Ensimmäinen Liekkijärven Syksyinen Hevostapahtuma järjestetään 10.10.2009 Artsin ravitallin raviradalla. Tapahtumaan ovat tervetulleita osallistumaan kaikki Liekkijärven seudulla asustavat ihmiset ja LIKKI:n jäsenet. Ravit ja PKK-näyttelyt ovat avoinna kaikille.
Ohjelmaa:
Ohjelmaan osallistuminen:
- Näyttelyihin ja raveihin osallistutaan niiden omissa topikeissa.
- Liekkijärven tallityttö/-poika-kilpailuun osallistutaan lähettämällä tapahtumaa varta vasten piirretty kuva sinusta ja hoito/omasta hevosestasi osoitteeseen ellin.ratsutalliPOISTA@hotmail.com tai tähän topikkiin.
- Muutoin ohjelmaan voi osallistua VAPAASTI piirtämällä laadukas tapahtumakuva tai kirjoittamalla vähintään 100 sanan pituinen kertomus päivästäsi tapahtumassa. Osallistuminen lähetetään osoitteeseen ellin.ratsutalliPOISTA@hotmail.com tai tähän topikkiin.
Liekkijärven tallityttö/-poika-kilpailu
Omistatko ikioman hevosen, tai omaatko rakkaan hoidokin Liekkijärven liepeillä sijaitsevilta talleilta; Seppeleestä, Artsin ravitallilta tai Simorasta? Sitten tämä kilpailu on juuri sinun heiniäsi! Piirrä itsesi ja hoitohevosesi vapaavalintaisessa tilanteessa. Se voi olla hellä harjailuhetki karsinassa, villi peltolaukka, vauhdikas uittoreissu tai jotain ihan muuta. Käytä mielikuvitustasi ja anna kynän, hiiren, pensselin tai liidun lentää! Toteuttamistapa on vapaa; tärkeintä on, että työsi suorastaan tuoksuu hevoselta! Huom. Kuvan täytyy olla nimenomaan tätä tapahtumaa varten piirretty, aiemmat taideteokset eivät kelpaa.
Lähetä luomuksesi sähköpostiosoitteeseen ellin.ratsutalliPOISTA@hotmail.com tai tähän topikkiin.
Arvovaltainen tuomaristomme päättää, kenet kruunataan Liekkijärven tallitytöksi tai -pojaksi. Palkinnot ovat huikeat: maineen ja kunnian lisäksi tittelin nappaaja saa olkihatun sekä nimikoidun talikon!
Voittaja:
Voittajan valinta oli miltei mahdotonta, kaikki osallistujat olivat todella hyviä ja kuvat tunnelmallisia. Kiitos osallistujille!
Sini ja Humu
Anne: Puuvärijälki kaunista. Tuo hali on niin täynnä tunnetta, että se kiritti kuvan voittoon!
Osallistujat:
Lynn ja Sentti
Anne: Nyt on syksyinen tunnelma kohdillaan. Lätäkköä, märkää hiekkaa, sadetta enteillevät pilevet. Ihana, pieni ratsastaja hepan selässä ja kokonaisuus huokuu ratsastuskoulun arkista tunnelmaa!
Veronica ja Leevi
Anne: Hienosti väritetty työ. Värimaailma on täyteläinen ja syksyinen. Myöskin taustalla olevat lehdet tuovat syksyn tuntua. Leevin tunnistaa heti.
Jokeri ja Floora
Anne: Hauska kuva, jossa Floora on kaivanut puppy eyesit takataskusta, kun on ensin ilmeisesti tiputtanut Jokerin esteellä. =D
Sirppa ja Alex
Anne: Värikäs kuva, taustan koivut luovvat tunnelmaa. Ihmisen asento on haastava piirtää, mutta on onnistunut hyvin. Tasapainoinen kokonaisuus.
Carkki ja Kiira
Anne: Ahh, Kiira on niin söpö! Iloinen, kesäinen kuva. Erityisesti miellyttää tuo ruudullinen piknik-viltti.
