Palaa edelliselle sivulle

Maaliskuun 2009 Kohokohdat

Kohokohdat-sivulle on valittu menneen kuun parhaimmistoa. Jokainen tallilainen saa ehdottaa oman tekeleensä kohiksiin. Lopulliset päätökset tekee Josefiina, tai kohiksista äänestetään, tilanteesta riippuen. Kohiksia on kuukaudessa enintään 10 kpl, mutta voi olla myös vähemmän.

Tässä kuussa kohiksia on valittu harvinaisen vähän - ensi kuussa sitten runsaammin!

Piirrustukset

Piirtäjä: Sanni, Kuva: Maastoretkellä
Josefiina: Vauhdin hurmaa ja leikkisää laukkaa - tässä kuvassa on fiilistä! Viimeisistä lumiretkistä kelpaa piirrustella. Utuisuus toimii, ja kuvassa on mukava tunnelma.



Piirtäjä: Kat, Kuva: Viimeisiä lumisateita
Josefiina: Kat on Seppeleen piirtäjien aatelistoa, ja tämä kuva ei petä tuota mainetta. Pehmeä, herkkä tunnelma. Tausta on mukavan tumma ja lumihiutaleet tuovat jotakin koskettavaa kuvaan. Sera on onnistunut loistavasti.


Piirtäjä: Fiia, Kuva: Rensu kevättalven leirillä
Josefiina: Villiä ja vapaata oripoikaa ei pidättele mikään! Kekseliäästi toteutettu tausta ja hevosen varjostukset toimivat hienosti.

Hoitotarinat


1.3.2009 - Muumilimpparin arvoitus

Kävelin tavallista pirteämpänä tallille, sillä minulla oli muille hoitajille pieni yllätys. Olin nimittäin ottanut mukaani Coca-colan sijasta muumilimpparia, mikä oli hyvin harvinaista kaltaiselleni kokisaddiktoituneelle. Hekottelin hiljaa itsekseni.
Kävelin tallille, ja astuin sisään. Ketään ei näkynyt, kunnes Brenna hyppäsi ulos Mankin karsinasta. Moikkasin punatukkaista tyttöä iloisesti ja naurahdin.
- Mikäs nyt noin naurattaa? Brenna kysyi.
- Ei tässä mitään... Varaudu vain pieneen yllätykseen, tirskahdin ja kaivoin repustani muumilimpparin.
- Tättädädäädädää! huudahdin ja pitelin pulloa tytön silmien edessä.
- MITÄ, muumilimpparia? Oletkohan tulossa kipeäksi? Brenna huudahti. Hänen silmänsä olivat laajenneet vähintään jalkapallon kokoisiksi.
- Ei löytyny kaupasta muuta... Ja muutenki, välillä vähän vaihtelua! Naurahdin. Brennakin rupesi nauramaan.
Laitoin limpparin takaisin laukkuuni ja vein sen oleskelutilalle. Sieltä köpöttelinkin tervehtimään hoitsuani.
- Moi, poika! tervehdin.
- Mitäs tehtäisiin tänään? Lähettäisiinkö talutusreissulle maastoon? lepertelin ja silitin ruunan kaulaa. Cassu tuhahti. Hymyilin ruunikolle lempeästi. Otin käteni pois hevosen kaulalta, ja huomasin, että siihen oli jäänyt aimo kerros likaa ja pölyä. Ties vaikka Cassu olisi käynyt makuulle karsinassaan. Huokaisin ja lähdin hakemaan harjapakkia satulahuoneesta.
Tällä kertaa pakki löytyi helposti ja palasinkin pian takaisin se kädessäni. Avasin karsinan oven ja astuin sisälle. Cassu ei reagoinut siihen ollenkaan. Pujotin riimun ruunan kaulaan ja talutin sen käytävälle. Kiinnitin ruunikon ja aloin harjaamaan. Likaa lensi naamalleni, ja minun oli pakko yskäistä sitä pois keuhkoistani. Cassu katsahti minuun hämmästyneenä. No johan pitää esittää, se varmaankin ajatteli.
Harjasin puoliverisen huolellisesti loppuun, putsasin sen kaviot ja kampasinpa vielä hieman harjaa ja häntääkin. Kaikki oli sujunut yllättävän helposti, mitä nyt muutamaa pyörimistä lukuunottamatta. Suukotin hoidokkiani otsalle ja vein sen takaisin karsinaan. Venyttelin. Ruunan putsaus oli ollut kova homma, joten ajattelin mennä lepäämään olotiloihin.
Olohuoneessa kovaa jutustelua kävivät Veronica, Carkki ja Abby. Moikkasin kaikkia iloisesti ja istahdin sohvalle Veronican viereen.
- Vertti, arvaa mitä! kysyin.
- Noo, mitäs Hemulille, Veronica naurahti.
- Mulla on mukana MUUMILIMPPARIA Cokiksen sijasta! Eikö oo siistiä, huudahdin ja hymyilin.
Veronican ilme oli suunnilleen samannäköinen, kuin mitä olin aikaisemmin nähnyt Brennan naamalla. Naurahdin.
- Eikä, sä oot kyllä sairas, Carkki voivotteli ja laittoi kätensä otsalleni. Abby hekotti vieressä.
- No, jos Henni kerta tykkää siitä, niin saahan se sitä mukaan ottaa, Abby hihkaisi.
- Joo, mutta ei se yleensä ota muuta ku Cokista, Carkki totesi ja hymyili. Veronica oli kummallisen hiljaa. Hiukan huolestuin, mutten antanut sen häiritä.
- Jaa. Kaipa sitä voisi mennä vähän jaloittelemaan Cassua, siis taluttelemaan. Harjasin sen just, ja oli kuulkaas kova homma, totesin ja nousin pystyyn.
- Ja siis jos Anne antaa.
Abby ja Carkki nyökkäsivät. He lähtivät perääni talliin. Veronica jäi vielä oleskelutilaan, hän sanoi, että häntä väsyttää.

