Marin Hoitopäiväkirja

Mari

Marin hoitokirja kesäkuu 2008 -->

2007

Marraskuu

2008

Helmikuu

Huhtikuu - Karoliina 8 merkintää

Toukokuu - Karoliina 19 merkintää

31.05.2008. Koulun loppuminen ja tiiviitä tunnelmia.

Jes! Vihdoin kauan kaivattu kesäloma saapui. Haahuilin seitsemännessä taivassa kohti Seppelettä, illan heittäessä pimeitä varjoja puiden sekaan. Nyt minua eivät estelisi opettajat sun muut kiireet, ja saisin omistautua kokonaan Marille. Mari, sen näkemisestä oli kulunnut melkein kaksi paivää! Pian punainen rakennus ilmestyi mutkan takaa näkökenttääni, minun talsiessani sitä kohti. Tai itse asiassa leijailin, olin niin haaveissani. Pian hölmistyneenä astelin jo tallipihassa. Pysähdyin, antaen haparoivan katseeni liukua rakennuksen seinillä. Tämä talli oli minulle tärkeimpiä, se oli suorastaan ystävä minulle. Hyvä etten rynnistänyt halailemaan seinää, jota tuijotin niin hartaasti. Annoin katseeni kiertää laitumille, jossa käyskenteli Seppeleen omat konit, sekä muutama yksityinen. Vaikka niitä kaikkia en tuntennut, olivat nekin osa Seppelettä - sekä samalla minun sydäntä. Oriit kohottelivat päitään ruohikosta, vilpoisen kesätuulen pyyhältäessä niiden harjaan. Pian tajusin, että olin suorastaan jähmettynyt siihen paikkaan. Johtuiko se maagisesta vetovoimasta, joka pulppusi tallipihassa? Ei, olin niin syvästi kiitollinen Jumalalle, että se oli antannut johdattaa minut näinkin rakkaaseen paikkaan. Äänekäs hirnahdus ja pieni pärskähdys, sai minut lipumaan rauhallisesti laitumelle, jossa tammat olelivat. Silmäteräni syöpötteli itseään täyteen, muiden lajitovereiden piirittämänä. Se ei ollut moksiskaan, vaikka sen pötsi oli jo hiukan pyöristynyt. Kipusin istumaan aidalle, ja jäin ihastuneena katselemaan hevosten touhuiluja. Vaikka oli hämärää, erotin Marin muiden hevosten seassa. Se liikuskeli rauhallisesti, tietäen ettei sillä olisi hätää. Kello tikitti puoli yhdeksää, muttei se minua haitannut. Silmäni kostuivat, kuin vain katsoinkin rakkaimpani laiduntamista. Hensu kohotti päänsä ylös, vaistoessaan minut. Tuulikin päätti leikitellä sen karvassa, ennen kuin tamma laski päänsä. Hymyilin itsekseni, vaikkei sitä varmasti kukaan näkisi. Hensun pään nosto oli saannut Marinkin katsomaan, uhkasiko vaara. Mutta minut nähdessään, lähti tamma hyvän tuulisena ravaamaan luokseni. Silmät kosteina katsoin, kuin rakas hoitohevoseni kuin hidastettuna ravasi eteeni. Se hörähti, tunkien päänsä minun farkkujen päälle. Rapsutin terveellä kädelläni tammaa korvan takaa, jolloin se sulki silmänsä. Voisinpa jäädä siihen, enkä enään koskaan liikahtaisi siitä mihinkään. Marin yönmusta harja hahmottui sen kimosta karvasta helposti, joka teki taivaallisen yhdistelmän tammastani. Li'uin hitaasti alas aidalta, jolloin Mari nosti päänsä ylös. Sen mantelin muotoiset silmät katsoivat minua kysyvästi, joka sai minut vain herkistymään entisestään. Painauduin tamman silkkistä kaulaa vasten, antaen käteni sotkeutua sen harjaan. Mari ei ollut moksiskaan, vaan antoi minun olla siinä. Ajatelessani viime päivien tapahtumia, ilmestyi Kamu mieleeni. Tuo voikko ja vanha ruuna oli pakosti kaikkien sydämessä. Kohotin katseeni taivaalle, jonne oli muodostunut tähtiä. Päästin irti puoliverisen kaulasta, hieraisten oikealla kädelläni silmiäni. Olinko nähnyt unta, vai oliko tähdistä muodostunut Kamun lempeä katse? Olin varmasti jo väsynnyt, mutta minun oli aivan pakko vilkaista vielä Maria. Tamma seisoi samassa paikassa, katsellen synkkään metsään. Tallin ylle oli laskeutunut syvä hiljaisuus, kuin kunnioittaen Kamun kuolemaa. Mari ei hivahtanutkaan. Oliko sekin nähnyt vilauksen - vilauksen voikosta ja laukkaavasta hevosesta? Katsoin samaan suuntaan kuin kimo puoliverinen, ja näin iloisesti hirnuvan hevosen metsänlaidassa. Se oli Kamu, tiesin sen.

29.05.2008. Torstai

Tänään tosiaan laiskottelisimme vain Marin kanssa. Tapitin listaa, johon oli kirjoitettu tunnit. Huokaisin jo helpotuksesta, kun en nähnyt tamman nimeä listassa. Eipä minun kuitenkaan kauaan tarvinnut iloita, kun paperin alakulmassa luki Marin nimi. Tietysti juuri tänään, kun minulla olisi tammalle niin hirveästi aikaa. Olin hakenut Marin jo sen omaan karsinaan, sillä olin aikonnut harjata sen. Luikahtaessani satulahuoneeseen ja siitä Marin karsinalle, seisoi hiukan nuorempi tyttö tamman vieressä. Arvasin, että hän menisi hevosella, joten tarjoiduin auttamaan. Tyttö kuitenkin halusi harjata yksin Marin, mutta sain selvittää tamman harjan. Se oli kamalan vaikeaa, varsinkin kuin oli vain yksi käsi käytettävänä. Tyttö oli ollut hevosten kanssa aikaisemmin, sillä harjaus ja kavioiden putsaus sujui hienosti.

- Ööh, missä on satulahuone?, punatukkainen tyttö kysyi, ja minä osoitin sormella oikean suunnan. Tyttö lähti hakemaan tamman varusteita, minun jäädessä hellimään sitä.

- Ethän sitten rehki liikaa, kehotin tammaa, ennen kuin tyttö jo porhalsi paikalle. Hänelle tuli kiire satuloida tamma, sillä tunti alkaisi parin minuutin kulutta. Kysyin, että voisinko laittaa suitset, ja sain myöntävän vastauksen. Onneksi Mari tajusi, etten saisi niitä kunnolla sen päähän yhdellä kädellä, ja niinpä se laski päänsä hyvin matalalle. Sain juuri ja juuri suitset sen kimoon päähän, ennen kuin tyttö lähti jo hevosen kanssa kentälle. Seurasin heitä, pysähtyen vasta kentän laidalla. Kaivoin puhelimen esille, näppäillen äitini numeron. Odotelessani, että hän vastaisi, katselin haaveilevasti Mariin. Tamma ei ollut moksiskaan, kun tyttö kampesi oudosti sen selkään.

- Haloo?, äidin ääni herätti minut ajatuksistani.

- Hä? Ai joo. Tuutko hakemaan mut?, kysyin hajamielisesti, seuraten katseellani tamman menoa.

- Jos kerta haluat, äiti vastasi, jonka jälkeen suljin puhelimen. Survoin sen taskuuni, jatkaen Marin katselua.

Viidentoista minuutin kuluttua äitin auto kaarsi tallipihaan. Ensin en meinannut huomata, mutta vasta äitin huutaessa, lähdin autolle. Avasin oven, kipuen auton etupenkille. Auton lähtiessä liikkeelle, jäin vielä katsomaan Marin perään.

- Toivottavasti nähdään pian, kuiskasin erittäin hiljaa, jopa niin hiljaa ettei äiti kuullut.

28.05.2008. Keskiviikko

Istuin auton etupenkillä, äitini autossa. Olisin halunnut kiljaista äidille, että ajaisi nopeammin. Eikö hän muuta osaa, kuin jurrutella rauhallisesti eteenpäin? Enpä sitten tehnyt siinä mitään, paitsi istuin. Pian auto kaartoi mutkan takaa, ja olimme hetkessä tallipihalla. Säntäsin ulos autosta, tiuskaisten sitten hiukan äänekkäästi ettei tarvitse tulla hakemaan ennen kuin kello on puoli seitsemän.

- Entä käsi...., äiti kerkesi aloittaa, ennen kuin pamautin oven kiinni. Huokaisin helpottuneena, lähtien loikkimaan kohti tallia. Aurinko oli pilvessä, ja siksi ilma oli hiukan tuulinen ja kylmä. Avatessani oven ja astuessani talliin, Wear kirmasi luokseni.

- Blondi sai varsan!, tyttö kailotti äänekkäästi, minun seistessä siinä hämmästyksestä.

- Oi..., pystyin sanomaan, ennen kuin Wear lähti kiskomaan minua käytävän päähän. Vihdoin tyttö pysähtyi erään karsinan eteen, jonka ovessa luki isoilla kirjaimilla BLONDE Q.

- Ros, voiko varsaa käydä katsomassa?, Wear kysyi paljon vanhemmalta tytöltä, joka luultavasti omisti Blondin. Ros nyökkäsi, ja Wear kiskoi minut rajusti karsinaan. Varsa makasi karsinan perällä, Blondin tullessa tervehtimään meitä. Varsakin könysi jaloilleen, hoiperellen minun ja Wearin luokse. Ojensin käteni, jotta suloinen varsuliini pystyisi haistelemaan.

- Onko se tamma vai ori?, sain hetken kuluttua kysyttä.

- Ori, Ros vastasi ylpeänä, katselessaan varsaa. Hetken kuluttua minä ja Wear luikimme ulos karsinasta. Lähdin suunistamaan Marin karsinalle, joka ammotti tyhjyyttään. Tietenkään karsinaa ei oltu putsattu, enkä voisi puhdistaa sitä käteni kanssa. Huokaisten laskin reppuni karsinan viereen, tarttuen tamman riimunnaruun. Olin säikähtää kuoliaaksi, kun Oonan pää kurkisti Bladen karsinasta. Kysyin hetken päästä, mitä hän sielä tekee.

- Hoidan nykyään tätä kaunokaista, Oona kertoi, samalla kun taputti Bladea kaulalle.

- Entäs Jambo?, kysyin hiukan hämmästyneenä.

- Ruuna sai uuden hoitajan. Oikein mukava tyttö, Oona vastasi, pienesti hymyillen. Katsahdin Jambon karsinalle, jossa uusi hoitaja nosteli lantaa kottareihin. Vilkaisin sitten Oonaan, joka antoi katseeni ymmärtää asian.

- Tarvitsin vian hiukan vaihtelua. Olihan Jambo mukava, mutta hiukan liian kiltti minulle, Oona selitti, jatkaen Bladen harjausta.

- Ai, no sitten, tokaisin, lähtien porhaltamaan ulos. Aurinko oli edelleen pilvessä, ja oli tullut kylmä. Tuuli värisytti minua, kun kävelin takatarhalle. Olin huomannut Marin laiduntamassa sielä, ja tamma hirnahti iloisesti nähtyään minut. Portille saapuessani, tamma hörähti minulle. Se kirmasi luokseni, tökkäisten sitten turvallaan minua vatsaan. Nakasutin narun kiinni riimuun, aukasiten portin. Tamman seurana oli ollut Hensu ja Palmi. Tammat hörisivät ystävänsä perään, kun lähdin viemään Maria kohti tallia. Kävelessämme aitan ohitse, muistin Kamun kuoleman. Jotenkin ruuna oli onnistunut kummittelemaan - aina tallilla olessani - mieleeni. Marikin aavisti, että jotain surullista oli tapahtunut muutama päivä sitten. Päätin hoitaa Marin puomilla, joten sidoin sen siihen kiinni. Kirmasin sitten nopeasti satulahuoneeseen hakemaan tamman harjapakin ja suitset. Kiiruhdin sitten takaisin tamman luokse, pakkia ja suitsia samassa kädessä raahaten. Vaikka vasemman puoleinen käsi oli kipsissä, päätin silti ratsastaa kentällä hetken. Enhän halunnut odottaa kuukausia, että voisin taas loikata tamman korkeaan selkään. Pakista kaivettuani kumisuan, aloin pyörittelemään sillä tamman selkää. Tuuli suhisi, leikitellen Marin yönmustassa harjassa. Se sotkeutui tanssimaan jopa minunkin tukkaani, joka sattui olemaan yhtä musta kuin Marin harja. Pian olin harjannut tamman kumisualla, ja kaivoin esille pölyharjan. Karva kiilteli pian puhtauttaan, mutta eipä Mari siitä hirveästi välittänyt. Jotenkin sain putsattua myös puoliverisen kaviot - käsipuolikun olin. Vaikka oli tullut hiukan usvaista ja tuuli oli jäätävän kylmä, olin minä hiukan kuumissani. En kuitenkaan aikonnut heittää fleeceetäni pois, sill äsittenhän olisin jäätynnyt siihen paikkaan. Sujautin nopeasti suitset hevosen päähän, iskien kypärän myös omaan päähäni. Lähdin sitten yhdellä kädellä taluttamaan innokasta tammaa kentälle.

Kiersimme käynnissä uraa, sillä enhän olisi halunnut murjoa toistakin kättä. Jouduin pitelemään ohjista yhdellä kädellä, mikä sattui olemaan kamalan vaikeata. Onneksi Mari tajusi, että sen selässä istuisi käsipaketissa oleva tyttö, joka ei kaipaisi lisää murtumia. Vanhempani olivat kieltäneet, etten saisi ratsastaa ennen kuin käsi olisi täysin kunnossa. Mutta minä viis veisasin heidän jaaritteluistaan, eihän tämä nyt niin vaarallista ole? Olin päättännyt köpötellä vain käyntiä, sillä ravissa voisi käydä erittäin huonosti. Joko tippuisin, tai Mari keksisi uuden leikin nimeltä: tiputa ratsastaja, jolla on käsi paketissa. Huokaisten käänsin tamman voltille, joka ei onnistunut ihan odotusten mukaan. Siitä tuli ihan käärmeen näköinen, joka oli jäännyt jumiin kiven väliin. Katselin ohi matelevia maisemia, ja tunsin Marin huokasievan raskaasti. Se kai odotti paljon villimpää menoa, esimerkiksi pukkilaukkaa kentän keskelle tai aidan läpi ruohikolle. Kyllä minäkin toivoin laukkapätkää, mutta en viitsinnyt - ihan vain vanhempieni varoituksien takia. Ja olihan Marilla pieni varsan alku mahassa, joten eipä sitä sitten muuta kuin rauhallista käyntiä. Köpötelessämme siinä hiukan yli vartin, pysäytin tamman ja li'uin alas sen kimosta selästä. Hyräillen lähdin taluttamaan tammaa puomille, jonka edessä pian seisoimme. Otin suitset Marin päästä ja pujotin riimun sen päähän. Eilen ostamani riimu oli ihan lian peitossa, olikohan tamma hiukan retuttanut sitä vaiko leikkinnyt mutasotaa? Harjasin puoliverisen vauhdilla, ja kuljetin sen sitten tarhaan. Kipaisin viemässä pakin ja suitset satulahuoneeseen ja hakemaan reppuni. Lähdin sitten pikaisesti kotia kohti. Äiti olisi hermona, jos myöhästyisin.

27.05.2008. Synkkiä tunnelmia.

Vaikka kesää kohti porhallettiin, oli ilma sitäkin synkempi. Olin murtanut käteni eilen, kaatuessani pyörällä. Kannattaisikos minun opetella ajamaan, ennen kuin istun pyörän satulaan? Pian tietysti sataisi, ja kastuisin läpimäräksi. Olin päättännyt että koulussa en kolmeen asti tänään olisi, vaan olin esittänyt opettajalle sairastuneeni. Tietysti opettaja ja terkkari uskoivat, ja niin tämä tyttö kiirehti kotiin. Olin kuitenkin kirmannut kaupungille, ja ostanut viimeisillä viikkorahoillani Marille uuden riimun. Harpoin isoja askelia, sillä halusin päästä nopeasti tammani luokse. Pian Seppele ilmestyi mutkan takaa, ja huokaisin helpotuksesta. En kerinnyt edes silmiäni räpäyttää, kun jo alkoi ripsutelemaan vettä ja ukkonen jyrähti. Huokaisin toistamiseen, pistäen juoksuksi. Pingoin niin kovaa kuin jaloistani pääsin, ja pian olin jo tallipihassa. Tähyilin laitumille päin, joissa laidunteli hevosia ja poneja. Äkkäsin Marin laitumella, ja kiirehdin portille. Vislasin, huutaen kovalla äänellä Maria. Pian tuleva äiti jo ravasi luokseni, ja tunki päänsä syliin. Alkoi tuulemaan ja sade sen kuin yltyi. Kaivoin nopeasti repustani uuden riimun, jonka pujottelin sitten puoliverisen päähän. Avasin puisen portin, jotta kimon hevosen ei tarvitsisi loikata sen ylitse. Talutin Marin laitumelta, sulkien nopeasti portin. Ukkonen jyrähti ja taivas mustui koko ajan enemmän ja enemmän. Lähdin kiireesti astelemaan talliin, johon purjehti myös ulos tuntilaisia. Onneksi minun ei tarvitsisi mennä kentällä tässä säässä, tuumin helpottuneena. Koikkelehdin tamman kanssa sen omaan karsinaan, jättäen sen sinne. Käsipaketissa lähdin kohti oleskelutilaa - hiljaisuuden saattelemana. Kamun kuolemasta ei oltu vielä päästy ylitse, ja siksi talli uinusi hiljaisuuden piirittämänä. Kiipesin narisevat portaat ylös oleskeluhuoneeseen, jossa istui Oona ja Xeni. Tytöt eivät huomanneet minua, mutta vasta lappaessani eväät jääkaappiin sain muutaman katseen. Oonan kädessä oleva muki ja lehti olivat valahtaa maahan, samoin Xeninkin muki löytyi melkein lattialta.

- Herran lettas! Mitäs sulle on käynnyt?, Oona kiiruhti kysymään huolestuneena. Kohautin olkiani, aivan kuin en tietäisi koko asiasta mitään.

- Kerro nyt!, Xeni puolestaan kiihtyi, tyttö ei kai kerta kaikkiaan pystynnyt hillitsemään uteliaisuuttaan.

- Sanotaanko nyt näin, että minun kannattaa hommata vielä muutamaksi vuodeksi apupyörät, tokaisin kylmän rauhallisesti, vaihtaessani farkut ratsastushousuihin ja kengät saappaisiin.

- Eli kaaduit pyörällä?, Oona puolestaan kysyi hiukan rauhallisempana.

- Miten sen nyt ottaa, vastasin, lähtien kohti portaita. Tytöt jäivät sanattomina katsomaan perääni, kun laskeuduin rappusia alas.

- Odota!, kuului kuoro takaani - joka sai minut väkisinkin virnistämään.

Talsin satulahuoneeseen, jossa kaappasin harjapakin terveeseen käteeni. Ratsastuksesta oli edes turha haaveilla, joten tyytyisin vain hoitamaan Marin muuten. Kävellessäni Taigan karsinan ohitse, Wear loikkasi eteeni. Säikähdin niin hirveästi, että meinasin löytää itseni makaamasta tallin käytävältä. Tyttö pahoitteli äskeistä, kysyen mitä kädelleni oli käynnyt. Vastasin samalla tavalla kuin Oonalle ja Xenille, joka sai Wearin mietteliääksi.

- Kaaduin pyörällä, tokaisin tytölle, kun näin tämän pähkäilevän kysymystä. Wear säpsähti, vilkaisten minua oudosti.

- Hä?, tyttö kysyi, johon vastasin saman kysymyksen kuin olin sen hänelle äsken kertonutkin.

- Voi ei! Sittenhän et voi ratsastaa pitkään aikaan!, Wear huudahti, johon kohautin vain toista olkaani. Wear sepitti minulle jotain, että voisin unohtaa tyystin ratsastamisen, jos en pääsisi ratsimaan ja kuinka Marista tulisi pulska kun se ei pääsisi hoitajansa kanssa maastolenkeille tai saati hyppäämään esteitä. Seisoin siinä sitten, kuunnellen Wearin terapeuttineuvoja, joista kaikki kuulostivat keksityiltä. Pian tajusin, että mitäpä minä siinä kyyhöttäisin ja kuuntelisin korvat tarkkana tytön selittelemistä. Huikkasin Wearille heipat, livistäen nopeasti paikalta. Jätin tytön siihen seisomaan, hämmästynyt ilme kasvoillaan. Pyyhälsin vauhdilla Marin karsinalle, jossa tamma oli ihmetellyt missä oikein viivyin. Esitin syvimmät anteeksipyyntöni kimolle hevoselle, luikahtaessani sen luokse. Mari huomasi vasemman käteni, joka oli kipsissä. Sekin tajusi, että yhteiset ratsastusretket saisivat jäädä hetkiseksi. Tamma hörähti ymmärtäväisesti, ja tuuppasi minua olkapäähän. Kyykistyessäni ottamaan pakista kumisukaa, yli-innokas puheterapeutti nimeltä Wear pyyhälsi tamman karsinan ovelle. Noustessani ylös, katseeni osui tuohon vaaleahiuksiseen tyttöön. Huokaisin raskaasti, Wearin aukaistessa suunsa. Wearin pälättäessä taukoamatta kaikista suurista riskeistä ja sun muusta, harjailin vihellellen Maria. Annoin tytön sanojen pujahtaa toisesta korvasta sisään ja valua toisesta korvasta ulos. Kuka nyt jaksaisi kuunnella tuollaisia jaaritteluja?

- Ja sitten sinä voit vaikka unohtaa Marin kokonaan..., Wear selitti taukoamatta. Välillä vastailin tytön kysymyksiin pelkillä olan kohautuksella tai katsahduksella. Mariakaan ei järin kiinostanut vaaleahiuksisen terapeuttimme löpinät, sillä se talsi ruokakipolle ja hamusi sieltä vanhoja kauranjyviä. Otin esille pölyharjan, vedellen ripein mutta rauhallisen ottein hevosen kimoa karvaa. Wear oli lopettanut hetkeksi, jotta saisi vetää henkeä, mutta aloittanut taas. Tuntui kuin pää olisi posahtanut, Wearin laukoessa kaikkia höpötyksiä suustaan, mutta olin liian hyväsydäminen tiuskaisemaan Wearille suorat sanat. Onneksi Jaakko käveli käytävällä, ja huusin miestä nimeltä. Mies pyyhälsi heti Wearin ohitse tamman karsinaan.