Ilu ja Tiia
Anne: Tunnelma on todella huipussaan. Valonsäde valaisee hienosti pölyistä talli-ilmaa. Kuvassa on läheisyyden ja hoivaamisen tuntua. Hämähäkki on hauska!
Liisa ja Cassu
Anne: Ihana tekniikka, värikäs kuva.Kuvassa on auringonlaskun tuntua ja varjostukset ovat onnistuneet erittäin hyvin.
Reega ja Roki
Anne: Hieno syksyinen maisema, kuulakkaan ilman voi miltei aistia. Värit ovat kauniit ja kasvillisuus eloisaa. Henkilön ja hevosen asennot runollisia.
Cäpä ja Pikku
Anne: Vauhdikas loppusyksyn kuva. Värisävyt ovat tunnelmmalliset ja hengityksen huuruista plussaa!
Loviisa ja Pampula
Anne: Iloinen, hymyilyttävä ratsastuskuva. Ratsastaja antaa hienosti ohjaa, jotta poni selviytyy maastosta.
Fiona ja Riiviö
Anne: Piirros kuvaa ponin luonnetta hyvin. Kamppailuun on hyvin saatu vääntöä. Tausta on kotoisa ja väritys kaunista.
Myyjäiset by XTT
Kojulla tarjolla monipuolisesti käytettyjä, mutta hyväkuntoisia ratsastusvermeitä; saappaita, tallikenkiä, raippoja, hanskoja sun muuta asustetta. Lisäksi uudenveroisia somistuksia juuri sinun hoitsullesi: suloinen riimunpehmuste, uusi esteloimi, uudenveroiset ajovaljaat ja kaikkea muuta, mitä kuvitella saattaa! Pöydän ympäristöön on myös viritelty hauskoja aktiviteetteja: etsi sokeripala jauhoista nenäsi avulla, kerää parhaat pojot tikanheitossa, ongi jotain heinäntuoksuista ja arvaa, montako hevosnamia on sullottu hillopurkkiin. Päivän parhaille palkintoina hauskoja palkintoja! Tuotot lahjoitetaan eläintensuojeluun. Kojua pyörittävät Seppeleen hoitajat, XTTn jäsenet Sini ja Loviisa.
Talutusratsastus by XTT
Talutusratsastusta tarjoaa XTT Seppeleen hevosilla Pikulla ja Tiialla. Puikoissa Seppeleen tallitytöt, Fiia ja Maiss.
Kärriajelua
Rattaiden luota löytyy ravitallin tallipoika Tappi, ja ravihuumaa koetaan Artsin hevosella Foxilla.
Buffetti
Seppeleen tallimestari Jaakon buffetti kahviossa. Tarjolla limsaa, makeisia, kahvia, kaakaota, mehua, leivoksia, voileipiä, makkaraa, jäätelöä - kaikkea, mitä kuvitella saattaa!
Tallinomistajien katrilli
Seppeleen tehotyttökolmikko Anne (ratsuna Sera), Elli (Bladen selässä) ja Josefiina (Toivolla) esittävät vauhdikkaan näytöksen. Myös ravitallin pääjehu Artsi esiintyy Kopseen kanssa.
Iltariennot
Järjestetään kahviolla ja saunalla. Luvassa mm. alkoholitonta boolia, herkullista grillisapuskaa ja hyvää seuraa.
by Artsi:
Paskemminkin ois voinut mennä. Ravit meinaan. No, jotain rahnaa lähdöistä tippui. Foxin koelähtö kylläkin meni persiilleen. Tarvitsis ruuna tiukempaa treeniä. Ratatreeniä varsinkin. Onneksi Kopse kuitenkin nappasi sertin näyttelyistä, hieno saavutus se.
Kaakit oli hoidettu, ja ne lepäilivät tallissa. Syysjuhla oli päättymäisillään, ainakin ”virallisen” ohjelman puolesta. Bileet starttaisivat pikkuhiljaa kahviolla. Misukat olivat ilmeisesti rientäneet kaunistautumaan, kun ravirata oli yllättäen vaikuttanut hyvin autiolta. Itsekin lampsin kotitaloa kohti. Kävisin suihkussa, olinhan monta hiekanpölyistä lähtöä ajanut. Ja nappaisin vähän vahviketta varastosta mukaan. Alkoholitonta boolia? Mitä vittua?