Kävin kysymässä Annelta, saisinko lähtä pienelle reissulle. Brunette mietti hetken, mutta myöntyi lopulta. Olin aivan innoissani ja meninkin heti hakemaan riimunnarun.
- Kuules, poika, nyt lähdetään kävelylle! hihkaisin ja kiinnitin narun riimuun. Cassu hörähti. Talutin sen pihalle ja katsahdin kelloon. Se näytti vasta viittä vaille kahtatoista, joten pimeä ei tulisi vielä aikoihin. Siispä lähdimme kohti tallin maastoja.
Cassu käveli vierelläni yllättävän rauhallisesti. Olin odottanut vähän reippaampaa menoa. Ja, kuin joku olisi kuullut ajatukseni - Cassu alkoi nostelemaan ravia.
- Prr, eipäs ryöstellä, komensin ruunaa. Ei tapahtunut mitään, ja sain kiskoa riimunnarua kuin hullu.
- Cassu! Rauhotu! huudahdin, mutta hevonen vain kiivensi vauhtiaan.
- CASSU PRR! NYT RAUHOTU! huusin, ja vasta silloin ruuna hiljensi käyntiin.
- No jopas oot poika, huokasin ja jatkoimme matkaa. Mutta toinen mutka odotti jo kulman takana, nimittäin edessä oli kohta, jossa oli paljasta jäätä. En tietenkään huomannut sitä, ja lensin maha edellä maahan. Otteeni riimunnarusta lipesi ja Cassu pääsi karkuun. Kirosin mielessäni ja nousin pystyyn niin nopeasti kuin pääsin. Ruuna olisi saatava kiinni!
Sainkin juosta vähän pidemmän aikaa puoliverisen perässä. Viiden minuutin juoksun jälkeen sain Cassun kiinni. Se oli jäänyt syömään polulle tippunutta omenaa, joka oli tipahtanut jonkun tallitytön taskusta. Tarrasin narusta kiinni ja kiskaisin ruunan pään tulosuuntaan päin.
- Nyt kuule lähdetään tallille, en enää jaksa tapella täällä, sanoin ja lähdin kävelemään Cassu vierelläni tallille päin.