- Toi papupata ei sitten millään lopeta, kuiskasin Jaakolle, joka nyökkäsi ymmärtävästi. Wear selitti edelleen juttujaan, sotkien välillä Jaakonkin asiaan.

- Jaakko, joko sitä on opittu ratsastamaan? Osaatko varustaa hevoset..., Wear kyseli mieheltä joka oli ihan ulallaa. Kaivaessani pakista kaviokoukun, astuin tarkoitetusi Jaakon jalalle. Eihän hän voisi seistä siinä kuin mikäkin tatti, ja kuunellta Wearin hölötyksiä. Jaakko katsahti minua ihmettelevästi, mutt antoi katseni ymmärtää asian.

- Wear, mitä sinä oikein selität?, Jaakko kysäisi tytöltä lopetti hölöttämisen.

- Kerron Karolle kaikkia vaarallisia asioita kipsin kanssa olelemisesta...Äh, Wear vastasi nolona, johon Jaakko ei vastannut. Mies pyysi että veisin sitten Marin ulos kun olisin hoitannut sen, ja pyyhälsi paikalta. Wearikin oli lähdössä Taigan karsinalle, kasvot punaisina.

- Stop siihen paikkaan, komensin hiukan ankaralla äänellä nuoremmalle tytölle. Wear kääntyi pelästyneenä ympäri, ja katsoi minua. Naurahdin tytön ilmeelle, pyytäen että hän tulisi luokseni.

- Pitelisitkös Marin koipea, kun putsaan sen?, Kysyin luokseni tulleelta tytöltä. Wear vastasi myöntävästi, ja piteli Marin jalkaa ylhäällä minun putsatessani sen. Pian tamman kaviot olivat puhtaat, ja Wear tarjoutui viemään Marin pakin satulahuoneeseen. En voinut kieltäytyä. Kuulin ukkosen jyrähtävän, ja huomasin Jaakon tuovan kopukoita sisälle.

- Jätä se sittenkin karsinaan. Risto, ei minulla ole sulle herkkuja!, Jaakko sanoi minulle, ennen kuin komensi Ristoa. Nyökkäsin, huikaten heipat Jaakolle. Ulos luikkiessani, sinisen auton valot heijastuivat eteeni. Tiesin auton olevan isäni, joten pistin juoksuksi. Käsipaketissa.

26.05.2008. Maanantai

Huokaisten talsin kohti Seppelettä. Ilta oli laskeutunut, ja tuuli suhisi puissa. Olin maannut eilisestä illasta asti sängyn pohjalla, kun korvatulehdus oli haastanut minut otteluun - sekä tietysti voittanut. Olin kuitenkin tympääntynyt oleskelemaan tyhjänpanttina kotona, ja heti kun vanhemmat olivat kummatkin porhaltaneet asioille, olin livahtanut ulos. Kukapa sitä nyt oleskelisi kotona, kun ei ole heppaystävää vieressä? Pian olin jo tallipihalla, ja vilkuilin laitumille - siinä toivossa että Mari olisi siellä. Kirmasin kuitenkin laitumen portille, jonka toisella puolella nuokkui pari hevosta. Yksi hevosista oli Mari, joka ilahtui kovasti näkemisestäni. Rapsutin hetkisen tammaa, tarttuen sen riimuun. Hätistelin muut hevoset hiukan kauemmas, ettei minun pitäisi paimentaa niitä ympäriinsä. Muutama hevonen huokaisi raskaasti ja toiset taas mulkoilivat minua. Avasin nopeasti portin, taluttaen Marin ulos. Sen vatsasta näkyi hiukan, että uusi tulokas tulisi maailmaan. Suljin portin perässäni, ennen kuin talsimme talliin. Tallissa oli mahdottoman hiljaista - aivan kuin ikuinen usva olisi peittänyt sen. Huomasin jopa muutaman sisällä olevan hevosen hiljentyneen, kun talutin Marin sen karsinaan. Äkkäsin Wearin käytävällä, kiirehtien kysymään miksi oli niin hiljaista.

- Kamu lähti äskettäin vihreimmille niityille, Wear kuiskasi hiljaa, äänessä pieni värähtely. Wearin sanat iskivät päin kasvojani, joka sai minut hiljentymään totaalisesti. En voinnut muuta kuin seisoa paikallani, aivan kuin olisin juurtunut siihen paikkaan. Näin, kuinka Wearin ohitse käveli tyttö, jonka kasvot helottivat punaisina.

- Lilly, olen niin pahoillani, Wear kiirehti sanomaan tytölle, joka yritti hymyillä väkisin.

- Ei se sinun syysi ollut, Lillyksi sanottu tyttö vastasi Wearille, ennen kuin kiirehti toimistoa kohti. En voinnut muutakuin katsoa tytön perään, säälien häntä. Päättelin, että hän oli hoidellut Kamua, joka oli äkillisesti kuollut. Pian tajusin lähteä kävelemään satulahuonetta kohti, hitain askelin. Satulahuoneessa sain vaivoin nostettua Marin harjapakin käteeni, ja laahustaen tamman luokse. Aloin harjailemaan sitä ensin kumisualla, ja sitten pölyharjalla. Olin niin surullinen, vaikken edes ollut tuntennut Kamua hyvin. Mutta silti se oli tärkeä osa Seppelettä, joka oli nyt poissa. Putsasin vauhdikkaasti kaviot, kietoutuen sitten Marin kaulaan. Supatin sille, että se ei saisi lähteä vielä pois, varsinkaan nyt. Tamma tuntui ymmärtävän, ja hörähti unettavasti. Pystyin kuvittelemaan, miten reagoisin Marin menettämisestä. Ajatteleminenkin siitä, että tammaa ei enää olisi, sai minut itkemään. Kyyneleet valuivat tamman kimoa kaulaa pitkin, kunnes tipahtivat karsinan pohjalle. Pyyhkäisin nopeasti kyyneleet, lähtien viemään harjapakkia satulahuoneeseen.

Ilta oli jo pitkällä, ja Jaakko raahasi muutamia yksityisiä sisälle. Jaakko oli pyytännyt, että tuleva mamma saisi jäädä sisälle. Toivotin tammalle hyvät yöt, johon se vastasi hörähdyksellä. Lähdin sitten haparoivin askelin ulos, jossa oli säkkipimeää. Olin juuri lähdössä kotia kohti, kun joku laski kätensä minun olkapäälleni. Säikähdyksestäni käännyin ympäri, ja huomasin Wearin seisomassa ihan edessäni.

- Lähdetkö käymään kanssani Kamun karsinalla?, Wear kysyi hiljaa, johon nyökkäsin. Tuskin tyttö sitä näki, mutta lähdin kävelemään hänen perässään. Muutamat hevoset nostivat päänsä ylös, kun lähestyimme aittaa. Pian olimme jo Kamun karsinalla, joka oli ihan tyhjä - lukuunottamatta kuivikkeita. Wear asetti jäähyväiskortin ruunan karsinan oveen, minun katselessani karsinaan surullisesti. Miten joku niin ihana yksilö voi yllättäen häipyä, sanomatta jäähyväisiä? Kysyin tuota itseltäni monta kertaa, ennen kuin lähdimme Wearin kanssa karsinalta. Rensu katsoi peräämme, aivan kuin ymmärtäen että sekin oli pahoillaan. Vilkutin haikeasti Wearin perään, lähtien kävelemään synkkää tietä pitkin kohti kotia. Vilkaistessani taivaalle, näin voikon hevosen pilven reunalla - joka oli hetkessä poissa. Se oli Kamu - kuka muukaan?

25.05.2008. Kesää kohti kouluväännöllä.

Pyyhkäisin hikeä otsaltani, porhaltaessani talliin. Oli melkin 26 astetta lämmintä, ja tietysti oli erittäin kivaa polkea hikihatussa tallille. Suunistin ensimmäisenä oleskeluhuoneeseen, jossa sitten vaihdoin farkut ratsastushousuihin ja kengät saappaisiin. Nappasin sitten käteeni mustan kypäräni. Survoin sitten vielä evääni jääkaappiin, ennen kuin rymistelin portaat alas. Lähdin sitten hyvän tuulisena hyppimään satulahuonetta kohti, jossa kaappasin vasempaan käteeni Marin harjapakin ja suitset ja oikeaan käteeni satulan. Ähisten raahauduin tamman karsinalle, josta työntyi silkkinen turpa. Turvan työntymisen perään kuului pehmeä hörähdys, joka toivotteli minut tervetulleeksi hoitamaan. Laskin suitset, pakin ja satulan käytävälle, silittäen sitten Maria. Pujahdin karsinaan, pistäen tamman päähän riimun, johon sitten naksautin riimunnarun kiinni.

Olin harjannut tamman kiiltäväksi, sekä putsannut kaviot. Asettelin satulahuovan suoraksi, iskien satulan tamman selkään. Kirsitin vyön, pistäen sitten suitset tamman kimoon päähän. Omaan päähäni upposi kypärä, ennen kuin lähdin taluttamaan Maria kohti kenttää - jossa vääntelisimme koulua. Astelimme nopeasti kentälle, jossa mittasin jalustimet sopiviksi ja kiristin vyön. Kampesin sitten tamman selkään - ilman mitään kiviä tai ämpäreitä. Juuri ja juuri istuin satulaan, kun Mari lähti puksuttamaan eteenpäin. Sillä oli virtaa kuin sähköantennissa, kun se paineli uralla. Yritin hidastaa Maria hiukan, mutta se oli päättänyt mennä miten tahtoi. Hetken köpötelessämme käyntiä, siirsin Marin raviin. Väänsin sen sitten pienelle voltille, jossa tamma yritti lähteä toiseen suuntaan. Onneksi selvisimme voltin, ilman mitään vastoinkäymisiä. Sitten kolmikaarista kiemurauraa, joka oli täysi fiasko. Tamma ei suorastaan tahtonut mennä eteenpäin, vaan poukkoili miten sattui. Onneksi sinnikkäästi vääntäessäni jukuripäistä hevosta voltille ja siitä kolmikaariselle kiemurauralle, tuotti tulosta. Päätin että energinen hevonen saisi purkaa kaikki höyryt ulos pienellä laukkapätkällä. Kannustin puoliverisen laukkaan, jolloin se viskaisi innostuneensa päätään ja puksutti eteenpäin. Olimme vähällä törmätä kentän kulmaan, kun Mari päätti oikaista. Onneksi emme kuitenkaan siihen paiskaantuneet, vaan jatkoimme matkaamme - joka sattui olemaan uralla poukkoilu.

Pysäytin hikisen ja puuskuttavan Marin kentän keskelle, jossa sitten li'uin alas sen selästä. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös, ennen kuin annoin Marille isot taputukset. Lähdin viemään hevosta talliin, jossa se saisi kunnollisen hoidon. Tallissa otin tammalta suitset ja satulan selästä, pujottaen riimun sen päähän. Otin kumisuan, harjaten sillä Marin kokonaan. Sitten vuoron sai pölyharja ja lopuksi kaviokoukku. Roudasin suitset, satulan ja harjapakin satulahuoneeseen. Palasin sitten Marin luokse, jonka olin päättänyt viilentää pienellä suihkulla. Talutin edelleen hikisen hevosen pesupaikalle, jossa aloin ruiskuttamaan letkulla sen jalkoja ja vatsaa. Mari suorastaan nautti, kun sai ihanan viileän vesisuihkun päälleen. Suihkutuksen jälkeen, vein Marin laitumelle, jonka jälkeen könysin oleskeluhuoneeseen. Kaivoin evääni jääkaapista, alkaen mutustelemaan niitä huoletta. Pian Oona ja Wear tulivat seuraani, ja juttelimme niitä näitä.

24.05.2008. Marttakerhoa maastossa.

- Kuule, nytpäs mennään maastoon, puhelin reippaasti tammalle, joka odotti minua portin pielessä. Naksautin narun tamman riimuun, lykäten portin auki. Muutama muukin yliinnokas hevonen lähti ravailemaan porttia kohti - resskuat kai luulivat pääsevänsä vapaiksi. Talutin tamman pois laitumelta, pistäen portin viime tingassa kiinni. Blade ja Hensu huokaisivat syvään, laahustaen takaisin muiden tammojen luokse. Lähdin kävelemään Mari vierelläni kohti maastoa, jossa meidän oli nyt määrä käydä. Tuuli suhisi puissaan, ja muutama lintukin sirkutteli iloisesti. Aurinkokin porotti taivaalla, varjostaen säteensä puiden sekaan. Kesä oli selvästikkin tullut, ja koulu loppuisi! Silloin minulla olisi ainakin aikaa käydä katsomassa Maria, jos ei tulisi mitään muita menoja kesän varrella. Hevonen pysähtyi puskan luokse, alkaen nyhtämään ruohoa suuhunsa. Maiskautin, jolloin Mari lähti liikkeelle. Tamma huokaisi syvään, kun ei saanutkaan jäädä musuttamaan onnellisena ruohoa tien varteen. Käännyimme polulle, jonka varrella kasvoi voikukkia ja leskenlehtiä. Muutama muukin kukka varjosti polun kulmaa, kun minä ja tamma kävelimme eteenpäin. Oli tullut paljon varjoisampaa, kuin metsätiellä - mutta oli edelleenkin yhtä kuuma. Olin kompastua kantoon, mutta sain tasapainoni hallintaan. Tietysti Mari oli huomannut asian, ja tönäisi minua pehmeällä turvallaan selkään. Säikähdin, rojahtaen polun varrelle. Ihmetyksestäni en tajunnut nousta pystyyn, joten istua möllötin siinä sitten. Pian Marin äänekäs pärskähdys sai minut takaisin jaloilleni, ja tartuin tamman vapaana roikkuvaan naruun. Lähdin kävelemään hitain askelin eteenpäin, huomatessani pienen aukion lähestyvän meitä. Mari lönkytti vierelläni kuin uskollinen koira, kun kävelimme aukiolle. Auringonsäteet pilkottivat puiden oksien välistä, kun istahdin ruohikolle. Annoin Marin nyhtää ruohoa suuhunsa niin paljon kuin jaksaisi ahmia. En tiedä kauanko istuin siinä, mutta noustessani pystyyn oli ahterini ihan kostea. Koska varsa oli vasta ihan aluillaan, voisin ihan hyvin ratsastaa takaisin tallille omilla konsteillani. Sidoin riimunarun ei-lukkopään riimun toiselle puolelle, niin että niistä muodostui ohjien tapaiset hökötykset. Talutin Marin kiven eteen, josta ponkaisin tamman selkään. Vaikka kypärää ei päästäni löytynnyt, ei sitä koskaan kukaan saisi tietää.

Lähestyimme leppoisassa käynnissä Seppelettä. Pian piha häämötti edessämme, ja minun piti nopeasti liukua tamman selästä. Enhän haluaisi minun ja Marin salaisuuden paljastuvan. Purkasin 'suitsihökötyksen', taluttaen ihan normaalisti hevosen tallipihaan. Huomasin Wearin hyppäämässä Taigalla esteitä, kun vein Marin laitumelle. Olin päättännyt hoitaa tamman vasta, kun sen karsina kimmeltäisi puhtauttaan. Suunistin talliin, kipaisten hakemaan kottarit ja talikon. Lykkäsin hökötyksen Marin karsinan eteen, alkaen nostelemaan lantaa kärryihin. Hyräilin hiljaa, sillä saisin työt nopeammin tehtyä. Pian olikin jo viimeinen lantakasa kärryssä, ja lähdin kuskaamaan kottareita lantalaan.

Kippasin lannat niille tarkoitettuun paikkaan, kirmaten vauhdilla talliin - jopa niin kovaa että kottarit rämisivät kuin ukkonen. Asetin ne omalle paikalle, kipaisten hakemaan Marin harjapakin. Roudasin pakin tamman karsinalle, kiepsauttaen riimunnarun olalleni. Lähdin loikkimaan hyräillen laidunta kohti, jossa tamma laidunsi. Mari ei ollut kuitenkaan matkustanut pitkälle, ja norkkui portin pielessä. Naksautin narun sen riimuun, jolloin tamma luulisi pääsevänsä takaisin maastoon.

- Ei nyt, rouvaseni, puhelin puoliveriselle, kun talutin sen talliin. Sidoin Marin käytävälle, kaivaen kumisuan harjapakista. Aloin harjailemaan tammaa reippain ja pyörivien liikkein. Pian hevosen karva oli ihan muhkurainen, jonka tasoitti sitten pölyharja. Selvitin vielä Marin hännä ja harjan. Se oli yhtä tuskaa, ja sormiani särki ikävästi. Putsasin myös tamman kaviot - rakkaalla ystävälläni, kaviokoukulla. Taputin kavioiden putsaamisen jälkeen Maria kaulalle, avaten narun solmun. Lähdin viemään kiiltelevää Maria ulos, jonne se mielellään halusi päästä itsensä likaamaan totaalisesti. Naurahdin, kun Mari lähti reippaasti ravaamaan Bladen luokse. Ihastelessani tulevaa tammaa, unohdin narun roikkumaan portin pieleen. Siihen se sitten jäikin, kun matkasin talliin. Kuskasin pakin satulahuoneeseen, jossa päätin puhdistaa tamman suitset ja satulan. Kaivoin jostain satulasaippuaa, nostaen satulan syliini. Aloin levittelemään satulalle niin sanottua 'voidetta', kunnes se oli pian kokonaan hoidettu päiväjärjestyksestä. Siirryin suitsiin, purkaen ne osiin. Onneksi tiesin, mihin kukin remmi sitten menisi. Voitelin suitsetkin niille tarkoitetulla voiteella, ja pistin ne kokonaan kasaan. Asetin satulan ja suitset paikoilleen, kunnes oli minun jo aika lähteä. Livahdin ulos tallista, ja ulkona hyppäsin pyörän selkään. Vilkutin vielä perääni hirnuvalle Marille, joka olisi vielä kaipaillut hellimistä. Toiseen kertaan, mussukkani, ajattelin puoliääneen - joka ei minua järrin haitannut.

22.05.2008. Ihania uutisia

Pyöräilin kovaa vauhtia tallille, tuulen kisailessa hiuksillani. Tallipihassa tönäisin pyöräni kumoon, ja huomasin eriskummallista hälinää. Huomasin Xenin kiiruhtavan talliin, ja päätin seurata tyttöä. Xeni kiiruhti Celen karsinalle, ja yritin pysyä tytön perässä. Moni muukin oli kerääntynyt tamman karsinan ympärille. Kurkistin karsinaan, ja näin suloisen varsan. Se oli mahdottoman söpö seistessään huterilla jaloillaan. Cele hoivasi sitä äidillisesti, ja varsa nautti. Xeni katseli hoitohevosensa varsaa silmät kyynelistä täynnä. Astahdin tytön viereen, kysyen oliko kaikki hyvin.

- E-ei tässä mitään. Se saa minut vain niin onnelliseksi, Xeni sanoi ja katseli onnellisena Celen varsaa. Kunpa Marikin saisi varsan, ajattelin. Kiiruhdin hässäkän loputtua tamman karsinalle, jossa ei ollut ketään. Heppaa ei ollut myöskään näkynnyt laitumella, kun olin porhaltanut tallille. Joten sen piti olla sitten tunnilla. Huomasin Oonan viemässä Rensua ulos, ja tarjoiduin seuraan.

- Näitkö Celen varsan?, Oona kysyi aurinkoisesti. Nyökkäsin tarmokkaasti.

- Rensustakin tulee isä, Oona kertoi minulle, joka sai minut melkein hypähtämään ilmaan.

- Kenet se on astunnut?, kysyin ihan tietämättömänä.

- Marin tietysti. Etkö tiennyt?, Oona kysyi, huomatessani ilmeeni.

- Siis...Taisin kyllä kuulla Annelta jotain sinnepäin suuntautuvaa, mutten tiennyt että se olisi totta, sanoin edelleen hiukan hämilläni.

- No, pääasia että nyt tiedät, Oona sanoi naurahtaen.

- Voi että, huokaisin hiljaa. Oona vei Rensun laitumelle, kun minä suunistin kentän laidalle. Mari oli kuin olikin työskentelemässä tunnilla. Pian sillä olisi hoidettavana hoiperteleva varsa, ja ratsastusretket lyhentyisivät. Huokaisin, suunistaen talliin. Tänään olin tullut vain tervehtimään tammaa, sillä minun piti pian kiirehtiä läksyjen ääreen. Pystyin kuvittelemaan Marin ja sen suloistakin suloisemman varsan yhdessä laitumella. Ponkaisin pyörän selkään, jatkaen ikuista haaveilemistani.

Karoliina

20.05.2008. Tiistai

Puuskuttaen ja hikisenä tönäisin pyörän tallin seunustaa vasten. Aurinko porotti kuin viimeistä päivää ja lämpötila oli kohonnut jo 24 asteeseen. Annoin katseeni kiertää pihassa, kunnes huomasin kentällä hevosia ja ratsastajia. Tuumin, ettei Mari voinnut olla tunnilla, joten livahdin talliin. Talli oli huomattavasti viileämpi kuin minun tukalan kuuma olotilani. Huomasin Oonan, heilauttaen tälle kättäni vaisusti. Lähdin käppäilemään oleskelutilaan vieviä portaita kohti, kun jo hetken päästä kiipesin niitä ylös. Huomasin huoneessa myös muitakin tyttöjä, joista kukaan ei vaikuttanut tutulta. Vein evääni jääkaappiin, ja vaihdoin farkut ratsastushousuihin ja lenkkarit saappaihin. Lähdin sitten takaisin alas, kiirehtien Marin karsinalle, joka ammotti tyhjyttään. Karsinaa ei oltu putsattu, joten jouduin varmasti putsaamaan sen. Mutta missä olisi tamma?, heräsi ensimmäinen kysymys päässäni. Kiirehdin kovalla vauhdilla toimiston ovelle, avaten sen. Vaikutin varmasti tyhmältä, kun olin pöllähtänyt paikalle kesken tuntiratsujen jakamisen. Onneksi minun tuleminen paikalle ei häirinnyt, ja ratsujen jako jatkui. Lyhyt jono odotteli pöydän edessä, kun Anne luetteli jokaiselle tuntilaiselle ratsut.