Astuin sisään tupaan. Tappi oli jo saanut itsensä bilekuntoon ja ryysti koffia pirttipöydän ääressä.
- Kato, itse maestro saapuu, Tappi sanoi lakonisesti.
- On toi rankkaa hommaa toi kilpaileminen, sanoin. – Ja sitä pitäis jaksaa tulevaisuudessa joka viikonloppu.
- Rankkaa ja rankkaa, Tappi naurahti. – Ei se rankkaa oo, jos hevonen voittaa.
- Sinuna en kehuskelis hikisen koelähdön voittamisella, tuhahdin.
- Voitto on aina voitto. Sitä paitsi itse et saanut Foxia pysymään ravissa kuin muutaman hassun metrin.
- Äh, Foxi oli vaan innoissaan, kun ei oo kilpaillut pitkään aikaan. Kyllä se siitä.., en jaksanut lähteä vääntämään enempää asiasta, vaan suuntasin huoneeseeni.
Heitin ajovaatteet ruskealle, nahkaiselle nojatuolille, jossa taisi olla melkein kaikki muutkin omistamani vaatteet. Sievässä sotkussa. Syntymäasussa kipitin tuvan poikki kylppäriin. Rivakasti aukaisin oven ja samassa joku kiljaisi.
- Yuff! Mitä perkelettä! huusin.
Yuff keikisteli peilin edessä ja oli ilmeisesti meikkaamassa. Kireä tuubitoppi nuoli tytön muotoja ja hunajaiset hiukset oli väännetty korkkiruuvikiharoille.
- Älä säikyttele, vanhus! Yuff sanoi.
- Mitä sä täällä teet? kysyin.
- Meikkaan, ääliö. Jos et muista, Cadi asuu täällä, eikä mun tarvinnut lähteä viemään sitä mihinkään muualle. Suuri osa tytöistä meni Seppeleeseen laittautumaan. Siellä sentään on tallilla jonkilaiset sosiaaliset tilat, toisin kuin täällä, Yuff selitteli.
Sitten hän tajusi minun seisovan oven suussa munasillani ja punehtui lievästi, meikkinsä läpikin.
- Niin olin tulossa suihkuun, sanoin välittämättä neidon kainoiluista. Kävelin tytön ohi suihkuun ja käänsin veden päälle. Yuff kohotti kulmiaan, ja jatkoi sitten meikkailuaan.
Lepäilin kuuman, juoksevan veden alla hetken. Lämmin höyry auttoi flunssaiseen oloon ja tunsin jo olevan paranemaan päin. Laihtunut kyllä keuhkoputkentulehduksen kourissa olin. Kesällä uhkaavasti pömpöttänyt kaljamaha oli kadonnut ja nyt olin tiukan pyykkilautavatsan omistaja.
Yuff sai meikattua ja poistui Tapin seuraan tuvan puolelle. Tein vielä muutaman komeudenhoitotoimenpiteen kylpyhuoneessa, mutten ajanut partaa. Tiesin pienen sängen saavan naaraiden hormonit hyrräämään. Kaivoin pyykkikorista puhtaimmat farkut ja siisteimmän paitani. Sitten siirryin itsekin tupaan.
Tapin ja Yuffin lisäksi pöydän ääressä etkoilivat myös Kat, Chao, Ros ja Jaakko. Chao ja Jaakko olivat jo tuiskeessa, ja juttu kävi vilkkaana.
- Siirrytäänkö takaisin kahviolle päin? ehdotin.
Sain osakseni hyväksyvää mutinaa. Kaivoin kaapista muutaman pontikkapullon mukaan, ja siirryimme isona joukkona raviradan suuntaan.
- Tarjootko tupakan? Chao kysyi, kun kävelimme vieretysten.
- Onks sun mentoolipaskat loppu? irvailin tytölle ja kulautin pirtua.
- Ikävä kyllä. Joudun tyytymään sun myrkkyihin
- Eli saat nauttia kunnon Nicotiana tabacumia, lähes puhdasta luonnon tuotetta.