Ja ei kulunut aikaakaan, kun olimme taas tallipihassa. Huokasin ja vein hoidokkini talliin harjausta varten.
Puhdistin ruunikon turkkia hiestä. Täytyy myöntää, että itsellänikin oli suihkun paikka illalla, sillä haisin aika pahalle. Harjasin ruunan loppuun, laitoin sen päälle fleeceloimen ja vein sen tarhaan. Sitten menin suoraa kyytiä olohuoneeseen, sillä nyt muumilimpparille olisi käyttöä.
Ja pöydällä minua odotti ikävä yllätys - muumilimpparini oli juotu! Pullo oli typötyhjä.
- EIIII! parkaisin ja karjuin vihaisesti. Kuka tämän olisikaan tehnyt? Se saisi kuulla kunniansa!
Huudon kuullut Ilu juoksi luokseni.
- No, mitä nyt? tyttö kysyi.
- Muumi.. muumilimpparini.. on.. JUOTU!!
Ilukin näytti varsin yllättyneeltä.
- Muumilimpparisi? Sanoitko väärin?
Pudistelin päätäni. Ilu säpsähti.
- Noo... Pyydetään joitakin tyyppejä tuonne pihalle, niin selvitetään tapaus.
Kutsuimme Abbyn, Carkin, Elkun, Lynnin, Jennan, Brennan ja Veronican pihalle. Kaikki vaikuttivat yllättyneiltä, paitsi Veronica.
- Ääh, eikö se ole aivan sama, tuo sanoi ja sai osakseen hämmentyneen katseen.
- No.. sehän olivaan limp-- RÖYH.
Kaikki katsoivat Verttiä vielä hämmentyneemmin, paitsi minä, joka katsoi tyttöä vihaisesti.
- SINÄ!! huusin.
- Kuules, minun limppareitani et mene litkimään! huusin ja yritin kuulostaa vakavalta, mutta kun näin, miten nolo Vertti oli, purskahdin nauruun. Muutkaan eivät voineet enää hillitä itseään. Vertti hymyili nolosti ja röyhtäisi pian uudelleen. Annoin tytölle anteeksi, ja Veronica pyysi myös minulta anteeksi tekosiaan ja lupautui ostamaan uuden.

- Ehei tarvitse, sanoin kuitenkin.
- Ensi kerralla hommaan vartijat vartioimaan reppuani! naurahdin.

Josefiina: Karanneita heppoja ja varastettuja limsoja - tapahtumarikas tarina. Kerronta on sujuvaa ja vuoropuhelu luonnollista. Muumilimsa taisi tosiaan olla Hennille tärkeä!

5.3.2009 Salakuuntelijoita

"Ja taas sitä ponia täällä jynssätään!" kajahti Ros'in suusta ilkikurisesti.
"No tottakai. Eipä se pahaa tekis sinunkaan polleillesi," naurahdin ja jatkoin hoidokkini harjaamista. Ruuna oli alkanut jo tottua siihen, että minäkin olin mukana sen päivärutiineissa.
"Kuules! Nyt menit liian pitkälle!" nauroi Ros ja näytti nyrkkejänsä minulle.
"Tsot tsot Rossi. Eihan ne konit nuilla nyrkeillä puhtaaksi tule. Hommiin vaan!" naureskelin ja katsoin ensimmäistä kertaa Rosia silmiin.
"No joo.. Ehkä sä oot tällä kertaa oikeessa. Mä meen hommiin!" tuhahti Ros ja paineli vaihdilla Blondin ja varsuliinin karsinalle.

Harjasin Mankin huolellisesti loppuun ja kaivelin taskustani muutaman herkkupalan ruunalle. Manki näpsäisi minua ensin kädestä ennenkuin viitsi ottaa makupalat kämmenestäni.
"Ei oo reiluu Manki!" tiuskaisin.
"Ja täällä sitä vaan tiuskitaan, kun heinävintillä on Rosin ja Jaakon rakkausvirsi meneillään!" huudahti Nana ja vetäisi minut mukaansa.
"Mth...?" yritin mumista samalla, kun Nana veti minua heinävintin portaita ylös.
"Shhh!" sihisi Nana ja istahdin muiden utelijaiden tyttöjen viereen heinäpaalin taakse. Vintillä oli piemää vain Jaakko ja Ros istuivat lähekkäin kauimmaisella heinäpaalilla ja pitelivät toisiaan kädestä kiinni. Shinqua pidätteli nauruaan, kun näki Jaakon yrittävän lähennellä Rosia. "Just joo... Rosin ois täytyny olla puunaamassa Blondia ja pikkusta.." sihisin ja Pipsa tukki suuni. "Hiljaa törppö tai me jäädään kiinni itse teosta..." hihitti Pipsa. Jähmetyin katsomaan jännittävää rakkauskohtausta.