- Ota sinä vaikka Risto, ja Sinä Taiga. Mene sinä vaikka Piccololla ja tahtoisitkos sinä ottaa Marin?, kuului Annen ääni. Hento tytön ääni vastasi myöntävästi, ja tarjoiduin heti auttamaan. Onneksi satuin kysymään Annelta, että missä tamma nyt oli.

- Vilkaiseppas tuntilistaa, kuului Annen ääni, johon oli sotkeutunut pieni naurun tyrskähdys. Käännyin tutkailemaan listaa, johon oli kirjustettu tunteja. Blade, Kamu, Palmikko...Mari. Voihkaisin pienesti, kun tamma joutuisi urastamaan kahdella tunnilla. Vilkaisin kelloa, joka osoitteli puolta kolmea iltapäivällä. Tunti loppuisi puolen tunnin kuluttua, joten voisin rauhassa touhuilla. Anne jäi juttelemaan tuntilaisten kanssa, livahtaessani ulos toimistosta. Olin jo suunitellut ratsastusta kentällä, mutta se taitaa siirtyä toiselle kerralle. Enhän halunnut väsyttää tammaa sen enempää. Käppäilin kottareiden luokse, nostaen talikon kyytiin. Lähdin sitten hyräillen tyrkkimään niitä kohti tamman sotkuista karsinaa.

Nostelin tarmokkaasti lantaa kottareihin, niin että osa lennähti ylikin. Ärisin pienesti, lykkiessäni lannat käytävältä takaisin kärryihin. Vaikka karsinan putsaus ei kuulunnut mielipuuhiini, oli se siltikin erittäin mukavaa puuhaa, jos ei ollut muuta tekemistä. Nostin viimeisetkin lannat kärryihin, ja homma oli valmis. Lähdin kiikuttamaan kottareita ulos. Auringonsäteet olivat vähällä sokaista minut, kun astuin ulos. Tunti kentällä oli juuri loppumassa, ja uudet ratsastajat porhalsivat kentälle - joillakin hevonen mukanaan. Myös pari hoitajaa kiirehtivät auttelemaan hevosten kanssa, jotka pääsivät tunneilta. Lykkäsin kottarit tallin kulmalle, kipaten lannat lantakasan eteen. Lähdin sitten työntämään kottareita kohti tallia. Matkalla huomasin Wearin, joka tuli luokseni kasvot punaisina.

- Sinäkö ne kottarit sitten veit? Arvaa, etsinkö niitä ympäri maita ja mantuja?, Wear puuskutti minulle hengästyneenä, kasvot tulipunaisina. En voinnut muuta kuin tirksahtaa, ja ojentaa kottareiden kahvat tytölle.

- Taisinpa viedä. Ole hyvä, saat ne, tokaisin tytölle, yrittäen pidätellä nauruani. Wear tuijotti minua, ihmetellen mikä sai minut tirskahtamaan. Selvitin kuitenkin asian hänelle, joka sai myös tytönkin nauramaan. Kikatellen astelimme talliin, kunnes Wear kiirehti Taigan karsinalle. Eihän sitä koskaan voisi tietää, jos Wear kävelisi vaikka vastaan säkkiin kietoutuneena. Tirskahdin ajatukselleni, kiiruhtaen Marin karsinalle. Raotin ovea, livahtaen tamman karsinaan. Aloin puhdistamaan ruokakippoa, joka pian kiilteli puhtauttaan. Noukin myös heinän korret juomaautomaatista, kunnes sekin oli puhdas. Huomasin Marin jouhen ruokakipon yläpuolella, tarttuen siihen hellästi. Katselin sitä hetken, ennen kuin painoin sen ratsastushousujeni taskun pohjalle. Sielä se ainakin säilyisi, eikä hukkuisi heti. Katsahdin kelloon, joka näytti viittätoista yli kolme. Huokaisin, pähkäillen mitä nyt tekisin. Lähdin suunistamaan satuahuonetta kohti, uusi päähänpisto päässäni. Ovelle päästyäni, avasin sen rauhallisesti. Ketään muuta ei näkynnyt huoneessa, joten sain ihan rauhassa puuhailla. Nostin Marin harjapakin käteeni, ja istahdin kylmälle lattialle. Pakki aukesi minun näperöidessä sitä, ja kaivoin sieltä muutaman harjan. Aloin nyppimään niistä jouihia ja välillä hankasin niitä toisia harjoja vasten. Pian käteni olivat ihan uuvuksissa, kun olin nyppinnyt jouhia harjojen pikku kolosista. Pistin viimeisenkin harjan pakkiin, ja vilkaisin kelloa. Se näytti jo viittä vaille neljä, joten lähdin satulahuoneesta pakin kanssa. Vein sen Marin karsinan viereen, pinkaisten sitten ulos. Oli alkannut hiukan synkistymään, eikä aurinko enään paistannut. Tummat pilvet olivat kerääntyneet taivaalle, olisko alkamassa satamaan?. Pyyhälsin kentän laidalle, jossa ratsukot olivat lopettamassa. Kiiruhdin Marin luokse, alkaen hellimään hevosta. Kävelin tamman vierellä, pienemmän tytön taluttaessa sitä sisälle.

Tyttö oli väkisin halunnut harjata tamman yksinään, joten olin tyytynnyt vain nojailemaan karsinan oveen ja katsomaan tytön harjaamista. Minua suututti, kun en saisikaan olla Marin seurassa. Tyttö mulkaisi minua halveksuvasti, joten koin parhaaksi häipyä paikalta. Huomasin käytävällä kävelevän Wearin, kiirehtien tämän luokse.

- Taigaako hoitelemaan olet menossa?, kysyin tytöltä, joka ei ollut vielä nähnyt minua.

Wear kiljaisi säikähdyksestä, kuulessaan ääneni. Tyttö sai muutaman oudoksuvan katseen, kun taas minulta naurahduksen.

- Hui hitsi! Ei saa säikytellä, Wear sanoi hiukan moittivasti.

- Juu, tietysti, Wear vastasi vielä kysymykseeni.

- Mikset ole hoitamassa Maria?, Wear kyseli uteliaana.

- Eräs hyvin koppava tuntilainen meni sillä, ja halusi ihan yksikseen hoitaa sitä, vastasin hiukan ärtyneenä. Wear nyökkäsi, ymmärtäessäni tunteen.

- Tuu katsomaan Taigaa, tyttö sanoi hetken päästä iloisesti. Nyökkäsin, lähtien Wearin rinnalla Taigan karsinalle. Ponin karsinasta kajahti hirnahdus, kun se huomasi Wearin ja minut. Rapsutin tammaa, joka selvästi nautti siitä. Vilkaisin Marin karsinalle, josta sitä hoitavan tytön pää pisti ulos. Sanoin nopeasti Wearille, että joutuisin nyt menemään. Inhottavan epämielyttävä olo kaiveli sisälläni, kun harpoin isoin askelin kohti hoitohevoseni karsinaa. Kurkistin nopeasti karsinaan, ja huomasin tytön tarjoavan Marille kilokaupalla porkkanoita.

- Hei, ei sille saa antaa makupaloja!, tiuskaisin hiukan ärtyneenä, astahtaen karsinaan. Tyttö pelästyi, käänähti ympäri ja tuijotti minua jäätävästi. Tyttö puuskahti, lähtien koppavan näköisenä karsinasta. Kiiruhdin ruokakipolle, jossa oli kamala määrä porkkanoita ja omenan lohkoja. Mari hamusi herkkuja kiposta, ja yritin noukkia niitä sen turvan edestä.

- Mari, äläpäs nyt herkuttele, sanoin tammalle, joka kohotti päänsä kiposta. Kahmin omenat ja porkkanat syliini, survoen suuremman osan herkuista taskuuni ja muutaman tarjosin Marille. Loput laskin karsinan ulkopuolelle, siinä toivossa ettei niitä syötäisi. Pistin karsinan oven rakosalle, ettei Mari tajuaisi lähteä karkuretkelle. Tyttö ei ollut näköjään harjannut hevosta hyvin, sillä Marin selässä ja kummassakin kyljessä koristivat hikitahrat. Tartuin kumisukaan, alkaen pyörittelemään sillä tamman selkää. Mari uinahti pikkuhiljaa, sillä sen silmät lurpsahtelivat kiinni. Vaihdoin toiselle kyljelle, jonka harjasin hujauksessa. Toinenkin kylki oli pian kumisuan jäljiltä hiukan möhkyräinen. Otin käteeni pölyharjan, jolla harjasin ripein ottein Marin kokonaan.

- Jambooo! Ei!, kuului Oonan ääni. Kurkistin käytävälle, ja huomasin Jambon ahmimassa käytävälle jättämiäni herkkuja. Naurahdin, huomatessani Oonan kiskovan hikihatussa ruunaa pois ruoka apajilta. Kahmin herkut ruunan turvan edestä, sujauttaen ne taskussani olevaan pussiin. Laskin pussin sitten karsinan ovessa olevaan koukkuun ja livahdin karsinaan. Siirryin putsaamaan tamman kaviot, jotka olivat hetkessä puhtaat. Tartuin riimuun, lähtien viemään tammaa ulos.

Mari kirmasi iloisena laitumella, vaikka ilma oli synkistynyt kertaheitolla. Olin viennyt pakin satulahuoneeseen sekä suitset ja satulan. Kampesin pyöräni selkään, vilkuttaen Marille. Kääntyessäni mutkan, mietin mitä kaikkea kamalaa olisi voinnut käydä, jos Mari olisi popsinnut kaikki ne lukemattomat herkut. Onneksi se oli nyt turvassa, ja edelleen minulle vieläkin rakkaampi.

17.05.2008. Ystävyyttä, rakkautta ja hellyyttä.

Tartuin Marin riimusta kiinni, aukaisten portin. Talutin kimon hevosen laitumelta, auringonsäteiden kisailessa sen karvan ympärillä. Siitä oli muutama pitkä päivä, kun olin tullut tammaa katsomaan. Tänään aijoimme vain viettää yhteistä hetkeä, eikä mitään muuta. Tamma tuuppaisi turvalla minua olkapäähän, aivan kuin sanoisi 'missä oikein olet ollut? Olitko unohtanut minut kokonaan yksin?' Silitin hellyydenkipeää Maria kaulalle, taluttaen sen sitten sisälle talliin. Vein hevosen sen omaan karsinaan, tarttuen ulkopuolella olevaan harjapakkiin. Aloin harjailemaan tammaa pitkin vedoin, putsaten sitten lopuksi kaviot. Viskasin kaviokoukun pakkiin, silittäen sitten rakasta hotohevostani kaulalle. Aloin ajattelemaan meidän yhteisiä hetkiämme, siitä kun Mari pärskähteli laitumen pielessä, tai katseli minua veitikkamaisesti karsinasta. Tai siitä, kun loikimme esteitä ensimmäistä kertaa. Huokaisin, painaen pääni tamman silkkistä kaulaa vasten. Mari hörähti hiljaa, joka olisi voinnut vaivuttaa minut uneen juuri siihen paikkaan. Mari käänsi päätään, puhaltaen lämmintä ilmaa hiuksiini. Halasin tamman kaulaa - joka tuntui minusta ikuisuudesta. En olisi koskaan päästännyt siitä irti, ellei minun olisi pitännyt lähteä. Tartuin tamman riimuun, lähtien viemään sitä laitumelle. Auringonsäteet kutsuivat meidät ulos. Hymyilin, päästäen puoliverisen muiden lajitovereiden seuraan. Ummistin silmäni, ajatellen Marin laukkaamassa minua kohti - auringonsdäteiden leikkiessä ympärillämme. Huokaisin, lähtien takaisin talliin. Vein pakin satulahuoneeseen, palaten ulos jossa aurinko helotti edelleen. Ponkaisin pyörän selkään, painaen mieleeni Marin katseen, kun lähdin pois pihasta - iäksi.

12.05.2008. Maastoesteitä ja puskaratsukoita

Aukaisin hyväntuulisena oven, astuen sisälle talliin. Olin päättännyt mennä maastoilemaan taas kerran Marin kanssa. Mutta tällä kertaa hyppelehtisimme maastoesteitä. Hymyilin itsekseni, kaapatessa kimon hoitohevoseni riimunnarun käteeni. Loikin sen jälkeen ulos, kuin mikäkin jänis. Vihelsin, huutaen Maria nimeltä, jolloin tamma lähti ravaamaan lennokkaalla ravilla kohti porttia. Marin näkeminen sai minut vielä hyväntuulisemmaksi kuin olin tallille tullessani ollut. Naksautin narun kiinni riimuun, ja lähdin taluttelemaan pölyistä hevosta kohti tallia. Sen harjaaminen kiiltäväksi oli parasta mitä olisin voinut kuvitella. Sidoin tallissa Marin käytävälle, porhaltaen hakemaan pakin. Palasin sitten kiireen vilkaa takaisin tamman luokse, joka höristeli uteliaana korviaan. Harjasin nopeasti Marin, koikkelehdin takaisin satulahuoneeseen, suitset ja satulat käteen ja takaisin Marin luokse. Satula selkään ja suitset päähän, eikun menoks! Taluttin tamman ulos, jalustimet sopiviksi ja vyön kiristys ennen selkään nousua ja kohti maastoesteitä. Olimme loikkineet niitä vasta kerran, mutta sekin oli tunnilla. Mari puhkusi energiaa, ja porhalsi tarmokkaasti läpi puskien. Kannustin hevosen raviin, jotta se saisi purkaa ylimääräiset energiat pihalle. Suuntasin Marin pienelle polulle, josta se sitten päätti hypätä puskaan. Päästin muutaman sammakon suustani, kun tamma loikki ja hyppi allani.

- Yritän nyt pysyä kunnolla, tiuskaisin tammalle, joka ei ollut edes kuulevinaanakaan. Sitten taas puskaan, siitä melkein päin puuta ja loikkimista edes takaisin minne sattui. Tamma riepotteli minua selässään kuin räsynukkea. Ärisin ja murisin, Marin loikkiessa taas kerran puskan läpi. Sitten tamma kiihdytti yllättäen laukkaan, eikä meinannut pysähtyä millään. Suoraan pellon keskikohtaan, kurvi maastoesteille ja nelistystä kuin päätön kana. Puhisin, yrittäen pysyä temppuilevan tamman selässä. Tiuskaisin sille, mutta taaskaan tamma ei ollut kuulevinaankaan. Nipistin silmäni viiruiksi, kun hevonen porhalsi puskan lävitse takaisin polulle. Silmäni aukesivat, temppuilevan tamman loikkiessa esteen toiseensa jälkeen. Kaikki temppuilevasta jukuripäisestä hevosesta olivat kadonneet ja tilalla oli esteitä loikkiva hevonen. Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunitelmien mukaan, kun puoliverinen jysähti esteen eteen ja kieltäytyi. Niinpä minä lensin komeassa kaaressa esteen päälle, satuttaen selkäni. Onneksi vakavampaa ei käynnyt, lukuun ottamatta mustelmia joita luultavasti olisi tulossa, ja pääsin uudestaan selkään. Tamma vallan riemastui, heittäen pukit. Sitten siitä suoraan estettä päin, kolahdus ja uuden esteen loikkaus. Huokaisin, antaen tamman viedä. Mitäpä sitä estelemään, kun se kerran loikki esteen toisensa perään kieltäytymättä. Autonrengas esteen jälkeen, tamma jarrutti, mutta hyppäsi esteen kuitenkin. Viimeinen este näköpiirissä, loikkaus yli ja päin puskaa. Ärisin, kääntäen piruilevan tamman ympäri. Loikkaus esteen yli yksi toisensa jälkeen, viimeisen esteen jälkeen käännös pellolle, porhallusta eteenpäin, tiukka kurvi, polulle toittarointia, puskan läpi ja siitä samaa rataa jatkui matka takaisin tallille.

Harjasin hikisen tamman, pakki suitset ja satula satulahuoneeseen ja hevonen laitumelle. Sujautin muutaman porkkanan sen suuhun, ennen kuin loikin pyörälleni. Vaikka Mari oli loikkinnut maastossa miten sattui, ei se ollut pilannut minun hyvää tuultani - ei sitten ikinä.

11.05.2008. Rauhallista äitienpäivää

Kun poljin tallille, olin suunnitellut että en tekisi mitään muuta kuin hoitaisi Marin kiiltävän puhtaaksi. Loikkasin isolla loikalla pyörän satulasta, kirmaten talliin. Pyöräni kellahti kumoon, mutten välittänyt siitä. Kello oli jo kymmenen aamulla, joten kaikki hevoset olivat ulkona, mutta Maria ei laitumella näkynyt. Suunnistin suoraan Marin karsinalle, jossa tamma seisoskeli energisenä.

- Hei tyttö, lepertelin tammalle, kun se jolkotti karsinan oven eteen. Tartuin riimun, avaten karsun oven. Pujotin karsinassa riimun tamman päähän, taluttaen sen käytävälle. Tartuin ovessa roikkuvaan naruun, naksauttaen sen riimuun kiinni. Sidoin narun renkaaseen, lähtien loikkimaan kohti satulahuonetta. Huoneessa kaappasin kouraani harjapakin, suunistaen sitten suoraan takaisin Marin luokse. Aloin harjailemaan hyräillen tammaa, joka nautti siitä sydämensä kyllyydestä. Koska tänään oli äitienpäivä, piti minun olla ajoissa kotona, eikä aika riittäisi ratsastusretkeen maastossa. Putsasin vauhdilla tamman kaviot, ennen kuin lähdin viemään pakkia takaisin satulahuoneeseen. Palasin sitten toistamiseen Marin luokse, avaten narun solmun. Lähdin kävelemään ulos, Mari perässä pärskien. Päästin tamman laitumelle, sujauttaen sille muutaman porkkanan palasen.

- Ai niin, hyvää äitienpäivää, kuiskasin tammalle, ennen kuin vein narun takaisin talliin. Palasin sitten takaisin ulos, suoraan kaatuneen pyörän luokse. Vilkutin Marille, lähtiessäni polkemaan pois pihasta. Mari saatteli minut kotiin omalla tavallaan - kimeällä hörähdyksellä.

10.05.2008. 'Mä tahtoo juoksuttaa, mä tahtoo ratsastaa!'

Tuuli puhalsi puissa, polkiessani Seppeleen pihaan. Tyrkkäsin pyöräni nojaamaan tallin seinustaa vasten, lähtien sitten pomppimaan laitumille päin. Oli kaunis ilma, joten hevoset olivat kaikki ulkona. Hyräilin hiljaa jotai itse väsäämääni säveltä, lähestyessäni laidunta. Lopetin hyräilemisen, huutaen vuorostaan Maria nimeltä. Kimo hevonen kyykki laitumen nurkassa, muiden lajitovereidensa kanssa. Mari käänteli korviaan, ennen kuin kohotti vihreästä ruohosta päänsä. Tamma hirnahti kimeästi, lähtien ravaamaan, hiukan töksähtelevällä ravilla kohti minua. Hymyilin, sillä Marin näkeminen toi minulle aina hymynkaaren kasvoille. Tamman päästessä portille, tartuin sitä riimusta.

- Tänäänpäs juostaan liinassa, kerroin Marille päivänohjelman, johon tamma vastasi hörähdyksellä. Avasin portin, taluttaen Marin laitumelta. Suljin portin, lähtien kohti tallia. Talutin tamman sisälle talliin, suoraan sen karsinan eteen. Nappasin karsun ovessa olevan narun, naksauttaen sen riimuun. Sidoin sitten riimunnarun kiinni renkaaseen, lähtien pomppimaan satulahuonetta kohti.

Pyörittelin kumisukaa Marin kimossa karvassa, jonka seurauksena harja pöllytti pölyä. Pyöritin vielä viimeisen kerran, kunnes vaihdoin toisessa kädessäni olevaan pölyharjaan. Tiputin kumisuan käytävälle, alkaen vetelemään ripein liikkein Marin karvaa. Kun koko tamma kiilteli puhtauttaan, pistin pölyharjan ja käytävällä makaavan kumisuan pakkiin. Pengoin käteeni kaviokoukun, josta oli tullut minulle hyvä ystävä kavioiden putsaamisessa. Siirryin tamman vasemman etusen viereen, liu'ttaen käteni jalkaa pitkin. Tamma nosti unenpöpperöisenä jalan, niin että minä ja kaviokoukku pääsisimme hommiin. Puhdistin kavion, siirtyen toiseen jalkaan. Liutin käden jalkaa pitkin, jatkaen samaa tapaa kuin äskeisessäkin jalassa. Putsattuani kaikki neljä kaviota, viskasin koukun pakkiin. Sitä ei nyt tarvittu, paitsi seuraavalla kerralla. Olin tuonnut satulahuoneesta juokstusliinan, joka olisi ehkä seuraava ystäväni. Naksautin liinassa olevan lukon Marin riimuun, irrottaen narun riimusta. Keräsin liinan käteeni, lähtien taluttamaan tammaa ulos. Suunistimme suoraan kentälle, joka helotti tyhjyyttään. Tuntia eikä muitakaan ratsastajia näkynnyt. Kävelin kentän keskelle, maiskauttaen Marin käyntiin. Annoin liinan valua löysemmälle, Marin kävelessä ympyrää. Tamma ei ollut laiskalla päällä, vaan halusi heti lähteä ravaamaan. Yritin tyydytellä Marin käyntiin, mutta tamma ei suostunnut yhteispeliin. Joten päätin antaa sen ravata oman mielensä mukaan, kunhan itse saisin päättää myös asioista. Wear oli tullut Xenin kanssa kentän laidalle, ja katseli juoksutusta. Huomasin tytöt, hymyillen heille pienesti. Siirsin innokkaan puoliverisen laukkaan, jota se viiletti ympyrällä mielensä mukaan. Naurahdin, Marin heittäessä iloiset pukit kesken laukan. Tamma nautti selvästi juoksutuksesta, sillä se nopensi laukkatahtiaan. Ihan kuin se oli nelistänyt - tai pikenmiten lentännyt! Huokaisin ihailevasti, Marin heittäytyessä kouluratsastuksen pariin. Tamma taivutti kaulansa kaarelle, ja jarrutti itsensä raviin. Se ravasi kuin kouluratsu konsanaan. Xeni ja Wear hihittivät huvittuneina, Marin tepastelessa ylväästi liinan päässä. Itsekkään en voinnut pidätellä naurua, joten aloin kikattamaan. Mari alkoi steppaamaan, jotta voisi esitellä taitojaan enemmän.