- Mitä sää siinä oikein tärkeilet? Osaat oikein latinaa? Chao äyskäisi.
- Osaan kuule vaikka mitä, kultu, kehaisin, kun nortit valaisivat taivaltamme raviradalle.
Kietaisin käteni Chaon hartioiden yli ja painauduin liki häntä. Tyttö ei näyttänyt välittävän. Oli varmaan tottunut kaverilliseen halimiseen enemmänkin. Saavuimme pimenevälle raviradalle.
Pihalla seisoi lauma hajuvedeltä tuoksuvia mimmejä ja muutama raviäijä. Kuitenkin porukka taisi olla enimmiten Seppeleen tyttöjä. Mukana häärivät myös Jossu, Anne, Elli ja Krister. Jossu mulkaisi minua murhaavasti, kun saavuimme Chaon kanssa käsikynkässä raviradalle. Virnistin Jossulle hurmaavasti (ainakin omasta mielestäni) ja irrottauduin välinpitämättömästä Chaosta.
- Täällä paleltuu, sanoi noin 150-senttinen, ruskeahiuksinen teinityttö, ärsyttävän kimeällä äänellä.
Kulautin lisää kurkkua korventavaa pontikkaa.
- Älä muuta sano. Kyllä on hyvät pileet..., lyhyet oranssit hiukset ja kapeat kasvot omaava tyttö sanoi hyvin tylsistyneellä äänellä ja vilkaisi kohden valkoisia tennareitaan, joita muta uhkaavasti mustasi.
- No niin! Käydäänpäs sisään siitä! rääkäisin ja avasin kahvion oven.
Porukka liukui sisään. Buffetin jäljet oli korjattu ja kattoon oli ripustettu värikkäitä riisilyhtyjä. Kenen toimesta, en tiennyt. Pian Kat ja jotkut hänen Seppele-kavereistaan saivat naposteltavat ja boolin tarjolle. Elli siirtyi DJ:n hommiin, eli siis näppäili kannettavastaan biisejä soimaan. Siirryinkin sulavasti hänen luo.
- Mitäs Elli? aloitin.
- Mitäs tässä.., punapää sanoi keskittyen soittolistaansa.
- Toitko omia juomia? henkäilin polkkapään korvaan.
- Perkele, etkö sääkään muusta osaa puhua ku viinasta? Elli äyskäisi ja katsoi minuun vihaisen kysyvästi.
- No, totta kai toin, hän jatkoi ja remahti nauruun.
- Oikee meininki, hihitin ja kilistime salapullojamme pöydän alla.
Vilkaisin ympärilleni ja näin Anne ja Kristerin kyyhöttävän yhdessä nurkassa lähekkäin. Anne oli mielestäni sellainen vähän kuivempi tyyppi, joten en hänen seuraansa hakeutunut. Krister oli ihan jees, ainakin parin bissen jälkeen. Selvin päin aika tosikko. Vilkuilin vielä ympärille ja spottasin Jossun heittävän juttua tallityttöjensä kanssa. Päätin liittyä seuraan.
Kävelin kohden blondia, joka oli selvästi panostanut iltaa varten. Jossulla oli yllään narutoppi ja pitkä kaulakoru, joka painautui houkuttelevasti hänen rintavarustuksiensa väliin. Virheetön, pisamainen iho hohti kuulaana ja huulet kiilsivät persikan sävyisinä.
Koko huone hiljeni ja yleisön katse kiintyi minuun ja Jossuun. Okei, olihan tämä ensimmäinen virallinen esiintyminen yhdessä pitkiin aikoihin. Ja osasin vain kuvitella millainen huhumylly tallityttöjen keskuudessa pyöri. Varmasti Josefiinan ja minun välisestä suhteesta oli enemmän villejä tarinoita kuin saatoin arvatakaan.
- Mitäs arvon leidit täällä jutustelevat? kysyin.
- Kaikenlaisia... tyttöjen juttuja, Josefiina vastasi aavistuksen kiusaantuneena. Hän vilkaisin ympärilleen vihaisesti ja yleisö vajosi taas, ainakin näennäisesti, omiin keskusteluihinsa.