Ros ja Jaakko pussasivat kerran ja juttelivat sitten heidän yhteisestä tulevaisuudesta'. "Tosi kiinnostavaa toi noitten tulevaisuus... Lähetään menee ennenku ne jatkaa 'touhujansa' tässä heinäpaalissa" sihisi Kinkku. "Ihan sama." sanoi Nana ja lähdimme hiipimään pois heinävintiltä.
"KÄÄK!" kirkaisi Pipsa ja hyppäsi melkein suoraan Rosin ja Jaakon väliin. "Mitääh?!" kuului säikähtyneen Jaakon suusta.
"Kuka toi on?" kysyi Ros ja kaiveli taskustaan kännykkää näyttämään valoa.
"Just Pipsa!" karjaisi Nana ja rymistelimme kaikki kolme Pipsan, Rosin ja Jaakon luokse.
"TYTÖT!" kuului Jaakon suusta ja pian siamme juosta neljästään heinävintillä Jaakkoa pakoon.
"Ainiin muuten Pipsa. Mitä sä säikähit vai kompastuiks?" kysyi Nana.
"Se...se oli 'nääin' iso rotta" sanoi Pipsa ääni väristen.
"Ai kissan kokonen?" puuttui Ros asiaan.
"Nii" sanoi Pipsa.
"Mut hei eikös se ollu se naapurin katti joka tulee aina tänne?" kysyi Jaakko.
"Mitääh?" huudahti Pipsa ja katsoi Jaakkoa.
"Niin sellanen harmaa kissa," selitti Jaakko ja katsoi meitä jokaista tyttöä.
"Siis eikö se ollutkaan rotta?" pulpahti pitkän hiljaisuuden jälkeen suustani.
"No ei varmana ollut!" huudahti Jaakko.
"No hyvä..." sanoimme kaikki tytöt yhteen ääneen ja jätimme vihdoin Jaakon ja Ros'in omaan rauhaan heinävintille kuhertelemaan.

Kun pari tuli vihdoin heinävintiltä alas saimme kuulla kunniamme ja jouduimme harjaamaan Topin, Blondin ja varsan maksuksi tirkistelysätmme. Harjasin Topin ja Shinqua Blondin sekä Nana ja Pipsa yhdessä Rosen. "No oishan se voinu nää yksinki harjata.." mumisi Kinkku ja harjasi väsyneesti Blondia.

Kun hommat oli hoidettu menin taas moikkaamaan Mankia ja vein sen tarhaan. Ruuna hyppi, kuin kenguru, kun talutin sitä kohti tarhaa. "Tsoot poika.. Kohta pääset kavereittes luokse" rauhoittelin sitä ja päästin vapaaksi tarhaan. Kävin heittämässä sinne kasan heiniä. "Noniin nyt saat syödäksesi poitsuli..." lässytin Manksulle samalla, kun heitin sen ympärille heiniä.

Hain talikon ja kottikärryt ja aloin lappamaan lantaa Mankin karsinasta kottareihin. Hyräilin jotain Avril Lavignen biisiä ja homma sujui nopeasti. Pian sainkin hakea jo uudet aluset karsinaan ja ávot! Kiiruhdin eväitteni kanssa oleskelutilaan, jossa odottelikin Brenna, Sanni, Nana, Pipsa, Shinqua ja Abby.
"Moro Vertti! Anne sisivtää meitä Disneyn elokuvilla" naurahti Piosa kokispullo kädessänsä.
"Jeah!" naurahdin ja nappasin laukustani Fantan ja istahdin Brennan viereen.
"Mitenkäs Manksun kanssa?" kysyi Brenna suu täynnä poppareita.
"Hyvinhän sen kanssa. Homma alkaa jo luistaa" naurahdin ja tungin suuni täyteen poppareita ja hiljennyin katsomaan ihanaa elokuvaa nimeltä Tuhkimon tarina...

Josefiina: Hih, Jaakon ja Rosin romanssi sen kun edistyy! Hyväntuulista kerrontaa ja hyvin nokkela juoni, ketäpä Seppeleestä ei näiden kyyhkyläisten tiirailu kiinnostaisi?! ;)

31.3.2009 - Likaisia töitä...