- Tytöt, tuokaa Marin suitset ja minun kypärä!, huikkasin, sillä halusin päästä kokeilemaan Marin taitoja. Tamma ylvästeli edelleen taidoillaan, vielä silloinkin, kun Wear kiirehti tuomaan minulle suitset ja kypärän. Heitin suitset nopeasti tamman päähän, Xenin raahatessa liinaa ja riimua kentän laidalle. Loikkasin tamman selkään, joka oli lopettanut ylvästelemisen ja steppaamisen. Painoin kypärän päähäni, antaen Marille pohkeita, jolloin se innostui kerta kaikkiaan. Minun ei pitännyt kuin hiukan taivuttaa tamman kaulaa, kun se teki sen jo itse. Napautin pohkeita hiukan enemmän, jolloin kimo hevonen siirtyi lentävään raviin. Selässä pysymyinen oli haaste minulle, koska tammalla ei ollut koko satulaa selässä. Huokaisin, tuntiessani Marin suorastaan lentävän allani. Käänsin tamman voltille, sen ravatessa eteenpäin tarmokkaasti. Voltista tuli melkein täydellinen, sillä Mari oli yrittänyt oikaista. En voinnut muuta kuin haukkoa ällistykseltäni henkeä, luisutessani tamman selästä alas kentän keskellä. Taputin sitä hirmuisesti, taluttaen tamman suoraan laitumelle. Nappasin tammalta suitset päästä, supattaen sen korvaan kuinka hyvä se oli tänään ollut. Mari tönäisi minua turvallaan, ennen kuin laukkasi muiden tammojen luokse - ihan kuin se ei ikinä olisi esitellyt taitojaan minulle, Wearille ja Xenille. Wear ja Xeni olivat kiikuttaneet liinan satulahuoneeseen, ennen kuin kerkesin viedä pakin ja suitset itse satulahuoneeseen. Tässä olisi kotona kerrottavaa, kuinka ihan tavallinen tuntipolle - nimeltä Mari alkoi esittelemään taitojaan.

9.05.2008. Hoitelua, hoitelua ja yhdessä oloa.

Avasin oven, astuen sisälle talliin. Ketään ei vielä näkynnyt, sillä kello oli vasta puoli seitsemän aamulla. Hyräilin hiljaa, suunistaen ekana satulahuonetta kohti. Päästyäni huoneen ovelle, riuhtaisin sen voimalla auki. Kaappasin tamman harjapakin, lähtien hyppelehtimään Marin karsinaa kohti. Päästyäni karsinan ovelle, Mari hörähti hiljaa minulle.

- Hei mussukka, lepertelin tammalle, avaten karsinan oven. Mari astui eteeni, tuupaten pehmeällä turvallaan minua vatsaan. Työnnyin tamman ohitse karsinaan, sulkien karsun oven perässäni. Laskin pakin kädestäni, ryhtyen hyväilemään ja halailemaan Maria. Tamma nautti siitä, mutta ottaessani harjan käteeni ja alkaessa harjailmeaan tammaa, Mari uinahti syvään uneen. Harjasin tamman nopeasti, siirtyen putsailemaan kavioita. Kaviot puhdistuivat pikavauhtia, kun minä ja kaviokoukku olimme vauhdissa. Viskasin koukun pakkiin, lähtien kiikuttamaan sitä satulahuonetta kohti. Mari hörähteli perääni, toivoen lisää hellimistä. Livahdin satulahuoneeseen, laskien pakin maahan. Lähdin sitten käppäilemään takaisin Marin karsinalle, kunnes törmäsin käytävällä Jaakkon.

- No heipä hei, Jaakko sanoi iloisesti.

- Mihinpäs matka?, mies kysyi, ennen kuin kerkesin sanoa edes 'hei'.

- Marin luokse, tokaisin Jaakkolle, joka lähti käppäilemään käytävän päähän.

- Veisitkös rouvan ulos?, mies huikkasi, ennen kuin pujahti jonkun karsinaan.

- Voin mä, vastasin, pomppien Marin luokse. Tartuin riimuun, livahtaen sitten tamman karsinaan. Mari hörisi hiljaa, kun pujotin riimun sen päähän. Naksautin riimun lukon kiinni, lähtien taluttamaan tammaa ulos, pidellen vain riimusta kiinni. Avasin ulko-oven, kävellen ulos. Aurinko helotti taivaalla, linnut visersivät ja tuuli kuiskaili kesän tuloa. Hymyilin, kun päästin Marin touhuamaan laitumelle. Pian Jaakko talutteli muitakin hevosia Marin seuraksi. Kuiskasin Marin korvaan, että menisimme huomenna ratsastamaan, sillä tänään ei olisi aikaa. Kipiaisin hakemaan pyöräni tallin seinustalta, lähtien polkemaan kotia kohti.

Estetunti 8.5.08

Ponnistin Marin kimon selkään, tunnin alkaessa. Kuuntelin toisella korvalla Kukan 'tervetuloa tunnille' asiaa, lähtiessäni kiertelemään uraa pitkin. Noin kymmenen minuutin kuluttua, keräsin ohjat, siirtäen Marin raviin. Aloin keventelmään, ja tuli sitä mentyä muutama puomikin. Sitten siirryimme käyntiin, lähtien kulkemaan ympyrällä. Pukstuimme Mankin edessä, mutta Mari ei välittänyt siitä. Pian aloimme hyppäämään, ja minä ja Mari ensimmäisinä. Lähestyimme estettä reippaassa temmossa, ja loikkasimme sen ylitse. Hyppy onnistui hyvin, mutta Mari ei meinannut pysähtyä raviin. Toinenkin hyppy onnistui, ja kuuntelin tarkoin Kukan antamia ohjeita. Taputin tammaa kaulalle, siirtäen sen käyntiin. Katselin muiden hevosten hyppelyä esteiden ylitse. Lopuksi tuli loppuverryttelyt ravissa, minkä jälkeen lähdin hoitamaan Marin laitumelle.

8.05.2008. Palailua takaisin tallille

Jokin sai minut polkemaan takaisin tallille. Kello oli jo hiukan yli yhdeksän, ja hevoset olivat varmaan jo sisällä. Hyppäsin pyöräni selästä, taluttaen sen tallin seinää vasten. Oli alkannut hämärtämään, ja näin juuri ja juuri laitumille. Siellä käyskenteli vain kaksi ponia, joita Jaakko tuli hakemaan sisälle. Livahdin talliin avoimesta ovesta, rynnäten Marin karsinalle. Tamma oli painautunut karsinan seinää vasten, silmät puoli ummessa. Mari kuuli tuloni, hätkähtäen hereille.

- Ei ollut tarkoitus herättää, kuiskasin tammalle, joka hörähti laiskasti. Avasin karsinan oven, livahtaen tamman karsinaan. Pistin oven rakosalle, kiirehtien rapsuttelemaan kimoa hevosta. Mari heräsi kokonaan, ja oli reipaampi kuin äsken. Tamma tuuppaisi minua olkapäähän, kun aloin selvittelemään sen mustaa harjaa. Hymyilin, vaikka sormiani särki harjan selvittelyn jälkeen. Aloin selvittelemään takkuista häntää, jota Mari heilutteli leikkisästi.

- Nyt ei leikitä, puhelin hymyillen tammalle. Mari hörähti, painaen pään alas. Hätkähdin, vaistoessani jonkun muun ihmisen olevan lähellä. Pyörähdin ympäri, huomaten Jaakon.

- Vai ollaan sitä melkein yöllä hellimässä hoidokkia, Jaakko kysyi naurahtaen.

- Ööö...Lupaan lähteä pian, tokaisin, hymyillen pienesti. Jaakko vastasi myöntävästi, lähtien lampsimaan kohti rehulaa. Käännyin takaisin Marin suuntaan, jatkaen hännän selvittelyä. Marin korvat kääntyilivät joka suuntaan, kun se kuunteli muiden hevosten rouskutusta. Tamma päästi hirnahduksen, kuin sanoen 'sapuskaa tännekkin!'. Tirskahdin ajatukselleni, selvittäen viimeisetkin takut. Jaakko jakeli hevosille iltamössöjä ja heiniä. Pujahdin ulos karsinasta, kun Jaakko tuli luokseni.

- Antaisitkos Marille nämä mössöt?, Jaakko kysyi, johon vastasin iloisesti. Pujahdin takaisin karsinaan, Jaakon ojentaessa mössöt käteeni. Kaadoin ne ruokakipthingy, jolloin Mari hyökkäsi ahnaasti niiden kimppuun. Jaakko raahasi tammalle vielä hiukan heinää, ennen kuin pujahdin ulos tallista. Hyppäsin pyörän satulaan, polkien hämärän saattelemalla pois tallipihasta.

8.05.2008. Maastolenkki satulatta.

Satoi taas kerran rankasti, joten olin saannut äitiltäni kyydin. Auton kaartaessa Seppeleen pihaan, kaivoin vielä ratsastuskampeeni jalkojeni alta. Huokaisin, avaten punaisen auton oven. Ilmoitin, että äiti voisi tulla hakemaan minut vasta puoli seitsemän. Kello näytti nyt yhtä iltapäivällä, joten minulla oli aikaa touhuta tallilla. Vilkutin punaisen auton perään, ennen kuin pinkaisin juoksuun. Riuhtaisin tallin oven auki, astuen sisälle rakennukseen. Puristin mustista hiuksistani vedet. Olin ajatellut mennä maastoon, mutta se ei näköjään onnistuisi, ellei sade lakkaisi. Lähdin kohti oleskeluhuonetta, rymistellen natisevia portaita ylös. Oleskeluhuoneessa oli muutama tyttö, jotka puhuivat iloisesti. Tungin kamani kaappiini, ennen kuin laskeuduin portaat alas. Suunistin suoraan tamman karsinalle, jossa se seisoi.

- Hei tyttö, kuiskasin heiniä mutustelevalle Marille. Tamman kimo pää kohosi heinistä, kääntyen katsomaan minua. Mari hörähti lempeästi, astahtaen karsinan oven eteen. Nappasin riimunnarun käteeni, näpräten karsinan oven auki. Mari yritti väkisin ängetä ohitseni käytävälle, mutta onnistuin pidättelemään sitä. Naksautin narun riimuun, taluttaen tamman käytävälle. Sade paukutti tallin kattoa, ja pieni ukkosen jyrähdyskin kuului. Sidoin narun käytävällä olevaan renkaaseen, ennen kuin lähdin tepastelemaan kohti satulahuonetta. Monien hevosten päät olivat painuneet alas, kun ne napostelivat heiniään. Kyllä muutaman hevosen ja ponin pääkin työntyi ulos karsuista. Päästyäni satulahuoneen ovelle, riuhtaisin sen voimalla auki. Yllätyksekseni huoneessa oli Wear. Nappasin lennosta Marin harjapakin.

- Et kai tänään aijo ratsastamaan? Vain hullu ratsii tuollaisella säällä ulkona, Wear tokaisi naureskellen.

- Juu, jos sää paranee, sanoin tirskahtaen. Wear naurahti, pujahtaen kanssani ulos satulahuoneesta.

- No, nähdään taas joskus, sanoin naurahtaen Wearille, joka pujahti Taigan karsinaan. Vaalea hiuksinen tyttö nyökkäsi, - pienesti naurahtaen - ennen kuin alkoi harjailemaan Taigaa. Pyyhälsin kovaa vauhtia Maria kohti, joka oli keksinnyt uuden leikin. Tamma nyki ja pureskeli narua, joka sai minut hihittämään itsekseni. Kimo hevonen lopetti narun jyrsimisen, ja katsahti minua kysyvästi. Hymyilin tammalle, taputtaen sitä kaulalle. Kaivoin pakista kumisuan, alkaen harjaamaan hyräillen tammaa. Monia ihmisiä pörräsi tallissa, eipä ihme kun oli tälläinen sää. Vaihdoin puolta, pyöritellen ripein ottein vasemman puolen. Sade oli varmaan laantunnut, sillä tallin katto ei enään rämissyt. Pääsisin ratsastamaan, ajattelin iloisena. Viskasin kumisuan pakkiin, ottaen esille pölyharjan. Harjasin Marin sillä perusteelisesti ja nopeasti, koska halusin päästä ratsastamaan, ennen kuin alkaisi satamaan uudestaan.

Talutin tamman pihalle, jota koristivat suuret lammikot. Huomasin tallin nurkalla ämpärin, lähtien sitä kohti. Ämpärin kohdalla, pyöräytin ohjat Marin kaulalle. Kipusin sitten ämpärin päälle, ponnistaen Marin selkään. Tuuli suhisi puissa, kun ohjasin Marin kohti maastoa. Tamma oli täynnä energiaa, ja olisi mielellään heti lähtennyt laukkaamaan suinpäin jonnekkin.

- Ehei, en halua löytää itseäni puskasta, toputtelin rauhallisesti tammaa, joka pärskähti tyytymättömästi. Naurahdin, antaen ohjien liukua paljaiden sormieni välistä. Olin tietysti unohtanut ratsastushanskat tallille, mutta ei sillä niin suurta väliä. Mari säpsähti, kun pikkuinen orava viipelsi edestämme. Tamma valpastui, ja lähti kävelemään ripeämmin. Koska Mari oli silkkaa ruutia, ei sillä kai ollut mitään vastaan sitä, että ratsastaisimme liekkijärvelle. Keräsin ohjat, napauttaen pohkeet Marin kylkiin. Tamma singahti heti raviin, jolloin minun piti tarttua sen yönmustaan harjaan. Pian sain istuntani kokoon, ja annoin Marin vain painella eteenpäin. Käänsin ruutitykin pienelle polulle, joka vei pellolle. Mari poukkoili polkua pitkin, välillä rynnistäen päätä pahkaa puskaan. Sylkäisin erään puskan lehden suustani, ennen kuin Mari keksi uuden kolttosen. Tamma teki äkkipysähdyksen, johon en ollut varautunut. Lensin komeassa kaaressa tamman kaulan yli, suoraan takapuolelleni. Puhisin kiukkuisena, ponnahtaen pystyyn. Mari katseli minua viattoman näköisenä. Kyllä sekin osasi yllättää, ja kivuliaasti. Naurahdin, tarttuen ohjiin. Talutin Marin kiven eteen, ponnistaen kiveltä tamman selkään. Napautin pohkeita reippaasti, että tamma siirtyisi suoraan raviin. Mari porhalsi energisesti eteenpäin, ennen kuin pelto ilmestyi eteemme. Annoin tammalle laukkapohkeet, josta se vasta vallan riemastui. Mari heitti muutamat pukit, mutta onnistuin pysymään selässä. Pellolla kasvava vilja suhisi, Marin laukatessa pellon poikki. Ärähdin pienesti, kun eräs lehti pöllähti kasvoilleni. Märkä lehti liimaantui poskelleni, ennen kuin kerkesin tajuta asian. Revin lehden irti, antaen sen lentää tuulen voimalla ilmaan. Pian olimme laukkasuoralla, jossa annoin Marin nelistää. Painauduin tamman kaulaa vasten, sen harjan paiskotessa kasvojani. Pyyhälsimme suhisevien puiden ohi, suoraan pienelle polulle. Olimme melkein jo liekkijärvellä.

Liekkijärvi sinitti edessämme, kun hiljensin Marin raviin. Tamma puuskutti energisesti, ja olisi halunnut jatkaa laukkaamista. Laskeuduimme alas kalliolta, ja inulla oli vaikeuksia pysyä selässä. Mari kuitenkin selvisi alas, ilman mitään haavereita tai jotain sinnepäin. Tamma janosi päästä polskuttelemaan rantaan, mutta vesi oli varmasti hirvittävän kylmää. Aurinko porotti taivaan täydeltä suoraan niskaani, joka teki oloni epämukavaksi. Kun ajatukseni hetkeksi herpaantui, rynnisti Mari tilaisuuden tullen rantaan. Hevonen alkoi loiskuttelemaan vettä jaloillaan, ennen kuin rynnisti melkein polvia asti veteen. Tamma puhkui energiaa, ja tunsin kuinka se alkoi nytkymään allani. Mari oli päättännyt heittäytyä piahtaroimaan veteen, oli ratsastaja selässä tai ei. Kiljahdin, loikatessani tamman selästä päistikkää kylmään veteen. Hytisin kylmässä vedessä, kun Mari pyörähti piehtaroimaan hiukan matalammalle.

- Mari! huusin tammalle hiukan moittivalla äänellä, mutta myös huvittuneena. Tamma pyöri vedessä kuin varsa. Minua alkoi nauratamaan, kun tamma nousi kaikille neljälle jalalle. Se valui vettä, ja näytti ihan uitetulta koiralta. Kömmin rantaan, hytisten edelleen. Tamman ohjat roikkuivat, joihin tartuin nopeasti. Pystyin ponnistamaan itseni tamman selkään, ilman mitään ämpäriä tai kiveä. Tarrasin tamman harjaan, kun se rynnisti uudestaan veteen. Huudahdin jotain 'Mari, ei saa!' tapaista, kun tamma viskeli yksi toisensa jälkeen pukkeja. Muutamalla kerralla lensin kimon hevosen selästä, suoraan jäätävään veteen.

Laukkasimme koko matkan, kun palasimme tallille. Näytin varmasti surkealta, märissä vaatteissani ja kosteissa hiuksissani. Liu'in tallipihalla Marin selästä, jonka jälkeen tamma tokkäisi minua iloisesti turvallaan. Talutin Marin sisälle talliin, ja suoraan tamman karsinan eteen. Jaakko oli huomannut tulomme, ja seurasi minua ääneti. Kääntäessäni Marin ympäri, ottaessani tammalta suitset ja pujottaessani riimun hevosen päähän, äkäsin vasta miehen. Huudahdin säikähtäneenä, mutten kovinkaan kovaa.

- Vai niin. Ollaan sitä oltu uimassa, Jaakko sanoi naurahtaen.

- Jep. Mari heittäytyi varsamaiseksi, ja viskasi minut päätä pahkaa veteen, vastasin, harjaten Maria.

- Jaa jaa, Jaakko myhäili, ennen kuin lampsi naureskellen pois tallista. Vedin viimeisen vedon, viskaten harjan pakkiin. Avasin narun solmun, taluttaen Marin ulos. Päästin hevosen laitumelle, kipaisten viemään suitset ja harjapakin satulahuoneeseen, ja hakemaan loput kamani. Pyyhälsin sen jälkeen pihalle, jossa äitini odotti jo kärsimättömänä.

- Missä oikein olet uinnut?, äiti kysyi. Aloin selittämään ratsastusretkestä liekkijärvelle, jossa sitten Mari paiskasi minut veteen.

7.05.2008. Koulua me väänellään, hiiola hiiola hei!

Astuin sisälle talliin, taluttaen Maria. Tietysti tamma oli ihan lian peitossa, ja minulla menisi ainakin tunti sen puunaamisessa. Talutin Marin sen omaan karsinaan, sitoen riimunnarun kiinni kaltereihin. Olin raahannut jo harjapakin, suitset ja satulan satulahuoneesta. Avasin pakin, penkoen sieltä esille kumisuan. Aloin sitten harjaamaan tamman vasenta puolta, josta se ei ollut moksiskaan. Puhisin, pyöritellessäni vatsan kohdalta likaa irti. Mari avasi simmunsa, jotka oli vasta vähän aikaa sitten sulkennut. Se käänsi päätään, katsellen ruskeilla silmillään minua hiukan vahingoniloisena, mutta silti niin herttaisesti. Naurahdin, siirtyen oikealle puolelle. Olin tiputtaa silmäni, huomatessani kyljen olevan liasta ruskea. Murahdin, mutristaen hiukan suutani. Tässä menee ikä ja terveys, ajattelin, harjatessani kimoa kylkeä, joka oli nyt ihan ruskea. Ähkäisin, vetäessäni viimeisen silauksen kumisualla.

- Sovitaanko, ettei sitten enään tälläisiä kuraleikkejä?, kysyin huvittuneena tammalta, joka kohotti päänsä ylös. Mari hörähti lempeästi, kuin sanoen 'Mitä vikaa niissä on?' Tirskahdin hiljaa ajatukselleni, kaivaen kumisuan tilalle pölyharjan. Vedin oikean puolen ripein liikkein puhtaaksi, ja hiukan sileäksi. Aivastin äänekkäästi, kun osa lioista lennähti nenääni. Noin minuutti aivastelin,yrittäen saada lian nenästäni. Pian kuitenkin lopetin aivastelemisen, harjaten ripeästi ja nopeasti Marin vasemman puolen. Huokaisin, kun työ oli jo melkein pulkassa. Nostin käteeni kaviokoukun, tiputtaen pölyharjan pakkiin. Astahdin tamman vasemman jalan viereen, liu'ttaen käden jalkaa pitkin.

Kun olin putsannut kaviot, siirryin asettelemaan satulaa selkään. Nostin satulan käsiini, kiepsauttaen huovan suoraksi. Asetin sitten kapistuksen Marin kimoon selkään, kiristäen vyön kahdenteen reikään. Avasin sitten riimun, antaen sen liukua tamman kaulalle. Nostin käteeni suitset, laittaen ohjat kaulalle. Tartuin toisella kädellä Marin päästä kiinni, asettaen kuolaimet tamman suun eteen. Ensin Mari hiukan vastusteli, sillä sitä ei ehkä kiinostanut lähteä ratsastamaan, mutta kuitenkin kuolaimet sujahtivat vastahakoisesti suuhun. Asetin suitset paremmin päähän, kiristäen kaikki remmit ja soljet. Vedin mustan kypärän päähäni, ja kiepsautin Marin riimun pois kaulalta. Tartuin ohjiin, lähtien taluttamaan hevosta kohti kenttää.