- Hienosti sujui tapahtuma tänään, sanoin.
- Juu, upeasti meni. Tästä tehdään varmasti jokavuotinen perinne, Josefiina sanoi silmät tuikkien. – Sua ei kauheasti näkynyt.
- Olin ohjaksissa ja kaakit piti lämmitelläkin, selitin ja haroin hiuksiani taakse.
Josefiinan porukassa ollut tyttö, keijukaismainen punapää vilkuili minua tutkivasti ja kujeilevasti. Katsoin sorjaa tyttöä härskisti, ja tämä karahti punaiseksi kuin paloauto väistäen samalla katsettani. Hymähdin, ihania nuo juuri alle kahdeksantoistavuotiaat, hieman epävarmoja, mutta niin sulokkaita, että!
Tunsin taas Jossun mulkoilut päälläni.
- Ajattelin mennä lämmittämään saunan. Onko neitokaisita saunojiksi? kysyin.
Kaksi selkeää ponityttöä, toinen ruskeahiuksinen, toinen hieman vaaleampi nyökkäsivät innokkaina.
- En ehtinyt laittautua mitenkään, kun piti hoitaa Siken varsa, brunetti pimu selitti.
- Oorrait, Artsi-setä hoitaa teidät puhtaiksi, sanoin.
Sain osakseni vihaisia ja kummastuneita katseita ja ehätin selittämään:
- Lämmitän siis saunan, että voitte käydä pesulla... Lähdetkö, Jossu, mukaan?
- E-enpä taida.
- Mää lähden! DJ-Elli ilmoitti rivakasti.
- Ja mä! Yuff huuhdahti myös.
Kaappasin tytöt kainalooni ja suuntasimme saunalle. Tunsin niskassani Jossun vihaisen katseen, mutta en jaksanut välittää. Tai jaksoin, mutta pieni mustasukkaisuus olisi vain hyvästä.
Kävelimme pimeälle saunalle. Kaivoin esille kynttilöitä ja käskin tyttöjen sytytellä niitä ympäri saunaa. Itse hain halkokasasta sytykkeitä, ja pistin savusaunan kiukaaseen ja vesilämmittimeen tulen. Myös grillin sytytimme pihamaalle. Eihän sitä tietäisi, vaikka jengi innostuisi grillaamaan.
Kaivoin lammesta korillisen bisseä ja tarjosin misuille.
- Bileille! skoolasimme.
Höpöttelimme niitä näitä ja lisäsin vielä puita saunaan, sitten palasimme takaisin kahviolle.
Meno oli käynyt aavistuksen villimmäksi. Ellin soittolista paukutti Lady Gagan Pokerfeisissiä ja tytöt pomppivat lattialla hurmiossa. Muutamat raviköriläät nauttivat omia juomiaan ja nauroivat teineille.
Josefiina roikkui Rosin, Chaon ja Jaakon seurassa. Tunkeuduimme heidän joukkoon.
- Onks boolia vielä terästetty? kysyin.
- Ei, äläkä edes yritä. Saan aika monen vanhemman vihat niskaani, jos tytöt rämpii täältä kotiin kännissä, Josefiina varoitti.
Pienestä tuikkeesta hänen silmissään kuitenkin tiesin, että Jossukin oli jostain vettä vahvempaa saanut.
- Oorrati, kenraalimajuri Jossu. Sanasi on lakini, murjaisin.
Jossu pyöritteli silmiään, mutta hymyili päälle. Kävin vielä ponitytöille ilmoittamassa, että sauna oli lämmin. Jaakolle kerroin, että grillaamaan voisi mennä.
- Mä oon kyllä, perkule, pyörittänyt shitä hemmmmmetin buhvettia koko päivän, vitut mä mihinkään krillaamaan enää, känninen Jaakko selitti.
- Jos vaikka äijissä mentäis, ehdotin.
Jaakko vilkaisi kyrsiintyneen oloista Rosia ja sanoi:
- Shaunds kuut. Krishterhkin mukaan.
- Joo, vastasin.