Maaliskuun viimeinen päivä valkeni aurinkoisena joten koko kouluajan mietin mitä tänään tekisin. Päätin tänään keskittyä taas Topsukkaan vähän paremmin joten kun vihdoin kello näytti kolmea sinkaisin autooni ja kaahasin kohti Seppelettä.

Vielä välipalasämpylääni mussuttuaen nousin corollastani tallin pihalla ja lähdin astelemaan kohti tallia.

Jaakko veteli röökiä tuttuun tapaan tallin nurkalla. Moikkasin hänelle hyväntuulisena ja vinkkasin silmää kujeillen.

Heitin reppuni kaaressa kahvituvan nurkkaan ja tassuttelin rappuset takaisin alas. Nappasin matkalla Topin pakin ja suuntasin Topin karsinalle. Se veteli sikeitä pitkin pituuttaan ja kuorsasi äänekkäästi. Laskin pakin sen karsinan ulkopuolelle ja rahnutin Sentin turpaa.

- Sun seinänaapuris on vähän posso..., sanoin Sentille lempeällä äänellä.
- Ai mitä?!, kuului Jaakon ääni ja hän kurkkasi Epun karsinalta.
- No et siä hölmö.. Vaikka toisaalta ootsiä kyllä joskus vähän.., enempää en kerennyt piruilemaan kun sain jo tehdä syöksyn lattialle lantapallon lentäessä ilman halki.

- Mitä tyä riehutte?, Carkki kysyi kiirehtiessään ohitsemme mitä ilmeisimmin uutta tulitusta vältellen.
- Ei se sua heitä tai saa nyrkistä.. Tai no okei ehkä pesusienestä.., sanoin ja iskin Jaakolle silmää.

Topikin könysi jo ylös ja katseli meitä turvetta otsatukassaan ja mojova paskaläntti perskannikassaan. Pudistin päätäni ja nyppäisin vielä orin ulkomuotoa koristavan heinänkorren sen suupielestä.

Aloitin pian tarmokkaan harjaamisen, mutta sain todeta vaan koko hevosen olevan täynnä sontalänttejä. Nappasin siis sille riimun päähän ja kiikutin koko hevosen pesupaikalle jossa huuhtelin sen huolella ja pian se näyttikin jo taas hevoselta.

- Mien ymmärrä miten tää elukka voi olla näin sotkunen!, marmatin Annelle joka asteli käytävällä vastaamme.

- Millainen hoitaja sellainen hevonen..., Anne sai aloitettua ja sai kikattaen väistää lentävää pesusientä. Näytin naiselle vielä kieltä ennenkuin vein Topin karsinaan.

Vedin herran karvan huolella hikiviilalla ja sen jälkeen vielä heitin sille loimen niskaan.

Loikin Jaakon pyynnöstä ylös kahville jossa olikin jo Jaakko, Carkki, Nana ja Sanni.

Moikkasin kaikkia tasapuolisesti ja lysähdin vapaalle tuolille pöydän päähän. Pian myös Pipsa laahusti paikalle.

Hörpin kahvini pikavauhtia jonka jälkeen nappasin vielä omenan repustani.

- Mäkin tästä lähen takas karsinoiden kimppuun.., Jaakko sanoi venytellen.
- Haluutko siivoo Blondin karsinan kans? Kunnolla.., kysyin silmiäni räpsytellen.
- No mikä ettei kun noin kauniisti kysytään.., Jaakko sanoi ja iski silmäänsä virnistäen.

- Terve menoa vaan.. Kat just raportoikin että Blondi on sontinut ruoka-astiaansa.., Pipsa sanoi pidätellen hymyään.

Itse repesin nauruun niin että omenan palat melkein sinkoilivat nenästäni pihalle. Jaakko taas näytti siltä kuin olisi voinut tunkea omenani sinne minne aurinko ei paista, mutta selviydyin tilanteesta voittajana pakenemalla paikalta.

Kuulin äänekkään kiroilun lisäsiivestä satuloidessani Topia enkä voinut kuin repeillä salaa itsekseni. Topi kuitenkin nyt näytti taas ihan oikeasti hevoselta joten saatoin taluttaa sen ylpeänä pihalle.

Ohjasin orin maneesiin jossa laskin jalustimet ja kiristin vyön. Punnersin suurehkon oriin selkään ja hetken korkeuksissa keikuttuani ja jalustimia säädellen olin valmis aloittamaan.