Ponnistin itseni Marin selkään, kiristäen satulasta käsin vyön. Olin mitannut jalustimet jo maasta käsin. Kiristettyäni vyön, napautin pohkeet Marin kylkiin. Tamma nosti päänsä ylös, lähtien lönkyttelemään kohti uraa. Annoin ohjien liukua sormieni välistä. Kevät tuuli puhalsi kasvoilleni, puut heiluivat, ja linnut visersivät omaa lauluaan. Kesä oli tulossa selvästi, eikä siitä ollut epäilystä. Hätkähdin ajatuksistani, Marin pärskähtäessä äänekkäästi. Keräsin ohjat, napauttaen pohkeita ravin nostamisen merkiksi. Aloimme tekemään voltteja kulmiin, ja teimme myös muutaman kolmikaarisen kiemurauran ja yhden kokorataleikkaa. Hetken väänellessämme erillaisia liikkeitä, annoin Marille laukkapohkeet. Koska olimme menneet jo vähän yli puoli tuntia, annoin Marin laukata sydämmensä kyllyydestä. Hätkähdin, huomatessani tuntilaisien suunistavan kohti kenttää. Hiljensin Marin raviin, ja siitä sitten pian käyntiin.

- Olemme juuri lopettamassa, sanoin Annen tullessa kentän laidalle. Nainen nyökkäsi, puhuen tuntilaisille. Annoin Marin mennä kierroksen loppuun, ennen kuin pysäytin sen keskelle kenttää. Liuin satulasta, löysäten vyön ja nostaen jalustimet. Tuntilaisia vyöryi kentälle, ennen kuin edes kerkisin pois kentältä.

Olin ottannut Marilta varusteet pois, harjannut tamman, ja viennyt sen laitumelle. Rapsuttelin portin pielessä kimon hevosen päätä, ennen kuin se laukkasi laitumen perälle. Hymyilin, ennen kuin lähdin kävelemään pois tallipihasta.

06.05.2008. Takaisin tallille

Pyöräilin vanhalla pyörnä rämälläni kohti tallia. Olin jo valmiiksi hiestä märkä, sillä minulle oli tullut kiire tallille. Yllättäen hiukseni liimautuivat silmieni eteen, ja olin ajaa päin puuta. Eräs pariskunta vilkuili minua oudoksuen, kun porhalsin heidän ohitse. Pian Seppele kohosi edessäni, ja aloin polkemaan entistä enemmän. Pyöräni kitisi uhkaavasti, kunnes ketjut pamahtivat paikoiltaan. Huudahdin jotain epäselvää, loikaten pyösän satulasta, ennen kuin koko rämä kellahti maahan. Puhisin hengästyneenä, vilkaisten laitumille päin. Nostin pyöräni ylös, taluttaen sen tallin seinää vasten. Vilkaisin ranteessani olevaa kelloa, jonka viisarit osoittelivat puoli kuutta illalla. Huokaisin, huomatessani, että kentällä meni tunti. Päätin jäädä katsomaan hetkeksi tuntia, sillä en ollut ajatellut ratsastaa Marilla tänään. Silmäilin hevosia, joiden selässä keikkuivat pikkuiset lapset. Naurahdin hiljaa, katsoessani hassun näköistä ratsastamista. Silmäni nauliutuivat kimon väriseen hevoseen, joka oli tutun näköinen. Mari!, ajattelin iloisena, uppoutuen pikku hiljaa omiin ajatuksiini.

- Ja sitten pysähtykää!, kuului Annen ääni, jolloin säpsähdin rajusti takaisin maan pinnalle. Muutama muukin hoitaja oli jäännyt kentän laidalle norkoilemaan. Huomasin Wearin kiiruhtavan Taigan luo, ja päätin itsekkin mennä Marin luokse. Pujahdin kentälle, harppoen reippain askelin kohti Maria. Paljon pienempi tyttö näytti hauskalta, pidelessään Marin ohjista kiinni. Tarjouduin auttamaan, johon tyttö nyökkäsi iloisena. Nostin jalustimet kummaltakin puolelta, löysäten satulavyötä. Annoin tytön taluttaa hevosen sisälle, mutta kävelin itse Marin vierellä.

- Hei taas tyttöseni, supatin hiirenhiljaa Marin vaaleaan korvaan. Päästyämme talliin, otin vastaan pikkutytön tarjoamat ohjat. Huomasin Marin riimun roikkuvan riimunnarun varassa karsinan vieressä. Pujotin riimun tamman kaulalle, avaten kaikki remmit. Pujotin suitset pois Marin päästä, laskien ne hetkeksi käytävälle. Tyttö katseli kiinostuneena, kun otin Marin satulan tamman selästä. Asetin riimun kokonaan hevosen päähän, tarttuen suitsiin ja satulaan uudestaan.

- Tahdotkos kantaa nämä?, kysyin tytöltä, ojentaen häntä kohti suitset. Tyttö vastasi myöntävästi, lähtien kantamaan edelläni suitsia kohti satulahuonetta. Kiikutin satulan sisälle satulahuoneeseen, asettaen sen omalle paikalleen. Tartuin Marin harjapakkiin, lähtien -pikkutyttö vanavedessä - kohti Maria. Tamman iloinen hirnahdus kutsui minua jo sen luokse. Avasin pakin, tarttuen kumisukaan

- Voinko auttaa?, takaani kuului kimeä ja hiljainen pikku lapsen ääni. Käänähdin ympäri, hymyillen iloisesti. Ojensin kumisuan tytölle, johon hän iloisena tarttui. Tyttö alkoi harjaamaan Marin vatsan kohdalta, sillä ei yltännyt ihan selän kohdalle. Vilkaisin kelloa, joka näytti kuusi. Hetken päästä tyttö oli harjannut Marin, ja ojensi kumisuan käteeni,

- Joudun mennä, kiitos että sain harjata, tyttö sanoi aurinkoisesti hymyillen, ennen kuin lähti. Hymyilin itsekseni, laskien kumisuan pakkiin. Kaivoin pölyharjan esille, siirtyen Marin vasemmalle puolelle. Vedin pitkin vedoin vasemman puolen kiiltäväksi, kunnes siirryin oikealle puolelle. Vedin rivakasti myös oikean puolen puhtaaksi. Laskin pölyharjan pakkiin, ottaen käteeni kaviokoukun. Siirryin tamman oikean etusen kohdalle, liu'ttaen käteni jalkaa pitkin. Pyysin Maria nostamaan, jolloin tamma kohotti jalkansa ilmaan. Putsasin kavion, putsaten myös kolme muuta. Kyykistyin pakin eteen, pistäen kaviokoukun pakkiin. Suljin pakin kannen, taputtaen sitten Maria.

- Hyvä tyttö, kehuin tammaa, ojentaen sille pari porkkanan puolikasta. Jaakko talutteli jo hevosia sisälle, joten päätin viedä Marin karsinaan. Avasin riimunnarun, tarttuen siihen. Talutin sitten Marin sen omaan karsinaan, ottaen tamman riimun päästä. Pistin vielä yhden porkkanan puolikkaan puoliverisen ruokakipthingy, ennen kuin livahdin karsinasta ulos.

- Älä nyt sitä hengiltä syötä, kuului Jaakon ääni takaani. Säpsähdin, kääntyen salamana ympäri.

- Ei se nyt parista porkkanan palasesta liho, naurahdin, tarttuen harjapakkiin. Jaakko myhäili hiljaa, lähtien hakemaan viimeisiäkin hevosia sisälle. Hyppelehdin hyräillen satulahuonetta kohti, tervehtien matkalla Taigan karsinassa olevaa Wearia. Päästyäni satulahuoneen ovelle, riuhtaisin oven voimalla auki. Laskin Marin harjapakin omalle paikalle, livahtaen satulahuoneesta. Kävelessäni Taigan karsinan ohi, kuulin kuinka Wear toivotti hyvät yöt minulle. Vastasin samalla tavalla takaisin, ennen kuin pääsin ulko-ovelle. Väistin, huomatessani Jaakon taluttaessa Bladea sisään. Livahdin sitten ulos, nyrpistäen naamaani, muistaessani pyörän ketjujen lähteneen irti. Kiroilin mielessäni, lähtien taluttamaan vihaisena pyörää tallipihasta.

26.04.2008. Köpöttelyä Marin kanssa maastossa.

Naksautin riimunnarun kiinni Marin riimuun. Tamma seisoi portilla, odotellen että pääsisi taas hoidettavaksi. Avasin portin, taluttaen kimon puoliverisen laitumelta. Suljin portin, lähtien taluttamaan tammaa kohti tallia. Päästessämme sisälle talliin, sidoin kimon tamman käytävälle. Olin kiikuttanut jo satulan, suitset ja harjapakin Marin karsinan eteen. Avasin pakin, kaivaen sieltä kumisuan. Aloin pyörittelemään kumisualla Marin vasenta puolta. Tamma nautti harjauksesta, tökäten iloisesti turvallaan minua olkapäähän. Hymyilin, siirtyen tamman oikealle puolelle, pyöritellen ripein liikkein kumisualla oikean puolen. Viskasin kumisuan pakkiin, kaivaen esille pölyharjan. Vedin nopeasti kummatkin puolet harjalla, kunnes kaivoin esille kaviokoukun. Putsasin ripeästi kaikki neljä kaviota, ennen kuin nostin satulan käteeni. Suoristin huovan, asettaen satulan tamman vaaleaan selkään. Liu'tin satulan oikealle paikalle, kiristäen vyön kakkos reikään. Tartuin suitsiin, avaten riimun auki. Liu'tin riimun puoliverisen kaulalle, tarttuen toisella kädellä tamman päästä kiinni. Painoin kuolaimet Marin hampaita vasten, jolloin kuolaimet sujahtivat kimon suuhun. Pistin suitset kokonaan Marin päähän, laittaen suitsien remmit kiinni. Iskin kypärän päähäni, vetäen riimun tamman päästä. Pyöräytin ohjat tamman eteen, taluttaen hevosen ulos tallista. Päästessämme ulos, kiristin vyön ja mittasin jalustimet sopiviksi. Pistin ohjat kaulalle, ponnistaen Marin selkään. Napautin pohkeet tamman kylkiin, kääntäen hevosen kohti maastoa.

Olimme ratsastaneet liekkijärvelle asti, ja laukkasimme nyt takaisin tallille. Olin ihan heinien ja havujen peitossa, sillä olin tipahtanut matkalla. Marin musta harja paiskautui kasvojani vasten laukassa, kun yritin ohjastaa sitä oikeaan suuntaan. Pian talli kohosi edessämme, ja jarrutin hevosen raviin, ja ravista kokonaan stoppiin. Liu'uin tamman selästä, löysäten vyön ja nostaen jalustimet ylös. Talutin hevosen talliin, pujottaen riimun tamman kaulalle.

Olin hoitannut Marin kuntoon, viennyt suitset, satulan ja pakin satulahuoneeseen. Katselin nyt Marin iloista rouskutusta laitumella muiden hevosten kanssa. Vilkaisin kelloa, ja jouduin lähtemään. Vilkutin Marille, käppäillen pois tallipihasta.

25.04.2008 Maastoestetunti

Puuskutin, polkiessani kovaa vauhtia tallille. Olin jäännyt lukemaan jotakin hevosaiheista kirjaa, siksi olin minuutin myöhässä. Vihdoin Seppele ilmaantui mutkan takaa näkyviin, jolloin huokaisin helpottuneena. Jarrutin, hypäten pyörän satulasta alas. Talutin pyörän seinää vasten, kirmaten sitten sisälle talliin. Suuntasin suoraan Marin karsinalle, jossa kimo hevonen seisoskeli korvat pystyssä.

- Hei tyttö, lepertelin Marille, joka hörisi iloisena. Tartuin riimunnaruun, joka roikkui karsinan oven pielessä. Avasin karsun oven, naksauttaen narun kiinni riimuun. Talutin Marin käytävälle, sitoen narun kiinni käytävällä olevaan rinkulaan. Suuntasin satulahuoneelle, jännittäen tuntia.

Olin harjannut Marin perusteelisesti, ja satuloinnut ja suitsittanut tamman. Lähdin Oonan, Carkin ja Dreamerin perään kohti teoriatuntia. Päästyämme ylös, istahdin pöydän ääreen. Kuuntelin hetken aikaa keskittyneesti Oonan puhetta, kunnes uppouduin omiin ajatuksiini. Oonan kajauttaessa ilmoille, että teoriatunti oli loppunnut, säpsähdin äkisti. Könysin ylös, lähtien rymistelemään alas muiden perässä.

Olimme nousseet hevosten selkään, ja lähtenee kohti maastoesteitä. Mari oli hiukan yli energinen, eikä meinannut pysyä Rensun takana. Kun Oona ilmoitti, että lähdemme ravaamaan, meinasi Mari viilettää Oonan ja Rensun ohitse. Pidättelin energistä tammaa, joka olisi mielellään mennyt oman tahtonsa mukaan. Onneksi siirryimme laukkaan, sillä Mari olisi tehnyt sen kyllä ilman käskyjäkin. Pian maastoesteet ilmestyivät esille, jolloin Mari lähti kaahaamaan erästä estettä kohti. Onneksi sain pidätettyä tammaa sen verran, ettei se olisi rynnännyt päin estettä. Sitten aloimme hyppäämään vuoron perään. Oonan antaessa ohjeen minulle, että kädet alas ja luottamusta Mariin, onnistui ohjeen toteutus hyvin. Liitelimme Marin kanssa esteiden yli, kunnes tuli tallille palaamisen aika. Taputin väsyneen oloista Maria kaulalle, ja supatin sen korvaan jotain.

Karoliina&Mari

25.04.2008 Varusteiden huoltoa, ja pientä kouluvääntöä

Riuhtaisin oven auki, joka vei talliin. Astuin sisälle rakannukseen, joka oli minulle kuin toinen koti. Takkini ja hiukset valuivat vettä, sillä ukona myrskysi kuin viimeistä päivää. Koska laitumella ei käyskennellyt tälläisellä säällä hevosia, olivat kaikki nelijalkaiset sisällä. Hyppelehdin vihellellen satulahuonetta kohti. Päästyäni satulahuoneen ovelle, riuhtaisin sen samalla voimalla auki, kuin tallinkin oven. Nähtyäni Marin pakin, kahmaisin sen kouraani. Livahdin käytävälle, kipittäen nopeasti tamman karsinalle. Mari seisoi loimi päällä karsinassa. Veikkasin, että se oli tuotu sisälle vasta muutama minuutti sitten. Vihelsin hiljaa, jolloin Marin pää nousi heinien seasta. Sen harjakseen oli tarttunnut muutama heinänkorsi. Naurahdin, sillä Mari näytti aivan kuin olisi metsänpeikko. Avasin karsun oven, jolloin Mari jolkotti eteeni. Naksautin narun kiinni riimunnaruun, taluttaen kimon tamman käytävälle. Vaikka ulkona satoi kuin saavista kaataen, oli silti tallissa rauhallisen oloista. Iloinen puheen sorina ja hevosten äänet täyttivät tallin kokonaan. Sidoin narun kiinni käytävällä olevaan renkaaseen, kääntyen sitten Marin suuntaan. Aloin avaamaan loimen solkia yksi kerrallaan, kunnes kaikki soljet repsottivat auki. Vedin loimen puoliverisen selästä, lähtien viemään sitä satulahuonetta kohti. Huomasin käyyävällä Oonan, joka jutteli muutaman tytön kanssa. Kävelin tyttöjen ohitse, pysähtyen äkisti, kuulessani Oonan äänen.

- Hei Karoliina!, Oona huusi, muttei kovin kovaa. Tyttö lähestyi ripein askelin minua, kaksi muuta tyttöä perässään.

- Tässä on Xeni ja Wear, Oona esitteli tytöt. Silmäilin kumpaakin tyttöä, nyökäten tervehdykseksi.

- Oot sä Marin uusi hoitaja? Oona kerto. En oo nähny sua täällä ennen, Wear kyseli ja selitti.

- Olen hoitannut Maria jo muutaman päivän, sanoin vaaleatukkaiselle tytölle, joka nyökkäsi innokaasti.

- Oot sä hyväkin ratsastamaan?, Xeni vuorostaan tiedusteli.

- Ööh...En mikään taitava, vastasin, etsien katseellani Oonaa. Tyttö oli kuitenkin hävinnyt näkökentästäni.

- Usko pois, oot varmasti tosi hyvä, Xeni sanoi, joka sai minut hätkähtämään ajatuksistani.

Nyökkäsin.

- Vien nyt Marin loimen pois, ja haen tamman harjapakin, jos sopii, kysyin naurahataen, johon tytöt nyökkäsivät myöntävästi. Käännyin ympäri, lähtien kiikuttamaan loimea omalle paikalleen. Olin hypätä sentin ilmaan, kun ukkonen jyrähti voimakkaasti. Huokaisin helpotuksesta, tajutessani mikä se oli. Vein loimen omalle paikalle, ottaen harjapakin mukaani. Kaappasin myös toiseen käteeni tamman satulan ja suitset. Harpoin viellä kaapilleni, kaivaen sieltä mustan ratsastuskypäräni.

Harjasin viimeisen vedon pölyharjalla, siirtyen putsaamaan tamman kavioita. Nostin pakista kaviokoukun, liu'ttaen käden kimon puoliverisen vasenta etusta pitkin. Pyysin tammaa nostamaan, ja jalka kohosi ilmaan. Putsasin kavion nopsasti, puhdistaen myös nopeasti loput kolme kaviota. Viskasin kaviokoukun pakkiin, kurottaen satulaa kohti. Tartuin molemmin käsin mustaan satulaan, suoristaen satulavyön. Laskin sitten sen Marin selkään, liu'ttaen sen oikealle kohdalle. Kiristin sitten satulavyön kakkos reikään, tarttuen suitsiin. Asetin ohjat kaulalle, irrottaen riimunnarun lukon riimusta. Laskin riimun tamman kaulaa pitkin, tarttuen toisella kädellä Marin päästä kiinni. Asetin kuolaimet tamman hampaita vasten, painaen niitä hiukan. Kuolaimet suhahtivat puoliverisen suuhun, kuin raketti.

Kiristin satulavyön tarpeeksi kireälle. Seisoimme nyt maneesin keskellä, valmiina ratsastamaan. Ulkona satoi ja myrskysi edelleen, joten nyt oli oiva hetki ratsastaa maneesissa rauhallisesti. Kiristettyäni vyön, mittasin jalustimet sopivan kokosiksi. Mari riiputti laiskasti päätään, eikä sitä yhtään olisi huvittanut ryhtyä töihin. Ponnistin itseni tamman selkään, asettaen jalat jalustimeen. Tartuin ohjiin, painaen pohkeet tamman kylkiin. Mari lähti löntystelemään uraa pitkin, silmät melkein kiinni. Napautin pohkeilla hiukan enemmän tamman kylkiä, että se ei olisi löntystellyt. Mari avasi silmänsä, nostaen päänsä ylös. Pian tamma oli ryhdistäytynyt, eikä laiskotellut. Keräsin ohjat, napauttaen pohkeita enemmän kimon kylkiin. Mari siirtyi pehmeään raviin. Aloin tekemään tamman kanssa kiemura uraa, voltteja, taivutuksia, ja kaikkea mitä mieleeni juolahti. Istuessani jonkin aikaa harjoitusravissa, ryhdyin keventämään. Kääntäessäni Marin voltille, ukkonen jyrähti. Mari säikähti, nousten pelästyneenä takasilleen. Tarrauduin tamman mustaan harjaan, toivoen etten olisi tippunnut. Onneksi Mari lakseutui alas, turvallisesti neljälle jalalle. Huokaisin helpotuksesta, päästäen hikiset käteni irti tamman harjasta. Vilkaisin kelloa, joka osoitti, että olimme ratsinneet jo tunnin. Laskeuduin alas, aivan kuin hyytelö kupista pöydälle. Tuntiessaani jalat tukevasti maneesin lattiassa, tuntui kuin jalkani olisi pettännet allani. Vedin keuhkot täyteen ilmaa, yrittäen rauhoittaa itseäni. Vaikka olin hyvin herkkä, pystyin rohkaisemaan itseni kunnolla. Nostin jalustimet ylös, löysäten vyötä. Lähdin taluttamaan tammaa kohti tallia.

Olin harjannut ja putsannut Marin kaviot. Tamman karsinassa oli tuppo heinää jonka kimppuun se oli hyökännyt heti karinaan päästessään. Istuin satulahuoneessa, putsaten Marin harjoja. Nypin pölyharjasta Marin vaaleita karvoja, tiputtaen ne vieressä olevaani roskikseen. Huokaisin, sillä hiljaisuus sai minut uneliaaksi. Putsasin viimeisenkin harjan, nostaen vieressäni olevan satulan syliini. Aloin satulasaippualla vetämään satulaan pieniä kerroksia. Tehtyäni työt, siirryin suitsiin. Suitset oli helppo purkaa osiin, putsata ja pistää remmit ja soljet takaisin paikoilleen. Olinhan aina ollut hyvä suitsien kokoamisessa. Nousin ylös, ripustaen suitset omalle paikalleen. Asetin myös Marin satulan senkin omalle paikalle. Satoi edelleen, kipittäessäni hoitohevoseni karsinalle. Koska kello oli jo puoli seitsemän illalla, toivotin Marille aikaiset hyvät yöt. Se vastasi hörähdyksellä, kun astuin rankkasateeseen. Äitini oli tullut hakemaan minua, joten kiirehdin punaisen auton luokse. Avasin auton oven, istahtaen etupenkille. Haroin hiuksiani, huomatessani Marin vaalean karvan roikkumassa mustissa hiuksissani. Otin karvan käteeni, painaen sen hymyillen poskeani vasten.

- Hyvää yötä, Mariseni, kuiskasin hiljaa, äidin vilkaistessani minua oudosti.

24.04.2008. Nopeaa hoitelua.

Avasin tallin oven, astuen sisälle rakennukseen. Huokaisin, sillä koulu oli viennyt kaiken ajan tallilla olemisesta. Kipitin nopsasti satulahuoneelle, avaten huoneen oven. Tartuin Marin harjapakkiin, kiikuttaen sen hilpeästi tamman karsinalle. Kaapasin riimunnarun käteeni, lähtien sitten kävelemään hiukan ripeimmin askelin kohti ovea. Tempaisin oven auki, astuen ulos. Hengitin keuhkot täyteen lämmintä ilmaa. Linnut lauloivat, aurinko porotti taivaan täydeltä ja kevät alkoi haihtua, ja kesä astumaan esiin. Kesä, mitähän kaikkea silloin tapahtuisi?, ajattelin, astuen laitumen vierelle.