Jätimme pikkulikat tanssimaan teknopoppinsa parissa kahviolle ja siirryimme jälleen saunalle. Kaivoin lammesta jälleen kylmää bisseä ja pistimme paistumaan kahvion jääkaapista mukaamme napatut makkarat.
- Ootte sitten kihloissa? kysyin Kristeriltä, kun makkarat tirisivät ritilällä.
- Jep. Jo yli puoli vuotta, sliipattu cowboy sanoi.
- Onks se hyvä?
- Missä?
- No, sängyssä, perhana.
- Vittuaks se sulle kuuluu, Krister vihastui.
- Oorrait, oorrait, teik it iisi, lepyyttelin Krisua.
Samassa kuulin saunan kulmilta kiekaisun, joka yritti olla ’moi’, mutta jonka äänenmurros tappoi tehokkaasti.
- Pikkuveliiiiiii, Jaakko söselsi.
- Ehinpä tänne vihdoinkin, minulle tuntematon pojanjolppi sanoi.
- Morjens, Artsi, ojensin käteni ja esittelin itseni.
- Kristian, poika sanoi hennosti.
- Mun veli, Jaakko sanoin juoman kittailun seasta.
- Joo, tajusin, örisin, ja tajusin myös samalla, että en ollut tällä kertaa paikan kännisin ääliö.
- Önks teil siiderii? poika kysyi.
- Siiderii? Naisten juomaa? naurahdin ällistyneenä. – No, ei tod.
- Mulla itse asiassa on, Kirster sanoi ja kaivoi takkinsa alta jotain esanssista light-litkua.
- Saatanan ämmä, vittuilin Kristerille.
Krister tyytyi vain hymähtämään ja ojensi pullon Jaakon pikkuveljelle.
- Täällä on ÄIJIEN krillailut. Luuletko, että susta on mukaan porukkaan, haastoin 15-kesäisen.
- Luulisin, poika sanoi. – Ainakin enemmän kuin tosta Jaakosta.
Todellakin, Jaaakko oli sammumispisteessä ja oli kaatumaisillaan märkään ruohikkoon.
- Paras raahata toi saunalle nukkumaan, sanoin.
Pontikka ja bisse alkoivat jo mukavasti pyöriä päässä, mutta pystyin vielä järkeviin tekoihin. Kristerin kanssa talutimme Jaakon saunan eteistilan penkille nukkumaan. Samalla tajusin, että ponitytöt olivat saunomassa, ja kokisivat lievän järkytyksen nähdessään kuorsaavan Jaakon saunan penkillä. Noh, siinäpähän säikähtäisivät.
Paistoimme kasan makkaroita ja saunalla olleet tytöt, jotka esittäytyivät Pipsaksi ja Weariksi, liittyivät joukkoomme. Sitten roudasimme makkarat kahviolle.
Kello kävi jo puolta yötä ja pienimmät tytöt olivat lähteneet kotiin. Ros ihmetteli Jaakon katoamista, muttei ollut yhtään yllättynyt, kun selitin Jaakon nukkuvan saunalla. Musiikki pauhasi, ja Tappikin oli jo pääsyt salaa vahvistamaan boolia. Meno oli villi ja viinasta utuinen. Joku raviäijä tanssitti humaltunutta Chaoa ja hipelöi tämän muhkeita buupseja.
Jossu hengaili Annen ja Ellin kanssa kahvion tiskin kulmalla. En taaskaan voinut muuta kuin tuijottaa. Riisilyhtyjen hajavalo toi ihmisestä kuin ihmisestä parhaat piirteet esiin, ja Jossukin näytti satumaisen kauniilta. Sitten päätin rohkaistua.
- Jossu, hei...
- No, moi, Artsi, Jossu hymyili vinolla, alkoholin saattelemalla hymyllään.
- Tulisitko ulos... tupakalle? Kysyin varovasti ja kohotin merkitsevästi vasenta kulmakarvaani.
- No, tämän kerran, Artsi-kulta.
Täydelliset hampaat välkähtivät ja solisluut painuvat ohutta ihoa vasten.
Yö oli jo pitkällä. Syksyn viima kävi kasvoillemme. Sytytin nortin.