Olin kasannut valmiiksi kaksi ristikkoa Topia varten ja niiden eteen olin kylvänyt parit puomit Topin askelien mukaan.

Topi katseli sivusilmällä outoja pötköjä jalustoillaan mutta itse päätin keskittyä vain orin hallitsemiseen.

Otin alkuravit ja aloin keventää. Topi kulki rennosti allani ja pärskähteli äänekkäästi. Kuului myös muutama viuhahdus kun s huitaisi hännällää. Virtaa siis tuntui olevan.

Asettelin oria vähän ympyröiden ja kiemuraurien kanssa. Otin myös muutamat laukat pitkälle sivulle.

Kun olin varma että Topi olisi valmis niin ohjasin Topin ravissa ensin toiselle "esteelle". Jossa siis puomi lötkötti maassa muiden maapuomien seurassa. Otin kevyen istunnan puomeille ja Topi marssi yli reippaasti. Toinenkin kerta meni puhtaasti joten saatoin nyt koittaa ristikkoa.

Topi Lähestyi pikkuista estettä korvat hörössä. Se nosteli tällä kertaa vähän liioitellusti jalkojaan ja lähinnä harppoi ristikon yli. Toisella kerralla mennessämme se jo vähän ponnisti.

Kehuin oria vuolaasti ja liu'uin alas sen selästä. Nostin Puomin kannakkeilleen ja kieräytin toisen kauemmas. Nyt este oli n.50cm korkea.

Kapusin orin selkään (joka oli helpommin sanottu kuin tehty jalustimien ollessa este säädöissä). Otin taas ravin pitkälle sivulle ja ohjasin orin kohti estettä. Topi marssi taas hienosti puomien yli ja esteen tullessa se empi hetken ja tuntui steppaavan paikallaan mutta teki sitten valtavan loikan ylitse.

Kun itse sain kypäräni nostettua silmiltäni Topi jo seisoi paikoillaan. Kehuin oria taas ja päätin koittaa uudelleen. Tällä kertaa ori jo vähän kuumui ja haki selvästi pois tuntumalta mutta hyppäsi kuitenkin melko puhtaasti.

-"Nyt on totuuden hetki..", mietin ja nostin laukan.

Jokaisen puomin väliin yksi laukka askel. Askel-askel-askel-HYPPY. Ja valtava hyppy olikin ja heti perään viisi pukkia jotka olivat saada minut maihin.

- No riittää tältä päivältä.., sanoi Topsulle ja otin loppuravit. Ori pärski tohkeissaan ja olisi halunnut mennä vielä mutta jouduin pilaamaan ilon ja ohjaamaan sen uralle.

Kun Topi oli vähän tasaantunut niin saatoin ottaa käynnin ja kävellä sen kanssa muutamia kiekkoja pitkin ohjin.

Tunnin päätteeksi vein orin talliin jossa kuivasin sen ja loimitin ettei se vilustuisi.

Sillä aikaa kun Topi toipui tunnista lähdin itse maneesiin ja ähelsin jälkeni pois. Puomit nätisti paikalleen ja tolpat nurkkaan.

Sisälle mennessäni päätin napata ensin Blondin ja Rosen.

Kiepautin Blondille riimun päähän ja lähdin riimusta pitäen taluttamaan tammaa ulos. Rose koikkelehti perässämme vaikka olikin jo melkoisesti kasvanut ollakseen enää mikään pikkuvarsa.

Kun Rose ja Mamma olivat tarhassa riehumassa, ti siis Rose nyhti Blondin harjaa ja häntää ja Blondi taas keskittyi lähinnä mököttämään mudan keskellä, niin suunnistin takaisin talliin.

Otin Topin pihalle riimussa ja napsautin narun kiinni. Talutin komean oriin tallista ja lähdin taluttelemaan sitä kohti ori tarhaa. Tas kerran sain kiepauttaa narun turvan yli että ori pysyi aisoissa. Taisi olla vähän kevättä rinnassa.

Laskin Topin tarhaan ja lähdin itse hakemaan kamojani ylhäältä.

Josefiina: Oiva esimerkki siitä, miten ihan tavishoitotarinastakin saa kiinnostavaa luettavaa kun muistaa pistää vähän huumoria peliin. Kuolattavan keveä jaksotus.