juoksevan Aitta-rakennukselle. Tamma hieroi päätään olkaani, ja sai minut melkein kaatumaan. Toruin Taigaa leikkisästi, ja työnsin sitä hiukan kauemmaksi. Poni oli kokoajan kiehnäämässä kyljessä.

Menimme Mangnetin kanssa samaa matkaa toimistoon. Siellä Anne tarkisti jokaisen olevan paikalla, ja hoputti meidät sitten laittamaan ratsujamme kuntoon. Juoksimme Magnetin kanssa aitta-rakennukselle, ja aloimme kumpikin laittaa ratsujamme kuntoon. Juttelimme samalla niitä näitä, ja naurekelimme.

Pian olimme kaikki kentällä, ja aloitimme alku verytelyillä. Saimme kaikki toimia suht. itsenäisesti, kun Anne kasaili esteitä kentän keskellä. Tein Taigalla paljon pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä, ja Taigasta tulikin herkempi pohkeille. Se työskenteli hyvin takajaloillaankin, ja taputin Tammaa kaulalle nopeasti. Taiga höristi korviaan, ja pörisi hyväntuulisesti.

Aloitimme sitten oikean työskentelyn. Menimme ensin pienen kavaletin, ja se ylitettiin mallikkaasti. Olin tyytyväinen Taigaan. Sitten mentiin käynnissä peruutuksia ja pohkeenväistöjä. Taiga oli väistölle hiukan kankea, mutta peruutus sujui.

Anne rakensi sitten kentälle muutaman esteen, ja pyysi meidät pääty-ympyröille. Minä ja Glowen toiselle, ja Mangnet ja Carkki toiselle. Nostimme ympyröillä laukan, ja Taiga hakeutui pyöreäksi. Se pärisi laukan tahdissa, ja pysyi tasaisessa tahdissa.

Sitten Anne pyysi minua ja Taigaa ylittämään rakentamansa ristikon. Kokosin tammaa hiukan alleni, ja käänsin sen sitten kohti ristikkoa. Taigan korvat nousivat terhakkaasti hörölle, ja Tamma ampaisi raketin lailla eteenpäin. Tein puolipidätteitä, ja päästin esteellä. Nousin pieneen kevyeen istuntaan, ja annoin taigalle tilaa työskennellä. Sitten hyppäsimme Taigan kanssa vielä sarjan, ja toistettiin sama toiseen suuntaan. Taiga kiihdytteli ”hiukan”. Muutkin ponit olivat virkeitä, ja Mangnetin ilmeestä näki tämän ponnistelevan hiukan pidättellessään innokasta ratsuaan. Minäkin huomasin käteni hiukan puutuneiksi pidättelystä…

Tehtävien jälkeen Anne pyysi meidät ravin kautta käyntiin. Teimme muutamia etuosa käännöksiä ja peruutuksia, sitten annettiin Ponien kävellä.

– Hyvin meni kaikilla! Anne huikkasi hymyillen.

Loppu veryttelyn jälkeen, veimme heppamme talliin ja riisuimme kamat. Taiga puhalsi hiukan, ja suuntasi heti karsinaan päästyään kulkunsa vesi-automaatille. Tamma oli hiukan hionnut satulan alta, ja korvan taustatkin olivat märät. Hain ämpärillisen haaleaa vettä sekä sienen, ja kastelin Taigan selän ja korvan taustat vedellä. Tamma huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan viilentävän veden karvallaan. Silittelin tammaa jonkin aikaa, ja heitin kevyen talliloimen Taigan selkään. Annoin Taigalle sylillisen heiniä palkinnoksi, ja porkkanankin pudotin Taigan ruokakuppiin. Olin hyvin tyytyväinen tuntiimme. :D

-wear&taiga<3-

Annen kommentti:
Huomaa, että Wear ja Taiga ovat työskennelleet yhdessä jo jonkin aikaa. Taiga kulkee mukavan pyöreänä ja innoissaan ylitti esteetkin. Tasapainoa Wear voisi vähän hioa. Seuraavaksi voitaisiinkin treenata ilman jalustimia ;)

© Ada © Anita