- Mentäiskö saunalle, mulla ois siellä pikku ylläri? ehdotin hiprakkaiselle blondille.
- Hih, juu, Jossu hykersi ja tarttui sorjalla kädellä käteeni.
Kävelimme saunalle, minä ties monettako kertaa sinä iltana. Astuimme saunan pukuhuoneeseen, jossa Jaakko kuorsasi autuaasti penkillä.
- Toiko oli sun ylläri? Josefiina kysyi osoittaen Jaakkoa. – Usko pois, me asutaan samassa talossa, joten toi on tullut todistettua ennenkin.
- Ehei, beibe, vaan tää, sanoin ja osoitin katossa olevaa luukkua. – Mä autan sut ylös.
Nostin Jossun luukusta sisään ja punnersin itse perässä. Olimme savusaunan vintillä. Vintti oli matala ja viileä tila. Olin kuitenkin aiemmin levittänyt lattialle vanhoja mattoja ja ripotellut kynttilöitä sinne sun tänne. Sytytin kynttilät, ja näin Josefiinan kasvot hämärässä valossa.
- Mikä paikka tämä..? Josefiina ehti kysyä ennen kun tartuin häntä hellästi niskasta ja suutelin.
Suudelma oli märkä, alkoholin makuinen ja molemminpuolinen. Kellahdimme paksulle matolle sylikkäin. En tiennyt mitä tästä tulisi. Ehkei mitään, ehkä vain känninen muisto, ehkä jotain enemmänkin, sen aika näyttäisi.
Vapaat osallistumiset
Cäpä:
Raviradalla oli tuskin koskaan nähty näin suurta joukkiota. Niin Seppeleen kuin muidenkin lähialueen tallien porukka oli kerääntynyt juhlimaan ja pitämään hauskaa. Tervehdin muutamaa Seppeleestä tuttua hoitajaa ja yritin löytää samaisen tallin kuljetusautoa katseellani. Erotin kirjavan Tiian ja tätä taluttavan Ilun kauempana, joten suuntasin sinne. Tiia oli myös talutushevonen, joten löytäisin luultavasti etsimäni sieltä.
”Älä koske siihen hevoseen!” kuului ärähdys parakin viereltä. Artsi heristi nyrkkiään noin viisi vuotiaalle tytölle joka oli ojentanut toiveikkaana kättään Foxia kohti. Tyttö vetäytyi säikähtäneenä kauemmas ja Artsi jäi mutisemaan kirosanoja. ”Haloo, ei noin voi tehdä lapsille” puuskahti miehen taakse ilmestynyt Jossu kädet puuskassa. Artsi käännähti tyrmistyneenä ympäri. ”Yritti takuulla syöttää konin piloille, ties mitä hemmetin sokeri… mitä lie euroshopperin namiskuukkeleita!” tämä mutisi edelleen ärtyneenä, vaikkei uskaltanutkaan kiukutella enempää vaalean ihastuksensa seurassa.
”Hihih…” En voinut olla nauramatta. Tiesin ettei Artsilla ollut liikaa ruokansa takaisin juoksevia hevosia, mutta… ”Mitä se sinäkin siellä naurat? Taidat olla niitä ponitytön (mies viittasi Jossuun päin) tallin hoitajia, häh?” Artsi murahti huomattuaan minut. Nyökkäsin. ”Mutta olen kyllä siellä sinunkin tallillasi pyörinyt, olet vain ollut aina niin kännissä ettet muista”, epäilin. En jäänyt kuuntelemaan vastausta, vaan käännyin ja lähdin suuntaamaan Tiian luo. Kuulin takaani epämääräistä ärinää ja Jossun naurua.
”Ilu, ootkos Pikkua nähnyt?” kysyin Tiialle satulaa laittavalta tytöltä. ”Juu, se on tuolla, Fiona laittaa sitä kuntoon Maissin kanssa” sain vastaukseksi. Kiitin ja lähdin. Matkalla Seppeleen traikulle ehdin ihmetellä kauempana olevalla ruohopläntillä harjoittelevia katrillilaisia. Annen kaunis ruunivoikko Sera tanssahteli ravin tahtiin. Toisaalla näin Loviisan juttelemassa innokkaana saman ikäisen tytön kanssa ja ilmeisesti kauppaavan tälle sinistä hevoskuvioitua lompakkoa.