- Mariii!, huusin tammaa nimeltä, jolloin muutaman hevosen pää kohosi ilmaan. Marin pää heilahti, kun se lähti iloisena kohti porttia. Tamma hörisi päästyään portille. Naksautin narun kiinni riimuun, avaten portin. Talutin tamman laitumelta, sulkien perässäni portin. Talutin Marin ripeästi talliin, sitoen sen käytävälle. Avasin harjapakin, kaivaen sieltä harjan. Aloin ripein liikkein hoitamaan tamman kimoa karvaa, josta se sydämmensä täydestä nautti. Putsattuani sen kaviot ja harjattuani, painoin pään Marin kaulaa vasten.

- Olet todella tärkeä minulle, kuiskasin tamman korvaan, johon se vastasi rauhoittavalla hörähdyksellä.

Karoliina & Mari<3

19.04.2008. Värikkäitä esteitä ja yhdessä oloa.

Kello oli vasta puoli kuusi, kun lampsin Seppeleen pihaan. Haukottelin, sillä olin viellä unen pöpperössä. Olin vetännyt päälleni ruskeat kokopaikkaiset ratsastushousut, T-paidan ja sen päälle fleeceen. Avasin laiskasti oven, ja kuulin iloista hirnuntaa ja hörähdyksiä. Astuin sisälle talliin, jossa ei ollut ketään. Ryhdistäydyin, kävellen ripein askelin Marin karsinalle. Tamma seisoi korvat pystyssä karsinan edessä.

- Hei Mariseni, lepertelin tammalle, rapsuttaen sitä. Tamma hörähti iloisesti, nauttien rapsutuksesta. Avasin kimon karinan oven, ängeten sisälle karsinaan. Mari väistyi oven edestä, pakittaen muutaman askeleen taaksepäin. Käännyin ympäri, tarttuen karsinan ovessa levaan riimunaruun. Käännyin sitten takaisin puoliveristä kohti, kävellen tämän luokse. Naksautin narun riimuun kiinni, taluttaen hevosen käytävälle. Huomasin, kun käytävällä käveli tallipoikaa muistuttava poika. Pistin Marin kiinni, välittämättä pojasta. Lähdin kävelemään kohti satulahuonetta, vilkaisten Marin suuntaan. Käänsin katseeni eteenpäin, meinaten törmätä poikaan.

- Anteeksi, änkytin nolona, mutta huomasin että poika hymyili iloisesti.

- Ei se mitään. Olet varmaan uusi tällä? Olen tallimestari, ja nimeni on Jaakko, Jaakoksi esittäytynyt poika selitti.

- Olen Karoliina, ja hoitelen Maria. Tällä on aikas hiljaista, tokaisin ja Jaakko nyökkäsi.

- Tahtoisitkos auttaa? Voisit viedä kopukoita ulos, Jaakko kysyi iloisesti. Pohdin hetken, vastaten sitten myöntävästi. Sanoin viellä, ennen kuin Jaakko lähti, että hoitaisin Marin ensin. Jaakko nyökkäsi, lähtien karsinoille päin. Kävelin nopeasti satulahuoneen ovelle, avaten sen nopeasti. Huomasin heti Marin harjapakin, napaten sen käteeni. Pujahdin ulos huoneesta, ennen kuin ovi pamahti kiinni. Lähdin loikkimaan Maria kohti. Uteliaat hevoset ja ponit työnsivät päänsä karsinoistaan, hirnahdellen ja hörähdellen nälkäisinä. Jaakko jakeli hevosille aamu heinät, joten tallista kuului tyytyväinen rouskutus. Stoppasin kimon eteen, joka tökkäisi turvallaan minua olkapäähän. Hymyilin, silittäen tamman päätä. Laskin harjapakin viereeni, lopettaen silittelyn. Avasin pakin, penkoen esille kumisuan. Aloin pyörittelemään sillä Marin kimoa karvaa, hiljakseen hyräillen. Tamma sulki nautillisesti silmänsä, vaihtaessani toista puolta. Pyörittelin vasemman puolen nopeasti kumisualla, viskaten harjan pakkiin. Kaivoin pakista pölyharjan, alkaen vetämään ripein ottein puoliverisen sileätä karvaa. Joka nyt oli hiukan pörhöllä kumisuan jäljiltä. Käytävällä kuului kopinaa, kun Jaakko vei jo hevosia ulos. En varmaan kerkeä viemään yhtään nelijalkaista ulos, ajattelin itsekseni, vetäen viimeisen sivalluksen harjalla. Heitin pölyharjan pakkiin, nostaen käteeni kaviokoukun. Vilkaisin kelloa, joka oli jo seitsemän. Kumarruin Marin oikean etusen vierellä, liu'ttaen käteni jalkaa pitkin. Tamma nosti jalan moitteettomasti ylös. Puhdistin kavion nopeasti, laskien Marin jalan alas. Tein saman kolmelle muulle jalalle, jotka nousivat rauhallisesti ylös yksi toisensa jälkeen. Pistin kaviokoukun pakkiin, pistäen pakin kannen kiinni. Nostin pakin käteeni, lähtien kiikuttamaan sitä takaisin satulahuoneeseen.

Palasin nopsasti puoliverisen luokse, avaten riimunnarun solmun. Olin saannut Jaakolta luvan laittaa Marin hetkeksi Jambon karsinaan, kun puhdistaisin tamman karsinan. Talutin kimon tamman Jambon karsinaan, irrottaen riimunnarun riimusta. Pujahdin ulos karsinasta, sulkien oven. Mari tutkiskeli uteliaana karsinaa, jota se ei hyvin tuntennut. Lähdin kävelemään kohti kottareita, jotka nojasivat ylöspäin kaadettuna seinää vasten. Päästyäni kottikärryille, laskin sen oikeaan asentoon. Tartuin seinää vasten nojaavaan talikkoon, pistäen sen kottareihin. Lähdin kärräämään kottareita kohti Marin karsinaa.

Laskin kottarit käsistäni, päästyäni Marin karsinan eteen. Tartuin talikkoon, astuen tamman karsinaan. Mari kurkisteli uteliaana Jambon karsinasta minua. Aloin nostamaan lantaa kottareihin, jotka täyttyivät hetkessä. Pyyhkäisin hikeä otsaltani, avaten fleeceni. Otin fleecen kokonaan päältäni, pistäen sen Marin karsinan oven päälle.

- Voisitkos putsata muutaman muunkin heposen karsinan?, kysyi Jaakko, joka oli palannut talliin. Nyökkäsin, sillä en viitsinnyt lähteä viellä ratsastamaan. Työnsin kottarit Bladen karsinan eteen, jättäen ne siihen. Harppasin kolme isoa askelta Jambon karsinalle, jossa Mari seisoi. Avasin karsun oven, tarttuen riimunnaruun. Pujahdin karsinaan, naksauttaen narun kiinni tamman riimuun. Avasin oven sepposen selälleen, taluttaen Marin omaan karsinaansa. Jaakko kantoi Marille tupon heinää, koska aavistin sen joutuvan olemaan hetken aikaa sisällä. En viitsinnyt viedä tammaa ulos, sillä se olisi mennyt kuraiseksi, ja olisin joutunnut harjaamaan sen uudestaan. Irrotin narun riimusta, jolloin Mari hyökkäsi heinään kiinni. Astelin ulos karsinasta, sulkien oven. Astuin askeleen kottareiden luokse, avaten Bladen karsinan oven. Tartuin talikkoon, nostaen ensimmäiset kasat lantaa.

Olin pian siivonnut kuuden hevosen karsinan Marin lisäksi. Bladen, Taigan, Celen, Jambon, Kamun, ja Blondin. Pyyhkäisin jo ties monennenko kerran hikeä otsaltani, kärrätessäni viimeisen kottarillisen lantaa lantalaan. Työnsin kottikärryt omalle paikalleen, loikkien iloisena Marin karsinalle.

- Mari!, huudahdin, huomatessani tamman retuuttavan sinistä fleeceetäni suussaan. Fleecee oli ihan heinien ja kuivikkeiden peitossa. Hetken seisoin paikallani, tuijottaen ihmeissäni Maria ja sen uhria - fleeceetäni. Pian tajusin tilanteen, purskahtaen nauruun. Mari heilautti päätään, astuen karsinan oven eteen. Tamma päästi irti fleeceestäni, joka valahti ovea pitkin käytävälle.

- Sinä senkin riiviö, naurahdin tammalle, joka tapitti minua viattoman näköisellä katseella. Tartuin fleeceeseni, puhdistaen sen. Kiepsautin sen sitten päälleni, jättäen vetoketjun kiinni. Lähdin kävelemään satulahuonetta kohti, ja huomasin kuinka porukkaa alkoi tulemaan hiukan enemmän talliin. Päästyäni satulahuoneen ovelle, avasin sen laiskasti. Astuin sisälle, etsien katseellani Marin satulaa ja suitsia. Lähdin kävelemään satularivistön edessä, lukien hevosten nimiä. Pella...Risto...Taiga...Eppu...Mari. Pysähdyin Marin tavaroiden luokse, valuttaen satulan käteeni satulanpid**eeltä. Kaappasin viellä tamman suitset käteeni, lähtien kävelemään ulos satulahuoneesta. Kävelin ripein askelin tamman luokse, joka odotti minua tympääntyneenä.

Laskin satulan Marin selkään, suoristaen ensin satulahuovan. Liu'tin satulan oikeaan kohtaan, alkaen kurottelemaan satulavyötä Marin vatsan alta. Pian sain vyön käteeni, vetäen sen kakkos reikään. Tartuin suitsiin, astahtaen kimon tamman pään kohdalle. Naksautin riimun lukon auki, valuttaen riimun tamman kaulalle. Mari painoi päänsä alas, jolloin riimunnaru kiristyi käytävällä olevan tamman takia. Yritin nostaa puoliverisen pään ylös, muttei se onnistunut.

- Mari, sanoin tamman nimen, kaivaen taskustani porkkanan. Kimon pää singahti ylös, hamuillen oranssia vihannesta. Pian se nappasi sen suuhunsa, rouskuttaen sitä onnellisena. Kun tamma oli porkkanan pureskellut perusteelisesti, nielaissut sen alas kurkkua pitkin, pystyin vihdoin pistämään sille suitset päähän. Tartuin toisella kädelläni Marin turvan ympärille, asettaen kuolaimet kimon tamman hampaita vasten. Kuolaimet sujahtivat nopeasti hevosen suuhun, jonka seurauksena kuului kuolaimen pureminen. Asetin suitset kokonaan päähän, kiristäen nopsasti kaikki remmit. Kurotin karsinan vieressä olevaa mustaa kypärääni, saaden sen käteeni. Iskin kypärän päähäni, pistäen sen kiinni kunnolla. Otin riimun tamman kaulalta, pujottaen ohjat käteeni. Lähdin taluttamaan Maria kohti kenttää.

Ponnistin itseni selkään, allani olevan tamman seisoessa kaikessa rauhassa paikallaan. Kiristin satulasta käsin satulavyön, ja mittasin jalustimet oikean kokoisiksi. Annoin ohjien valua sormieni vierestä, painaen pohkeet kiinni Marin kimoihin kylkiin. Hevonen lähti keinuvin askelin kävelemään kenttää ympäri, jonne olin keskelle pystyttänyt muutaman ristiesteen ja yhden pienen pystyesteen. Hetken käyntiä kävelessäni, keräsin ohjat käteeni, painaen ohkeet enemmän hevosen kylkiin. Mari nosti päänsä ylös, lähtien ravaamaan. Käänsin tamman voltille, josta se suoriutui. Muutama tyttö oli jäännyt katselemaan ratsastustani, joka sai minut tuntemaan tyhmältä. Tein muutamia voltteja kulmiin ja sivujen keskelle, ennen kuin lähdimme laukkaan. Painoin laukkapohkeet Marin vaaleisiin kylkiin, jolloin tamma lähti laukkaamaan pehmein askelin. Laukkasimme muutaman kierroksen, ennen kuin käänsin tamman kohti pystyestettä. Puristin käsiäni ohjien ympärillä, nähden kauhunkuvan silmissäni: Minä ja Mari emme olleet selvinneet esteen yli, vaan olimme rysähtäneet sen päälle. Este oli kaatunnut, ja minä makasin tajuttomana puoliksi esteen alla, puoliksi Marin. Mari oli murtannut jalkansa, tai satuttanut itsensä pahemmin, ja se jouduttaisiin lopettamaan! Ei, älä ajattele noin, huusin itselleni ajatuksissa, ravistaen vimmatusti päätäni. Lähestyimme tasaisessa laukassa estettä, kunnes pian olimme sen edessä. Puristin pohkeet tamman kohoiliviin kylkiin, nipistäen silmäni pieniksi pisteiksi. Tunsin kuinka Mari ponnahti ilmaan, ja liiteli esteen yli. Räväytin silmäni auki, tietäessäni ettei ollut käynnyt niin kuin kauhukuvassani. Lähestyimme tasaisessa vauhdissa ristiestettä, josta selvisimme hienosti. Kolmannella esteellä Mari tiputti, muttei se minua haitannut. Hetken hypellessämme esteitä, hiljensin tamman raviin. Aloin tekemään puoliverisen kanssa kolmikaarista kiemurauraa, josta selvisimme helposti. Mari innostui, heittäen muutaman ilopukin. Hiljensin lopuksi kimon käyntiin, ja kokonaan stoppiin. Kumarruin eteenpäin, painautuen Marin kaulaa vasten. Irrotin jalustimet jaloistani, taputtaen tamman kaulaa.

- Hyvä tyttö, kuiskasin tamman korvaan, johon se vastasi pehmeällä hörähdyksellä. Laskeuduin alas Marin selästä, nostaen jalustimet ylös. Tartuin kunnolla ohjiin, lähtien taluttamaan hikistä tammaa kohti tallia. Päästyäni tallin ovelle, huomasin että ovi oli apposen auki. Talutin kimon karsinan eteen, pistäen ohjat sen kaulalle.

Olin ottannut Marilta kaikki kamat pois, harjannut sen puhtaaksi, vetännyt hikiloimen hetkeksi päälle, ja sen jälkeen taluttanut sen laitumelle. Nojasin aitaan, katsellen kuinka Mari söi lajitovereidensa kanssa. Vihelsin tylsistyneenä, joka sai Marin pään nousemaan ylös. Se lähti ravaamaan minua kohti, hörähtäen pehmeästi. Tamman päästessä luokseni, aloin rapsuttamaan sitä. Se painoi päänsä käsivarsilleni, sulkien silmänsä. Kumarruin Marin pään kohdalle, painaen suukon sen silkinpehmeään karvaan.

18.04.2008. Perushoitelua.

Tukkani liehui tuulessa, kun poljin kovaa vauhtia tallille. Muutama vanha nainen käveli minua vastaan, ja olivat lentää ojaan väistäessäni minua. Olisin pahoitellut, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä rupattelemaan. Linnut visersivät ja aurinko paistoi, mutten huomannut koko asiaa polkiessani tallille. Pian Seppele kohosi edessäni, joten aloin polkemaan niin kovaa kuin pystyin. Olin vähällä törmätä tallin seinään, mutta onnistuin jarruttamaan viime tingassa. Laskeuduin pyörän satulasta, pyyhältäen tallin ovelle. Kuului rysähdys, kun pyöräni kaatui seinää vasten. Avasin oven, astellen sisälle talliin. Koska kello oli vasta puoli kaksitoista, ei väkeä tallissa ollut hirveästi. Tallustin Marin karsinalle, jota ei viellä oltu siivottu. Itse Marikaan ei ollut karsinassaan. Eipä ihme, onhan näin kaunis sääkin, ajattelin, tarttuen tamman riimunaruun. Lähdin loikkimaan iloisena kohti ovea. Kun pääsin ovelle, avasin sen rauhallisesti mutta nopeasti. Lähdin kävelemään kohti laidunta, etsiskellen katseellani tammaa. Laitumen perällä seisoi kimo tamma, jonka tunnistin Mariksi. Vihelsin, huutaen Maria nimeltä. Tamman pää kohosi ruohon seasta, ja sen ruskeat silmät tapittivat minua. Pian puoliverinen lähti ravaamaan minua kohti, hörähdellen lempeästi. Kun tamma oli kerennyt portille, naksautin narun kiinni sen riimuun. Avasin portin nopeasti, sillä huomasin muutaman muunkin hevosen lähestyvän uhkaavasti. Talutin kimon laitumelta, sulkien portin kiinni. Lähdin taluttamaan Maria kohti tallia. Onneksi joku oli jättännyt oven auki, joten talutin tamman sisälle talliin ilman oven avauksia. Kun pääsimme tamman karsinalle, sidoin sen kiinni käytävälle. Taputin kimoa, jonka pää riippui unisena kohti lattiaa. Lähdin hyräillen kohti satulahuonetta. Avasin ovelle päästyäni oven, kävellen sisälle satulahuoneeseen. Tarrasin nopeasti Marin harjapakkiin, lähtien tammaa kohti.

Olin päässyt tamman luokse, ja kaivannut pölyharjan esille. Mari ummisti unisena silmänsä, nauttien harjauksesta. Koska puoliverinen ei ollut kovin likainen, viskasin harjan pakkiin. Kaivoin pakista kaviokoukun, alkaen putsaamaan yksi kerrallaan tamman kavioita. Työ oli nopeasti valmis, joten kipitin viemään pakin satulahuoneeseen. Palasin sitten kimon luokse, avaten riimunnarun. Lähdin taluttamaan tammaa laitumelle päin. Auringonsäteet tulvivat silmiini, kun astuin ulos. Päästyäni aidalle, avasin portin. Päästin Marin laitumelle, irrottaen narun irti sen riimusta. Suljin portin, jääden katselemaan sen riehakasta menoa. Lopulta lähdin käppäilemään pyärni luokse, kammeten pyörän satulaan. Vilkutin tammalle, joka hörähti perääni.

17.04.2008. Maastoilua, kuralätäköitä ja viljahirviöitä.

Puuskutin polkiessani tuhatta ja sataa tallille. Koska viime yönä oli satannut hirveästi, koko maa oli täynnä vesilätäköitä ja tie ihan kurainen. Kaahasin Seppeleen pihaan, loikaten nopeasti pyörän satulasta. Punainen pyöräni kellahti lätäkköön, enkä huomannut koko asiaa. Vilkuilin laitumille päin, etsien katseellani Maria. Tammaa ei näkynnyt ulkona, joten ehkäpä se oli sisällä. Vedin oven auki, astuen sisälle talliin. Tallin hiljaisuus vaikutti hyvin aavemaiselta. Ihan kuin koko talli olisi uinunnut sikeässä unessa. Muutamat harjat tipahtelivat maahan ja hevosten pärskintä ja hörähdys rikkoivat hiljaisuuden. Kuulin muutaman tytön juttelevan hevosista. Jäin kuuntelemaan kauempaa tyttöjen keskustelua. Säpsähdin, kun kuulin heidän mainitsevan hevosen kuolemasta.

- Voi Sipe raukkaa, toinen tytöistä puheli surullisena. Tytön vieressä oleva tyttö nyökkäsi hiljaisena.

- Voi Chao - parkaa. Tekee kovaa menettää rakas hevonen, eräs tytöistä puuttui kahden tytön keskusteluun. En halunnut kuulla enempää, sillä tajusin asian laidan. Tyttö, joka oli mainittu Chaoksi, oli menettänyt hevosensa. Tunsin pahanolon mylläävän vatsassani. Entä jos menettäisin Marin?

Kävelin Marin karsinalle, toivoen että tamma olisi siellä. Se ei kuitenkaan seissyt karsinassa. Huokaisin pettyneesti. Sitten sen olisi pakko olla tunnilla, ajattelin, lähtien kävelemään kohti ulko-ovea. Päästyäni ovelle, riuhtaisin oven auki samalla tavalla kuin talliin tullessani. Lähdin kävelemään maneesia kohti rauhallisesti, toivoen että tamma olisi ainakin siellä. Kävelin hevostarhan ohi, jossa laidunsi niin ruskeita ja valkoisia hevosia. Tarhan perällä laidunsi ainoa musta hevonen Blade. Pysähdyin aidan viereen, jääden katselemaan hevosten iloista ruokailua. Muutama hevonen ryhtyi keväisiin leikkeihinsä heittelemällä iloisen näköisiä pukkeja. Havahduin, muistaessani maneesiin menemisen. Vilkutin hevosille, jotka käyskentelivät lähellä aitaa. Kipitin nopeasti maneesin ovelle, avaten sen rauhallisesti. Maneesia pitkin kiersi ainakin kuusi ratsukkoa. Istahdin katsomoon, jääden katselemaan tuntia. Muutama ratsukko hyppäsi ristiesteitä. Etsin katseellani kimoa Maria. Pian silmäni osuivat siihen. Hymyilin itsekseni, katsoen tamman menoa.

- Ja sitten ottakaa loppukäynnit, Anne kuulutti, jolloin ratsukot siirtyivät ravista käyntiin. Tuntui kuin aika olisi madellut. Pian huokaisin helpotuksesta, kun Anne kuulutti tunnin päättyvän. Ratsastajat laskeutuivat hikisten ratsujensa selästä. Kiirehdin nopeasti Marin luokse. Tyttö, joka oli mennyt Marilla, pyysi minut hoitamaan Marin kuntoon. Nyökkäsin myöntävästi, tarttuen Marin ohjaksista kiinni.

- Heippa, tyttöseni, lepertelin tammalle, joka hörähti lempeästi.

- Miten olisi maastolenkki?, kysyin Marilta, joka puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni. Naurahdin, lähtien taluttamaan hevosta muiden heppojen perään.

Pian saavuimme talliin, jonka käytävällä soi kavion kopina. Kävelin Mari perässäni tamman karsinalle, avaten karsun oven. Astuin karsinaan, tamma perässäni puuskuttaen. Käänsin hevosen ympäri, niin että sen turpa osoitti karsinan ovea. Kurotin käteni ovea kohti, vetäen sen niin, ettei tamma olisi päässyt karkuun. Jambon karsinassa hääräili taas Oona, joka vilkutti minulle iloisesti. Vilkutin tytölle takaisin, vetäen Marin ohjat tamman kaulalle. Koska lähtisin suoraan tammalla maastoon, ei minun olisi kannattanut ottaa suitsia pois. Pujotin riimun Marin päähän, jottei se pääsisi karkaamaan. Siirryin satulan kohdalle, nostaen satulavyötä ylös niin, että saisin sen auki. Avasin satulavyön, pistäen vyön satulan päälle. Liu'tin satulan tamman selästä, napaten sen kunnolla käteeni. Laskin satulan oven päälle, jotta voisin viedä sen maastolenkin jälkeen satulahuoneeseen.