Saavuin Pikkua valmistelevan kaksikon luo. ”Katos, moi! Pikku onkin jo melkein valmis, Maiss taluttaa sitä ainakin näin alkuun. Tuolla onkin jo melkoinen jono…” Fiona tuumasi.
Silitin ponin otsaa ja livautin sille ”euroshopperin namiskuukkelin” taskustani. ”Kiltisti sitten poju, saat selkääsi todella pikkuisia… Mutta ainahan sinä olet, eikös juu!” sovin ponin kanssa. ”Mutta mennäänkös katselemaan mitä kahviosta löytyy, kun nyt Pikku pääsee töihin?” kysyin Fionalta. Tämä nyökkäsi ja heilutimme hyvästiksi Maissille, joka lähti Pikku perässään kohti tapahtumapaikkaa.
”Hm, olisipa ollut kiva taluttaa sitä” huokaisin ja vilkaisin vielä taakseni. ”Juu, mutta kyllä Maiss siitä huolen pitää! Ja kyllä me ehditään sen kanssa vielä olla!” Fiona vakuutti. Ja oikeassahan hän tietenkin oli, ja unohdinkin asian pian. Istuskelimme kahviossa ja joimme teetä iltaa odotellen. Mitähän mahtaisi saunailta tuoda tullessaan, entä kuinka sujuisi katrilliesitys? Myös Foxin kyytiin olisi päästävä, eikä kirpputoria voisi millään jättää väliin!
Jotenkin tuntui, että illasta tulisi hyvinkin mukava.
Fiona:
Laitoin Maissin kanssa Pikkua valmiiksi talutusratsastusta varten seppeleen trailerilla, jossa oli Ellikin laittelemassa Blandea valmiiksi tallinomistajien katrillia varten!
- Tullaan näytteleen sinne kentänlaidalle peukkuja teille! sanon ja hymyilen leveästi Ellille, joka on selvästi hiukan jännittynyt esityksestä.
- Siittä vaan, katsomaan kun me mokataan siellä! Elli sanoo naurahtaen.
- Ette muuten varmaan mokaa! Maiss sanoo. - Missäs Anne muuten on?
- Meni harjoittelemaan ja lämmittelemään Seraa jo, vastaan.
- Entä Jossu? Maiss kysyy. - Sanoi menevänsä tarkistamaan jotakin.. Elli sanoo ja taluttaa valmiin Blanden pois auton luota.- Meen nyt, Elli sanoo meille ja toivottaa onnea.
- Cäpää!!! Suunnilleen kiljun kun nään tytön.
- No mitäää?? Cäpä vastaa ja virnistelee meille.
- Maiss taluttaa Pikkua nyt näin alkuun ainakin, tuolla on jo melkoiset jonot! tuumaan. Cäpä antaa Pikulle jonkun herkkupalan ja juttelee sille jotain.
- Mutta mennäänkös me katselemaan mitä kahviosta löytyy, kun Pikku pääsee töihin? Cäpä kysyy ja nyökkään vastaukseksi. Heilutamme Maissille, joka lähtee poni perässään tapahtumapaikalle.
- Hmm, olisipa ollut kiva taluttaa Pikkua, Cäpä huokaisee ja katsoo viellä taakseen.
- Jep, mutta kyllä Maiss siittä huolen pitää! Ja me ehitään olla sen kaa enemmän, kun kukaan muu, siis Annen ja Jossun jälkeen, vakuutan.
Istuskelimme kohta kahvilassa ja Cäpä kertoo mitä Artsi oli raivonnut jollekkin pikkuiselle, kun se oli halunnut silittää Foxia. Nauroimme mahat kippurassa. Päätimme myös samalla, että mitä meidän olisi kokeilta vai katsottava. Foxin kyytiin oli pakko päästä, kirpputoria ei voinut ohittaa, katrillia oli pakko katsoa ja saunailta houkuttelee liikaa. Ja olinhan osallistunut pariin kisaankin ;)