- Mihin aiot tammuskaisen kanssa mennä?, kuului Oonan iloinen ääni.

- Ihan vain pikkuisen maastoon köpöttelemään. Tahdotkos mukaan?, kysyin yhtä iloisesti Oonalta, kuin hän oli minulle sanonnut.

- Jos huolit minut mukaasi, niin totta kai!, Oona tokaisi, hymyillen aurinkoisesti.

- Isken vain satulan Jambo-vaarin selkään, Oona lisäsi, pujahtaen Jambon karsinaan.

- Odotamme rouvan kanssa, vastasin Oonalle naurahtaen.

Pian Oona oli satuloinut Jambon, jonka aikana olin käynnyt hakemassa kypäräni kaapista.

- Menäänkös?, kysyin reippaasti tytöltä, tarttuen Marin riimuun. Oona nyökkäsi, ja poistin nopsasti riimun tamman päästä. Kiepsautin ohjat hevosen eteen, tönäisten karsinan oven varovaisesti auki. Annoin kohteliaasti Jambon ja Oonan mennä ensimmäisenä, ja tyydyin taluttamaan tamman ruunan perässä. Astuin ulos ulko-ovesta, jonka Oona oli avannut sepposen selälleen. Mari oli iloinen, kun pääsi kanssani maastoon rasittavan tunnin jälkeen.

- Noh, tuhahdin tammalle, joka steppasi innostuneena pihalla. Oona oli kavunnut Eestinhevosen selkään. Yritin pidätellä steppaavaa tammaa, mutta Mari pyöri kuin väkkärä. Oona kikatti Jambon selästä, ja katseli meitä, hullunkurinen ilme kasvoillaan. Vihdoin sain Marin rauhoittumaan, taluttaen tamman ison kiven luokse. Nousin kivelle, kiepsauttaen ohjat takaisin tamman kaulalle. Kampesin kimon hevosen selkään, tarttuen ohjista.

- Mennään, Oona huikkasi, antaen Jambolle pohkeita. Annoin myös Marille pohkeita, kääntäen tamman maastoa kohti.

Pian lönkyttelimme mutiasta tietä pitkin kuusikoiden keskellä. Jambo ja Oona kävelivät rauhallisesti edessämme, kun minä ja Mari tepsuttelimme heidän perässään.

- Ravataanko?, kysäisin Oonalta, joka vastasi myöntävästi. Puristin pohkeeni kiinni Marin kimoihin kylkiin, ja tamma lähti lennokaaseen raviin. Hölskyin puoliverisen selässä, yrittäen saada itseni istumaan kunnolla. Koska en ollut survonnut Marille selkään satulaa, oli minulla täysi työ pidellä itseni hevosen selässä. Oona ja Jambo kurvasivat pienelle polulle, ja tulimme Marin kanssa perässä. Polun varrella oli isoja kuralätäköitä, joihin en mielelläni olisi pudonnut. Yht'äkkiä eteemme ilmestyi pieni kumpu. Ohjasin Marin kohti kumpua, tamman pärskiessä energisesti. Pääsimme kummun alas, jolloin ponnahdin hitusen ilmaan, tömähtäen sitten takapuolelteeni. Voihkaisin pienesti, huomatessa pitkän pellon edessämme.

- Laukataan!, kiljahdin pienesti, painaen pohkeet tamman kohoileviin kylkiin. Jambo ja Oona jäivät jälkeemme, ja laukkasivat perässämme. Pellolla kasvava vilja paiskoitui päin kasvojani. Sujin nopeasti silmäni, sillä monet viljan tyngät työntyivät ikävästi kohti silmiäni. Säpsähdin, tuntiessani Marin takapään nousevan ilmaan. Kiljahdin pienesti, sillä en osannut odottaa pientä ilopukkia. Lennähdin nopeasti selästä, keskelle peltoa. Mari huomasi putomiseni, ja pysähtyi tyynesti niille sijoilleen. Ähisin ja puhisin, kömpiessäni pystyyn. Hiuksiini ja vaatteisiini oli tarttunnut inhottavia viljan korsia. Oona kikatti, huomatessani karmean ulkonäköni.

- Viljahirviö hyökkää, Oona sai sanottua kiaktuksensa seasta. Katsoin ihmiessäni tyttöä, joka kikatti Eestinhevosen selässä. Pian tajusin koko asian, ryhtyen kikattamaan itsekkin. Tartuin nopeasti Marin ohjaksista kiinni, jottei tamma olisi karannut. Etsin katseellani kiveä, jonka päältä olisin voinnut hypätä tamman selkään. Tuhahdin, sillä kai minun piti taluttaa se pellon reunaan. Käännyimme suuntaan, josta olimme tulleetkin. Löntystelin Marin kanssa Oonan ja Jambon takana. Tammasta oli kai tullut nälkäinen, sillä se tunki vähän väliä päänsä viljojen sekaan. Kiskoin Marin päätä ylös, kunnes pääsimme pellon reunaan. Huomasin ison kiven, taluttaen puoliverisen sen eteen. Vedin taas ohjat kaulalle, ponnistaen itseni selkään. Tarrasin nopeasti Marin mustaan harjaan, sillä meinasin liukua alas kimon selästä. Annoin sille pohkeita, jotta se siirtyisi raviin. Oona ja Jambo viilettivät jo kaukana.

Olimme ratsastaneet uuvuksissa takaisin tallille. OLin hoitannut Marin nopeasti, ja viennyt sen laitumelle. Jäin katselemaan, kun se onnelisena mutusti ruohoa. Hätkähdin, vilkaisten nopsasti kelloani. Kello näytti puoli kuusi, joten tallustelin pyöräni luokse. Tuhahdin äänekkäästi, huomatessani satulan ja koko pyörän olevan mudan peitossa. Kampesin kiukkuisena pyörän satulaan, lähtien polkemaan kohti kotia.

15.04.08 Ensitapaaminen!

Astelin tietä ptikin, joka johti suoraan Seppeleeseen. Vatsanpohjassani lenteli ainakin miljoona perhosta. Huomasin, kuinka tallirakennus kohosi edessäni. Aloin kävelemään ripeämmin, sillä halusin päästä nopeasti tapaamaan utta hoitsuani Maria. Avasin nopeasti oven, astuen vikkelästi sisälle talliin. Ovi pamahti takanani, kun lähdin kävelemään kohti Marin karsinaa. Käytävällä pyöri monta tyttöä, jotka hoitelivat hoitsujaan tai puhua pälpättivät toisilleen. Säpsähdin, tuntiessani pehmeän turvan tökkäisyn. Käännyin tökköyksen suuntaan, ja näin mustan hevosen, jonka karsinan ovessa luki 'Blade'

- Hei, Sanoin tammalle, rapsuttaen sitä. Blade katsoi minua lempeästi.

- Valitettavasti en tullut hellimään sinua, vaan naapuriasi Maria, tokaisin hymyillen Bladelle, jonka ilmeestä paistoi syvä pettymys. Olin huomannut, että Bladen veiressä majaili Mari, joten harppasin ison askeleen tamman karsinan eteen. Kimo hevonen seisoi karsinan perällä, ja katsoi minua lempeillä silmillään.

- Tule tänne, en tee sinulle pahaa, Puhelin reippaasti Marille, jolloin hevonen lähti kohti karsinan ovea. Se tunki päänsä ulos karsinasta, ja katsoi minua 'rapsuta minua' katseella. Naurahdin ajatukselleni, alkaen rapsuttamaan kimoa tammaa. Hetken rapustellessani Maria, lopetin rapsuttamisen.

- Olen nyt uusi hoitajasi, tokaisin Marille, joka höristeli uteliaana korviaan. Se kohotti päänsä ylös, katselakseen enemmän käytävälle. Olin juuri avaamassa karsinan ovea, kun takanani tuntui pöllähdys. Ihan kuin pyörremyrsky, ajattelin ääneti. Käännyin ympäri, ja näin kuinka vaalea hiuksinen tyttö käveli innokaasti Marin karsinaa vastapäätä olevalle karsinalle.

- Hei Jamboseni, tyttö leperteli iloisena ruskealle hevoselle. Hän ei kai ollut nähnyt minua, sillä puheli v ain keskittyneesti hevoselle, jonka nimeksi hän oli maininnut Jambo.

En viitsinnyt häiritä tytön ja hevosen yhteistä hetkeä, joten pysyttelin hipi hiljaa. Avasin karsinan oven, josta kuului epämielyttävä narina. Takanani tyttö kuuli äänen, ja kääntyi katsomaan minua.

- Hei, tämä sanoi iloisesti. Käännyin ympäri.

- Hei. Olen Marin uusi hoitaja, tokaisin tytölle, joka hymyili minulle aurinkoisesti.

- Olen Oona, ja hoidan tätä ihanaa Jamboa, Oonaksi itsensä esittelevä tyttö sanoi, ja rapsutti ruskean ruunan päätä.

- Olen Karoliina, itse hoitelen tätä Maria, vastasin hymyillen.

Astuin kimon hevosen eteen, joka katseli minua ruskeilla silmillään. Käännyin Oonan suuntaan, sillä tyttö ei ollut enään puhunnut. Oona seisoi Jambon karsinassa, puhellen sille iloisesti. Käänsin pääni takaisin Marin suuntaan, silitellen sen pehmeää karvapeitettä. Tamma riiputti nautinnolisesti päätään, ja sen silmät olivat tiukasti kiinni. Lopetin silittelyn, jolloin Mari nosti loukaantuneena päänsä ylös. Se selvästikkin kaipasi lisää rapsutuksia ja silittelyjä.

- Saat kohta rapsuttelua, tokaisin tammalle, joka viskaisi päätään. Kävelin ulos Marin karsinasta, sulkien perässäni karsun oven. Lähdin kävelemään jonnekkin, josta veikkasin satulahuoneen löytyvän. Hetken kävelessäni, löysin satulahuoneen.

- Vihdoin, mutisin hiljaa, tempaisten nopeasti satulahuoneen oven auki. Satulahuoneessa oli muutama tyttö puhdistamassa hevosten suitsia. Tunsin itsnei ihan punaiseksi, sillä en tuntennut ketään heistä. Halusin nopeasti päästä Marin luokse. Haravoin nopealla silmäyksellä satulahuoneen, ja huomasin tamman harjapakin. Kävelin pakin luokse, tempaisten sen käteeni. Harpoin isoin askelin ovelle, avaten sen hyvin nolona. Oven sulkeutuessa perässäni, tunsin punan laskeutuvan poskiltani. Koska olin hyvin ujo, en olisikaan mielelläni jäännyt satulahuoneeseen. Lähdin kävelemään rauhallisin askelin kohti Tanskalaisen puoliverisen karsinaa. Hyräilin jotakin, joka sattui vain tulemaan mieleeni. Päsätyäni Marin karsinalle, vilkaisin Jambon karsinaan päin. Oona touhusi ruunan luonna, ja puhua pälpätti hevoselle. Minua alkoi naurattaa, sillä Oonan puhumuinen Jambolle vaikutti hauskalta. Pystyin kuitenkin pidättelemään nauruani, avaten kimon karsinan. Astuin karsinaan, sulkien oven perässäni.

- Hei taas, sanoin hymyillen Marille, joka hörähti pehmeästi. Se tiesi, että saisi nauttia ainakin pitkän tovin harjan alla. Laskin pakin jalkojeni eteen, avaten sen. Kaivoin sieltä pölyharjan, ja kävelin rauhallisesti tamman vasemmalle puolelle. Aloin ripein mutta rauhallisin ottein harjaamaan Marin kimoa karvapeitettä. Puhelin hiljaa Marille, vaikka tiesin tamman uinuvan rauhallisesti. Harjatessani vasemman puolen, siirryin nopeasti oikealle puolelle. Aloin harjaamaan oikealta puolelta. Hetken harjatessani tammaa, vaihdoin harjan kumisukaan. Hoidin nopeasti oikean puolen ja vasemman puolen, kunnes nappasin käteeni kaviokoukun. Liu'tin käteni tamman vasenta etusta pitkin, pyytäen sitä nostamaan. Kavio kohosi ylös, ja puhdistin sen rivakkaasti. Siirryin vasemmalle takaselle, pyytäen tammaa nostamaan. Sekin kavio nousi kuin salama, ja puhdinstin myös kavion yhtä nopeasti kuin jalan nouseminenkin. Puhdistin myös nopsasti oikean etusen ja takasen, ennen kuin viskasin kaviokoukun pakkiin. Suljin pakin kannen, astellen ulos karsinasta. Hymyilin Oonalle, joka palasi satula ja suitset mukanaan Jambon luokse.

- Ratsastamaan vai?, kysyin naurahtaen. Tyttö nyökkäsi iloisesti, astuessaan Eestinhevosen vierelle.

- Nähdään, Oona huikkasi, kun astelin kohti satulahuonetta. Puraisin huultani, avatessani satulahuoneen oven. Samat tytöt istuivat vierekkäin, suitsia napräten. Laskin nopeasti Marin harjapakin omalle paikalleen, poistuen vähin äänin satulahuoneesta. Kävelin rehuhuoneeseen päin, kun silmäni osuivat toimiston oven vieressä olevaan valkoiseen lappuun. Siinä oli tuntilista. Käännyin katselemaan listaa tarkemmin, ja näin Marin nimen listalla. Onneksi tamma menisi vasta puoli kolmen tunnille, ajattelin ääneti. Vilkaisin kelloa, joka näytti kymmentä vaille kaksi. Rientipä aika ihmeen nopeasti, ajattelin, lähtien talsimaan takaisin Marin karsinalle päin. Marin nimen vieressä oli lukennut Kukka. Huomasin tamman karsinan edessä tytön, joka oli kai Kukka. Kävelin nopeasti tämän luokse.

- Hei, olen Karoliina, ja hoitelen nykyään Maria, sanoin hymyillen tytölle.

- Olen Kukka. Menen Marilla puoli kolmen tunnilla, tyttö sanoi hymyillen takaisin.

- Voit pistää sen itse valmiiksi. Harjasin muuten sen jo, tokaisin Kukalle, joka nyökkäsi myöntävästi.

- Lähden tästä kotiin, mutta hyviä ratsastushetkiä, sanoin Kukalle, lähtien kävelemään kohti ulko-ovea. Huomenna ratsastan, ajattelin.

Koulukiemuroita

Päivä oli märkä ja loskainen kun saavuin tallin pihaan. Ilta oli jo pitkällä, hevoset viety talliin lämpimään ja suurin osa varmaan hoidettukin jo. Oma koulu verotti aina aikaa niin, että oli pakko lykätä tallikäynnit myöhäisiin iltoihin.

Avatessani tallin oven, minut vastaanotettiin iloisella hirnunnalla. Muutama tyttö suki hevosiaan käytävällä ja joku oli vielä menossa kypärä päässä maneesia kohti. En siis kuitenkaan joutuisi olemaan yksin, oli muitakin mattimyöhäisiä. Tervehdin iloisesti tyttöjä ja kävin hakemassa Marin harjat.

Mari seisoi karsinassaan loimi päällä ja näykki purujen seasta viimeisiä heinänkorsia. Rapsutin sitä tervehdykseksi turvasta ja riisuin sitten loimen. Levitin kostean loimen kuivumaan ja aloitin harjauksen. Kovin likainen Mari ei ollut lukuunottamatta mudasta kirjavia jalkoja ja mahan alustaa. Lopuksi putsasin kaviot ja selvitin jouhet. Hienosta käytöksestä palkitsin Marin porkkananpalalla. Sen jälkeen lähdin hakemaan varusteita. Ajattelin tänään ratsastaa maneesissa kunnon koulutreenin, itsellenikin pitkästä aikaa. Puhisin innosta laittaessani Marille satulaa, pienen vaivannäön jälkeen sain satulavyön kiristettyä ja laitoin vielä suitset. Kypärä päähän - ja menoksi!

Talutin Marin lumituiskun läpi maneesiin ja avasin oven vihellellen. Maneesi oli tyhjä, ilmeisesti viimeisetkin ratsastajat olivat jo ratsastaneet. Tai sitten uskaliaat uhmasivat loskaista keliä maastoilemalla.

Talutin Marin keskihalkaisijalle, vedin jalustimet alas ja satulavyötä vielä kiristettyäni hyppäsin selkään. Lyhensin jalustimia muutamilla rei'illä ennenkuin painoin pohkeeni tamman kohoileviin kylkiin ja Mari lähti rauhallisesti askeltamaan kaviouraa pitkin. Muutaman rennon käyntikierroksen jälkeen kokosin ohjat ja aloitin pohkeenväistöllä. Tein pitkiä ja loivia väistöjä uria pitkin, väistin muutamia diagonaaleja ja sen jälkeen siirryin kevyeeseen raviin. Mari liikkui rennosti ja halukkaasti, taipui kauniisti isoille ympyröille ja alkoi pikkuhiljaa myödätä kaulastaankin alaspäin. Töitä sain tehdä ja hiki virtasi jo kun kääntelin kiemuroita maneesissa ja taistelin tamman päätä alas, mutta sinnikäs työ palkittiin kun Mari puolessa välissä tuntia rentoutui, kaarsi kaulaansa pienelle kaarelle ja ryhdistäytyi entisestään. Tein vielä muutamia pysähdyksiä ja sulkutaivutuksia ennenkuin nostin laukan. Laukkasin ensin muutaman ympyrän vasempaan kierrokseen, pienensin ja suurensin ympyrää. Sen jälkeen vaihdoin suuntaa, tein samat harjoitukset toiseen suuntaan ja laukkasin lopuksi kolmikaarista kiemura-uraa, vaihtaen ensin ravin kautta ja lopuksi laukasta laukkaan. Vaihdot olivat hapuilevia, kieltämättä ja pukin kautta tehtyjä osa, mutta kyllä se siitä. Päätin tunnin rentoon raviin, ravasin ympyröitä ja kiemurauria pidemmillä ohjilla. Kävelin vielä lopuksi pitkin ohjin ja taputtelin ja kehuin Maria!

Tallissa harjasin tamman uudestaan, loimitin sen kuivalla loimella ja vein varusteet takaisin satulahuoneeseen. Huikkasin heipat iltaruokia jakavalle Annelle ja lähdin kotia kohti.

Pesua ja puunausta

Tänään juoksin tallille heti koulun jälkeen, sillä ilta pitäisi pyhittää läksyjen lukua varten. Edelliset koenumerot kun eivät olleet oikein mainitsemisen arvoisia ja viimeinen puoli vuotta peruskoulussa pitäisi opiskella ahkerasti.

Kello oli hieman yli yksi kun huohottaen saavuin tallin pihaan. Ilma oli lauhempi kuin eilen, todella lämmin itse asiassa talvipäiväksi. Aurinko paistoi, ilma oli keväinen.

Tallissa kävin vaihtamassa kouluvaatteet tallivaatteiksi ja heitin koulureppuni nurkkaan. Iloisesti hyräillen kipaisin hakemaan Marin harjat ennen kuin suunnistin tarhoille päin. Kaikki hevoset nauttivatkin vielä talvipäivästä, joten sain aikani etsiä kunnes löysin Marin tarhan. Huhuilin hevosta, mutta tamma nosti vain päätänsä ja ravasi kauemmaksi. Vai tälläistä tänään, naurahdin ja hyppäsin aidan yli. Taskustani kaivoin porkkananpätkän ja lähdin hakemaan Maria tarhan peränurkasta. Aikani huudeltuani ja pientä karkkipussia rapisteltuani, Mari lähtikin kävelemään luokseni veitikkamainen ilme naamallaan. Lähelle päästyään se käännähti juokseakseen pois, mutta nopealla otteella sain riimusta kiinni ja napsautin narun riimuun. Hahaa, kiikkiin jäit, ajattelin ja suukotin Marin valkoista turpaa. Hörähtäen tamma hamusi porkkanan kämmeneltäni ja lähti seuraamaan minua tallia kohti. Tarhan portilla sain taistella hetken, ettemme saaneet mukaamme koko hevoskööriä.

Tallissa vein Marin karsinaansa ja aloitin reippaan harjauksen. Puunasin tammaa puolisen tuntia, putsasin vielä lopuksi kaviot ja setvitin jouhet. Keltaiset läntit valkoisesta karvasti sain pois märällä sifonkipyyhkeellä. Lopuksi loimitin Marin kevyellä loimella ja jätin sen karsinaan nauttimaan. Muitakin hevosia alettiin talutella sisään ja iloinen hyörinä täytti tallin, joten ajattelin olla viemättä Mariakaan enää pihalle. Heitin sen eteen sylillisen kuivia heiniä ja siirryin sitten satulahuoneeseen - varusteiden kimppuun. Minulla ei olisi aikaa ratsastaa, kyytini saapuisi jo reilun puolen tunnin päästä, mutta varusteet ennättäisin putsata. Satula ja suitset saivat siis tehokäsittelyn ja olin itsekin tyytyväinen kun puolen tunnin päästä asettelin puhtauttaan kiiltävät varusteet telineilleen. Huomaamattani olin taas jutellut tallin sohvalla lököttävälle kissalle ja naurahdin itsekin tajutessani pienikokoisen tytön virnuilevan minulle ovelta. "Terve vaan sullekin", tyttö nauroi. Kävin vielä hyvästelemässä Marin, huikkasin moikat tallissa pyöriville hoitajille ja lähdin sitten kotia kohti. Läksyjen pariin, plääh.

Ensimmäiset rapsutukset

Tänään ensimmäistä kertaa Maria hoitamaan. Kihisin innosta. Entisestä hoitohevosestani oli kuitenkin jo aikaa eikä pelkästään ratsastustunneilla käyminen ollut sama asia - ei lainkaan. Kaipasin hevosten kanssa touhuamista ja omaa hoidokkia. Ilma oli harmaa ja luminen kun saavuin tallin pihaan. Pudistelin enimmät lumet vaatteistani ja kengistäni ennen kuin astuin talliin, missä lämmin ja heinäntuoksuinen ilma iski kasvoilleni. Hymyilin, tätä olin kaivannut. Tervehdin muutamaa karsinoissa touhuavaa ja käytävää lakaisevaa tyttöä ennen kuin suunnistin hoidokkini, Marin, karsinalle.

Mari seisoi karsinassaan uteliaan näköisenä ja jäi katsomaan minua kun pujottauduin karsinan sisään. Ojensin tammalle porkkananpalan ja rapsutin hellästi sen turpaa. Olin kuullut huhupuheita että Mari osasi todella ottaa rapsuttelijat haltuunsa, ja näin olikin. Pian huomasin helliväni hevosta jo kymmenettä minuuttia, rapsuttelin ja paijasin. Mari näytti nauttivan, venytti kaulaansa pitkäksi ja pärskähteli. Lopulta irrottauduin siitä nauraen ja lähdin hakemaan harjoja.

Mari oli iso minuun verrattuna, mutta onneksi siroluinen ja hoikka. Lyhyt varteni ei tosin ollut ennenkään tuottanut hankaluuksia. Vahvan omantahdon omaavana jääräpäänä tulin kyllä toimeen isompienkin hevosten kanssa, vaikka ratsastustunneilla minut mielelläni komennettiinkin pienimpien ponien selkään.

Harjasin Marin huolellisesti, putsasin kaviot ja selvitin jouhet kamman ja sormieni avulla. Koko ajan juttelin tammalle ja kertoilin sille päivästäni ja itsestäni. Virne nousi naamalleni kun huomasin muutaman tytön kuuntelen korvat höröllään käytävältä. "Minulla on paha tapa höpöttää koko ajan kaikille", naurahdin jatkaen harjausta.

Koska ilma oli talvesta huolimatta lauha ja selkeä, ajattelin mennä ilman satulaa. Tutustua lähinnä, kävellä ja hieman ravailla ja laukkailla. Mari oli ilmeisesti samaa mieltä rennon aloituksen kanssa, se hörähti innoissaan kun varustamisen jälkeen talutin sen pihalle ja hyppäsin aidantolppaa apuna käyttäen paljaaseen selkään. Paransin hieman istuma-asentoani, työnsin jalkoja taaksepäin ja annoin pohkeita, Mari lähti keinuvaa käyntiä kenttää kohti. Ajattelin lumen paljoudesta huolimatta mennä kentällä, tarpominen tekisi varmaan ihan hyvää Marillekin.

Ratsastin reilut puoli tuntia. Aloitin rennolla kävelyllä, ensin pitkin ohjin. Ohjat koottuani tein muutamia väistöjä ennen kuin siirsin Marin rauhalliseen raviin. Nauraen takerruin Marin jouhiin kiinni kun tamma lumesta innostuneena kiihdytti tahtiaan ja laukannostossa pukitti pienestä. Tarpomisen johdosta hevosen askeleet nousivat korkealle ja selässä istuminen oli ajoittain hankalaa. Mutta molemmat nautimme, se oli pääasia. Kääntelin muutamia ympyröitä ja laajoja teitä, kokosin ja ratsastin eteenpäin. Lopuksi kävimme kävelemässä rauhallisen, lyhyen lenkin lähimaastossa.

Tallin pihassa hyppäsin alas, taputin Maria ja talutin sen talliin. Harjasin tamman toistamiseen, kuivasin sen huolellisesti ja suukotin vielä turpaa ennen kuin lähdin kotia kohti.

29.marraskuuta.07

Ekaa kertaa tallilla, jännitti aika hurjasti, millainen Mari on. Astuin sisään talliin ja etsin Marin karsinan. Se löytyi helposti. Juttelin ensin hiukan Marin kanssa karsinan oven yli ja avasin sitten oven. Annoin Marin haistaa kättäni. Astuin peremmälle karsinaan ja suljin oven perässäni. Rapsutin Maria harjan alta ja näin kuinka se nautti siitä. Hain Marin harjat ja harjasin sen oikein perusteellisesti. Se nautti siitäkin. Sitten tulikin jo HIUKAN kiire ja piti lähteä.

Sunnuntai 18.11.07

Bussi oli taasen myöhässä melkein vartin. Pakkanen höyrystyi hengityksestä huuruksi ilmaan, kun bussin tuttu ääni kuului suoralta. Istuuduin bussin eteen, ja laskin tavarat viereeni. Bussi hurautti pois risteyksestä, ja olin matkalla Marin luokse. Painoin Stop-nappia, ja jäin pois tallin risteyksestä. Astuessani ulos lumisade alkoi pyryttää, ja lumi narskui talvikenkieni alla soratiellä. Toivon että Marin kanssa tänään pääsissimme estetunnille, tasoa en ajattele kauheasti. Pian huurun keskeltä erottui valoisa tallipiha, sekä ikkunoista loistava tallin valo. Varusteeni olivat ainakin kilon painavia, kun puolijuoksua saavutin tallin oven. Avasin painavan oven ja kävelin sisälle. Heitin varusteeni karsinan koukkuun, ja viereen ennen kuin katsoin onko Mari tunnilla.

- Ei ole, mietiskelin hetken katsoen klo. 17.00–18.00 tuntia joka oli aloittelijoiden ”este” tunti. Anne saapasteli minua vastaan ilmoitustaululla.

- Tulit kuin ajatuksesta, naurahdin, kysyin olisiko minun mahdollista tulla tuolle aloittelijoiden estetunnille. Anne yritti ensin, etten tulisi, mutta pian kuitenkin suostui. Kello tuli jo kolme, koska aamulla olin ollut katsomassa kilpailuja muualla. Mari ei ollut tallissa, eikä 16.00–17.00 koulutunnilla. Tuntilaisia hääräsi tallissa, en tuntenut suurintakaan osaa, mutta pian erotin punatakkisen Maikun. Maikku seurasi karsinan ovelta, miten tuntilainen laitteli Pikkua kuntoon. Kävelin hymyillen Maikun luokse.

- Hei Maikku, tuleeko Pikku molemmille tunneille? Maikku nyökkäsi, ja sanoi että kävi aamulla jo rennosti maastossa. Tyttö lupasi tulla auttamaan portin kanssa hakiessani Maria sisälle. Poimin käteeni maahan pudonneen Marin riimunarun ja juoksin Maikun perään.

Sujahdin sähköaidan alitse, ja huutelin Maria. Lunta tuli reippaasti, ja maa oli tarhoissa kokkareista ja jäätynyttä. Kimo tamma käveli rauhassa kaulaa ojentaen luokseni, ja antoi hetkenpäästä kiinni. Lettini lehahtivat melkein lumenvalkoiseksi siinä ajassa ulkona, mitä sitten tarhassa kiinni ottaessa olinkin. Talutin Marin kunnolla tallin puolelle, ja kello näytti puolta neljää. Osa ratsastajista tuli nyt vasta, ja osa oli tullut jo ennen kolmea. Kiinnitin Marin karsinaansa, ja lähdin poimimaan jostakin sen harjapakkia. Löysin sen nopeasti tavaroiden seasta, oikea sekasorto oli täällä. Korjasin harjapakkeja, sekä kerimättömiä pinteleitä n. vartin. Palasin sen jälkeen Marin luokse sen kauniin harjakorin kanssa. Avatessani sen sieltä tuli esiin pieni pölypilvi. Tamma ei ollut kurassa ollenkaan, joten otin suoraan käteeni pölyharjan ja piikkisuan. Avasin karsinan oven, ja huokaisin huomatessani että tuntilaiset poistuivat hevosineen maneesiin. Iina talsi syvällisessä mietteissä tallin puolelle.

- Sulla kävi tuuri, menetkö muuten seuraavalle tunnille? Nyökkäsin. Iina haki humun sisään, ja alkoi paijata sitä.

- Tuolla satulahuoneessa on sitten varmaan taas kaaos, sanoin tiukasti kun Iina poistui satulahuoneeseen. Tyttö palasi vasta puolentunnin kuluttua, ja kantoi innokkaasti harjakoria karsinan luokse.

- Siellä oli kaikki pintelit sekaisin lattialla, tyttö hymähti. Hän alkoi aloitella harjausta, kun humun ratsastaja, Meeri tuli. He harjasivat tarkoilla ohjeilla Humua, ja alkoi pian tulla muitakin tuntilaisia. Eräs Pellalla menevä tyttö tuli silittelemään Maria otsaharjasta.

- Ihana heppa, hymyilin vastaukseksi. Saatuani kaviot kuntoon, suojitin vielä tarkalleen ohjeiden mukaan Marin. Sujahdin ulos karsinasta, ja hain Marin varusteet. Laskin satulan tyhjän karsinan ovelle, ja suitsien kanssa suunnistin karsinaan. Laskin riimun kaulalle, annoin kuolaimet, jotka tamma otti heti, ja kiinnitin remmit. Varustin itseni suunnilleen kokonaan, mutta kypärän ja hanskat että raipan jätin vielä pois. Nostin satulan puoliverisen selkään, kiinnitin vyön ja poimin vielä loput tavarani ylle. Kello näytti kolmea vaille viisi, ja päätimme humun kanssa lähteä jo maneesiin. Heitin karsinan oven auki, talutin haluttoman Marin maneesin suulle, ja Anne avasi oven. Pysäytin tamman maneesin keskihalkaisijalle, kiristin vyön kunnolla, ja laskin jalustimet sopiviksi. Anne tarkisti vielä hevosen varusteiden kunnon, ja auttoi minut selkään. Laitoin vielä jalustimet uudestaan, sillä ne olivat liian lyhyet.

Pyysin Maria eteenpäin, ja muut tulivat perässäni. Tamma kulki reippaasti ja katseli ympärilleen maneesissa. Ulkona pyrytti lunta oikein kunnolla. Kaikki aloittelijat odottivat innolla tuntia, sillä tänään he laukkaisivat pienen määrän ja muuta. Anne käski hetken ajan päästä ottaa ohjat käteen, ja tekemään pysähdyksiä ja voltteja. Aloitin ensin volteilla, jotta saisin sen asettumaan.

- Älä aseta liikaa, Anne muistutti. Tein melkein sata volttia, kunnes Anne olit tyytyväinen. Mari pysähtyi heti pienistä avuistakin. Lettini heiluivat käynnissä kypärän alta, kunnes Anne käski että otamme pitkät sivut ravissa, ja päädyissä teemme käynnissä voltin, toisessa päässä pysähdyksen. Porttipäähän itse tein aina pysähdyksen. En antanut Marin kiihdyttää, vaan sen piti hypähtää raville. Kevensin ensin liian lujaa, mutta löysin parin kerran jälkeen sopivan kevennyksen, ja tein ravissa voltteja.

- Jatkakaa pitkät sivut kevyessä ravissa, ja tulkaa sitten puomeille kevyessä istunnassa, joten tulkaas tänne te ketä ette osaa, sinä Milja voit jatkaa lyhyet sivut harjoitusravissa, puomeille kevyt istunta jo päässä, Anne alkoi opastaa tyttöjä. Nostin ravia, etsin sopivan vauhdin heti, ja istuin alas lyhyen sivun. Nousin kevyeeseen istuntaan jo heti alussa, ja ohjasin pohkeilla suoraan puomeille. Päässä istuin alas, ja kevensin kulman jälkeen. Sitten taas uudestaan, mutta vasta ennen puomeja kevyeeseen istuntaan. Pian muutkin oppivat tyylin ja Anne pyysi eri juttuja. Itse annoin muiden kokeilla ensin. Anne alkoi kerätä pieni ristikoita kentälle, ja yhden korkean pystyn, jota minä kai saisin hypätä.

- Aloitetaan niin että mennään tuolle punakeltaiselle ristikolle.

Tulimme vasemmassa kierroksessa, jonosta ravissa. Pellan ratsastaja aloitti, ja hypyssä tuli pieni heilahdus. Sen jälkeen Pella nosti laukkaa itse ja ratsastaja laukkasi pienen pätkän. Anne oli selvästi opettanut jo laukkapohjetta siinä samalla kun kevyttä istuntaa. Olin viimeisenä. Tullessani vuorooni, nostin harjoitusravia, nousin kevyeeseen istuntaan estettä ennen ja Mari ravasi korkein askelin esteen ylitse. Anne pyysi nostaa laukkaa, ja annoin laukkaavut tammalle. Mari nosti pyörivän ja pehmeän laukan. Hidastuksessa se meinasi että mitä hidastelua tää nyt on. Parin kerran jälkeen, osa halusi tulla laukassa, ja jaoimme maneesiin minulle yhden paikan, sitten 3 ja 3, toisessa olivat ravaavat, toisessa laukkaavat. Anne laittoi n.80cm korkeita. Laukkasin ensin laukan käyväksi, ja saavuin esteelle. Mari hyppäsi ilman mitään ongelmia. Kun tunti oli lopuillaan, halusivat että hyppään Marilla rataa. Anne asetti n.70cm:ristä 1metriin korkuisia esteitä. Nostin laukkaa, laukkasin taas laukan toimintaan, ja saavutin ensimmäisen esteen. Sarjoilla jouduin pidättämään, mutta pudotimme vain sarjan keskimmäisen esteen. Sain hypätä vielä kerran 150cm esteen, ooh.. se oli ihanaa. Mari hyppäsi nyt kunnolla. Lähdin loppukävelylle ulos, maastoon. Taiga tuli peräämme ravissa korskuen.

- Veit me, Wear huusi Taigan selästä. Kävelimme ja ravasimme maastossa. Tallilla vein Marin karsinaan, riisuin sen ja katsoin kelloa. Vasta seitsemän. Harjailin sen kunnolla, ja ulkona oli loppunut pyryttäminen. Avasin riimunarun, ja päätin lähteä taluttelemaan Maria ulos. Pian löysin maahan lentäneen heinäkasan, ja paalin. Istuuduin lämpimälle paalille, ja annoin Marille heiniä. Sitten menin viemään ratsuani tarhaan. Loimitin fleece-loimella, halasin vielä ja irrotin riimunarun. Kiinnitin porttiin riimunarun ja juoksin bussille. Tavarat jätin kaappiini.

Keskiviikko 14.11.2007

Ulkona sateli lumihiutaleita, kun talsin reppuineni kohti bussin ovea. Oli aika hypätä ulos, ja ulkona oli aivan jäätävän kylmä. Maksoin reissuni kuskille, jonka seurauksena ovet avautuivat. Kylmä viima punotti poskipäitäni jo kun pääsin ulos.

- Ihana päästä tapaamaan Maria, hymyilin itsekseni kun kävelin kohti tallia. Matkallani mietiskelin, että miten vanhat hoitajat ottaisivat minut vastaan. Hermoilin koko matkan, niin että olin lentää kumoon ainakin 100 kertaa matkan aikana. Pian kuitenkin edestäni kääntyi polku, jonka risteyksessä luki ”Seppele – >” Lähdin kävelemään, ja viima sai silmäni vuotamaan. Kuivasin ne toppatakkini hihaan päästyäni tallipihalle.

Talliaukio oli aivan ihana. Jostain kuului kavioiden kopinaan, ja katsahdin kelloon. Se näytti jo kolmea, sillä koulupäivä oli loppunut kahdelta. Kaviot lähestyivät jostakin, mutta en tiennyt mistä. Yhtäkkiä joku puhui minulle.

- Hei tyttö siellä alhaalla, katsahdin puhujaan. Hän ratsasti Jambo-nimisellä eestinhevosella. Tyttö esitteli itsensä sulkasadoksi, mutta kaikki kaverit kutsuivat häntä millä nimellä sitten halusivatkaan. Silittelin varovasti ratsua kaulasta, ja ruuna nautti selvästi siitä.

- Hei, minä olen Milja ja hoidan Maria, sanoin. Päätin pian lähteä katsomaan missä Mari olisi. Tänään voisi mennä kentällä ravia ja käyntiä, olihan todella liukasta, sillä pakkasta oli ainakin viisi. Saatuani asiat sulatetuksi, mitä sulkkis sitten kertoi, lähdin kävelemään tallia päin. Avasin varovasti tallin ovet, ja hivuttauduin hiljaa kuin heinä sisään. Avasin perässäni oven kunnolla Jambolle, joka tuli sulkkiksen kanssa sisämaille.

- Mari on tarhassa, sulkkis vastasi kysymykseeni jonka esitin. Otin Marin valkopunaisen riimunarun käsiini, ja talsin ovista ulos. Lumisade oli lakannut, mutta kylmä ilma silti karisti karvojaan. Löysin nopeasti Annen avulla Marin tarhan, ja sujahdin portin ali. Huutelin hevosta nimeltä, ja pian tarhalta saapuikin kimo tanskalainen puoliverinen Mari, ja suomenpienhevonen Humu. Hymyilin, ja otin porkkanan esille.

Mari lisäsi vauhtia, ja saavutti porkkanan palan nopeasti. Kun Mari mössötti porkkanaa, kiinnitin riimunarun riimuun. Huomasin että Humun hoitaja Iina tuli hakemaan tammaa tarhasta. Hän näki minut.

- Hei Marin hoitaja, otatko tuon Humun, niin avaan teille portin? Nappasin Humua riimusta, ja kävelin kahden hevosen kanssa portille, jossa Iina antoi humun riimunarun. Kliksautin humun riimunarun kiinni, ja lähdin hevosien edellä ulos portista. Kaksi aika pienikokoista tammaa kulki perässäni. Iina sulki portin ja kiitti että autoin häntä Humun tuomisessa. Matkalla hän kyseli että mitä ajattelin väsätä Marin kanssa, ja kerroin ratsastamisesta. Iina halusi välttämättä tulla Humun kanssa maneesiin, ja sanoi että jos musta tuntuisi hyvältä, voitaisiin laukata. Kiitin hänen vaivautumista, ja Sulkkis avasi talliovet. Humu meni eri käytävälle, joten sidoin Marin kiinni käytävälle. Sen loimi oli aivan luminen, avasin loimen kiinnikkeet, ja riisuin kimon loimen. Vein sen kuivumaan, ja otin palaamisen seassa harjakorin hyllyltä. Jätin sitten harjaustarvikkeet karsinan viereen, ja kyykistyin avaamaan sen. Otin esille kumisuan, ja kovaharjan. Siirryin takaisin kimon luokse, ja pyöritin kumisuaa sen kaulaa vasten. Välillä harjasin sen kumisuan perässä, ja jatkoin taas kumisualla. Tamma nautti selvästi, sillä se lerputti alahuultaan ja Iina naureskeli ja sanahti että Mari pitää minusta. Hymyilin, että kerrankin löytyisi se kenestä minä pidän myös. Saatuani karvasta kurapaakut irti, vaihdoin pölyharjaan ja kovasukaan, johon putsasin harjasta sitten karvat välillä. Mari katsahti mihin oikein katosin.

- Täällä, naurahdin. Jatkoin harjausta koko hevosen lävitse, ja putsailin harjaa karvasta. Talvikarva oli kasvanut selvästi Marillakin.

Humu oli suoranaisessa kurassa, joten en pitänyt kiirettä, vaikka Iina kiri kokoajan puhtaammaksi. Jätin Marin hetkeksi, siksi aikaa että haen sen varusteet. Etsiskelin n.3 minuuttia varusteita, kunnes silmääni nakkasi teksti ”Mari”. Otin satulan, että suitset ja palasin kaunottaren luokse. Laskin satulan karsinan oven päälle, suitset naulaan ja otin käteeni kaviokoukun. Mari luimisti koukulle, mutta pian olinkin jo kavion kimpussa. Pyysin parisen kertaa Maria nostamaan jalan, kunnes tamma sen vasta nosti. Kaviossa oli paljon kovettunutta kuraa ja pari pientä kiveä. Siirryin seuraavaan kavioon, ja sain saman kavio Ylös-jutun. Takakavioista ei löytynyt kun lunta ja siihen jäänyttä purua. Toisessa etusessa oli kunnon kivi, ja lunta jotka olivat tiukasti kaviossa. Saatuani kiven ja lumet veks, vedin kurat irti kaviokoukusta ja laittelin sen takaisin. Harjasin vielä harjalla nopeasti jalat, sillä Humu oli kohta jo suojitettu. Saatuani vielä pienet kurat irti, jotka voisivat hiertää jalat, poimien suojat karsinan vierestä, jonka jälkeen saatuani ne kiinni, laitoin ne vielä tiukalle.

- Sitten varusteet, sanoin samalla kun hiki virtasi otsassani. Hevosen kuntoon laitto oli todella hikistä hommaa.

Otin satulan, ja asettelin sen paikalleen. Pistin vyön ensimmäiseen reikään. Iina tuli katsomaan.

- Mentäisiinkö maastoon, kun siellä tulee lunta? Nyökkäsin, vaikka olisi ollut mukava käväistä maneesissa. Kiristin vyön kunnolla, ja otin suitset naulasta. Päästin riimun kaulalle, ja lämmitin kuolaimet lämpimiksi. Nostin kuolaimet suun kohdalle, ja tarjosin niitä neidille. Mari otti ne nopeasti suuhunsa, ja sain helposti suitset. Ongelmia meinasi ilmetä, kun yritin laittaa turparemmiä, mutta muistin että sehän oli samanlainen kun entisellä vuokraponilla, ja sain sen heti kiinnitettyä. Otin maasta talviratsastushanskat ja kypärän. Huidoin Iinalle, ja ilmoitin että olen valmis. Tyttö lähti ensin Humulla, ja tulimme Marin kanssa perässä. Ilmoitin Annelle että menemme maastoilemaan, samalla kun nousin selkään. Katsoin jalustimet, ja lähdimme kävelemään vieretysten rupetellen.

- Otettaisiinko ravia? Iina kysyi ja hihkuin jo ilosta. Puristin pohkeeni Marin kylkiin ja se lähti reippaaseen raviin Humun vierellä. Kevensin Marin reippaassa ravissa, ja Humu meni vierellä todella, melkein laukkaa, kovaa ravia. Sain hidastella Maria, ja siirsimme ravattuamme käyntiin.

- Oli tosi hauskaa, mikäs sulle muuten tuli yhdessä vaiheessa? Kysyin Iinalta, joka korjasi parhaillaan jalustinhihnaa.

- Jalustin irtosi, nauroimme, sillä Humu yritti hamuta jalustinta ravissa kuulemma suuhunsa. Kävelimme reipasta ja hidasta käyntiä vuorotellen, kunnes Iina ilmoitti että tulimme laukkasuoralle. ”Pamautin” laukkapohkeet tamman kylkiin ja se hypähti reippaaseen laukkaan. Kilpailu oli kova, mutta Humu voitti, koska jouduin hidastelemaan.

- Mari laukkasi ihanasti, sanoin ja lumi pyrytti meidän jutteluiden keskellä. Loppumatka tuntui liian lyhyeltä, menimme silti vain käyntiä. Tallilla Anne lupasi ottaa Marin pois, sillä isä odotti ulkona, iso-siskolla oli synttärijuhlat.